Julkisilla paikoilla huonosti käyttäytyvien lasten vanhemmat.

Kyllä mammoja nyt kismittää kun heidän "kasvatustaan" arvostellaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kyseinen asia raivostuttaa. Ihan sama oletko kaupassa, raintolassa, lentokoneessa saatika ihan vaan kauppakeskuksessa. Tuntuu et lapset saa tehdä mitä huvittaa ja huutaa miten haluaa eikä vanhemmat tee elettäkään asian eteen. Ja tää tuntuu itestä oudolta kun mut on kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen hyvin.

Eikä nykyvanhemmat osaa enää kasvattaa käyötdtapoja vai missä vika? Olis kiva kuulla joltain vanhemmalta täällä että MIKSI ette puutu lapsen touhuun sillon ku desibelit alkaa nousta??

Nykyajan kasvatus lähtee hyvän itsetunnon tukemisesta Virheitä saa tehdä. Ei lähdetä sellaisesta ajatuksesta, että ole nyt hiljaa tai nolaat koko perheen!! 

Meillä saa riehua jossain määrin. En nolostuta lasta turhaan julkisella paikalla, mutta kotona voidaan jutella käytöksestä. Tämä vaikuttaa sinusta siltä, että en välitä koska et näe mitä kotona tapahtuu. Se, mitä sinä ajattelet, ei kiinnosta. 

Lopputulos: en nolaa lastani silläkin uhalla, että yleisö paheksuu ja puhun käytöksestä kotona. 

Opetan lapselleni kuitenkin käytöstapoja, sanoo kiitos ja on hyvä kaveri koulussa muille. Siksi todella SUUTTUISIN, jos joku random tulisi kiljumaan lapselleni hautajaisissa tai kaupassa. Sopii yrittää :)

Eli lapsellasi on erityisoikeuksia toisiin nähden. Heillä on oikeus häiritä toisia julkisilla paikoilla, toisilla ei ole oikeutta reagoida tähän häiriöön. Saako lapsesi törmäillä toisiin ja kosketella heitä ja heidän tavaroitaan? Onko toisilla samat oikeudet suhteessa sinuun ja lapsiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Juuri vasta kirjoitin toiseen samanaiheiseen keskustelun tämän.

Olin hautajaisissa, joissa eräs lapsi juoksenteli hauta-arkun ympärillä. Ikää oli n. 5v eli ei enää mikään ihan kaikesta ymmärtämätön lapsonen. Olin aivan järkyttynyt jo tässä vaiheessa, kukaan ei tehnyt mitään, vähiten äiti. Kun siirryimme muistotilaisuuteen, oli siellä piano, jota tämä lapsi alkoi kesken kaiken rämpyttämään. Siinä vaiheessa menin, ja ärähdin lapselle. Lapsi ei enää pianoon koskenut, mutta juoksenteli ja huuteli ja terrorisoi koko tilaisuutta. Villitsi myös muita lapsia, joten minä LAPSETON kävin ohjaamassa kaikki lapset käytävälle.

Vaikutat sitten todella "mukavalta" ihmiseltä. Ihan höpöä kun sanotaan, että lapsettomat olisivat katkeria ja puutteessa olevia tiukkapipovanhapiikoja. Eivät vain ole vielä tavanneet sinua. :)

Kyllä meillä kasvatuksen keskeinen sisältö on ollut vauvasta saakka se, miten hautajaisissa käyttäydytään.  Vainajan kunnioitus on lapsiperheen a ja o. 

Tainnut jollekulle se katkeruus ja puute iskeä ihan onnellisesta perhe-elämästä huolimatta. :D

Yleisesti aiheeseen: minne on hävinnyt "koko kylä kasvattaa" -periaate? Ei vanhemmilla ennen ollut mitään oikeutta loukkaantua jos joku muu aiheesta komentaa niiden mukuloita.

Riippuu varmaan miten kasvatetaan. En ikinä huutaisi tai raivoaisi toisten lapsille, elleivät nämä tekisi jotain oikeasti vaarallista.

Astuin kerran alakouluikäisenä vahingossa jonkun mummelin kantapäälle, aika pahasti ilmeisesti. Tämä suorastaan suuttui siitä, huusi ja haukkui minut, vaikka se oli ollut vahinko. Hämmennyin ja säikähdin niin kovasti, etten saanut sanaa suustani, vaan kävelin pois paikalta. Kotona pillahdin itkuun. Osaan kuvitella miten tämäkin mummeli olisi kirjoitellut vauvapalstalle, että epäkohtelias ja huonosti kasvatettu lapsi talloi hänen jalalleen eikä edes anteeksi pyytänyt. :)

Ehkä tajuaa kin saa pallosta pikkuinen päähänsä, ja aikuinen kakaratutteli kin särkee pikku sydämemsä ihan omin neuvoin, ja kaverin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaivaa teitä joitakin vanhempia, jotka ette pidä, ette edes yritä pitää mukuloitanne kurissa? Mikä saa teidät kohauttamaan olkianne pikkuisenne riehumiselle ja huutamiselle julkisilla paikoilla? Onko se teistä jotenkin hyväksyttävää? Luuletteko, että kanssa ihmiset jotenkin nauttivat siitä? Vai mikä on se syy teille joillekkin, jotka annatte kakaroidenne käyttäytyä miten lystäävät? Kuvitteletteko olevanne jotakin maailmanomistajia?

Eilen sattui tällainen kauppareissulle taas vaihteeksi:

Olin kaupassa tuttuun tapaan, kun samalle reissulle osui muuan 3 lapsinen perhe. Lapset juoksivat ja kirkuivat ympäri kauppaa. Kirkuminen raikui koko suuressa kaupassa, kun sitä rallia vedettiin ihmispaljouden keskellä. Mitä vanhemmat tekivät? Eivät mitään. Tai no äiti teki: Naureskeli vain.

Osuin samaan aikaan kyseisen perheen kanssa viereiselle kassalle toiselle puolelle, jossa lapset pelleilivät jonossa ja vanhemmat eivät taaskaan viitsineet vaivautua. Noh lapset kävivät sitten toisenpuolen suljetun kassan porttiin kiinni ja retuuttivat sitä ja voitteko kuvitella! Tässä vaiheessa VIERAS mies karjaisi kauhukakaroille oikein kovaa, että "HEI! Älkää rikkoko sitä porttia ihan tahallane!!" Tästä lapset hieman säikähtivät ja antoivat portin olla, aloittivat kihertämisen ja ilveilyn.

Ei siinä voinut olla kuin suu auki taas.

Oletteko joutuneet ojetamaan vieraita lapsia, kun vanhemmat eivät ole viitsineet vaivautua??

Olen ojentanut kahdesti vierasta lasta. Molemmissa tapauksissa lapsen äiti haukkui minut.

Asun Helsingissä. Käyn usein kaupassa ja julkisilla paikoilla. En ole koskaan törmännyt tällaisiin tapauksiin. Joskus joku lapsi itkee tai huutaa kaupassa/bussissa ja joskus joku mummo maksaa hitaasti viiden sentin kolikoilla kassalla, mutta mitä siitä? Jos ei kestä näitä normaaliin elämiseen kuuluvia tilanteita, niin kannattaa muuttaa johonkin Lapin perämetsään missä ei tarvitse olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Ei sitten rupea häiritsemään toisten ihmisten käytös tai käyttäytymättä jättäminen. Minua ei ainakaan liikuta yhtään jos joku lapsi käyttäytyy huonosti julkisella paikalla, siinähän käyttäytyy, miten se minun elämääni vaikuttaa? Ei mitenkään. En jaksa pahoittaa mieltäni joka asiasta, suosittelen teitäkin kokeilemaan samaa.

N30 kirjoitti:

No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.

Just siitä tyhmyydestä kertoo se, että olet tehnyt lapsen toisensa perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama viikko sitten Lidlissä oli pariskunta kahden lapsensa kanssa. Lapset olivat noin 6-8 vuotiaita molemmat. Vanhemmat kai n.40 vuotiaita. Ulkonäön perusteella en oliai ikinä uskonut että nämä vanhemmat olisivat antaneet lastensa juosta ympäri kauppaa. Monet ihmiset katsoivat kauhuissaan kun lapset ravasivat ympäri kauppaa leikkien kai hippaa ja kirkuen. Välillä lapsille tuli riita ja he hakkasivat toisiaan. Vanhemmat olivat kuin jossain onnelisuuspillerin vaikutuksen alaisena kun tyytyvästi myhäillen vaan tekivät ostoksiaan. Mietin jossain vaiheessa että olenkohan piilokamerassa. Yhdessä vaiheessa lapset juoksivat kohti minua ja lapsiani ja toinen näistä törmäsi kärryyni kovassa vauhdissa pää edellä ja kaatui selälleen ja jotenkin liukui kärryn vierestä kaataen vieressäni seisseen 4 vuotiaan poikani. Omaan poikaani ei sattunut mutta tähän toiseen selkeästi sattui. Lisäksi kärryissä jota työnsin oli vauvani ja kärryt olisivat varmaan kaatuneet törmäyksen voimasta jos en olisi pitänyt niistä kiinni. Lasten isä oli muutaman metrin päässä ja näki tilanteen mutta ei sanonut edelleenkään mitään! Tässä vaiheessa raivostuin ja huusin lapsille jotain tämän tyylistä: Nyt riittää, tämä on kauppa ja täällä ei juosta! Törmäsit meihin ja nyt pyydät anteeksi ja häivyt sen jälkeen! Tämä lasten isä tässä vaiheessa rauhallisesti sanoi pojalle että nyt voisi vähän joo rauhoittua.

Olin huutanut ilmeisesti niin kovaa että mieheni oli muutaman hyllyn päässä kuullut huutoni ja arvasi kyllä kenelle huusin.

En edes ihmetellyt enää kun näiden raikulilasten juoksu jatkui samanlaisena minuutin päästä.

Teerkkuja!

Lapsen näkökulmasta tilanne meni näin: hän sai riekkua ja pitää hauskaa kaupassa muista piittaamatta koska kukaan ei ollut muutakaan opettanut. Kun hänelle sattui tapaturma, jossa hän satutti itsensä, joku ventovieras lohikäärme alkoi yhtäkkiä rääkyä raivoissaan.

Vika tilanteeseen on toki lapsen vanhemmissa jotka ovat jättäneet valmentamatta lapsiaan tähän yhteiskuntaan. Ja toki sitä ihminen reagoi tunteella kun omat rakkaat on "tulilinjalla" ja säikähtää, mutta ei sillä ylpeillä kannata. Lapsi ansaitsee - vaikkei se sinun hommasi olekaan - vähintään ensimmäisen huomautuksen asiallisesti. Toivottavasti et omaa sädekehääsi huutamisella kiillota.

En kiillota. Älä huoli.

Lue vaikka teksti uudestaan sillä silmällä että osallistuin keskusteluun keskustelupalstalla.

Ymmärrän täysin lapsen näkökulman enkä missään nimessä kannata huutamista lapselle. Itseasiassa seurailin tilannetta vähän sillä silmällä että jos myyjät eivät asiaan puutu niin itse käyn sanomassa asiasta vanhemmille, ihan heidän lasten oman turvallisuuden vuoksi mutta ennenkaikkea sen vuoksi että haluan opettaa omille lapsilleni hyvät käytöstavat ja tässä olisi ollut heille hyvä esimerkki. Kaduin välittömästi huutamista lapselle, koska en tällä antanut omille lapsilleni sitä hyvää esimerkkiä, mutta toivon että tämä poika olisi saanut edes pienen opetuksen. Luultavasti turha toivo kun oma isä ei asiaan reagoinut. Jätin tämän näkökulman pois keromuksestani koska siitä ei ollut tässä ketjussa kyse.

Vierailija kirjoitti:

N30 kirjoitti:

No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.

Just siitä tyhmyydestä kertoo se, että olet tehnyt lapsen toisensa perään.

Kommenttisi kertoo ihan vain omasta tyhmyydestäsi.

Mätiesin aina lapsettomana miten lapseni kasvattaisin ja miten itse toimisin vaikkapa esimerkissä mainitussa tilanteessa. Lasten myötä huomaa, ettei ne omat toimintamallit välttämättä toimikaan just oman lapsen kohdalla, vaikka olisi toiminut vaikkapa omaa kummilasta ohjatessa. Koska ne omat vanhemmat ovat varsinkin uhmaiässä juuri sen uhman kohde. Ylipäätään kasvatus on jatkuva prosessi. Se voi välillä käydä raskaaksi satoja kertoja toistaa niitä malleja. Uhmaikäähän on tasaisesti matkan varrella. Se ei lopu 3 vuotiaana. Lisäksi lapset ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin. Toiset ovat lähtökohtaisesti rauhallisempia kuin toiset.

Esimerkiksi energistä lasta voi yrittää saada kaupassa keskittymään, kun kyselee tältä ostoksista että syödäänkö tätä tänään tai hakisitko kurkun tms. Mut kun tätäkään ei saa norsunveen mielestä tehdä, koska norsunvee kuvittelee että lapsi joutuu nyt jotain päättämään ikätasoonsa sopimattomasti...

Vierailija kirjoitti:

Muutama viikko sitten Lidlissä oli pariskunta kahden lapsensa kanssa. Lapset olivat noin 6-8 vuotiaita molemmat. Vanhemmat kai n.40 vuotiaita. Ulkonäön perusteella en oliai ikinä uskonut että nämä vanhemmat olisivat antaneet lastensa juosta ympäri kauppaa. Monet ihmiset katsoivat kauhuissaan kun lapset ravasivat ympäri kauppaa leikkien kai hippaa ja kirkuen. Välillä lapsille tuli riita ja he hakkasivat toisiaan. Vanhemmat olivat kuin jossain onnelisuuspillerin vaikutuksen alaisena kun tyytyvästi myhäillen vaan tekivät ostoksiaan. Mietin jossain vaiheessa että olenkohan piilokamerassa. Yhdessä vaiheessa lapset juoksivat kohti minua ja lapsiani ja toinen näistä törmäsi kärryyni kovassa vauhdissa pää edellä ja kaatui selälleen ja jotenkin liukui kärryn vierestä kaataen vieressäni seisseen 4 vuotiaan poikani. Omaan poikaani ei sattunut mutta tähän toiseen selkeästi sattui. Lisäksi kärryissä jota työnsin oli vauvani ja kärryt olisivat varmaan kaatuneet törmäyksen voimasta jos en olisi pitänyt niistä kiinni. Lasten isä oli muutaman metrin päässä ja näki tilanteen mutta ei sanonut edelleenkään mitään! Tässä vaiheessa raivostuin ja huusin lapsille jotain tämän tyylistä: Nyt riittää, tämä on kauppa ja täällä ei juosta! Törmäsit meihin ja nyt pyydät anteeksi ja häivyt sen jälkeen! Tämä lasten isä tässä vaiheessa rauhallisesti sanoi pojalle että nyt voisi vähän joo rauhoittua.

Olin huutanut ilmeisesti niin kovaa että mieheni oli muutaman hyllyn päässä kuullut huutoni ja arvasi kyllä kenelle huusin.

En edes ihmetellyt enää kun näiden raikulilasten juoksu jatkui samanlaisena minuutin päästä.

Teerkkuja!

Kuullostaa melkein meidän tytöiltä, toisella mm. sensorisen integraation ongelmaa, joka aiheuttaa varsinkin marketeissa välillä päätöntä tohellusta kaikesta hälystä, valoista ym ärsykkeistä. Toisella hieman lievempänä aistiherkkyyttä. Ok, ei pitäisi mennä kauppaan, mutta joskus pakko ja hyvä välillä totuttaakin. Todella raskasta meille vanhemmille, mutta ei maailmanloppu. Itsellä hieman samaa piirrettä ja tiedän että ajan kanssa oppii klaaraamaa. Muita hyviä piirteitä lapsilta kyllä löytyy todella paljon. Mutta anteeksi kaikille kanssaihmisillle, tilanteita käydään kyllä läpi ennen kauppaan menoa, jälkeenpäin ja muutenkin esim. toimintaterapiassa. Mutta kun lapsi on tietyssä ylikierrostilassa siellä kaupassa tms, niin silloin häneen on aika vaikea saada kontaktia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kyseinen asia raivostuttaa. Ihan sama oletko kaupassa, raintolassa, lentokoneessa saatika ihan vaan kauppakeskuksessa. Tuntuu et lapset saa tehdä mitä huvittaa ja huutaa miten haluaa eikä vanhemmat tee elettäkään asian eteen. Ja tää tuntuu itestä oudolta kun mut on kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen hyvin.

Eikä nykyvanhemmat osaa enää kasvattaa käyötdtapoja vai missä vika? Olis kiva kuulla joltain vanhemmalta täällä että MIKSI ette puutu lapsen touhuun sillon ku desibelit alkaa nousta??

Nykyajan kasvatus lähtee hyvän itsetunnon tukemisesta Virheitä saa tehdä. Ei lähdetä sellaisesta ajatuksesta, että ole nyt hiljaa tai nolaat koko perheen!! 

Meillä saa riehua jossain määrin. En nolostuta lasta turhaan julkisella paikalla, mutta kotona voidaan jutella käytöksestä. Tämä vaikuttaa sinusta siltä, että en välitä koska et näe mitä kotona tapahtuu. Se, mitä sinä ajattelet, ei kiinnosta. 

Lopputulos: en nolaa lastani silläkin uhalla, että yleisö paheksuu ja puhun käytöksestä kotona. 

Opetan lapselleni kuitenkin käytöstapoja, sanoo kiitos ja on hyvä kaveri koulussa muille. Siksi todella SUUTTUISIN, jos joku random tulisi kiljumaan lapselleni hautajaisissa tai kaupassa. Sopii yrittää :)

Eli lapsellasi on erityisoikeuksia toisiin nähden. Heillä on oikeus häiritä toisia julkisilla paikoilla, toisilla ei ole oikeutta reagoida tähän häiriöön. Saako lapsesi törmäillä toisiin ja kosketella heitä ja heidän tavaroitaan? Onko toisilla samat oikeudet suhteessa sinuun ja lapsiisi?

Törmätä ja kosketella? En tiedä mistä keksitkin kysyä noin outoja, meillä ei tuollaista käytöstä kun ole esiintynyt. :D Oikeudetkin ovat samat. Me yritämme käyttäytyä parhaamme mukaan emmekä esiinnyt myöskään poliiseina muille kaupan asiakkaille, jos esiintyy häiriökäyttäytymistä. Jätämme sen tehtävän poliisille ja vartijoille ja kiljuvat lapset jätämme kiljumaan rauhassa. Rennosti ja vislaillen kävellään vain ohi ja ajatellaan, että surku, kun taas moni av-mamma mulkoilee tuotakin äippäparkaa.:)

On muutes aika hassua kun täällä puhutaan kiukuttelusta ja rajoista. Aivan kuin kiukuttelevalla lapsella ei olisi rajoja. Aika moni vanhempi on ollut sellaisessa tilanteessa, että ihan perus rajojen kanssa kasvatettu lapsi riehuu kaupassa ja äiti antaa sen tapahtua, koska tietää, että lapsi on väsynyt ja kieltäminen saisi aikaan lopullisen meltdownin, jossa tilanne lähtisi käsistä. 

Ainakin omassa kaveripiirissä tuo on ihan tunnettu ilmiö pienten lasten kanssa. Rajat ja säännöt eivät lapselle ole sellaisia, että kun ne kerran sanotaan, ne osataan sitten täydellisesti. Oikeesti kaverit, naurattaa teidän juttunne täällä. :D

Miten nämä ketjut menevät aina tälläiseksi? Ettekö todellakaan osaa keskustella sivistyneestä ilman että haukutte muita tyhmiksi, idiooteiksi ym.? Miten lapsilta voi odottaa hyvää käytöstä, kun suurin osa aikuisistakaan ei osaa käyttäytyä.

Meillä on tuollainen kauppojen pahin pelko, 3-vuotias kuuro ja autistinen lapsi. Hän on täysin pitelemätön ihmisten ilmoilla, ei mitään rajaa siinä käytöksessä. Siispä hoidamme kaupat yms vuorotellen puolison kanssa. Toinen menee kauppaan yksin tai muiden lasten kanssa ja toinen jää tämän 3-vuotiaan kanssa kotiin. Joskus on poikkeuksia kun toinen aikuisista on vaikka työmatkalla tms, mutta silloin kauppa hoidetaan lähikaupassa valmiin ostoslistan kanssa mahdollisimman nopeasti.

Muut lapsemme käyttäytyvät oikein hyvin kaupassa.

Ilmeisesti jos on 3 lasta tai yli niitä ei tarvitse kieltää eikä opettaa, näin olen huomannut monessa perheessä. Itselläni kun on vain yksi hyvin käyttäytyvä lapsi, tosin ajankuluessa vasta oppinut hyvän käytöksen, niin minä en kuulemma ymmärrä ettei kolmea lasta voi samalla tavalla opettaa. Mutta omasta mielestäni ravintolassa jne. paikoissa täytyy antaa rauha muillekkin ihmisille vaikka olisi 3 lasta.

Olen varmaan joskus kertonut täällä, mutta vuosia sitten bussissa iso lapsi, varmaan 5-6 v. piti rääkymiskonserttia. Ei itkenyt vaan sammoista kiukuttelu itkua. Täysi bussi kuunteli sitä pitkän pätkän keskustasta kohti lähiötä. Äiti " ei kiinnittänyt" kiukutteluun huomiota. Mietin, että onko tämä nyt paikka "kouluttaa" lasta. Olisi laittanut tytön hiljaiseksi. Lopulta eräs vanhempi rouva hermostui noin 15-20 minuutin jälkeen ja katsoi lasta karjaisten "turpa kiinni ipana". Lapsi hiljeni ja tuijotti tätä naista suu auki. Loppumatkan oli hiljaa. Ihan oikein. Miksei äitinsä tukkinut suuta aiemmin? Kyllä vanhemmilla on auktoriteetti hukassa, jos ei saa lastaan tarvittaessa lopettamaan turhaa kiukuttelua. Esimerkiksi omani yritti pari kertaa 3-vuotiaana huutaa kaupassa leluhyllyllä. Alkoi naama vääntyä jo. Kumarruin alas, otin käsivarresta ja sanoin todella vihaisesti, että "et aloita yhtään huutamista tai lähdet samantein autoon" ja ilme oli todella vihainen ja lapsikin tajusi, että nyt ollaan tosissaan. Sen verran säikähti (kun en normaalisti joka asiasta ole vihainen), että hiljeni ja käveli kiltisti perässä. Tietysti jos koko elämä on lapselle huutamista ja äksyilyä, niin kai siitä teho häviää, kun on kerrankin tosissaan.

Olen komentanut kun joku kakara pudotti karkkia karkkilaarista käsillään joilla oli varmaan kaivanut räkää ensin nenästä. ÄITYLI ei sanonut mitään, mutta voi luoja sitä mulkoilua jälkikäteen :'d en voinut kuin hymyillä feikisti. Loukkaantui varmaan ikihyviksi kun joku toinen uskalsi komentaa jonne-hermiinaa.

Omat lapseni ovat julkisilla paikoilla yleensä tosi kiltisti, ovat niin ujoja ja rauhallisia. Toinen on erityinen, mutta ei möykkää tai riehu. Kun näen tuollaisia villejä lapsia, niin päällimmäisenä ajatuksena on, että onpa siinä vanhemmilla työtä. Ymmärrän, että villejä lapsia on hankalampi pitää kurissa. Eri asia on sitten välinpitämättömyys, jossei edes yritetä opettaa käyttäytymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Juuri vasta kirjoitin toiseen samanaiheiseen keskustelun tämän.

Olin hautajaisissa, joissa eräs lapsi juoksenteli hauta-arkun ympärillä. Ikää oli n. 5v eli ei enää mikään ihan kaikesta ymmärtämätön lapsonen. Olin aivan järkyttynyt jo tässä vaiheessa, kukaan ei tehnyt mitään, vähiten äiti. Kun siirryimme muistotilaisuuteen, oli siellä piano, jota tämä lapsi alkoi kesken kaiken rämpyttämään. Siinä vaiheessa menin, ja ärähdin lapselle. Lapsi ei enää pianoon koskenut, mutta juoksenteli ja huuteli ja terrorisoi koko tilaisuutta. Villitsi myös muita lapsia, joten minä LAPSETON kävin ohjaamassa kaikki lapset käytävälle.

Vaikutat sitten todella "mukavalta" ihmiseltä. Ihan höpöä kun sanotaan, että lapsettomat olisivat katkeria ja puutteessa olevia tiukkapipovanhapiikoja. Eivät vain ole vielä tavanneet sinua. :)

Kyllä meillä kasvatuksen keskeinen sisältö on ollut vauvasta saakka se, miten hautajaisissa käyttäydytään.  Vainajan kunnioitus on lapsiperheen a ja o. 

Tainnut jollekulle se katkeruus ja puute iskeä ihan onnellisesta perhe-elämästä huolimatta. :D

Yleisesti aiheeseen: minne on hävinnyt "koko kylä kasvattaa" -periaate? Ei vanhemmilla ennen ollut mitään oikeutta loukkaantua jos joku muu aiheesta komentaa niiden mukuloita.

Riippuu varmaan miten kasvatetaan. En ikinä huutaisi tai raivoaisi toisten lapsille, elleivät nämä tekisi jotain oikeasti vaarallista.

Astuin kerran alakouluikäisenä vahingossa jonkun mummelin kantapäälle, aika pahasti ilmeisesti. Tämä suorastaan suuttui siitä, huusi ja haukkui minut, vaikka se oli ollut vahinko. Hämmennyin ja säikähdin niin kovasti, etten saanut sanaa suustani, vaan kävelin pois paikalta. Kotona pillahdin itkuun. Osaan kuvitella miten tämäkin mummeli olisi kirjoitellut vauvapalstalle, että epäkohtelias ja huonosti kasvatettu lapsi talloi hänen jalalleen eikä edes anteeksi pyytänyt. :)

Miksi oletetaan jonkun muun ojentamisen olevan huutamista ja raivoamista? Itse olen töissä liikkeessä jossa on helposti särkyviä asioita ja ihan päivittäin joudun ojentamaan asiakkaiden kurittomia kakaroita, että täällä ei voi juosta ympäriinsä tai hakata lasimaljakoita toisiinsa vaikka äitiä nyt ei kullannupun touhut kuin naurata.

Kertaakaan en näille räkänokille ole huutanut, vaikka jälkeenpäin olen siivonnutkin sormenjälkiä ja suklaapatukan jäännöksiä kankaista.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti jos on 3 lasta tai yli niitä ei tarvitse kieltää eikä opettaa, näin olen huomannut monessa perheessä. Itselläni kun on vain yksi hyvin käyttäytyvä lapsi, tosin ajankuluessa vasta oppinut hyvän käytöksen, niin minä en kuulemma ymmärrä ettei kolmea lasta voi samalla tavalla opettaa. Mutta omasta mielestäni ravintolassa jne. paikoissa täytyy antaa rauha muillekkin ihmisille vaikka olisi 3 lasta.

Tietenkään et ymmärrä millaista on kolmen pienen lapsen kasvatus verrattuna siihen että on vain se yksi lapsi. Tietenkään se ei tarkoita etteikö kolmea tarvitsisi kasvattaa ollenkaan, eikä mielestäni kukaan täällä sellaista väittänytkään. Se että lapsi kiukuttelee ei vain ole merkki josta voisi päätellä ettei häntä ole kasvatettu ollenkaan, niinkuin täällä väitetään.