Lue keskustelun säännöt.
Julkisilla paikoilla huonosti käyttäytyvien lasten vanhemmat.
26.08.2017 |
Mikä vaivaa teitä joitakin vanhempia, jotka ette pidä, ette edes yritä pitää mukuloitanne kurissa? Mikä saa teidät kohauttamaan olkianne pikkuisenne riehumiselle ja huutamiselle julkisilla paikoilla? Onko se teistä jotenkin hyväksyttävää? Luuletteko, että kanssa ihmiset jotenkin nauttivat siitä? Vai mikä on se syy teille joillekkin, jotka annatte kakaroidenne käyttäytyä miten lystäävät? Kuvitteletteko olevanne jotakin maailmanomistajia?
Eilen sattui tällainen kauppareissulle taas vaihteeksi:
Olin kaupassa tuttuun tapaan, kun samalle reissulle osui muuan 3 lapsinen perhe. Lapset juoksivat ja kirkuivat ympäri kauppaa. Kirkuminen raikui koko suuressa kaupassa, kun sitä rallia vedettiin ihmispaljouden keskellä. Mitä vanhemmat tekivät? Eivät mitään. Tai no äiti teki: Naureskeli vain.
Osuin samaan aikaan kyseisen perheen kanssa viereiselle kassalle toiselle puolelle, jossa lapset pelleilivät jonossa ja vanhemmat eivät taaskaan viitsineet vaivautua. Noh lapset kävivät sitten toisenpuolen suljetun kassan porttiin kiinni ja retuuttivat sitä ja voitteko kuvitella! Tässä vaiheessa VIERAS mies karjaisi kauhukakaroille oikein kovaa, että "HEI! Älkää rikkoko sitä porttia ihan tahallane!!" Tästä lapset hieman säikähtivät ja antoivat portin olla, aloittivat kihertämisen ja ilveilyn.
Ei siinä voinut olla kuin suu auki taas.
Oletteko joutuneet ojetamaan vieraita lapsia, kun vanhemmat eivät ole viitsineet vaivautua??
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kyseinen asia raivostuttaa. Ihan sama oletko kaupassa, raintolassa, lentokoneessa saatika ihan vaan kauppakeskuksessa. Tuntuu et lapset saa tehdä mitä huvittaa ja huutaa miten haluaa eikä vanhemmat tee elettäkään asian eteen. Ja tää tuntuu itestä oudolta kun mut on kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen hyvin.
Eikä nykyvanhemmat osaa enää kasvattaa käyötdtapoja vai missä vika? Olis kiva kuulla joltain vanhemmalta täällä että MIKSI ette puutu lapsen touhuun sillon ku desibelit alkaa nousta??
Nykyajan kasvatus lähtee hyvän itsetunnon tukemisesta Virheitä saa tehdä. Ei lähdetä sellaisesta ajatuksesta, että ole nyt hiljaa tai nolaat koko perheen!!
Meillä saa riehua jossain määrin. En nolostuta lasta turhaan julkisella paikalla, mutta kotona voidaan jutella käytöksestä. Tämä vaikuttaa sinusta siltä, että en välitä koska et näe mitä kotona tapahtuu. Se, mitä sinä ajattelet, ei kiinnosta.
Lopputulos: en nolaa lastani silläkin uhalla, että yleisö paheksuu ja puhun käytöksestä kotona.
Opetan lapselleni kuitenkin käytöstapoja, sanoo kiitos ja on hyvä kaveri koulussa muille. Siksi todella SUUTTUISIN, jos joku random tulisi kiljumaan lapselleni hautajaisissa tai kaupassa. Sopii yrittää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää nämä samaiset tyypit leikkipuistoissa tai lasten tapahtumissa, vanhemmat juoruavat muiden kanssa tai ovat kahvilla ja sillä aikaa se oma kultamussukka Hertta-Vieno vie toisilta lapsilta lelut kädestä ja tönii tai vaan rikkoo paikkoja. Näitä on ihan joka puolella ja ihan kaikista sosiaaliluokista.
N30 kirjoitti:
No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.
No nytkö se on jo kaupankin vika että sun lapset riehuvat 😃 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Juuri vasta kirjoitin toiseen samanaiheiseen keskustelun tämän.
Olin hautajaisissa, joissa eräs lapsi juoksenteli hauta-arkun ympärillä. Ikää oli n. 5v eli ei enää mikään ihan kaikesta ymmärtämätön lapsonen. Olin aivan järkyttynyt jo tässä vaiheessa, kukaan ei tehnyt mitään, vähiten äiti. Kun siirryimme muistotilaisuuteen, oli siellä piano, jota tämä lapsi alkoi kesken kaiken rämpyttämään. Siinä vaiheessa menin, ja ärähdin lapselle. Lapsi ei enää pianoon koskenut, mutta juoksenteli ja huuteli ja terrorisoi koko tilaisuutta. Villitsi myös muita lapsia, joten minä LAPSETON kävin ohjaamassa kaikki lapset käytävälle.
Vaikutat sitten todella "mukavalta" ihmiseltä. Ihan höpöä kun sanotaan, että lapsettomat olisivat katkeria ja puutteessa olevia tiukkapipovanhapiikoja. Eivät vain ole vielä tavanneet sinua. :)
Kyllä meillä kasvatuksen keskeinen sisältö on ollut vauvasta saakka se, miten hautajaisissa käyttäydytään. Vainajan kunnioitus on lapsiperheen a ja o.
Mä en nyt oikein ymmärtänyt tuota kommenttia. Jos vainajan kunnioitus on tärkeää, niin miksi hautajaisissa lasten riehumiseen puuttuva on tiukkapipo?
Kirjoitin isolla olevani lapseton, sillä tilaisuudessa oli paljon äitejä, joiden lapset riehuivat, ja joiden olisin olettanut ottavan vastuuta lapsistaan. Minä, jolla ei ollut osuutta asiaan, jouduin siihen puuttumaan. Enkä ole vanhapiika, olen vielä lapseton koska olen aika nuori.
Äidin puolustukseksi kyllä todettava, että lapsi ei tainnut olla ihan normaali. Verrokkina saman ikäinen siskontyttöni, joka kyllä ympärillä nenäliinoihinsa niiskuttavista aikuisista tajusi, että nyt ei ole leikinaika.
Vaikutat muutenkin vähän tyhmältä. Jos mun lapselle tulet joskus karjumaan niin varaudu siihen, että karjun takaisin - ja lujempaa.
Tulevan ammattini puolesta voin hyvinkin tulla. Tule vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kaupassa olin pakkaamassa ostoksia, ja siinä tasolla oli pieni lapsi "pakkaamassa" äitinsä ostoksia. Lapsi nappasi minun puoleltani kinkkupaketin ja nauraen sanoin lapselle jotain "hupsista, se taisi olla minun" ja yritin ottaa pakettia lapselta takaisin. Lapsipa ei antanutkaan sitä takaisin, ja kun vielä vähän kovemmin yritin ottaa sitä häneltä, hän viskasi sen maahan. Kauheaa käytöstä! Toki äiti ei olis tuossa tilanteessa väliin ehtinyt, mutta näki kyllä tilanteen, ja olisi voinut edes pahoitella lapsen puolesta.
Puhut lapsesta. Olisi tärkeää tietää oliko lapsi 1-vuotias vai 15-vuotias?
Olen varma, että äiti olisi pahoitellut, mutta ei tehnyt sitä, koska sinun naamasi näytti siltä, että vetäisit lasta kuonoon jos ei olisi muita näkemässä.
Kirjoitin, että pieni lapsi. Kirjoitin myös, että nauraen kommentoin lapselle, eli naama ei ollut norsunvitulla. Opetapa lapsesi käyttäytymään.
Miten pieni? Esim. kolmevuotiaalle tuollainen asia voi olla vaikea ymmärtää, että se kinkku ei ollutkaan hänen, jolloin on ihan ymmärrettävää, että suuttuu kun yrität ottaa sitä kädestä. Yritä ajatella lapsen näkökulmasta. Lapsilla ei tuo logiikka ihan joka tilanteessa vielä toimi.
Ja yleisesti ketjuun: joskus on vaan parempi antaa joidenkin tiettyjen lasten vähän juoksennella ja riehua, kuin ruveta komentamaan esim. kaupassa. Tiedän lapsia, jotka eivät ensinnäkään kuuntele mitään hiljaista pyyntöä nätisti käyttäytymisestä, vaan pitää korottaa ääntään (tämä voi olla noloa vanhemmille), ja toisekseen saavat itkupotkuraivarit joka asiasta. Eli voi olla, että vanhempi haluaa välttää itkevän ja kirkuvan lapsen ulos kantamista kaupasta, ja siksi antaa lapsen vähän juoksennella.
Tietysti on olemassa aloituksessa kuvatunlaisia välinpitämättömiä vanhempia, mutta olen törmännyt tällaisiin ehkä kerran tai pari. Ja ei, minulla ei edes ole omia lapsia, mutta työskentelen lasten parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kyseinen asia raivostuttaa. Ihan sama oletko kaupassa, raintolassa, lentokoneessa saatika ihan vaan kauppakeskuksessa. Tuntuu et lapset saa tehdä mitä huvittaa ja huutaa miten haluaa eikä vanhemmat tee elettäkään asian eteen. Ja tää tuntuu itestä oudolta kun mut on kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen hyvin.
Eikä nykyvanhemmat osaa enää kasvattaa käyötdtapoja vai missä vika? Olis kiva kuulla joltain vanhemmalta täällä että MIKSI ette puutu lapsen touhuun sillon ku desibelit alkaa nousta??
Nykyajan kasvatus lähtee hyvän itsetunnon tukemisesta Virheitä saa tehdä. Ei lähdetä sellaisesta ajatuksesta, että ole nyt hiljaa tai nolaat koko perheen!!
Meillä saa riehua jossain määrin. En nolostuta lasta turhaan julkisella paikalla, mutta kotona voidaan jutella käytöksestä. Tämä vaikuttaa sinusta siltä, että en välitä koska et näe mitä kotona tapahtuu. Se, mitä sinä ajattelet, ei kiinnosta.
Lopputulos: en nolaa lastani silläkin uhalla, että yleisö paheksuu ja puhun käytöksestä kotona.
Opetan lapselleni kuitenkin käytöstapoja, sanoo kiitos ja on hyvä kaveri koulussa muille. Siksi todella SUUTTUISIN, jos joku random tulisi kiljumaan lapselleni hautajaisissa tai kaupassa. Sopii yrittää :)
Niin juuri! Minäkin välitän enemmän lapsestani kuin siitä, mitä muut ajattelevat. Nämä ovat sellaisia juttuja mitä ei oikein ymmärrä ennen kuin on omia lapsia. Ei ymmärretä, miten herkkä olento lapsi on ja miten paljon se hämmentää ja satuttaa kun vieras setä tai täti alkaa huutaa aikuisen raivolla julkisella paikalla. Se on lapselle oikeasti ihan kamalaa. Samaten julkisella paikalla toruminen on nöyryyttävää vahingollisea tavalla. Torumista silloin pitää välttää, paitsi jos lapsi lyö.
Vierailija kirjoitti:
N30 kirjoitti:
No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.
No nytkö se on jo kaupankin vika että sun lapset riehuvat 😃 😃
Sanoinko niin... huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä tässä ketjussa nyt äidit hermostuu. Ja puolustellaan sillä, että lapset ei vielä ymmärrä ja osaa. Pitäisi kattoa lapsen näkökulmasta. Eihän täällä kukaan olekaan lapsia haukkunut, vaan niitä vanhempia. Kaikki ymmärtää, että lapset ei aina osaa käyttäytyä. Mutta minä en ymmärrä sitä, että vanhemmat antavat lastensa tehdä pöljyyksiä, jotka selvästi tuottavat mielipahaa muille. Tai asiaa ei edes pahoitella.
Lapsen vika ei missään nimessä ole, jos hautajaisissa tai kaupassa riehutaan. Mutta nuo on juuri niitä tilanteita oppia, jos vanhemmat opettaisi ja laittaisi rajoja. Ei ihme, että kouluissa meno kuin eläintarhassa, kun lapset saa tehdä mitä vain. Lisäksi näyttää, että jos "joku komentaa lasta", se tarkoittaa sitä että tulee naamapunaisena kiljumaan.
Olin hautajaisissa, joissa eräs lapsi juoksenteli hauta-arkun ympärillä. Ikää oli n. 5v eli ei enää mikään ihan kaikesta ymmärtämätön lapsonen. Olin aivan järkyttynyt jo tässä vaiheessa, kukaan ei tehnyt mitään, vähiten äiti. Kun siirryimme muistotilaisuuteen, oli siellä piano, jota tämä lapsi alkoi kesken kaiken rämpyttämään. Siinä vaiheessa menin, ja ärähdin lapselle. Lapsi ei enää pianoon koskenut, mutta juoksenteli ja huuteli ja terrorisoi koko tilaisuutta. Villitsi myös muita lapsia, joten minä LAPSETON kävin ohjaamassa kaikki lapset käytävälle.[/quote]
Mä en nyt oikein ymmärtänyt tuota kommenttia. Jos vainajan kunnioitus on tärkeää, niin miksi hautajaisissa lasten riehumiseen puuttuva on tiukkapipo?
Kirjoitin isolla olevani lapseton, sillä tilaisuudessa oli paljon äitejä, joiden lapset riehuivat, ja joiden olisin olettanut ottavan vastuuta lapsistaan. Minä, jolla ei ollut osuutta asiaan, jouduin siihen puuttumaan.
Vaikutat muutenkin vähän tyhmältä. Jos mun lapselle tulet joskus karjumaan niin varaudu siihen, että karjun takaisin - ja lujempaa. [/quote]
Epävakaa henkilö hankkii lapsia, tätä se sitten on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kesällä hautajaisissa, joissa teini hypisteli koko ajan kännykkäänsä. Sekä kirkossa että muistotilaisuudessa. Vanhemmat eivät puuttuneet asiaan mitenkään. Onko tämä nykyään tavallistakin, ettei ihan peruskäyttäytymistä opeteta ollenkaan? Vai pahoittaako se teini niin paljon mielensä joutuessaan olemaan pois somesta kaksi tuntia, että annetaan vain olla.
Vierailija kirjoitti:
Nää tuntuu musta samanlaisilta kertomuksilta kuin tissit tiskiin -imettäjät ja ohittelijamummot. Paljon niistä kuulee mutta koskaan ei ole kohdalle sattunut.
Liikut vissiin aika vähän kotisi ulkopuolella tai sitten asut jossain pöndellä. 44 ikävuoteen mennessä olen nähnyt tissit tiskiin -imettäjän mm. Stokkan herkun kassojen päädyssä olevalla penkillä perjantai-iltapäiväruuhkan aikaan. Kyllä silmiä hiveli se lautasen kokoinen nännipiha ja suonikas utare kassajonossa seistessä.
Ohittelijamummoistakin on useita kokemuksia samoin herttaisen näköisistä mummeleista, jotka ratikassa käskevät tummaihoista n**ä painumaan sinne mistä on tullut, papparaisista, jotka kommentoivat teini-ikäisten tyttöjen painoa vertaamalla tuotantoeläimiin jne.
Muuta kaupunkiin tai tule ulos kodistasi, niin todellakin näet kuinka huonosti ihmiset nykypäivänä käyttäytyvät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä tässä ketjussa nyt äidit hermostuu. Ja puolustellaan sillä, että lapset ei vielä ymmärrä ja osaa. Pitäisi kattoa lapsen näkökulmasta. Eihän täällä kukaan olekaan lapsia haukkunut, vaan niitä vanhempia. Kaikki ymmärtää, että lapset ei aina osaa käyttäytyä. Mutta minä en ymmärrä sitä, että vanhemmat antavat lastensa tehdä pöljyyksiä, jotka selvästi tuottavat mielipahaa muille. Tai asiaa ei edes pahoitella.
Lapsen vika ei missään nimessä ole, jos hautajaisissa tai kaupassa riehutaan. Mutta nuo on juuri niitä tilanteita oppia, jos vanhemmat opettaisi ja laittaisi rajoja. Ei ihme, että kouluissa meno kuin eläintarhassa, kun lapset saa tehdä mitä vain. Lisäksi näyttää, että jos "joku komentaa lasta", se tarkoittaa sitä että tulee naamapunaisena kiljumaan.
Ongelma on se että lapseton ja/ tai autoritäärisesti ( usein pelolla) kasvatettu / omansa kasvattanut ei ymmärrä että vanhemman sanominen ei ole mikään taikasauva, joka lopettaa sen huonon käytöksen heti. Lapsia ei suositella kasvatettavan pelolla enää vuonna 2017. Itse puutun lasteni huonoon käytökseen joka kerta, laskeutumalla lapsen tasolle ja kerron mikä menee vikaan, mitä pitäisi tehdä ja mitä tapahtuu jos ei muutosta tule. Pyrin tekemään tämän huomaamattomasti, koska ei ole oikein läksyttää lasta kovaäänisesti, etenkään yleisön edessä. Siinä vaiheessa kun näette minun seilaavan tuolla huutavan lapsen kanssa eteenpäin ilmekkään värähtämättä, ollaan juuri siinä pisteessä missä lapselle on jo teidän huomaamatta tehty selväksi että riehumisella/ kiukuttelulla ei saavuteta tässä perheessä yhtään mitään. " Senkus kiukkuat mutta nyt vanhempi hoitaa ostoksen loppuun / maksaa ostoksen / lähdetään kaupasta pois " - ASAP tottakai.
N30 kirjoitti:
No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.
Miksi sinulla on tuollainen katras?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kyseinen asia raivostuttaa. Ihan sama oletko kaupassa, raintolassa, lentokoneessa saatika ihan vaan kauppakeskuksessa. Tuntuu et lapset saa tehdä mitä huvittaa ja huutaa miten haluaa eikä vanhemmat tee elettäkään asian eteen. Ja tää tuntuu itestä oudolta kun mut on kasvatettu käyttäytymään pienestä pitäen hyvin.
Eikä nykyvanhemmat osaa enää kasvattaa käyötdtapoja vai missä vika? Olis kiva kuulla joltain vanhemmalta täällä että MIKSI ette puutu lapsen touhuun sillon ku desibelit alkaa nousta??
Nykyajan kasvatus lähtee hyvän itsetunnon tukemisesta Virheitä saa tehdä. Ei lähdetä sellaisesta ajatuksesta, että ole nyt hiljaa tai nolaat koko perheen!!
Meillä saa riehua jossain määrin. En nolostuta lasta turhaan julkisella paikalla, mutta kotona voidaan jutella käytöksestä. Tämä vaikuttaa sinusta siltä, että en välitä koska et näe mitä kotona tapahtuu. Se, mitä sinä ajattelet, ei kiinnosta.
Lopputulos: en nolaa lastani silläkin uhalla, että yleisö paheksuu ja puhun käytöksestä kotona.
Opetan lapselleni kuitenkin käytöstapoja, sanoo kiitos ja on hyvä kaveri koulussa muille. Siksi todella SUUTTUISIN, jos joku random tulisi kiljumaan lapselleni hautajaisissa tai kaupassa. Sopii yrittää :)
Niin juuri! Minäkin välitän enemmän lapsestani kuin siitä, mitä muut ajattelevat. Nämä ovat sellaisia juttuja mitä ei oikein ymmärrä ennen kuin on omia lapsia. Ei ymmärretä, miten herkkä olento lapsi on ja miten paljon se hämmentää ja satuttaa kun vieras setä tai täti alkaa huutaa aikuisen raivolla julkisella paikalla. Se on lapselle oikeasti ihan kamalaa. Samaten julkisella paikalla toruminen on nöyryyttävää vahingollisea tavalla. Torumista silloin pitää välttää, paitsi jos lapsi lyö.
Siis tämähän on aivan hassua. Lapsen ohjaaminen siihen, että esim kaupassa käyttäydytään fiksusti = samaa kuin nolaaminen? Olen teidän kanssanne samaa mieltä siitä, ettei lasta saa ikinä nolata, mutta juuri siksi yritän toimia niin, ettei lapseni joudu sellaiseen tilanteeseen, jossa jonkun vieraan ihmisen pitää hänelle ärähtää koska minä en kasvattajana puutu hänen toilailuihinsa. Minä hoidan sen opastamisen ennen kauppaa, kaupassa ja vielä sen jälkeen.
Positiivinen kannustaminen on tärkeintä.
Sillä ei ole mitään tekemistä lapsen nolaamisen kanssa, että ohjataan ja pidetään lapselle turvalliset rajat esim kaupassa tai juhlassa toimimiseen. Se on vanhemman homma eikä kenenkään random ulkopuolisen
Vierailija kirjoitti:
N30 kirjoitti:
No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.
Miksi sinulla on tuollainen katras?
Asia kuuluu sinulle miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Juuri vasta kirjoitin toiseen samanaiheiseen keskustelun tämän.
Olin hautajaisissa, joissa eräs lapsi juoksenteli hauta-arkun ympärillä. Ikää oli n. 5v eli ei enää mikään ihan kaikesta ymmärtämätön lapsonen. Olin aivan järkyttynyt jo tässä vaiheessa, kukaan ei tehnyt mitään, vähiten äiti. Kun siirryimme muistotilaisuuteen, oli siellä piano, jota tämä lapsi alkoi kesken kaiken rämpyttämään. Siinä vaiheessa menin, ja ärähdin lapselle. Lapsi ei enää pianoon koskenut, mutta juoksenteli ja huuteli ja terrorisoi koko tilaisuutta. Villitsi myös muita lapsia, joten minä LAPSETON kävin ohjaamassa kaikki lapset käytävälle.
Vaikutat sitten todella "mukavalta" ihmiseltä. Ihan höpöä kun sanotaan, että lapsettomat olisivat katkeria ja puutteessa olevia tiukkapipovanhapiikoja. Eivät vain ole vielä tavanneet sinua. :)
Kyllä meillä kasvatuksen keskeinen sisältö on ollut vauvasta saakka se, miten hautajaisissa käyttäydytään. Vainajan kunnioitus on lapsiperheen a ja o.
Tainnut jollekulle se katkeruus ja puute iskeä ihan onnellisesta perhe-elämästä huolimatta. :D
Yleisesti aiheeseen: minne on hävinnyt "koko kylä kasvattaa" -periaate? Ei vanhemmilla ennen ollut mitään oikeutta loukkaantua jos joku muu aiheesta komentaa niiden mukuloita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää tuntuu musta samanlaisilta kertomuksilta kuin tissit tiskiin -imettäjät ja ohittelijamummot. Paljon niistä kuulee mutta koskaan ei ole kohdalle sattunut.
Liikut vissiin aika vähän kotisi ulkopuolella tai sitten asut jossain pöndellä. 44 ikävuoteen mennessä olen nähnyt tissit tiskiin -imettäjän mm. Stokkan herkun kassojen päädyssä olevalla penkillä perjantai-iltapäiväruuhkan aikaan. Kyllä silmiä hiveli se lautasen kokoinen nännipiha ja suonikas utare kassajonossa seistessä.
Ohittelijamummoistakin on useita kokemuksia samoin herttaisen näköisistä mummeleista, jotka ratikassa käskevät tummaihoista n**ä painumaan sinne mistä on tullut, papparaisista, jotka kommentoivat teini-ikäisten tyttöjen painoa vertaamalla tuotantoeläimiin jne.
Muuta kaupunkiin tai tule ulos kodistasi, niin todellakin näet kuinka huonosti ihmiset nykypäivänä käyttäytyvät!
Asun Kuopiossa ja olen nyt 6 vuotta kotiäiti viettäneenä liikkunut varmasti enemmän kaupungilla, marketeissa ja ravintoloissa kuin esimerkiksi perheellinen perustyössäkäyvä ihminen joutaa ja jaksaa. Näkyvää imetystä on tullut vastaan vauvakerhossa ja imetystukiryhmässä missä mielestäni pelataankin vähän erilaisin säännöin. Ehkä siellä kehä kolmosen sisällä tosiaan on joku itsekkäiden urpojen keskittymä? Ainakin esimerkkisi ovat aika mykistäviä.
N30 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N30 kirjoitti:
No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.
Miksi sinulla on tuollainen katras?
Asia kuuluu sinulle miten?
Älä välitä N30, tästä palstasta ei saa kuin pahan mielen. Ihan sama miten teet, niin teet aina väärin, ja aina joku palstalainen tietää paremmin sinun elämäntilanteesi ja lapsesi, ja aina on tarjota muka-fiksuja neuvoja asiaan kuin asiaan. Jos teet lapsia nuorena niin se on väärin, jos teet lapsia vanhana niin sekin on väärin. Jos et tee lapsia tai teet vain yhden, se on väärin, jos teet monta lasta niin sekin on väärin. Ei täällä vaan voi voittaa.
Minä olen kaupassa töissä, isohkossa marketissa, välillä kassalla välillä muualla. Viimeisten kahden kuukauden aikana olen kuullut kahden lapsen kiukuttelevan ja itkevän kun vanhempi ei osta jotain herkkua tai lelua minkä lapsi haluaa. Joka päivä käy kymmeniä lapsiperheitä ostoksilla ja kaikki lapset käyttäytyy ihan mallikelpoisesti. Nyt taas tehdään kärpäsestä härkänen kun aloitetaan keskustelu huonosta kasvatuksesta ja epäkelvoista vanhemmista.
Lapsen näkökulmasta tilanne meni näin: hän sai riekkua ja pitää hauskaa kaupassa muista piittaamatta koska kukaan ei ollut muutakaan opettanut. Kun hänelle sattui tapaturma, jossa hän satutti itsensä, joku ventovieras lohikäärme alkoi yhtäkkiä rääkyä raivoissaan.
Vika tilanteeseen on toki lapsen vanhemmissa jotka ovat jättäneet valmentamatta lapsiaan tähän yhteiskuntaan. Ja toki sitä ihminen reagoi tunteella kun omat rakkaat on "tulilinjalla" ja säikähtää, mutta ei sillä ylpeillä kannata. Lapsi ansaitsee - vaikkei se sinun hommasi olekaan - vähintään ensimmäisen huomautuksen asiallisesti. Toivottavasti et omaa sädekehääsi huutamisella kiillota.