Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Kerran laitoin mun numeron mansikkalaatikkoon 🤣 no ei lämmennyt se mies ainakaan tai sitten söi vahingossa sen 😱

Valehtelin olevani raskaana ja tekeväni abortin. Jonkin ajan päästä sitten annoin ymmärtää että olin tehnyt sen.

Valentino kirjoitti:

Ajoin 30 asteen pakkasessa mopolla pääni jäädyksiin, jottei sydämen tuska olisi tuntunut niin pahalle.

Menitkö sen jälkeen avantoon vai baariin? (Tuli mieleen se Roudasta rospuuttoon)

Somestalkkausta täälläkin. Työpaikkaihastus vaihtoi työpaikkaa puoli vuotta sitten ja samalla päätin, että lopetan stalkkauksen ja se onnistuikin. Kunnes vähän aikaa sitten ihastus ilmestyi facebookin kaveriehdotuksiin ja minä mietin pääni puhki miksi, kun mitään yhteyksiä ei ole. Tietysti toiveikkaana ajattelin, että ihastus on käynyt katsomassa faceprofiiliini ja stakkausmoodi laukesi taas päälle. Täytyy taas vierottaa itsensä tästä stalkkauksesta ja kuvien katselusta. Damn. Meni jo niin hyvin.

Tein tikusta asiaa 300km päähän ja olin muka ihan ohikulkumatkalla =) Soitin ja kysyin  pääsetkö kahvilla käymään.

Ihastuminen sumentaa luetun perusteella harkintakyvyn täysin ja ihminen tekee aivan mitä sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole musta yhtään nolo, mutta jaetaan silti <3

Mun mies kertoi käyneensä tietyllä terassilla kääntymässä joka päivä parin viikon ajan nähdäkseen mut/kaverini uudelleen. Oli baarimikkokin hieman kuittaillut, kun kundi tilaa vaan appelsiinimehua joka päivä :D Me oltiin nähty muutaman kerran terassilla sillä paikkakunnalla jossa hän silloin asui, mutta itse asuin toisella paikkakunnalla. Meillä oli yhteinen "tuttu", olin terassilla ystäväni kanssa, joka asui samassa rapussa tämän nykyisin mieheni kanssa ja mies oli hieman hengaillut rapussakin tavallista enemmän "viemässä roskia" törmätäkseen mun kaveriin, jolta voisi kysyä mun yhteystiedot. Kaveri oli kuitenkin silloin lomalla, eivätkä he tavanneet.

Kun ei sitten nähty ja samassa rapussa asunut kaverinikin oli kadonnut, mies päätti ajaa n. viikon ajan yövuoronsa jälkeen (aamu kuuden jälkeen) 40 km suuntaansa prätkällään odottamaan, että kävelen töihin ja hän voisi sillä tavalla muka sattumalta törmätä muhun. Olin maininnut kai ohimennen missä olin töissä ja että työmatka oli mukavan lyhyt, kun asuin samalla kadulla toisessa päässä katua. Ne kerrostalot (2) oli helppo löytää, koska tien toinen pää päättyy isompaan tiehen. Kahtena ensimmäisenä aamuna ei kohdattu, mutta kolmantena oli sitten nähnyt kun tulin rapusta ja kävelin töihin. Mies oli kahden vaiheilla, eikä kehdannutkaan tulla moikkaamaan. Kertoi myöhemmin, että nolotti niin pirusti, että minä ihmeen stalkkerina pitäisin häntä. Ajoi sitten takaisin kotiinsa ja meni nukkumaan. Seuraavassa yövuorossa oli miestä alkanut kaduttaa ja päätti, että rohkeesti vaan. Meni taas pari aamua ja yhtenä aamuna kun olin menossa töihin, hän oli siinä rapun edessä ja ihan kukkapuskan ja kirsikkapussin kanssa :D Se oli jotenkin tosi söpöä. Sattui vielä niin kivasti, että en ollut menossa sinä aamuna heti töihin, vaan työpaikan salille ennen töitä, joka vaihtuikin sitte kahvikupposeksi vastapäisessä kahvilassa. Kahvien jälkeen mies pyysi treffeille yövuorojaksonsa jälkeen ja niin me vaihdettiin numeroita ja mentiin niille treffeille. Sitä ennen oli ahkeraa tekstittelyä, jokaisena aamuna hyvät huomenet ja iltana hyvät yöt.

Nyt 11 vuotta myöhemmin meidän "tapaaminen" hymyilyttää edelleen ja miehellä on edelleen tapana aina hääpäivänä tuoda mulle sen puskan kukkia ja pussin kirsikoita <3

tämä oli niin ihana että itkettää :))

Hankin kyydin 80 kilometrin päähän ihastukseni kotikaupunkiin. Tämä oli humalainen päähänpisto, enkä edes varmistanut onko hän siellä päinkään. Etsin häntä kaikkialta, baareista, grilleiltä ja keskustasta, mutta ei näkynyt. Hänen kännykkänsä oli kiinni, joten aika heikolta näytti.

Lopulta päädyin tuntemattomien miesten luo yöksi. Yksi heistä kävi vähän liian kuumana muhun, mutta onneksi mitään ei käynyt. Aamulla soitin vielä hänen lankapuhelimeen (asui vielä porukoillaan) Kukaan ei vastannut. Vaikka olin juuri täyttänyt 18v eli voi pistää nuoruuden piikkiin, niin en ole kertonut tästä kellekään ja aina vaan hävettää muistella tätä.

Ja lopulta sain tuon miehenkin. Jätin hänet kahden vuoden seurustelun jälkeen ja nyt mietin mitä oikein näin hänessä.

Tapailin erästä toimitusjohtajaa. Hän vei hienoon ravintolaan syömään ja ajeltiin autolla. Olin ihan lääpälläni. Hän kertoi vievänsä minut seuraavana viikonloppuna uuteen hienoon ravintolaan joka juuri aukaistaan. Menin kauppaan ja ostin kasan uusia vaatteita luottokortilla ja leijuin ilmassa koko viikon. Perjantaina töissä olin ihan murtunut kun soittoa ei kuulunut. Hän ei myöskään vastannut minulle joten tajusin saaneeni pakit. Soitin työpaikkani puhelimesta hänelle ja hän meni ihan vaikeaksi kun tajusi että se olin minä. Tämä kaveri siis lemppasi minut eikä siis edes vaivautunut vastaamaan puhelimeen. Vitutti kun koko työporukka nauroi kun sanoin että jouduin kaikki vaatteetkin palauttaa kauppaan kun niihin ei oikeesti ollut varaa. :D 

Olen lisännyt ihastuksen facebook-kaveriksi koska usein nämä on olleet koulusta/töistä niin edes jotain kautta tunnettu. Olen linkittänyt  youtubesta vihjaavia biisejä, tietysti aina välillä joku nätti selfie että ihastuisi naamaan, kommentoinut uutisiin/linkkeihin aiheista mistä tiedän miehenkin olevan kiinnostunut ja toivonut että hänelle tulee se ilmoitus  "xxxx kommentoi julkaisua" ja näkee että tuollahan on hyviä ajatuksia!

Töissä kytännyt sähköpostin kautta onko paikalla, kytännyt myös facebookista vihreitä palluroita ja ollut innoissani että ihanaa, nyt se on linjalla ja näkee mun päivityksen. Kerran meinasin ostaa kalliit housut vain koska ihastus käyttää samantyylisiä, naisten versiona tietysti. Tästä meinasin ottaa kuvan facebookkiin että näkisi..Onneksi en lähtenyt siihen kuitenkaan. Huh huh..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin bestmanina hänen häissään.

Oletko gay? ja ihan uteliaisuutta.

En. Olin siis kaverin bestman, kun hän meni rakastamani naisen kanssa naimisiin.

Vaikka mitä :D

Mun elämäni suuri rakkaus jätti mut, sekosin siitä... Kökin pimeässä puskassa hänen kotinsa ulkopuolella ja katselin sisälle kun mies istui sohvalla. Stalkkasin sen facekaverit läpi, en edes muista kaikkia koska onneksi tosta on aikaa. 

Annoin tulla naamalle.

16v tein taulukon ihastuksen jokaisesta liikkestä, niin että voisin päätellä hänen rutiininsa ja tällä tavoin tavata muka vahingossa.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin Tinderissä erään itseäni 8 vuotta nuoremman miehen. Alkuun olin itse kiinnostunut lähinnä kepeästä seksisuhteesta, mutta mies piiritti ja vannoi ihastustaan viikko tolkulla, haluten enemmän kuin vaan seksisuhteen.. No minä sitten lopulta ihastuin, ja tässä vaiheessa mies ilmeisesti säikähti.. 

Kyttäsin whatsappissa jatkuvasti milloin mies oli paikalla ja kun oli, odotin kuin idiootti viestiä. Facebookissa sama. Suostuin tapaamaan miestä aina kun hänelle sopi, vaikka miehelle ei koskaan sitten sopinut kun minä ehdotin. Suostuin ihan kynnysmatoksi miehelle, kun toivoin että sen alkuhuuman ihastus palaisi. Käytin tuon miehen ajattelemiseen naurettavan paljon aikaa, itseasiassa se muotoutui pikkuhiljaa ihan pakkomieleteiseksi. Puin suhdetta ystävieni kanssa tuntikausia, analysoiden miehen jokaista elettä, ilmettä, viestiä jne. Yritin kaikin keinoin vakuuttaa itseni siitä että mies olisi kiinnostunut oikeasti minusta, vaikka kokoajan mies ehti vähemmän ja vähemmän tavata.

Lopulta tajusin että kulutan itseni aivan loppuun tässä säädössä. On vaikea kirjoittaen kuvailla miten paljon tuo mies hallitsi ajatuksiani päivittäin. En sopinut viikonlopuillekaan mitään menoa siltä varalta, että mies sattuisi haluta tavata minua. Säälittävää.

Lopulta kyllästyin ja kerroin miehelle että tilanne on nyt se, että joko me alamme seurustella tai sitten lopetamme säädön, oma mieleneterveyteni ei tällaisena tilannetta kestä.

Mies ei halunnut lopettaa tapailua, muttei halunnut seurustellakaan (säätö oli kestänyt 7 kk, mielestäni siinä ajassa pitää pystyä jo sitoutumaan toiseen).

Olin tiukkana ja lopetin homman kuitenkin. Samana päivänä, kun pistin välit poikki tähän mieheen, tapasin nykyisen aviomieheni ja hävettää ajatella miten pakkomielteinen ja säälittävä sitä on joskus ollut miesjutussa.

N34v

Terveellisä ihastumisen vastaisia rokotuksia nämä tarinat.  

 Kuka nämä "säädöt" ja "vain seksisuhteet" on keksinyt? No joku mies tietysti. 

Luuserielli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut kohdella itseäni todella huonosti. Hän esimerkiksi kertoi, kuinka exänsä on minua paljon kauniimpi ja yritin muuntautua exän näköiseksi (mm. värjäsin tukan, aloin käyttämään samanlaisia vaatteita jne.). Sairasta. Onneksi tulin järkiini. Tämä joskus parikymppisenä.

Mulla tää sama, paitsi että YLI NELIKYMPPISENÄ!

Olen antanut ihastukseni käyttää minua hyväkseni, niin henkisesti, taloudellisesti kuin seksuaalisestikin.

Ja tätä jatkui useamman vuoden... Sinä aikana olen tehnyt varmaan KAIKKI stalkkausmanööverit, saadakseni selville, että onko hänellä muita naisia.

Minä, lähes aikuisten lasten äiti, olen hiipinyt pimeässä metsikössä hänen talonsa takana nähdäkseni onko hän asunnossaan yksin...

Seurannut häntä laina-autolla peruukki päässäni, jotta tietäisin missä hän vapaapäivinään käy...

Olen soitellut hänelle lauantai-iltana tuntemattomasta numerosta sanomatta mitään, vain jäädäkseni sunnuntaina asiasta kiinni, kun en muistanut palauttaa numeroa näkyväksi...

Olen osallistunut nimimerkillä keskusteluun nettipalstalla, jossa kuvittelin ihastukseni kirjoittelevan... Asian tutkimiseen meni päiväkausia!!!

Olen yrittänyt tehdä itsestäni kiinnostavan kaikenlaisilla typerillä tempuilla mm. "katoamalla". Ja sitten taas istunut pimeässä metsikössä talonsa takana koirankusettajien ihmeteltävänä. Yksi tuli kysymään, että onko mulla kaikki kunnossa? Vastasin, että käyn täällä salaa tupakalla...

Nyt olen ryhdistäytynyt. Emme ole ihastukseni kanssa olleet missään tekemisissä kohta puoleen vuoteen. Yhteiset tutut ovat ilmeisesti mieltäneet minut epätoivoiseksi, koska "eroamme" ei ole noteerattu..

Saapa nähdä, pääsenkö ihastuksestani koskaan lopullisesti yli?

Miten voikaan järkevä aikuinen nainen seota moneksi vuodeksi jonkun miehen takia?

Ihana että avauduit, en tunne itseäni enää niin hölmöksi. Suosittelen tunnelukkojen avaamista skeematerapialla, ihan itseapukirjoista jo on hyötyä. 

Tämä on kyllä ihan paras!! Aivan huippu, hekottelen tälle varmaan koko vkonlopun...!

Vierailija kirjoitti:

Ostin mankelin kun halusin antaa itsestäni vaikutelman kodinhengettärestä. Ei oo tullu paljoa mankeloitua,

Siis tarkoitin, että tämä on se alkavan viikonlopun piristäjäni. Aivan huisi!!!

auna

Ihastuin kaveriin jonka kanssa piti lomalla vain harjoitella kieltä jota opiskelin ylimääräisenä. Minulla on työni vuoksi paljon palkallisia lomia ja silloin yleensä lennän lämpimään. Väliajat tein tälle pojalle rakkauslauluja tyylliin samoja kuin Jenni Vartiaisen Missä muruseni on. Silloin aina muistan tuon ajan. Asian teki omituiseksi että olin naimisissa ja mukana oli joskus tarhakäinen lapseni ja äitini , joskus myös lasten serkkuja. Jos en heti tavannut tätä miestä kävin bussilla kulkien kaikki entiset työpaikat etsimässä häntä . Siinä tapasi paljon uusia ihmisiä ja kyllä hän aina ilmestyi vaikka 700 km päästä minun hotellille. Tätä kesti  4 vuotta , kesät talvet vuoden ympäri. Sain kai jotain ihmevoimia omista tunteistani ja vieraasta maasta. Joskus tutut ihmettelevät miten minä voin puhua sujuvasti vierasta kieltä. Siis puhun 5 kieltä. Kerran tuli riitaa kun huomasin hänen juovan aivan liikaa ja hänestä tuli väkivaltainen. Ymmärrän nyt hyvin muitakin sairaasti rakastuneita, jotka myös matkustavat  5000- 10000 kilometriä ihatuksensa perään. Osaan myös suhtautua vierasmaalaisiin ja kieliongelmiin paremmin kuin ennen. Lapsetkin kulkvat pitkin Australiaa ja Kolumbiaa ihan luontevasti. Terv. Järjen voitto.