Totaaliyksinhuoltajan yksinäisyys ja ahdistus

Lauantai-iltaa hyvät av:laiset.
Olen siis ajautunut vuosia sitten tilanteeseen, jossa kasvatan kahta poikalasta yksin. Lasten isä tapaa lapsia, kun ehtii, yleensä muutaman kerran vuodessa muutaman tunnin kerrallaan.
Olen lohduttoman yksin tämän kasvatustaakan kanssa.
Äitini on sairas fyysisesti ja psyykkisesti, ja auttaa välillä, kun voi paremmin. Siskoilla on omat perheensä.

Mielellään tapaan perheellisiä ystäviä mutta meitä kutsutaan harvoin kylään. Minä olen se, joka järjestää yökyläilyt ja päiväkyläilyt. Se on muuten ihanaa mutta vaatii minulta kahden villin pojan kanssa niin suuria ponnistuksia ja valmisteluja, etten sitä usein jaksa muiden kotitöiden lisäksi.
Etenkin ruoan tarjoaminen vieraille tuottaa suurta päänvaivaa, koska kaikilla ystävilläni on yhtä jos toista erikoisruokavaliota.
Lasteni kanssa en voi tavata ystäviä kahviloissa ja kauppakeskuksissa, koska lapset juoksevat ympäriinsä levottomina.
Viikonloppuisin kaipaisin kasvatukseen tukea ja aikuisten seuraa, myönnän, että lapseni ovat haastavia, vaikka ihania ovatkin.
Arjesta selviän, koska työ pitää minut täysijärkisenä.
Myönnän, että viikonloppuisin (ei joka viikonloppu) tarvitsen rauhoittavia lääkkeitä selvitäkseni tästä kaikesta stressistä ja ahdistuksesta yksin.

Onko muita vastaavia tapauksia?
Vinkkejä, tukea?
Kiitos :)
T. Yh tahtomattaan