Ero ja exällä uusi

Kiitos kommentista 19. Tuossa mitä sinulle tapahtui on juuri minun kauhuskenaarioni tällä hetkellä. Vaikka tajuun et mitä helvetin väliä sillä on mitä exän elämässä tapahtuu, meidän juttu on joka tapauksessa ohi. Silti se piinaa mua et mitä jos ja mitä jos. Kauhea on ollut tuo sun tilanne ja vielä noin pitkä suhde teillä takana. Upeaa että olet selvinnyt siitä kaikesta ja ajattelet jo olevasi jopa onnellinen exäsi puolesta. Minäkin pääsen tuohon tilaan viel joskus, tiedän sen. Ja vielä joskus mun elämään tulee jotakin parempaa ja aidompaa, toivon niin. Mutta tänään minä poljen lapsellisesti jalkaa kun mua ei huomata hänen taholtaan.

Kiitoksia myös kaikille muille kommentin jättäneille. Haluan korostaa että en väitä exäni toimineen mitenkään väärin ja olen hänelle kiitollinen ettei hän tehnyt konkreettista eteenpäin menoliikkuaan fwb:n aikana. Lähinnä postasin siksi että itseäni ihmetyttää että mistä nämä todella lapselliset tunteet tule vat ja mietin että mikä siinä on niin isoa ha pelottavaa että joku ihminen unohtaa minut. Onko se egon tarvetta tulla muistetuksi vaan onko syvemmällä joku hätä siitä että on maailmassa täysin merkityksetön kaikille.

Ap

Pelkään, että eksäni löytää uuden. Erosta on jo melkein kolme vuotta eikä hän ole tietääkseni edes tapaillut ketään. Mutta olen tottunut siihen, että ex on tavallaan minua varten jos tarvitsen jossain asiassa. Mutta ei hän sitten enää ole jos löytää uuden. Seksiä ei ole ollut enää aikoihin, koska en enää kaipaa sellaista. Mutta mietin onko se sitten todella paha tunne kun saa tietää, että hänellä joku uusi on.

Ihmiset on niin erilaisia. Joku voi oikesati unohtaakin pian, joku muistelee lämmöllä mutta jatkaa silti elämäänsä. 

Minä erosin muutaman vuoden suhteesta ja jo 4kk päästä olin uudessa suhteessa. Tuona lyhyenä sinkkuaikana ehdin pari kertaa tapailla paria muutakin miestä ilman mitään sen vakavampia tarkoitusperiä. En minä silti ole unohtanut exääni tai ketään noista tapailemistani miehistäni. En haikaile heidän peräänsä, mutta ihan hyvillä mielin muistelen heidän kanssaan viettämiäni hetkiä, jos ne nyt jostain sattuu mieleen tulemaan. 

Mä olin 15 vuotta naimisissa. Itse halusin sitten lopulta eron, miehen alkon käytön takia. Puoli vuotta mies pyysi ja anoi minua että palataan yhteen, kesäkuussa ilmoitin lopullisesti etten halua jatkaa. Itselleni se oli kova paikka, en ollut yhtään yli hänestä, olin vaan niin loppu. Kauhea syyllisyys vielä päällä, miten kova olin hänelle. Kahden viikon kuluttua näin hänet terassilla uuden naisen kanssa, niin hymyilevän ja onnellisen näköisenä, etten ollut varmaan kymmeneen vuoteen nähnyt häntä sellaisena minun kanssa.

Ottihan se koville, oikeastaan se että vaikutti että hänen anominen oli valetta kaikki, ja hänellä oli joku kulisseissa valmiiksi katsottuna. Tai ollut jutuissa jo vähän aikaa. Se petetyksi tulemisen tunne, arvottomuuden tunne, tunsin itseni niin typeräksi ja vanhaksi.

Mieheni jätti minut toisen naisen takia, joka oli jopa häntä muutaman vuoden vanhempi. Kolmen vuoden kuluttua he saivat lapsen ja onnellinen perhekuva naisten lehden juorupalstalla uuden vaimon työn takia julkkiksia. Onneksi olin ehtinyt toipua ja itselläkin uudet kuviot.

Vierailija kirjoitti:

Niin onkin. Tympäsee et tätä piti venyttää koko kesä. Ja tiedän että hänellä olikin sitoutumisongelma, ei ehkä aina, mut avioerosta oli liian vähän aikaa. Ja ärsyttää sekin että koin jo että oon päässyt siitä yli kunnes tuli tää "sillä on uus" tieto ja nyt kelaan sitä. Haluaisin vaan et se räytyis ikävissään muhun. Oikeesti vähä tyhmää. Jännä miten tärkeältä se tuntuu et olis ollut jonkun elämässä joku merkittävä tyyppi.

Ap

Ai vähä?

Et ole narsistinen, naiivi etkä hölmö, vaan tunnet vielä eron tuskaa. Se on erittäin luonnollista. Irti päästäminen voi olla todella vaikeaa, ja on tuskallista tajuta ettei enää ole toiselle tärkein, tai tärkeä laisinkaan. 

Tällä hetkellä se voi tuntua mahdottomalta, mutta aika auttaa ja pääset eron yli kyllä. Voimia!

Itse nuoruuden erossa jäin todella pitkäksi ajaksi suorastaan piehtaroimaan tuskaani. En halunnut myöntää itsellenikään, että suhteella ei olisi ollut tulevaisuutta, ja jollain oudolla tavalla halusin suorastaan liioitella erosuruani enkä päästää siitä irti. Tuntui, että näin tein omista tunteistani ja tuosta suhteesta itselleni merkityksellisemmän kuin se olikaan. Halusin kokea, että mies oli jollain tavalla kohtaloni. Jälkeenpäin ihmettelin, miksi jatkoin moista niin kauan. Selkeästi mies ei ollut koskaan ollut kovin vakavissaan kanssani, ja omalla ripustautumisellani halusin vain vakuuttaa itseni suhteen tärkeydestä. 

Siitäkin kuitenkin selvittiin.

On kyllä erikoinen ketju. Eukot jättävät miehensä mutta ulisevat sitä että jätetyt yrittävät päästä irti asiasta tavalla joka ei jättäjää miellytä.

Mitä helvetin velvollisuuksia niillä teidän jättämillänne miehillä pitäisi teitä kohtaan vieläkin olla?

Minulla miehenä yksi motto, yksi nainen kerrallaan. Eli jos nyky suhteesta eroan, niin ennen ero mulla ei ole toista naista. Mutta 1 minuutti eron jälkeen tilanne voi olla toinen - tuolloin minulla ei ole velvoitteita ,exää kohtaan.

Mielenkiintoista kuulla tuo "tuolta puolelta". Itse olen jo melkein vuoden seurustellut miehen kanssa, jonka edellinen fwb suhde oli loppunut vain muutama kuukausi ennen minua. Välillä ajattelen olevani vähintäänkin sekaisin, kun se häiritsee minua vieläkin. Miehen fwb-suhde eksään oli kestänyt jo melkein pari vuotta ja ennen sitä seurustelua n. vuoden. Ei kuulemma tarvinnut etsiä seksiä muualta ja ei ollut mitään muutakaan, niin kuvio toimi.

Ehkä kaikki perustuu kykenemättömyyteni nähdä fwb-suhteen toimivuutta omalla kohdallani. Miten niin voi panna ihmistä jota kohtaan ENNEN on tuntenut jotain. Tai miksi haluaa edelleen sitoutua eksään, mutta ei tunteen tasolla. Mies perusteli minulle suhteen alussa kun epäilin onko meidän juttu liian nopeasti tullut, että eksässä ei ole mitään ylipäästävää, koska varsinainen ero oli käyty jo vuosia sitten.

Tulipas avautuminen! :D mutta todella mielenkiintoista tosiaan kuulla toisenkin puolen näkemystä, vaikka omassa tapauksessani kuvio ei (toivottavasti) ole ollut samanlainen.

Tsemppiä ap:lle! Hyvä, että käyt kaikenlaisia tuntemuksia läpi nyt tässä vaiheessa, niin itse siirtyessäsi eteenpäin eivät menneisyyden jutut kummittele.

Tämä ketju auttoi ymmärtämään, miksi mieheni exä on minua kohtaan niin tyly, vaikka heidän erostaan oli melkein 2 vuotta kun me tapasimme eikä minulla siten ollut eroon osaa eikä arpaa. Miehellä on lapsia, joten väkisinkin välillä törmään exään ja hän hädintuskin puhuu minulle edelleenkään, vaikka olemme mieheni kanssa olleet yhdessä viisi vuotta. Lasten kanssa olen aina tullut hyvin toimeen eli mitään syytä vihata minua hänellä ei pitäisi olla. Älkää naiset ainakaan olko sellaisia kuin hän ja vielä 7 v eron jälkeen katkerina sinkkuina kyräilkö miehenne uutta naista, vaan eläkää elämäänne ja luokaa uusia muistoja ilman exän haikailua! Kannattaa, trust me.

Vierailija kirjoitti:

Minulla miehenä yksi motto, yksi nainen kerrallaan. Eli jos nyky suhteesta eroan, niin ennen ero mulla ei ole toista naista. Mutta 1 minuutti eron jälkeen tilanne voi olla toinen - tuolloin minulla ei ole velvoitteita ,exää kohtaan.

Aika perus.

Parilla exällä oli tapana kilahtaa joskus niin pahoin, että riitaa ei saanut sovittua millään, eli ainoa vaihtoehto heidän mielestään oli ero siinähetinyt ja painelivat ulos ovesta, jäin ymmärköisenä miettimään että mitä tapahtui.

Muutaman päivän tai viikon jälkeen aina häntä koipien välissä takaisin "ei ole ketään muuta, haluan sut, anteeksi olin vaan vihainen, ei me erottu".

Jo toki mulle jätettiin kertomatta, että noiden "erojen" aikaan käytiin muita sutimassa, ja kun ei natsannut niin takaisin sen tutun ja turvallisen luo itku silmässä.

Itsellä ei ole kykyä toimia noin nopeasti ja kuolettaa tunteita, käy melkein kateeksi.