Lue keskustelun säännöt.
Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia
Minä aloitan: Hain Turun yliopistoon, koska hänkin haki sinne. Luoja kiitos en päässyt sinne, sain paikan muualta. Saa laittaa sairaitakin :D
Kommentit (1695)
Oli ihastukseni nimipäivä ja sattumalta näin bussin ikkunasta ihastukseni äidin menevän kaupungilla erääseen kauppaan. Ajattelin että hän meni ostamaan lapselleen nimipäivälahjaa, joten jäin bussista seuraavalla pysäkillä ja menin vauhdilla kyseiseen kauppaan. Siellä sitten tapitin tiukasti että mitä se äiti mahtaa ostaa. Koin olevani näin jotenkin lähempänä ihastustani ja tämän perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen antanut kohdella itseäni todella huonosti. Hän esimerkiksi kertoi, kuinka exänsä on minua paljon kauniimpi ja yritin muuntautua exän näköiseksi (mm. värjäsin tukan, aloin käyttämään samanlaisia vaatteita jne.). Sairasta. Onneksi tulin järkiini. Tämä joskus parikymppisenä.
Mulla tää sama, paitsi että YLI NELIKYMPPISENÄ!
Olen antanut ihastukseni käyttää minua hyväkseni, niin henkisesti, taloudellisesti kuin seksuaalisestikin.
Ja tätä jatkui useamman vuoden... Sinä aikana olen tehnyt varmaan KAIKKI stalkkausmanööverit, saadakseni selville, että onko hänellä muita naisia.
Minä, lähes aikuisten lasten äiti, olen hiipinyt pimeässä metsikössä hänen talonsa takana nähdäkseni onko hän asunnossaan yksin...
Seurannut häntä laina-autolla peruukki päässäni, jotta tietäisin missä hän vapaapäivinään käy...
Olen soitellut hänelle lauantai-iltana tuntemattomasta numerosta sanomatta mitään, vain jäädäkseni sunnuntaina asiasta kiinni, kun en muistanut palauttaa numeroa näkyväksi...
Olen osallistunut nimimerkillä keskusteluun nettipalstalla, jossa kuvittelin ihastukseni kirjoittelevan... Asian tutkimiseen meni päiväkausia!!!
Olen yrittänyt tehdä itsestäni kiinnostavan kaikenlaisilla typerillä tempuilla mm. "katoamalla". Ja sitten taas istunut pimeässä metsikössä talonsa takana koirankusettajien ihmeteltävänä. Yksi tuli kysymään, että onko mulla kaikki kunnossa? Vastasin, että käyn täällä salaa tupakalla...
Nyt olen ryhdistäytynyt. Emme ole ihastukseni kanssa olleet missään tekemisissä kohta puoleen vuoteen. Yhteiset tutut ovat ilmeisesti mieltäneet minut epätoivoiseksi, koska "eroamme" ei ole noteerattu..
Saapa nähdä, pääsenkö ihastuksestani koskaan lopullisesti yli?
Miten voikaan järkevä aikuinen nainen seota moneksi vuodeksi jonkun miehen takia?
Luuserielli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen antanut kohdella itseäni todella huonosti. Hän esimerkiksi kertoi, kuinka exänsä on minua paljon kauniimpi ja yritin muuntautua exän näköiseksi (mm. värjäsin tukan, aloin käyttämään samanlaisia vaatteita jne.). Sairasta. Onneksi tulin järkiini. Tämä joskus parikymppisenä.
Mulla tää sama, paitsi että YLI NELIKYMPPISENÄ!
Olen antanut ihastukseni käyttää minua hyväkseni, niin henkisesti, taloudellisesti kuin seksuaalisestikin.
Ja tätä jatkui useamman vuoden... Sinä aikana olen tehnyt varmaan KAIKKI stalkkausmanööverit, saadakseni selville, että onko hänellä muita naisia.Minä, lähes aikuisten lasten äiti, olen hiipinyt pimeässä metsikössä hänen talonsa takana nähdäkseni onko hän asunnossaan yksin...
Seurannut häntä laina-autolla peruukki päässäni, jotta tietäisin missä hän vapaapäivinään käy...Olen soitellut hänelle lauantai-iltana tuntemattomasta numerosta sanomatta mitään, vain jäädäkseni sunnuntaina asiasta kiinni, kun en muistanut palauttaa numeroa näkyväksi...
Olen osallistunut nimimerkillä keskusteluun nettipalstalla, jossa kuvittelin ihastukseni kirjoittelevan... Asian tutkimiseen meni päiväkausia!!!
Olen yrittänyt tehdä itsestäni kiinnostavan kaikenlaisilla typerillä tempuilla mm. "katoamalla". Ja sitten taas istunut pimeässä metsikössä talonsa takana koirankusettajien ihmeteltävänä. Yksi tuli kysymään, että onko mulla kaikki kunnossa? Vastasin, että käyn täällä salaa tupakalla...
Nyt olen ryhdistäytynyt. Emme ole ihastukseni kanssa olleet missään tekemisissä kohta puoleen vuoteen. Yhteiset tutut ovat ilmeisesti mieltäneet minut epätoivoiseksi, koska "eroamme" ei ole noteerattu..
Saapa nähdä, pääsenkö ihastuksestani koskaan lopullisesti yli?
Miten voikaan järkevä aikuinen nainen seota moneksi vuodeksi jonkun miehen takia?
Ihan hirveetä mut samalla nauroin vedet silmissä kun ajattelin miltä tää kaikki on näyttänyt vähän sellaisella koomisella tavalla. Toivottavasti pääset tyypistä yli lopullisesti.
Ajoin 30 asteen pakkasessa mopolla pääni jäädyksiin, jottei sydämen tuska olisi tuntunut niin pahalle.
Luuserielli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen antanut kohdella itseäni todella huonosti. Hän esimerkiksi kertoi, kuinka exänsä on minua paljon kauniimpi ja yritin muuntautua exän näköiseksi (mm. värjäsin tukan, aloin käyttämään samanlaisia vaatteita jne.). Sairasta. Onneksi tulin järkiini. Tämä joskus parikymppisenä.
Mulla tää sama, paitsi että YLI NELIKYMPPISENÄ!
Olen antanut ihastukseni käyttää minua hyväkseni, niin henkisesti, taloudellisesti kuin seksuaalisestikin.
Ja tätä jatkui useamman vuoden... Sinä aikana olen tehnyt varmaan KAIKKI stalkkausmanööverit, saadakseni selville, että onko hänellä muita naisia.Minä, lähes aikuisten lasten äiti, olen hiipinyt pimeässä metsikössä hänen talonsa takana nähdäkseni onko hän asunnossaan yksin...
Seurannut häntä laina-autolla peruukki päässäni, jotta tietäisin missä hän vapaapäivinään käy...Olen soitellut hänelle lauantai-iltana tuntemattomasta numerosta sanomatta mitään, vain jäädäkseni sunnuntaina asiasta kiinni, kun en muistanut palauttaa numeroa näkyväksi...
Olen osallistunut nimimerkillä keskusteluun nettipalstalla, jossa kuvittelin ihastukseni kirjoittelevan... Asian tutkimiseen meni päiväkausia!!!
Olen yrittänyt tehdä itsestäni kiinnostavan kaikenlaisilla typerillä tempuilla mm. "katoamalla". Ja sitten taas istunut pimeässä metsikössä talonsa takana koirankusettajien ihmeteltävänä. Yksi tuli kysymään, että onko mulla kaikki kunnossa? Vastasin, että käyn täällä salaa tupakalla...
Nyt olen ryhdistäytynyt. Emme ole ihastukseni kanssa olleet missään tekemisissä kohta puoleen vuoteen. Yhteiset tutut ovat ilmeisesti mieltäneet minut epätoivoiseksi, koska "eroamme" ei ole noteerattu..
Saapa nähdä, pääsenkö ihastuksestani koskaan lopullisesti yli?
Miten voikaan järkevä aikuinen nainen seota moneksi vuodeksi jonkun miehen takia?
Näitä kun lukee niin tulee vain ajatus mieleen, että miksi kukaan nainen ei ole nähnyt mitään vaivaa tutustuakseni minuun? :) En sano että pitäisi ryhtyä tuollaiseksi stalkkeriksi, mutta kovin tuntuu olevan naiset välinpitämättömiä suhteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkasin housuun hänen edessään,kun tiesin että se kiihottaa häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järjestin töistä lomaa ja matkustin 9000 km päähän ihastukseni vuoksi. Kerroin kohteelle ihastumisestani hänen kotikielellään vietnamilla. Hän ei osannut englantia juurikaan. Kielimuuri oli ongelma mut sitten nainen alkoi myös harjaantua englannin kielessä. Seurusteltiin kaksi vuotta.
Kirjoitellut av:n kaipaus-ketjuun ja toivoen, että kaivattuni näkisi viestini ja tunnistaisi minut niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastus kävi lapsena meillä säätämässä äitini pyynnöstä tietokonettamme, ja lähdettyään halailin sitä tuolia aikani missä hän oli istunut. Tositarina.
Kirjoitin hänelle kirjeen jossa kerroin tunteistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana luulin, että seksisuhde voi kehittyä ennen pitkää oikeaksi parisuhteeksi, lopputulema oli että aina nämä miehet pariutuivat jonkun muun, siveämmän naisen kanssa ja jättivät minut tylysti kuin nallin kalliolle. Suhteen päätyttyä heille olisi kuitenkin taas seksi kelvannut, kaduttaa kun olin niin helppo ja täysin vietävissä vain siksi, kun olin niin kovasti ihastunut.
Värjöttelin teinixinä pakkasessa maalaiskylän keskustassa pe-la illat kyttäämässä kavereiden kanssa, josko ihastukseni tulisi autolla käymään paikallisella R-kioskilla. No eipä tullut kuin kerran.
Pahinta oli se vaivannäkö: tälläydyttiin, matkattiin hoodeille ja oltiin siellä pikkukylässä tuntitolkulla. Välillä lämmiteltiin pankkiautomaatissa, joka oli pankin tuulikaapissa.
Säälittävää :’-/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras ketju ikinä!
Itse aloin käymään kuntosalilla vain koska ihastukseni oli siellä. Päädyin plösöstä aivan upeavartaloiseksi. Ihastukseni monesti kehui kun juttelimme. Päädyimme ystäviksi ja hän kertoi kuinka on ihastunut toiseen naiseen 💔
Teininä tuli useampaa ihastusta seurattua bussilla, eli hyppäsin samaan bussiin ja menin sinne asti kuin ihastus jatkoi matkaansa. Vain kerran uskalsin sitten bussissa aloittaa keskustelun ihastuksen kanssa, ja tapailimme sitten jonkin aikaa.
Nyt aikuisiällä noloin asia on varmaan epätoivoinen somessa ja netissä roikkuminen ja ihastuksesta tiedon etsiminen. En tietenkään kehtaa laittaa kaveripyyntöä ihastukselle vaan pitää tyytyä vaan ihastuksen nimen googlailuun ja profiilikuvan tuijotteluun.
Stalkkausta. Ei mitään hyypiömäistä, mutta silti noloa. Sellaista somessa vakoilua ja tarkistamista, onko asunnossa valot ja auto pihassa. Asumme siis maalla ja muka lenkkeilen talon ohi.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitellut av:n kaipaus-ketjuun ja toivoen, että kaivattuni näkisi viestini ja tunnistaisi minut niistä.
Olihan täällä toinenkin yhtä epänormaali :D
Itse myös, rekkauduin tänne ja kirjoitellut :)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitellut av:n kaipaus-ketjuun ja toivoen, että kaivattuni näkisi viestini ja tunnistaisi minut niistä.
Täällä sama juttu. Säälittävää...tiedän.
Hmm, kiinnostaisi tietää huomioiko mies "muodonmuutostasi" mitenkään?