Ovatko kaikki 30-40 -vuotiaina eroavat niitä, jotka

Onpa erikoinen ajatus taas. Meitä tuon ikäisenä eronneita on aivan varmasti joka lähtöön. Itse tutustuin ex-mieheeni 23-vuotiaana. Naimisiin menimme, kun olin 28, ja esikoisemme saimme, kun olin 31. Kuopuksemme, kun olin 33. Olin 38, kun erosimme. Noin, todistin teoriasi vääräksi, ole hyvä.

Minä erosin 42 v. Menin naimisiin 1,5 v jälkeen 22 -vuotiaana. Esikoinen syntyi 10 v jälkeen.

Minä en ite ole eronnut, mutta minusta tuntuu, että ne, jotka on 30+ ja ovat eronneet

- on suunnilleen kaikki seurustelleet pidempään kuin vuoden

- asuneet avoliitossa ennen avioliittoa

- joillakin on ollut lapsikin, joillaki ei

- ja sitten taas tiedän pariskuntia, jotka on noin vuoden tuntemisen jälkeen menneet naimisiin ja saaneet vasta naimisiin menon jälkeen lapsia ja he just EIVÄT OLE eronneet! Samoin tiedän sellaisia pariskuntia vanhemmasta polvestakin, että lyhyehkön tuntemisen jälkeen ovat menneet naimisiin ja sit ovat olleet yhdessä niin kauan kun puoliso kuolee.

Mutta kaikenkaikkiaan tunnen aika vähän niitä, jotka on naimisissa asti ja siitä eronneet. Siis 30+ ja 40+ -vuotiaista. Suurin osa naimisiin menneistä on edelleen yhdessä.

Ehkä asenne ratkaisee?

Itse olen eronnut. Yhdessä 10 vuotta ennen lapsen syntymää. 11 vuotta ennen naimisiin menoa. Yhdessä olimme kaiken kaikkiaan 16 vuotta.

Siinä tukea päätelmällesi. Elämä ei vain aina mene niinkuin kuvitteli.

Rupesin vaan miettimään tätä asiaa, kun mun kaveripiiri koostuu kutakuinkin kahdenlaisista pariskunnista. Meistä, jotka ollaan oltu yhdessä 5-7 vuotta, mutta ei olla naimisissa eikä ole lapsia ja niistä, jotka ovat tehneet ensimmäisen lapsen n. 2 vuoden tuntemisen jälkeen. Mun mielestä on vaan niin utopistista tehdä lapsi kahden vuoden jälkeen, että uskon vahvasti heidän olevan niitä, jotka päätyvät kymmenen vuoden sisällä eroon.

Ap

Aloin seurustella 21v., naimisiin 25v., esikoinen 27v., kuopus 29v. ja ero 38v.

Mitä järkeä edes mennä naimisiin- ja saada lapsia kun on vähän päälle 20 v.? Sillonhan on iteki vielä ihan kakara, opinnot kesken, ei rahaa jne.

Omassa tuttavapiirissäni tuon ikäiset eronneet ovat kaikki olleet lapsettomia ja lapset on tehty sitten uuteen liittoon eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Rupesin vaan miettimään tätä asiaa, kun mun kaveripiiri koostuu kutakuinkin kahdenlaisista pariskunnista. Meistä, jotka ollaan oltu yhdessä 5-7 vuotta, mutta ei olla naimisissa eikä ole lapsia ja niistä, jotka ovat tehneet ensimmäisen lapsen n. 2 vuoden tuntemisen jälkeen. Mun mielestä on vaan niin utopistista tehdä lapsi kahden vuoden jälkeen, että uskon vahvasti heidän olevan niitä, jotka päätyvät kymmenen vuoden sisällä eroon.

Ap

Meinaatko, että sulla on sitten pienempi riski päätyä eroon, kun olet ollut riittävän kauan aikaa kumppanisi kanssa ennen lastenhankintaa? Kuulostaa aika ylimieliseltä, mutta jos se tuo turvallisuuden tunnetta, niin mikäs sitten. t. yhdessä 2v3kk, naimisissa 1v, nyt yritetään lasta

Enimmäkseen pienten lasten vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä edes mennä naimisiin- ja saada lapsia kun on vähän päälle 20 v.? Sillonhan on iteki vielä ihan kakara, opinnot kesken, ei rahaa jne.

Opintoja voi tehdä lapsen kanssakin. Samoin kuin töitä. Nyt, kun lapsi on parikymppinen, itse vajaa 40, asunnot maksettu, niin onkin leppoisaa aikaa.

Minusta ihmisen oppii tuntemaan parissa kuukaudessa aivan tarpeeksi hyvin. Sen jälkeen voi jo alkaa miettimään häiden ajankohtaa ja alkaa hankkimaan lapsia.

Miten hidasälyinen pitää olla että täytyy katsella vuosia sitä toista ennen kuin uskaltaa tehdä mitään päätöksiä?

Exän kanssa tehtiin kaikki "niinkuin pitää": yhdessä kuusi vuotta, opinnot valmiiksi, töihin, naimisiin, lapsi vuoden päästä, ero kolmen vuoden päästä

Nykyisen kanssa: ensitapaamisesta vuoden päästä yhteinen lapsi sylissä ja yhteenmuutto. Nyt yli 15 vuotta yhdessä ja rakkaus kasvaa ja kasvaa vain :)

Me oltiin 10v yhdessä ennen lapsen syntymää, viisi siitä naimisissa, 10v oli lapsi kun erottiin. Eli 20v yhdessä.

Tunnettu oltiin yläkoulusta asti.

Mun mielestä ei todellakaan opi. En tuntenut miestäni eikä mies minua kunnolla vielä vuodenkaan aktiivisen seurustelun jälkeen. Ja meidän suhteessa sentään puhutaan paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihmisen oppii tuntemaan parissa kuukaudessa aivan tarpeeksi hyvin. Sen jälkeen voi jo alkaa miettimään häiden ajankohtaa ja alkaa hankkimaan lapsia.

Miten hidasälyinen pitää olla että täytyy katsella vuosia sitä toista ennen kuin uskaltaa tehdä mitään päätöksiä?

15/15 viesti vastauksena tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupesin vaan miettimään tätä asiaa, kun mun kaveripiiri koostuu kutakuinkin kahdenlaisista pariskunnista. Meistä, jotka ollaan oltu yhdessä 5-7 vuotta, mutta ei olla naimisissa eikä ole lapsia ja niistä, jotka ovat tehneet ensimmäisen lapsen n. 2 vuoden tuntemisen jälkeen. Mun mielestä on vaan niin utopistista tehdä lapsi kahden vuoden jälkeen, että uskon vahvasti heidän olevan niitä, jotka päätyvät kymmenen vuoden sisällä eroon.

Ap

Meinaatko, että sulla on sitten pienempi riski päätyä eroon, kun olet ollut riittävän kauan aikaa kumppanisi kanssa ennen lastenhankintaa? Kuulostaa aika ylimieliseltä, mutta jos se tuo turvallisuuden tunnetta, niin mikäs sitten. t. yhdessä 2v3kk, naimisissa 1v, nyt yritetään lasta

Ööö.. totta helvetissä tuo turvallisuudentunnetta, kun tuntee henkilön, kenen kanssa ne lapset tekee. On mielestäni tärkeää tietää, miten kumppani esim. sietää stressiä, millainen on vihaisena, millainen surullisena tai miten toista voi parhaiten auttaa vaikeissa tilanteissa. Näitä asioita ei opi vuoden seurustelun aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupesin vaan miettimään tätä asiaa, kun mun kaveripiiri koostuu kutakuinkin kahdenlaisista pariskunnista. Meistä, jotka ollaan oltu yhdessä 5-7 vuotta, mutta ei olla naimisissa eikä ole lapsia ja niistä, jotka ovat tehneet ensimmäisen lapsen n. 2 vuoden tuntemisen jälkeen. Mun mielestä on vaan niin utopistista tehdä lapsi kahden vuoden jälkeen, että uskon vahvasti heidän olevan niitä, jotka päätyvät kymmenen vuoden sisällä eroon.

Ap

Meinaatko, että sulla on sitten pienempi riski päätyä eroon, kun olet ollut riittävän kauan aikaa kumppanisi kanssa ennen lastenhankintaa? Kuulostaa aika ylimieliseltä, mutta jos se tuo turvallisuuden tunnetta, niin mikäs sitten. t. yhdessä 2v3kk, naimisissa 1v, nyt yritetään lasta

Ööö.. totta helvetissä tuo turvallisuudentunnetta, kun tuntee henkilön, kenen kanssa ne lapset tekee. On mielestäni tärkeää tietää, miten kumppani esim. sietää stressiä, millainen on vihaisena, millainen surullisena tai miten toista voi parhaiten auttaa vaikeissa tilanteissa. Näitä asioita ei opi vuoden seurustelun aikana.

No kai kaikki haluaisivat ajatella tuntevansa kumppaninsa riittävän hyvin ennen sitoutumista. Kritisoin silti ajatusta siitä, että olisi olemassa joku säädyllinen yhdessäolon aikaraja, jonka jälkeen naimisiinmenosta ja lastenhankinnasta tulisi turvallista tai edes turvallisempaa. Mielestäni nämä ovat pari- ja tilannekohtaisia juttuja. En minä ainakaan pysty seurusteluajan pituuden perusteella ennustamaan avioeroriskiä. Jännä, että jotkut ajattelevat pystyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä edes mennä naimisiin- ja saada lapsia kun on vähän päälle 20 v.? Sillonhan on iteki vielä ihan kakara, opinnot kesken, ei rahaa jne.

Miten opinnot ja raha liittyvät naimisiin menoon?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei todellakaan opi. En tuntenut miestäni eikä mies minua kunnolla vielä vuodenkaan aktiivisen seurustelun jälkeen. Ja meidän suhteessa sentään puhutaan paljon.

Eihän se tunteminen eroa ehkäise. Eroja tulee monista syistä, toinen voi kyllästyä seitsemän yhdessäolovuoden jälkeen vaikka kuusi vuotta olisi keskusteltu. Toisen ihmisen täydellinen tunteminen on mahdotonta, ihmiset voivat aina tehdä ratkaisuja, joita ei etukäteen arvaisi.