Julkisilla paikoilla huonosti käyttäytyvien lasten vanhemmat.

Sivusta seurannut tuollaisia perheitä kaupoilla sen sata kertaa ja aina tulee mieleen, että kuka raukka joutuu asumaan noiden naapurina. Se möykkähelvetti on varmaan 24/7.

En jaksa komentaa muiden lapsia. Siitä saa vaan huudot näiden pienten maailmanomistajien vanhemmilta. Kyllä aika nekin lapset koulii.

Kyllä. Juuri vasta kirjoitin toiseen samanaiheiseen keskustelun tämän.

Olin hautajaisissa, joissa eräs lapsi juoksenteli hauta-arkun ympärillä. Ikää oli n. 5v eli ei enää mikään ihan kaikesta ymmärtämätön lapsonen. Olin aivan järkyttynyt jo tässä vaiheessa, kukaan ei tehnyt mitään, vähiten äiti. Kun siirryimme muistotilaisuuteen, oli siellä piano, jota tämä lapsi alkoi kesken kaiken rämpyttämään. Siinä vaiheessa menin, ja ärähdin lapselle. Lapsi ei enää pianoon koskenut, mutta juoksenteli ja huuteli ja terrorisoi koko tilaisuutta. Villitsi myös muita lapsia, joten minä LAPSETON kävin ohjaamassa kaikki lapset käytävälle.

Porvoossa noita perheitä taitaa olla enemmän, kun itse en ole 30-vuotisen elämäni ainana nähnyt kuin muutaman tuollaisen ap:n kuvaaman kauhuperheen. Joskus joku yksittäinen lapsi hölmöilee tai kiukuttelee kaupassa mutta eipä ole käynyt mielessä, että kyseessä olisi välttämättä vanhempien hukkaamasta vanhemmuudesta. Lapset vielä harjoittelee elämää.

Nää tuntuu musta samanlaisilta kertomuksilta kuin tissit tiskiin -imettäjät ja ohittelijamummot. Paljon niistä kuulee mutta koskaan ei ole kohdalle sattunut.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa komentaa muiden lapsia. Siitä saa vaan huudot näiden pienten maailmanomistajien vanhemmilta. Kyllä aika nekin lapset koulii.

Aika ei koulu ketään. Muut ihmiset koulivat.

Noita näkee melkein joka päivä jos useamman kaupan kiertää.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa komentaa muiden lapsia. Siitä saa vaan huudot näiden pienten maailmanomistajien vanhemmilta. Kyllä aika nekin lapset koulii.

Mä taas oon ihan ammattikomentaja. Pari päivää sitten eräässä lounasravintolassa lapsi tiputti ison läjän haarukoita lattialle, ja jätti ne siihen. Kävin sanomassa lapselle että kerääppäs ne ja vie tarjoilijalle.

Koskaan ei ole kukaan vanhempi sanonut mitään, jotkut äkkiä vieneet lapsen nolona pois tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa komentaa muiden lapsia. Siitä saa vaan huudot näiden pienten maailmanomistajien vanhemmilta. Kyllä aika nekin lapset koulii.

Mä taas oon ihan ammattikomentaja. Pari päivää sitten eräässä lounasravintolassa lapsi tiputti ison läjän haarukoita lattialle, ja jätti ne siihen. Kävin sanomassa lapselle että kerääppäs ne ja vie tarjoilijalle.

Koskaan ei ole kukaan vanhempi sanonut mitään, jotkut äkkiä vieneet lapsen nolona pois tilanteesta.

Ero on siinä onko puhdas vahinko ja vanhemmat kunnollisia nutta hetken herpaantuminen vai siinä onko vanhemmat välinpitämättömiä ja kannattavat vapaata kasvatusta.

Kyllä noiden lasten vanhemmista näkee ettei siellä heidänkään pääkopassa mitään ole.Näitä tapauksia näkee päivittäin.

Olen pannut riehuvia ja riekkuvia kakaroita järjestykseen jopa kirkossa. Kyse oli jostakin konsertista, jossa esitykset tapahtuivat alhaalla alttarin edessä. Istuin itse parvella. Tenavat juoksivat ja pomppivat sinne tänne niin, että lautalattia jymisi. Ja taas kerran: mamma istui tyyriinä jonkun matkan päässä eikä eväänsä väräyttänyt. Toinenkin muistamani tapaus oli parvella. Kyseessä oli Kauneimmat joululaulut -tilaisuus ja kirkko melkoisen täynnä. Taas kerran vähän isommat lapset toteuttivat itseään juoksentelemalla ja kiipeilemällä penkkien yli. Sillä kertaa en puuttunut tapaukseen, koska istuin aika kaukana lapsista. Mutta eivät puuttuneet vanhemmatkaan.

Kaupassa tuota riekkumista ja korvia repivää kirkumista näkee ja kuulee lähes päivittäin. Kassalla kiipeilevät kassitasolle ja on pidettävä huoli siitä, että ostokset eivät joudu vääriin suihin. Tätä tapahtuu varsinkin, jos viereiseen kaukaloon alkaa valua esim. karkkeja tai jäätelöitä. Ja älämölöhän siitä syntyy, kun kieltää ottamasta toiselle kuuluvia ostoksia.

No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.

Vierailija kirjoitti:

Olen pannut riehuvia ja riekkuvia kakaroita järjestykseen jopa kirkossa. Kyse oli jostakin konsertista, jossa esitykset tapahtuivat alhaalla alttarin edessä. Istuin itse parvella. Tenavat juoksivat ja pomppivat sinne tänne niin, että lautalattia jymisi. Ja taas kerran: mamma istui tyyriinä jonkun matkan päässä eikä eväänsä väräyttänyt. Toinenkin muistamani tapaus oli parvella. Kyseessä oli Kauneimmat joululaulut -tilaisuus ja kirkko melkoisen täynnä. Taas kerran vähän isommat lapset toteuttivat itseään juoksentelemalla ja kiipeilemällä penkkien yli. Sillä kertaa en puuttunut tapaukseen, koska istuin aika kaukana lapsista. Mutta eivät puuttuneet vanhemmatkaan.

Kaupassa tuota riekkumista ja korvia repivää kirkumista näkee ja kuulee lähes päivittäin. Kassalla kiipeilevät kassitasolle ja on pidettävä huoli siitä, että ostokset eivät joudu vääriin suihin. Tätä tapahtuu varsinkin, jos viereiseen kaukaloon alkaa valua esim. karkkeja tai jäätelöitä. Ja älämölöhän siitä syntyy, kun kieltää ottamasta toiselle kuuluvia ostoksia.

Missä kaupassa käyt? Minulle ei ole koskaan käynyt mitään vastaavaa. Kummallista että sinulle käy toistuvasti.

Suomalaisista joka kolmas on erityisherkkä, joten nämä ihmiset eivät nähtävästi kestä mitään ympäristön ääniä.

N30 kirjoitti:

No valitettavasti asiat ei aina mene kuin lapsettomien vaaleanpunaisissa mielikuvissa. Etenkin 3x alle kouluikäistä on kombo joka on haasteellinen kenelle tahansa ainakin aika ajoin. Joskus kaikki menee hyvin, joskus ei. Esim eilen oli pakko ottaa lapset mukaan kauppaan kenkäostoksille. Isompi alkoi itkemään koska ei saanut jotain uutuuslelua mikä oli sijoitettu näyttävästi siihen lasten kenkähyllyjen viereen (kiitos citymarket). Ja joo, ei saa koskaan itkemällä tai vinkumalla mitään mutta eilen jostain syystä pettymys oli hänelle sietämätön. Keskimmäinen olisi halunnut kokeilla kaikki prinsessakengät läpi. Lopulta vielä vauva hermostui ja kun häntä rauhoittelin kaksi isompaa villitsi toisensa ralliin hyllyjen välissä. Johon tietysti heti puutuin mutta sen johdosta myös lasten volyymit ja uhma kasvoi. Keräsin kengät koriin ja painelin kassalle mölylaumani kanssa. Jätin ruokaostokset tekemättä muiden asiakkaiden korvia ja hermoja säästääkseni, mutta sitä tuskin otti huomioon sekään keski-ikäinen pariskunta joka meitä naama norsunvitulla tuijotti.

Ja miehesi oli..? Eikö niitä kenkäostoksia voi tehdä lapsen kanssa kaksin ja mies hoitaisi toiset kotona?

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaivaa teitä joitakin vanhempia, jotka ette pidä, ette edes yritä pitää mukuloitanne kurissa? Mikä saa teidät kohauttamaan olkianne pikkuisenne riehumiselle ja huutamiselle julkisilla paikoilla? Onko se teistä jotenkin hyväksyttävää? Luuletteko, että kanssa ihmiset jotenkin nauttivat siitä? Vai mikä on se syy teille joillekkin, jotka annatte kakaroidenne käyttäytyä miten lystäävät? Kuvitteletteko olevanne jotakin maailmanomistajia?

Eilen sattui tällainen kauppareissulle taas vaihteeksi:

Olin kaupassa tuttuun tapaan, kun samalle reissulle osui muuan 3 lapsinen perhe. Lapset juoksivat ja kirkuivat ympäri kauppaa. Kirkuminen raikui koko suuressa kaupassa, kun sitä rallia vedettiin ihmispaljouden keskellä. Mitä vanhemmat tekivät? Eivät mitään. Tai no äiti teki: Naureskeli vain.

Osuin samaan aikaan kyseisen perheen kanssa viereiselle kassalle toiselle puolelle, jossa lapset pelleilivät jonossa ja vanhemmat eivät taaskaan viitsineet vaivautua. Noh lapset kävivät sitten toisenpuolen suljetun kassan porttiin kiinni ja retuuttivat sitä ja voitteko kuvitella! Tässä vaiheessa VIERAS mies karjaisi kauhukakaroille oikein kovaa, että "HEI! Älkää rikkoko sitä porttia ihan tahallane!!" Tästä lapset hieman säikähtivät ja antoivat portin olla, aloittivat kihertämisen ja ilveilyn.

Ei siinä voinut olla kuin suu auki taas.

Oletteko joutuneet ojetamaan vieraita lapsia, kun vanhemmat eivät ole viitsineet vaivautua??

Ap, 

olen asunut Espanjassa 90-luvulta saakka ja kasvattanut lapset täällä. En ymmärrä kysymystäsi, olisiko kyseessä kuitenkin mielenterveysongelma siellä Teidän päässä?

Espanjassa tuo on aika normaalia komen lapsen kanssa. Muistan itsekin kuinka kolme lastani innostuivat kun en joka viikko heitä kauppareissulle mukaan ottanut. Puutuin vain jos jotain rikottiin tai lyötiin, ja tätä ei usein tapahtunut. 

Espanjassa lähiympäristö hymyilisi hyväntahtoisesti ja ehkä silittäisi lapsia päästä. Suomessako todella joku vieras mies alkaa karjumaan vieraille lapsille ja se on kaikkien mielestä peukutuksen paikka? :D On se hyvä että pääsin pois sieltä ahdistuksen, masennuksen ja itsarien luvatusta maasta. 

Terveisin, Uuno Espanjassa

Tällä palstalla kirjoittelee ihmisiä, jotka oikein odottavat että joku lapsiperhe mokaa. Pääsee sitten purkaamaan tuntojaan tänne.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Juuri vasta kirjoitin toiseen samanaiheiseen keskustelun tämän.

Olin hautajaisissa, joissa eräs lapsi juoksenteli hauta-arkun ympärillä. Ikää oli n. 5v eli ei enää mikään ihan kaikesta ymmärtämätön lapsonen. Olin aivan järkyttynyt jo tässä vaiheessa, kukaan ei tehnyt mitään, vähiten äiti. Kun siirryimme muistotilaisuuteen, oli siellä piano, jota tämä lapsi alkoi kesken kaiken rämpyttämään. Siinä vaiheessa menin, ja ärähdin lapselle. Lapsi ei enää pianoon koskenut, mutta juoksenteli ja huuteli ja terrorisoi koko tilaisuutta. Villitsi myös muita lapsia, joten minä LAPSETON kävin ohjaamassa kaikki lapset käytävälle.

Vaikutat sitten todella "mukavalta" ihmiseltä. Ihan höpöä kun sanotaan, että lapsettomat olisivat katkeria ja puutteessa olevia tiukkapipovanhapiikoja. Eivät vain ole vielä tavanneet sinua. :)

Kyllä meillä kasvatuksen keskeinen sisältö on ollut vauvasta saakka se, miten hautajaisissa käyttäydytään.  Vainajan kunnioitus on lapsiperheen a ja o. 

Kerran kaupassa olin pakkaamassa ostoksia, ja siinä tasolla oli pieni lapsi "pakkaamassa" äitinsä ostoksia. Lapsi nappasi minun puoleltani kinkkupaketin ja nauraen sanoin lapselle jotain "hupsista, se taisi olla minun" ja yritin ottaa pakettia lapselta takaisin. Lapsipa ei antanutkaan sitä takaisin, ja kun vielä vähän kovemmin yritin ottaa sitä häneltä, hän viskasi sen maahan. Kauheaa käytöstä! Toki äiti ei olis tuossa tilanteessa väliin ehtinyt, mutta näki kyllä tilanteen, ja olisi voinut edes pahoitella lapsen puolesta.

Jos lapset ovat erityislapsia, heille ei voi mitään. Se on aivan tarpeeksi raskasta vanhemmille muutenkin, kun ovat joutuneet lapsia ottamaan mukaan kauppaan tai muualle. Se on aina raskasta. Jokainen hetki on riski.

Tietenkin, jos kyseessä normilapset, se on eri asia. Kyllä normilapsen pitäisi kuunnella puhetta ja osata käyttäytyä.