Millainen on teidän 10 vuotiaiden empatiakyky?

Nosto

Mun miehen autistisella 10-vuotiaalla ei ainakaan ole juurikaan empatiakykyä.

Lapsipuolella ei ollut enpatiakykyä, koska äiti oli tuppisuinen ja kylmä. Isä aina töissä.:(

Kun lapsi muutti meille 9-vuotiaana aloin kertoa hänelle tunteista. Esim nyt harmittaa kun teit noin ja toisaalta, tämä tekee minut iloiseksi, miltä sinusta tuntuu? Oletko onnellinen uudesta paidasta? Lisänä vielä elekieli, sillä lapsen äiti ei hymyillyt tai halannut. Suutuksissan sanoi lapselle pahoja juttuja, jotka harmittavat vieläkin.

Nyt meillä on kasvanut ihan uudeksi lapseksi, teini on jo. Vähän ujo, mutta hymyilee ja tietää, mitä tuntee ja osaa siksi osoittaa empatiaa vauvoja ja koiria kohtaan. Ennen ei tajunnut, että koko illan mököttäminen vaikka mummon luona voisi harmittaa mummoa.

Eli en syytä, mutta mieti oletko itse opettanut ja osoittanut hänelle empatiaa.

Miten se opettajan mukaan sitten ilmenee? Oletko itse huomannut mitään erikoista? Miten hän esim kohtelee eläimiä?

Hyvä. Olen sanoittanut lapselle tunteita vauvasta asti ja opettanut tunnistamaan omia ja toisten tunteita. Riitatilanteissa meillä jokainen kertoo oman näkökulmansa tilanteesta ja pohtii miksi reagoi juuri niin kuin reagoi. Toisen kuuntelu kehittää myös empatiakykyä.

Lapsi opettelee tunnekäyttäytymistä heijastelemalla ympärillä olevien ihmisten käyttäytymistä. Lapselle olisi hyvä sanoittaa tunteita. Lisäksi tunteita olisi hyvä oppia tunnistamaan - miltä tuntuu viha, miltä tuntuu ilo, miltä tuntuu suru. Sekä opetella tunteiden kanssa toimimista.

Väestöliitto on kirjoittanut paljon hyvää asiaa tähän liittyen, kannattaa vilkaista ja soveltaa omaan tilanteeseen: http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/pienten_lasten…

Meillä on hyvin empaattinen 10-vuotias. Huomaa esim. eläinten hyvästä kohtelusta, siitä, ettei "töksäyttele" kavereilleen vaan osaa ottaa toisen tunteet huomioon sekä siitä, että itkee surullisia elokuvia katsellessa. On sellainen, että murehtii liian helposti maailman pahuutta ja vääryyksiä. Opettaja kehuu lapsen empatiakykyä ja taitoa tulla toimeen erilaisten persoonien kanssa. Itse pelkään, että lapsi on liiankin kiltti.

Mulla on 2 kymmenen vanhaa lasta (kaksoset) ja molemmat ovat empaattisia. Osaavat säädellä käytöstään niin etteivät loukkaa muita. Käyttäytyvät huomaavaisesti myös niitä oppilaita kohtaan joista eivät erityisesti pidä, jopa luokan kiusaajaa kohtelevat kiltisti vaikka toisinaan ovat itse kiusaajan silmätikkuna. Ehkä yhdessä kasvaminen on lisännyt heidän kykyään huomioida toisten tunteita.

Kannattaa muistaa lapsen yksilöllisyys ja ottaa se plus luonteenpiirteet huomioon. Eli kovin vahva vertailu lasten välillä ei välttämättä tuota tulosta. Lisäksi lapset kehittyvät eri aikaan.

Positiivista on kuitenkin se, että tunnetaitoja voi kehittää ja empatiaa opetella.

Miten lapsi käyttäytyy muissa ympäristöissä? Onko hänellä kavereita? Kiusataanko häntä koulussa? Pohtisin etenkin näitä asioita ja vertailisin lapsen käytöstä eri ympäristöissä. Yrittäisin huomioida positiivista käytöstä.

Mieti myös, voiko koulussa olla jokin laukaiseva tekijä? Mitä opettaja on tehnyt tai ehdottanut empatiataitojen edistämiseksi (vai todennut vain mielipiteensä niiden puutteesta)?