Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Ostin vuosi sitten sijoitusasunnon samasta taloyhtiöstä kuin ihastukseni, jotta meillä olisi jotain keskusteltavaa 🤣 Eipä siinä, ihan hyvä sijoitus on ollut ja asunnon osto oli muutenkin ajankohtainen, mutta tuo ihastukseni ratkaisi kyllä lopullisen valinnan. Ihastus sitten paljastui monia naisia pyörittäväksi pelimieheksi josta edelleen koitan päästä yli, vaikka koskaan meidän välillä ei tapahtunut yhtä pusua ja halailua enempää 🙈

Vierailija kirjoitti:

Kai tää on kuuluu tähän aihepiiriin; käyttäydyn epäystävällisesti ja ilkeästi ihastustani kohtaan. Nimittäin haluan epätoivoisesti eroon tästä yksipuolisesta ihastumista, joka on kestänyt jo melkein kaksi vuotta.

Ollaan työkavereita, hän kai seurustelee, ei ole mitenkään osoittanut olevansa kiinnostunut musta. Ollaan kuitenkin aiemmin oltu paljon yhdessä töissä kun meillä on keskenämme sellainen "jännä kemia" ja muut on erilaisia kuin me.

No, en vaan yksinkertaisesti enää kestänyt että vapaa-ajalla en pystynyt kunnolla keskittymään mihinkään kun vaan haaveilin hänestä. Ajattelin sitten että jos kylmetän itseni häntä kohtaan enkä voi enää jutella hänelle niin ajan myötä tää ihastus sitten loppuu. 

En kyllä tiedä onko tää yhtään ok toimintaa, mutta itseäni ajatellen tää ehkä on parempi ratkaisu koska nyt viime aikoina en ole ajatellut häntä tai yhteistä tulevaisuuttamme koska jos yritän tehdä niin, mieleen nousee vain häpeä inhottavasta käytöksestäni enkä mitenkään enää pysty ajattelemaan häntä koska haluan eroon häpeän ja syyllisyyden tunteesta.

Oon ollu tällasessa tilanteessa toi toinen osapuoli. Tsemppiä ylipääsemiseen. Parasta on ettiä joku uus, realistinen ihastus, niin johan vanhat unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

Jätin silloisen poikaystäväni ja muutin lähinnä ihastuksen perässä toiseen maahan. 

Eihän siitä mitään tullut, hyvin nopeasti selvisi, että hän olikin erittäin kepein motiivein liikenteessä. Sopeuduin kuitenkin uuten ympäristöön hyvin ilman häntäkin ja hieno kokemus oli. Hieman kyllä soimasin itseäni sinisilmäisyydestä...

Palasitko sitten Aimon luo?

Olen osuttanut itseni aina siihen aamubussiin jossa kuvankaunis poika, ihastukseni oli. Kärsin suuria sydämen tuskia hänen takiaan, kun koin olevani hänelle sopiva tyttö. No, elämä vei eteenpäin ja toisiin kaupunkeihin ja hyvään avioliittoon. Vuosi sitten törmäsin hänen kuvaansa facebookissa, on ylipainoinen sinkku ja lähes tunnistamaton. Hän esitteli nuoruusvuosiensa kauniita kuvia profiilissaan.

Minä, nelikymppinen perheenäiti, olen juuri avioliitossani ihastunut. Tämä on sekoittanut pääni. Asumme pk-seudulla, ihan eri puolilla, mutta olen alkanut käydä kuntosalilla ja kaupassa tämän ihastukseni kotikulmilla. Nyt huomaan,että etsin uutta kotia kun sieltä päin.. joka kerran,kun menen junalla hänen aseman ohi, katson tarkkaan,jos on asemalaiturilla. Kesällä tein pyörälenkit hänen kulmillaan...

Olen myös käynyt ajelemassa hänen kotitiellään useaan kertaan...

Aina mietin, että minkähän selityksen annan,jos häneen törmään...

Olen siis liitossa eikä tarkoitus ole erota, pakkomielteeni alkaa jo helpottaa, onneksi, ja oma avioliitto nousta kriisistä parempaan suuntaan. Silti TÄNÄÄN kävin kuntosalilla siellä missä ihastus asuu sekä ruokakaupassa hänen naapurissaan.....

Hullua!

Kierittyäni pitkän tovin ihastuksen tuskanmehuissani, halusin lähestyä ihastusta FB:ssä. Mutta koska tämän suoraan pyytäminen kaveriksi olisi ollut niin ilmeistä, niin piti sitten keksiä pari muutakin tyyppiä jolle laitan samalla kaveripyynnön jotka olivat myös ihastuksen kanssa tekemisissä. Ikäänkuin "tuuuttuja täääässä vaan lisäilen". Sitten kun pyynnöt meni läpi, niin jonkin ajan kuluttua uskaltauduin laittamaan ihastukselle viestiä, sen jälkeen pettyen kun tämä ei vastaillutkaan hihkuvan positiiviseen ja aktiiviseen sävyyn, vaan viiveellä, kylmästi ja lyhyesti.

Vierailija kirjoitti:

Kierittyäni pitkän tovin ihastuksen tuskanmehuissani, halusin lähestyä ihastusta FB:ssä. Mutta koska tämän suoraan pyytäminen kaveriksi olisi ollut niin ilmeistä, niin piti sitten keksiä pari muutakin tyyppiä jolle laitan samalla kaveripyynnön jotka olivat myös ihastuksen kanssa tekemisissä. Ikäänkuin "tuuuttuja täääässä vaan lisäilen". Sitten kun pyynnöt meni läpi, niin jonkin ajan kuluttua uskaltauduin laittamaan ihastukselle viestiä, sen jälkeen pettyen kun tämä ei vastaillutkaan hihkuvan positiiviseen ja aktiiviseen sävyyn, vaan viiveellä, kylmästi ja lyhyesti.

Minä olen ainakin pyytänyt FB-kavereiksi naisia, joihin en ole ollut ihastunut. En tiedä oliko se sitten virhe, kun pyynnön hyväksyminen on saattanut viedä todella pitkään. 

Ihanaa lukea näitä kun huomaa ettei ole yksin :p

Minä en ole mikään ylitunteellinen slaavivirolainen. Säälittävää on huomion ja hyväksynnän kipeän tapaisesi ihmisen elämä

Hwywuuq kirjoitti:

Hulluja olette suurin osa! Ja ei todellakaan tervettä ihastusta vaan sairasta

Terve ihastus on eri asia kuin se mitä te osa olette harrastaneet ihstuksenne takia

Niin, koska mitä hölmöyksiä hyvänsä kukin tekeekin omalla elämällään, on just sitä eli hänen omaa elämäänsä.

Mutta siinä vaiheessa kun kiinnostuminen alkaa mennä negatiiviseksi tai tunkeutumiseksi, se vaikuttaa ikävästi kohteeseen. Voisi kuvitella, että muuttamalla kauas ulottumattomiin, kiinnostus laskisi pikkuhiljaa. Mutta stalkkaus vain siirtyy someen. Ja kun piiloudut somessa, siirtyy paikkoihin mihin pääsee vaikuttamaan vain rajatusti. Toisinaan ylistetään (sairaasti) ja toisinaan haukutaan (sairaasti), olisiko mielialoista lähtöisin että kumpaa. Eli tähän liittyy myös kontrollointia.

Kaikenlainen toisen elämään tunkeutuminen ahdistaa ja pelottaa.

Laitoin kaveripyynnön lopulta joka päivä, kunnes hän sai sen toiminnon kohdaltani pois. Tein sen jo piruuttani, sillä tiesin että häntä ainakaan sillä keinoin ei saa. Naiseen pitäisi luoda positiivisia mielikuvia ja odottaa hänen aloitettaan.

Ihana nainen ja valitettavasti menin sekaisin siitä kun ihastuin ja kämmäsin koko homman 🙃

Tulipa mieleen, että Helsingin eräällä pääkadulla asuessani heräsin pe-layönä kerran siihen, kun eksäni lauloi pitkin katua ja huuteli mulle. Tunnistin äänen ja tajusin että taidan ollan minä kyseessä. Katoin siis ikkunasta ja siellähän se oli, mutta ei nähnyt mua ikkunassa. Eksä asui siis saman kadun toisessa päässä eli oli kulkenut ikkunan ohi. Onneksi en asunut ihan maan tasalla.Yleisestihän on ihan hauska kuunnella jos ihmiset humalassa jotain koomista huutelee, mut toi oli jotenkin hirveetä myötähäpeää!! :D

Vanhan keskenjääneen jutun/ ihastukseni takia petin silloista poikaystävääni lähtemällä lomalle tämän ihastuksen luo ranskaan. Ihastus ranskis. En jostain kumman syystä ole kokenut tästä koskaan kovin huonoa omaatuntoa, joskaan en tekisi sitä toiste. Seurustelu silloisen poikaystävän kanssa kuopattiin kyllä semi pian, joten en ole kylmäverinen pahantekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka laitatte valheellisia pettämisviestejä ihastuksienne puolisoille. Mitä teidän päässä oikein liikkuu? Tai te jotka pilaatte kokonaan toisten suhteen, vain saadaksenne jonkun miehen? Oksettavaa, kuinka joku pystyy toimimaan näin.

Kaikki keinot on sallittuja sodassa ja rakkaudessa :)

Eräs nainen oli mieheeni ihastunut ja tuli kyllä nähtyä jos jonkinlaisia temppuja. Mm. mitä erikoisempia tragedioita, joihin olisi tarvinnut juuri mieheni lohduttajaksi. Oli myös muutamia kertoja juuri yksi ylimääräinen lippu loppuunmyytyihin tapahtumiin, ja lippua tarjottiin ilmaiseksi miehelleni jotta voisivat mennä yhdessä.

No, eipä näistä mikään ottanut tuulta alleen. Yhdessä miehen olen kanssa edelleen.

Viimeinen lause oli se josta tiesin, Yoda kirjoitti sen.

Varsinkin nuorempana olin kovakin sarja ihastuja. Muistan että tämä alkoi jo päiväkodissa, missä olin ihan lääpälläni vuotta vanhempaan esikoulu-ikäiseen tyttöön. Tyttö ei kyllä lämmennyt minulle, vaikka kuinka piirsin sydämiä, päivittäin hänelle. Muistan että ihastuminen kesti vielä jonkun aikaa sen jälkeenkin kun tyttö oli aloittanut jo koulun. Mutta jo ennen ala-astetta olin "unohtanut" hänet. Vaikka oli pieni kylä ja :päädyin samalle luokallekkin hänen kanssaan kun oli 1&2 luokat samassa. Olin jo onneksi päässyt eroon ihastuksesta vaikka tyttö olikin fiksu viulun soittaja :)

Mutta noloimpia/turhimpia juttuja joita en välttämättä muuten ääneen sanoisi,olisi jatkuva kuvien tuijottelu, ennen luokkakuvat, myöhemmin erinäiset kuva alustat, pakonomainen ja jatkuva ajattelu kyseisestä naisesta sekä meistä yhdessä. (Oon muutenkin tällainen suuri haaveilija.) Koittanu lisäks vähän enemmän pyöriä siellä päin, missä olen olettanut hänen olevan, pitkiä lenkkejä hänen huudeillaan. Mutta kokenut tämän hieman turhauttavaksi ja yleensä 0 tuloksin menestynytkin. Vaikka tiedän että suht komea olen, eivät ole minun ihastukseni montaa kertaa kohdanneet samoin tuntemuksin. Ja siitä loppujen lopuksi jäänyt vain turhautuneisuutta ja menetettyä aikaa, nuorempana ujouden takia jäin vain haaveilemaan, en siis monelle asiaa edes ilmaissut. Siitä on opittu. Enkä myöskään enään messengerillä töksäytä "rakastavani" palavasti ketään... Nykyään sinkkuna jos kiinnostun naisesta, joka on vapaa. Kysyn kyllä suoraan jos hän haluaisi tavata myöhemmin uudelleen. Ja ilmaisen itseni kyllä selkeästi olevani hieman kiinnostunut hänestä. Ei mitään sen ihmeellisempään. Harmikseni kun olin nuorempi, oli joitakin hyviä naisia jotka olisi halunneet perheen perustaa, mutta olin nuori ja kokematon ja halusin kai kokea muutakin. Vaikka kihloissakin kävin.. Nyt taas kun haluaisin vakavan suhteen naisen kanssa, jonka kanssa kipinöi ja seksi on hyvää molemmin puolin. Olenkin vain törmännyt nyt niihin tyttöihin jotka haluavat elää ja kokea ja suhde jäänyt vain seksi tasolle. Tiedostaen että heillä muitakin kumppaneita on. Kyllähän minä näinkin pärjään ja joskus hetkeksi rakkautta saankin, han kivaa tämäkin mutta oon jo lapsena kovastikin haaveillut ison perheen perustamisesta. No jos nyt vielä aikani makselen asuntoa pois ja jos sitä oikeeta ei löydy, muutan todennäköisesti ulkomaille jonnekin trooppiseen ilmastoon.

AP:lle kiitos tästä, enpä olis uskovani tänne päätyväni ja lukevani vielä kaikki aiemmat viestit. Kivasti tuli vanhat ajat mieleen, positiivisesti

M27

Olin 30 päivää syömättä että näyttäisin hyvältä mekossa, kiusasin itseäni netissä että ihastus suojelisi minua, öö mitähän muuta...

Vaihdoin pukeutumista, musiikki- ja leffamakua aina niin, että mistä se mies tykkää.

"Saat tehdä mulle ihan mitä tahansa kunhan oot mun kaa"

Ja yhden miehen kanssa päätettiin erota, oltiin heidän mökillä ja rakennettiin jotain seinää siinä niin kirjoitin niiden lautojen sisäpuolelle tyyliin "Minttu ja Ville 4ever", siis kun päätimme erota sen jälkeen tapahtui tuo, en tiiä mitä liikkui päässä, vaikkei suhde hyvä ollut..

Nykyään oon rauhottunut noista ajoista ja en tee tuollaista. Jos ei mies tykkää musta tällaisena omana itsenäni niin se on voivoi.

Päätin muuttaa Joensuusta Turkuun tyttöni luo. Tein päätöksen aika nopeasti ja koska silloin ei vielä ollut kännyköitä, sain kerrottua asiasta hänelle vasta junan puhelimesta Jyväskylän kohdalla. No, hyvin on mennyt, nyt 25 vuotta aviossa.

Teininä on tullut kaikenlaista tehtyä kuten talon ohi menemistä (onko valot päällä jne, ei nyt mitään jatkuvaa stalkkausta kuitenkaan), facebookissa paikallaolon kyttäystä, käytöksen muuttamista ja tahallaan samoihin paikkoihin menemistä jne. Luulin että olen jo kasvanut tuollaisesta ohi, mutta nyt kun aikuisena tapasin työpaikalla yhden tyypin niin taannuin taas teinin tasolle. :D olen esimerkiksi jäänyt hänen kanssaan töihin iltaisin kahdestaan vaikka muut olisivat lähteneet, koska meillä on sellainen juttu että kerätään ”saldoja”, niin jos ne on plussalla niin voi lähteä aiemmin mikäli ei ole mitään hommaa enää sinä päivänä... Noh hänellä ne ovat miinuksella joten hän ei ole voinut lähteä aikaisemmin, ja minä olen sitten pitkät iltavuorojen tunnit hänen kanssaan istunut taukohuoneessa kahdestaan vaikka ihan hyvin olisin voinut itse lähteä aiemmin. Ei tuosta ole edes ollut mitään hyötyä kun meen jotenkin lukkoon enkä yhtäkkiä osaakaan puhua mitään! No joo, tuo nyt oli tuorein epätoivoinen juttu joka tuli mieleen.

Olen myös joskus selvittänyt auton rekisterinumeron avulla jonkun henkilön osoitteen jos sitä ei ole muualta löytynyt. 😅 joskus kaduttaa kun miettii mihin sitä rahansa laittaa mutta eipä se maksanut kuin muutaman euron.

Olen tehnyt paljon kaikkea epätoivoista. Nuorempana olin ihastunut mieheen jolla on reuma ja hankkiuduin itse lääkäriin jalka- ja selkäkipujen takia sen toivossa että minullakin olisi se, ja sitten meillä olisi jotakin yhteistä ja voisi antaa ”vertaistukea”... No, tulipahan tutkittua mutta ei minulla sitä kyllä ollut, lihakset oli vaan jumissa.

Kerran olen myös nuollut yhtä esinettä jonka eräs ihastus antoi minulle, koska ajattelin että hän on koskenut siihen. 😂 Kuulostaa vielä sairaammalta näin kirjoitettuna. Olen myös heti ajatellut pienistä katseista tai hymyistä että siinä on takana jotain tunteita, ja olen saattanut kulkea parikin päivää ihan pää pilvissä jonkun muutaman sekunnin katseen takia.