Apteekeissa ei saa enää asioida rauhassa

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä huvittaa. Ollaan kauhean tarkkoja jostakin kynsientekijästä tai tekoripsienlaittelijasta, että onhan sillä nyt varmasti "koulutus" kun muuten voi vaikka mennä kynsi vinoon tai ripsi irrota, mutta lääkkeiden oston yhteydessä meuhkataan, kuinka on aivan sama mikä koulutus sillä apteekkihenkilöllä on. Joku parin viikon pilipalikurssi peruskoulupohjalla lisäkkeiden liimailusta on tosi hieno ja edellytys, mutta korkeakoulututkinnolla mitään tee kun lääkkeitä ostetaan.

Että silleen on asiat tärkeysjärjestyksessä, puhumattakaan koulutuksen arvostuksesta :D

Täh?

Mitenhän tämä liittyy aiheesee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä huvittaa. Ollaan kauhean tarkkoja jostakin kynsientekijästä tai tekoripsienlaittelijasta, että onhan sillä nyt varmasti "koulutus" kun muuten voi vaikka mennä kynsi vinoon tai ripsi irrota, mutta lääkkeiden oston yhteydessä meuhkataan, kuinka on aivan sama mikä koulutus sillä apteekkihenkilöllä on. Joku parin viikon pilipalikurssi peruskoulupohjalla lisäkkeiden liimailusta on tosi hieno ja edellytys, mutta korkeakoulututkinnolla mitään tee kun lääkkeitä ostetaan.

Että silleen on asiat tärkeysjärjestyksessä, puhumattakaan koulutuksen arvostuksesta :D

Täh?

Mitenhän tämä liittyy aiheesee?

aiheeseen*

Kaikista eniten ärsyttää kun tivataan mihin käyttötarkoitukseen olet ostamassa jotain. Esim. sitruunahappo. Tivataan heti että niin aiotko käyttää tätä astianpesukoneen vai pyykinpesukoneen puhdistukseen. Ei kuulu sulle. Eikö voisi sanoa että jos tarvitset neuvoja niin tästä saat mukaan tällaisen ohjelapun missä kerrotaan määrät eri kohteen puhdistuksiin.

Kerrankin olisin halunnut vain yhden pussin sitruunahappoa. Tiesin mitä tulin ostamaan. Mutta ei. Tivattiin että mihin tämä tulee. Sanoin että pyykinpesukoneeseen. Sitten yritettiin tyrkyttää kahta pussia. En tarvinnut, kun mulla oli jo kotona yksi. Miksi mun pitää alkaa tehdä selontekoa? Enkö vaan voi ostaa sitä yhtä pussia?

Vierailija kirjoitti:

On teillä ongelmat. Minä asioin pääkaupunkiseudulla isohkossa apteekissa, enkä tunne noita ongelmia ollenkaan omikseni. Useimmiten saan käydä hakemassa käsikauppalääkkeen ihan omin neuvoin, joskus kun olen pysähtynyt vertailemaan hintoja, on joku saattanut kysyä, tarvitsenko apua. Ystävällinen vastaus "ei kiitos, vertailen tässä vain hintoja" saa kyllä farmaseutin jättämään minut rauhaan. Reseptilääkkeitä hakiessani usein kysytään, onko kyseinen lääke minulle tuttu, ja jos vastaan myöntävästi, ei asiasta sitten sen enempää puhuta. Jos taas lääke on uusi, saatan saada siitä hyvinkin tärkeää informaatiota, jota välttämättä en tulisi tsekanneeksi netistä.

Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen lähiapteekkini palveluihin. Apua saa tarvitessa ja pyydettäessä, mutta kimppuun ei käy kukaan. Te kaikki muut tunnutte asioivan ihan kummallisissa apteekeissa, tai sitten olette jollain tavalla yliherkkiä palvelun suhteen, kun kyse saattaa olla intiimeistäkin asioista. Veikkaan tätä jälkimmäistä.

Tuo saattaisi olla tapaus jos olisi vain 1 tai 2 ihmistä jotka tästä valittaa. Mutta tässä on useita kymmeniä kokemuksia samasta asiasta ja edellisessä vastaavassa ketjussa vielä enemmän. Eli kyse on oikeasta ongelmasta.

Ihan hyväähän ne varmaan tarkoittavat, mutta haluaisin kyllä tehdä omat lääkeostokseni ihan rauhassa kiitos. Osaan kysyä, jos tarvitsen apua. Erityisesti joskus kun tulee ostamaan apteekkiin jotain "noloa", niin silloin haluaisi hipsiä hiljaa huomaamatta siellä hyllyjen välissä...

Toinen mikä ärsyttää on se, että apteekin henkilökunta saattaa lääkkeitä ostaessa kailottaa mistä vaivasta milloinkin on kyse. Kyse on hyvin henkilökohtaisista asioista ja pitäisi olla vähän tilannetajua.

Muutenkin olisi joskus ihan kiva vaan katsella mitä kaikkia tuotteita apteekeissa on tarjolla, mutta ei sitä tee mieli tehdä, kun heti haukkana ovella henkilökunta heti tivaamassa mitä etsin. Tai viimeistään, kun on pääsyt luikahtamaan sinne voidehyllyn väliin, purjehtii lauma apteekin henkilökuntaa avustamaan.

Sitten joskus, kun olisi aidosti joku kysymys, niin eiväthän ne välttämättä osaa sanoa tuotteiden hyvistä ja huonoista puolista tuoteselostetta enempää.

Vierailija kirjoitti:

Että ihan korkeakoulututkinnon suorittaneita! Niiata ja kumartaako pitäisi? Onko ne vuosikausia opetelleet korkeakoulussa lukemaan ääneen pakkausselosteita?

On olemassa ihmisiä, joilla on sairauksia ja useita lääkkeitä käytössä. Jotta nämä ihmiset voisivat käyttää turvallisesti lääkkeitä (myös käsikaupasta saatavia, jotka ovat osittain aivan samoja lääkkeitä kuin reseptituotteet), farmaseutin tehtävä on tarkistaa paitsi käytössä olevat lääkkeet, myös niiden yhteisvaikutukset ja suhtautuminen hankittavaan uuteen lääkkeeseen. Ja ei, lääkäri ei tätä voi aina tehdä, koska ihmiset voivat käyttää useampaa lääkäriä, niin julkisella, työterveydessä kuin yksityisellä puolellakin ja nämä lääkärit eivät voi tietää toistensa määräämiä lääkkeitä, ellei asiakas sitä heille itse kerro. Jolloin voi seurata tilanne, että henkilö saa eri lääkäreiltä vaikkapa kahta samaa vaikuttavaa ainetta sisältävää särkylääkettä tai jotakin sellaisia lääkkeitä, joiden vaikutus kumoaa tai vahvistaa toistaan aiheuttaen haittavaikutuksia. Lääkärille voi myös tulla virhe esim. annostelussa, jolloin farmaseutti tämän huomaa ja tarkistaa lääkäriltä, oikeastiko annostus on tämä ja virhe voidaan korjata - muuten asiakas olisi ottanut lääkettä liikaa tai liian vähän, jolloin se olisi mahdollisesti ollut esim. tehoton.

Ja korkeakoulututkinto nyt on jo suurimmalla osalla kansaa, mutta voit toki kumarrella jos sen koet jotenkin hienoksi asiaksi. Tuikitavallinen tutkinto, kenellä miltäkin alalta, suurimmalla osalla tutuista on korkeakoulututkinto, joten ei sitä ainakaan koulutetut itse minään ihmeellisenä asiana pidä.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuten ole voinut enää pitkään aikaan. Ja samalla apteekeista on kuitenkin tullut sellaisia, missä on vaikka mitä. Eikö ne ymmärrä mitään ns heräteostosten tekemisestä. Mukaan tarttuisi kaikenlaista jollei olisi sitä "mitä etsitte" siellä niskassa. Nyt se in d-vitamiini ja kassat ovat tuolla kiitos.

Tämä. Tuli ennen tehtyä useinkin heräteostoksia apteekin ale-koreista, lemmikki- tai kosmetiikkahyllyistä jne.

Ei enää. "Mitä etsitte, se löytyykin täältä, minä voin ottaa maksun tähän kassaan nyt samalla". Niin mutkun oisin halunnut katsella vielä. "Mitä etsitte?" Noh, en kai sit mitään, mä maksan nää ja jätän heräteostikset tekemättä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä huvittaa. Ollaan kauhean tarkkoja jostakin kynsientekijästä tai tekoripsienlaittelijasta, että onhan sillä nyt varmasti "koulutus" kun muuten voi vaikka mennä kynsi vinoon tai ripsi irrota, mutta lääkkeiden oston yhteydessä meuhkataan, kuinka on aivan sama mikä koulutus sillä apteekkihenkilöllä on. Joku parin viikon pilipalikurssi peruskoulupohjalla lisäkkeiden liimailusta on tosi hieno ja edellytys, mutta korkeakoulututkinnolla mitään tee kun lääkkeitä ostetaan.

Että silleen on asiat tärkeysjärjestyksessä, puhumattakaan koulutuksen arvostuksesta :D

Täh?

Mitenhän tämä liittyy aiheesee?

Varmaan siten, että tässä väheksytään farmaseuttien koulutusta ja ammattitaitoa (sama mikä koulutus niillä on), mutta on kuitenkin tärkeää erttä kynsiä liimailevalla on "koulutus", joka on siis yhtä tyhjän kanssa.

Taannoin yksi tuttukin kehui, kuinka hänen sukulaistyttönsä sai "koulutuksensa" suoritettua, oli juurikin joku tyhjänpäiväinen naamannypintäkurssi. Ehkä se sitten on jonkun mielestä hyvä ja tärkeä "koulutus" ja tosi "koulutettu" henkilö. Mitään korkeakoulututkintoja tarvita kun parin viikon kurssejakin on. Heh.

Suomalainen on vasta äskettäin oppinut kävelemään kahdella jalalla, -ei siis pidä ihmetellä ettei hän osaa olla vielä palveltavana.

Yksi kohtelias lause,"kiitos, katselen tässä". Ei ole vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä huvittaa. Ollaan kauhean tarkkoja jostakin kynsientekijästä tai tekoripsienlaittelijasta, että onhan sillä nyt varmasti "koulutus" kun muuten voi vaikka mennä kynsi vinoon tai ripsi irrota, mutta lääkkeiden oston yhteydessä meuhkataan, kuinka on aivan sama mikä koulutus sillä apteekkihenkilöllä on. Joku parin viikon pilipalikurssi peruskoulupohjalla lisäkkeiden liimailusta on tosi hieno ja edellytys, mutta korkeakoulututkinnolla mitään tee kun lääkkeitä ostetaan.

Että silleen on asiat tärkeysjärjestyksessä, puhumattakaan koulutuksen arvostuksesta :D

Et tajunnut pointtia. Ainakin meidän lähiapteekissa ihan kaikki tulee tyrkyttämään apua sinulle ja sitten kun sitä tarvitset eivät osaa vastata vaikka olisin korkeakoulu käytynä tai näyttävät kauhistuneelta että ei ei en saa auttaa ja huikkaa metrin päässä olleelle henkilölle. Voisi se toinen olla tullut heti tarjoamaan apua kun oletus on että lääkkeitä haetaan. Jos et saa lääkkeitä myydä niin älä tarjoa apua.

Sillä, joka EI sua neuvo ja sanoo ettei saa neuvoa, ei ole korkeakoulua käytynä = ei ole farmaseutti tai proviisori, vaan pelkkä kassa, tekninen tai lääketyöntekijä.

Se tässä on kummallista, miksi sellainen kuitenkin kyselee, mitä etsit, koska ei hän voi sinulle sen enempää mitään suositella kuin ns. myydäkään, ainoastaan rahastaa kassalla ja lukea paketin tuoteselosteen. No voi tietenkin neuvoa kun sanot tulleesi hakemaan särkylääkettä, että ne on tuollapäin, mutta siihen se sitten jääkin mitä saa sanoa. Jos tarjotaan neuvoa, neuvoa tarjoavan on fiksua olla farmaseutti, koska muilla ei ole lupaa neuvoa.

T: apteekkilainen

Vierailija kirjoitti:

Asioin säännöllisesti apteekissa enkä ole moiseen käytökseen törmännyt. Joskus kun olen seisonut vähän neuvottoman näköisenä, kun tarvitsemani tuote ei heti osu silmiini, saattaa farmaseutti tulla kysymään, etsinkö jotain tiettyä ja näyttää, mistä sen löydän. Eikä meillä huudella kovalla äänellä ripulista, ummetuksesta tai peräpukamista. Usein asioin reseptipuolella ja siellähän istutaan pilttuissa, joiden seinäkkeiden läpi puhe ei kuulu naapuripilttuuseen. Farmaseutit ja proviisorit ovat tulleet vuosien mittaan niin tutuiksi, että siinä lääkkeiden oston ohella ehditään jutella myös muutama sana säästä tai kuulumisista, ei niin, että varastaisimme seuraavalta asiakkaalta aikaa kuitenkaan.

Minua ei kiinnosta tippaakaan keskustella heidän kanssa mistään.

Minä en ole mennyt apteekkiin juttelemaan kenenkään kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä huvittaa. Ollaan kauhean tarkkoja jostakin kynsientekijästä tai tekoripsienlaittelijasta, että onhan sillä nyt varmasti "koulutus" kun muuten voi vaikka mennä kynsi vinoon tai ripsi irrota, mutta lääkkeiden oston yhteydessä meuhkataan, kuinka on aivan sama mikä koulutus sillä apteekkihenkilöllä on. Joku parin viikon pilipalikurssi peruskoulupohjalla lisäkkeiden liimailusta on tosi hieno ja edellytys, mutta korkeakoulututkinnolla mitään tee kun lääkkeitä ostetaan.

Että silleen on asiat tärkeysjärjestyksessä, puhumattakaan koulutuksen arvostuksesta :D

Täh?

Mitenhän tämä liittyy aiheesee?

Varmaan siten, että tässä väheksytään farmaseuttien koulutusta ja ammattitaitoa (sama mikä koulutus niillä on), mutta on kuitenkin tärkeää erttä kynsiä liimailevalla on "koulutus", joka on siis yhtä tyhjän kanssa.

Taannoin yksi tuttukin kehui, kuinka hänen sukulaistyttönsä sai "koulutuksensa" suoritettua, oli juurikin joku tyhjänpäiväinen naamannypintäkurssi. Ehkä se sitten on jonkun mielestä hyvä ja tärkeä "koulutus" ja tosi "koulutettu" henkilö. Mitään korkeakoulututkintoja tarvita kun parin viikon kurssejakin on. Heh.

Ketjun aiheena oli käsittääkseni se, että apteekeissa ei saa asioida rauhassa. Se ei liity kenenkään koulutuksen väheksyntään. Voin toki olla väärässäkin, mutta enpä kuitenkaan ole.

Ihme nillitystä noilta joiltakin itse farmaseuteilta/proviisoreilta tässä ketjussa. Kuka täällä muka on sanonut, ettei teitä tarvita apteekissa? Puhe on ollut siitä, että älkää kaikki vuorollanne iskekö asiakkaan kimppuun samantien.

Jos kerta olette huolissanne siitä, että joku vaikka luulee että kuorsauslaastareita kuuluu niellä että kuorsaus vähenisi, niin vaatikaa pakkauksiin kunnon amerikkalaistyyliset varoitustekstit että ei saa syödä, polttaa piipussa, laittaa silmään jne. Miksi ei ruokakaupoissa päivystä huolestuneita asiantuntijoita vahtaamassa, kun aina joku kuitenkin lukaiseen pakkausselosteen huolimattomasti, ja joku pähkinäallergikko voi saada sen takia kuolettavan reaktion?

Kun ihan oikeasti ei me mitään uutta tietoa teiltä olla saatu, vaan ääneen sopotettuna sen käsikauppa-tavaran pakkauksen seloste! O-saam-me lu-ke-a, vaikka emme farmaseutteja tai proviisoreita itse olisikaan.

Sama juttu, kerran olin niin stressaantunut ja väsynyt valmiiksi että kun olin yhdelle sanonut "ei kiitos en tarvitse apua" niin toisen tullessa kyselemään aloin itkeä.. joskus todellakin useampi henkilö samassa pienehkössä apteekissa tulee ahdistelemaan (ei mutään näitä henkilöitä vastaan mutta esim intiimituotteita ostaessa on todella kiusallista alkaa selittää vaivojaan kun metrin päässä on muita ihmisiä).

Vierailija kirjoitti:

Ihme nillitystä noilta joiltakin itse farmaseuteilta/proviisoreilta tässä ketjussa. Kuka täällä muka on sanonut, ettei teitä tarvita apteekissa? Puhe on ollut siitä, että älkää kaikki vuorollanne iskekö asiakkaan kimppuun samantien.

Jos kerta olette huolissanne siitä, että joku vaikka luulee että kuorsauslaastareita kuuluu niellä että kuorsaus vähenisi, niin vaatikaa pakkauksiin kunnon amerikkalaistyyliset varoitustekstit että ei saa syödä, polttaa piipussa, laittaa silmään jne. Miksi ei ruokakaupoissa päivystä huolestuneita asiantuntijoita vahtaamassa, kun aina joku kuitenkin lukaiseen pakkausselosteen huolimattomasti, ja joku pähkinäallergikko voi saada sen takia kuolettavan reaktion?

Kun ihan oikeasti ei me mitään uutta tietoa teiltä olla saatu, vaan ääneen sopotettuna sen käsikauppa-tavaran pakkauksen seloste! O-saam-me lu-ke-a, vaikka emme farmaseutteja tai proviisoreita itse olisikaan.

Luuletko oikeasti, että jokainen tavallinen peruspertsa ja -pirkko ymmärtää esim. lääkeaineiden nimiä? Tai ymmärtää, että 1000mg on sama kuin 1g? Hän voi aivan tyytyväisenä käyttää kahta samaa lääkeainetta sisältävää särkylääkettä, koska olettaa niiden olevan eri tuote kun kauppanimikin (tuotteen nimi) on eri, käyttäen tällöin mahdollisesti liikaa lääkettä saaden tästä haittavaikutuksia, joita sitten tutkitaan ehkä jonakin muuna. Tai että kaikki lukevat lääkkeiden tuoteselosteet ja ymmärtävät niistä kaiken? Jos joku e-pillerien käyttäjä saa päähänsä ostaa mäkikuismaa luontaistuotekaupasta eikä tiedä yhteisvaikutuksista eikä ole lukenut pillerien tuoteinfoa, jossa siitä kerrotaan, seuraavaksi hänellä voikin olla tarve tulla ostamaan raskaustestiä. Tai jokin lääke on otettava ruuan kanssa ja jotakin ei saa ottaa ruuan kanssa, tämäkin kannattaa asiakkaalle kertoa, koska ei ole todellakaan sanottua että kaikki vaivautuvat lukemaan sen pakkauksen sisällä olevan ohjeen. Samoin kortisonivoiteet käsikaupasta, ei ole sama mihin niitä laitetaan ja minkä vahvuisena - ei se todellakaan mene niin, että kaikkeen voi käyttää ja mitä vahvempaa sen parempi ja nopeammin tehoaa, vaikka näinhän se "kansan logiikka" lääkeasioissa monesti toimii.

Ja vaikka kuinka olisi käsikauppatuote, ei se välttämättä ole sen ns. turvallisempi tai miedompi kuin vastaava reseptituotekaan (vaikka tällainen luulo on yleistä). Osa käsikauppatuotteista on aivan samoja kuin reseptituotteetkin, ainoastaan pakkauskoko ja korvattavuus ovat erilaisia. Ei sillä ole väliä, otatko itsellesi sopimattoman lääkkeen käsikaupasta vai reseptillä, jos se ei sovi se ei sovi ja jos sillä on yhteisvaikutuksia, sillä on. Ei farmaseuttia sinänsä kiinnosta esim. ehkäisysi, jos hän siitä kysyy, mutta ehkä ostamasi tuote voi heikentää sitä ja ehkä haluat tietää asian. Tai tämän keskustelun perusteella ilmeisesti et halua.

Niin hienotunteisuutta voisi olla enemmän. Kai ne saa sit potkut, jos eivät ryntää heti asiakkaan kimppuun kuin viritetyt jouset.

Vierailija kirjoitti:

Jo jonkin aikaa sitten meni kertaheitolla meininki kaikissa apteekeissa sellaiseksi, että hyvä kun ehdit ovesta sisään, kun jo tullaan kysymään että voidaanko auttaa. Ei siinä mitään, mutta kun joka ikinen siellä hyllyjen välissä häärivä farmaseutti tai mikä onkaan tulee utelemaan täysin saman asian. Ei ole harvinaista että joudun tyyliin neljä kertaa kertomaan että ei kiitos, tulen kyllä kysymään sitten jos jotakin ei meinaa löytyä. Kyllä on alkanut rasittaa tämä. Noiden utelijoiden takia menee omat pasmat sekaisin, eikä meinaa muistaa että mitä sitä pitikään sieltä seuraavaksi etsiä.

Ja sekin, jos vaikka sitten vastaa vaikka, että missäköhän teillä on tyyliin maitohappobakteerit, niin voi jessus sitä pälpätystä kun kaikki mahdolliset valmisteet siinä sitten pitää esitellä, vaikka halusin ihan vaan sen tietyn sieltä hyllystä, juuri sen mitä olin tullut hakemaankin.

Ylipäätään kun menen apteekkiin, en välitä höpötellä ostoksistani siellä kenenkään kanssa, ellei minulla sitten nimenomaan ole jotakin kysyttävää. Kukapa ei tahtoisi ostaa tyyliin peräpukamavoiteensa summuut ilman turhaa kalabaliikkia? Sissus!

Amerikkalaistyylistä asiakaspalvelua saa muualtakin nykyään. Myyjien pitää hymyillä, kysellä kuulumisia ja yrittää saada mahdollisimman paljon lisämyyntiä. Lopuksi huikataam hyvää päivänjatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Asioin säännöllisesti apteekissa enkä ole moiseen käytökseen törmännyt. Joskus kun olen seisonut vähän neuvottoman näköisenä, kun tarvitsemani tuote ei heti osu silmiini, saattaa farmaseutti tulla kysymään, etsinkö jotain tiettyä ja näyttää, mistä sen löydän. Eikä meillä huudella kovalla äänellä ripulista, ummetuksesta tai peräpukamista. Usein asioin reseptipuolella ja siellähän istutaan pilttuissa, joiden seinäkkeiden läpi puhe ei kuulu naapuripilttuuseen. Farmaseutit ja proviisorit ovat tulleet vuosien mittaan niin tutuiksi, että siinä lääkkeiden oston ohella ehditään jutella myös muutama sana säästä tai kuulumisista, ei niin, että varastaisimme seuraavalta asiakkaalta aikaa kuitenkaan.

Pilttuu :DDDD Joo no eivät ne PILTTUUN seinät kyllä mitään terästä ole :DD ihan hyvin kuuluu puhe.

Pyydän apua kun tarvitsen. Mua häiritsee jos tullaan kyseleen tarvinko apua. 

Nyt on muodissa amerikkalainen myyntityyli teennäisen hymyn ja aggressiivisuuden kanssa. Osaan kyllä kysyä, jos tarvitsen apua.