Erityislapseni huusi ja itki kauhusta tänään kadulla koska pelkää koiria. Ohi kulkenut ämmä NAUROI lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi voi, enemmän mua käy sääliksi koiraa joka pelkäsi sun lapsen huutamista.

Tässä kommentissa ei alapeukku toimi - painoin sitä, mutta summautui kannatukseksi.

Mukavaa, että osaat sentään olla empaattinen edes eläimiä kohtaan. Samalla tavallahan ne ovat aikuisten armoilla kuten lapsetkin.

Kypsä ihminen kuitenkin ymmärtää lapsenkin pelon.

Unicefin lapsen oikeuksien julistuksen periaate 8 sopii muistaa tässäkin tilanteessa:

"Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annettaessa". -

Pelkäävälle lapselle naurava aikuinen ei herätä luottamusta minussa.

Viestisi kertoo todella paljon sinusta. Ylikoulutettu, yliempaattinen, ylikukkahattuinen. Kuka kumma vetoaa johonkin UNICEF:iin yrittäessään pistää toisia järjestykseen?

No, olen kouluttautunut myös eräässä kamppailulajissa, joten voisin panna sinut järjestykseen myös ilman unicefia, jos ymmärrät paremmin ns. kehonkieltä.

Vai niin.

Ei tule pärjäämään maailmassa... pitäisi totuttaa niihin asioihin mitkä pelottaa. Ei noin voi elää eikä kenenkää tarvitse rajoittaa omaa elämäänsä ja esim koiran lenkitystä siksi koska jotkut "erityiset" pelkäävät. Ihmisiä enemmän kannattas nykyaikana pelätä.

ja en ole ilkeä, harmi että on lapsia ja ihmisiä joilla on rajoitteita mutta täytyy soveltua maailman menoon mukaan

Minulle ainakin tulee mieleen näitä suu auki mulkoilevia aikuisia kohdatessani, että heillä itsellään on joku vamma tai vastaava. Ei ns. normaali aikuinen jää tujottamaan toisia ihmisiä suu auki pitkiksi ajoiksi. Mielestäni moinen mahdollisuus täytyy ottaa aina huomioon kohdatessaan oudosti, häiritsevästi, tai muuten sopimattomasti käyttäytyviä ihmisiä. Oikeasti ilkeitä kusipäitä on olemassa, mutta yllättävän usein taustalta löytyykin ihan muuta kuin silkka ilkeä luonne.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti se ohikulkijakin on vähän spesiaali, naureskelee itsekseen ulkoillessaan.

Saattoi puhua puhelimeen. Kuu teki mitä vasta puoli sanoo ja ainahan sitä puhelimessa nauretaan välillä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule pärjäämään maailmassa... pitäisi totuttaa niihin asioihin mitkä pelottaa. Ei noin voi elää eikä kenenkää tarvitse rajoittaa omaa elämäänsä ja esim koiran lenkitystä siksi koska jotkut "erityiset" pelkäävät. Ihmisiä enemmän kannattas nykyaikana pelätä.

ja en ole ilkeä, harmi että on lapsia ja ihmisiä joilla on rajoitteita mutta täytyy soveltua maailman menoon mukaan

Siten sitä siedätetään, että liikutaan muiden ihmisten joukossa ja kohdataan pelkoja. Siedätetään hiljalleen ja silti välillä tulee niitä välikohtauksia. Siitä huolimatta on aina myös kyse siitä, että lapsi ei välttämättä tule pärjäämään ikinä maailmassa aikuisena kuten ns. tavikset.

Tämä ketju saa minut ihmettelemään...negatiivisesti koiranomistajia.

Tässä nyt minussa takerruttiin enemmän aloittajan persoonaan sekä ihmisiin kuin itse aiheeseen. Kyllä minusta se voi herättää ahdistusta lapsessa jos aikuinen reagoi oudosti omaan hätään vaikka ei perheenjäsen olisikaan. Muutenkin olisi suotavaa että aikuiset jos jotkut osaisivat käsitellä tunteitaan jopa yllättävissä tilanteissa. Tässä nyt ollaan puolin ja toisin oltu kykenemättömiä omiin tunteisiin liittyvien asioiden kanssa. AV:lla riittää että valitsee väärän tavan ilmaista itseänsä niin siitä riippuu tuleeko hyvä vai huono vastaanotto, Ei niinkään aiheesta. Olen kokeillut kirjoittaa saman aiheen kahdella tapaa ja todistanut asian laidan.

Olen kerran nähnyt ja yrittänyt peittää nauruni, olihan se koomista kun pieni koira ohitti lapsen toisella puolella tietä ja lapsi kiljui kun olisi päätä leikattu. Yritin kyllä kääntää pääni pois ja olla nauramatta ääneen. Pusikot kyllä näkivät...

Kyllä, ajattelin, että lasta on voinut puraista koira aiemmin tms. mutta joku bichon frise joka saa lapsen kiljumaan.. No, en ole kimi räikkönen.

En usko, että lapsi kiljuessaan ymmärsi, että ohikulkijaa vähän hihityttää koko tilanne.. Hänellä oli liian kiire tempoilla ja karjua..

Ajattelin myös, että vanhemmat vihaavat eläimiä joka heijastuu lapsen käyttäytymiseen.

Parempihan se on hihittää kun tulla lyömään lasta päähän ja käskeä pitää turpansa kiinni, vai? Ärsyttää se karjuminen niin nauru on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin viha.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju saa minut ihmettelemään...negatiivisesti koiranomistajia.

Mistä ihmeestä päättelet että (mielestäsi) negatiiviset vastaajat ovat koiranomistajia?

Vierailija kirjoitti:

.

Kuten todettiin, erityislapsi = erityishuolilapsi, koska kaikki lapset ovat erityisiä ja silloinhan termi ei tarkoittaisi mitään.

Miten mulkoilu voi olla asiatonta? Ihan kuin katsominen vaatisi erityisen asian, jotta saa katsoa :-)

Jokainen ns. normaali ihminen miten minuuttikaupalla tapahtuva mulkoilun jopa joskus suu auki ei ole sopivaa. Tätä ei muuten välttämättä esim. kaikki erityislapset ja myöhemmin erityisaikuiset ymmärrä vammansa vuoksi, mutta ns. tavallinen normaali ihminen kyllä ymmärtää. Jos sinä et sitä vielä ymmärrä, niin aika olisi oppia!

Myöskin erityislapsi on yleisesti käytetty termi, samoin kuin värisokea, vammainen, lahjakas jne. Myöskään jos et sitä vielä ole tiennyt, niin nyt sait loistavan tilaisuuden oppia!

Terveisin, erityislapsen äiti

Kyllä minä tiedän, että se on yleisesti käytetty, mutta pointtini onkin että se on huono termi, koska aivan jokainen lapsi on erityinen. Myös ne terveet, helpot ja hyvin käyttäytyvät. Siksi erityishuolilapsi tai raskaslapsi olisikin kuvaavampi termi. Itse käytän jompaa kumpaa noista, vaikka se herättääkin joissakin ihmetystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä ämmällä ei ollut koiraa, oli vaan lenkittämässä paksua p*rsettään. Joo, minäkin olisin mieluummin halunnut että lapseni on normaali. Mutta multa ei kysytty. Ap

No et sinäkään paljon fiksummalta vaikuta nimittelyinesi. Tuskin se sun lapselle hirveitä traumoja aiheutti vaikka joku ohikulkija vähän naurahti. Tuskin se edes paniikiltaan huomasi koko naista. 

Jep. Mun lapselle ei naureta, ei ole kohteliasta joten pala helvetin tulessa, on ihan kohteliasta sanoa.

Hoh hoijaa, mitä väliä jonkun tuntemattoman reaktiolla, vai ootko ap varma, ettei tällä naisella joka naurahti ollut esim kuulokkeet päässä ja naurahti sen takia, tai jollekkin ihan muulle asialle, ei ehkä ollenkaan sun lapselle. Toisekseen, ei varmaan tiennyt että on erityislapsi.

Mua monestikin huvittaa arkipäiväiset tapahtumat jotka on kun tilannekomiikkaa parhaillaan, yritän kyllä olla julkisesti nauramatta kenellekään, tiedän että se on typerää ja jopa loukkaavaa. Mut liian moni kulkee naama rutussa ja ankeuttavat muittenkin päivän.

On mullekkin joskus naurettu, puolituttu nauroi mun paidalle, ihan tavalliselle paidalle jossa ei ole mitään erikoista, en tiedä miksi nauroi, ei vissiin miellyttänyt hänen tyylitajuaan. Enempi mua alkoi huvittaa tuo reaktio, ei kaikki hänenkään asuvalinnat ole mun makuun, mut ei tulis mieleenkään sanoa, että enpä tykkää tosta, koska menee jo ihan alakoululaisten touhuksi tuollainen. Mut kun meitä ihmisiä on joka lähtöön. Kaikkia et voi koskaan miellyttää. Eikä ole tarviskaan.

Lyhyesti sanottuna: älä välitä.

Ehkä nauraja oli ex-erityislapsi, nykyinen erityisaikuinen.

Idiootti äiti, kun ei osaa rauhoittaa lasta vaan kiinnittää huomioita ohikulkijoiden reaktioihin ja vielä tuohtuu niistä. Ei ihme että on lapsellakin tunnesäätelyn häiriöitä ja ylireagointia.

Lapsen ikä oli?

Tottakai se näyttää hassulta jos yli 10-vuotias reagoi noin, eli samantasoisesti kuin 4-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt minussa takerruttiin enemmän aloittajan persoonaan sekä ihmisiin kuin itse aiheeseen. Kyllä minusta se voi herättää ahdistusta lapsessa jos aikuinen reagoi oudosti omaan hätään vaikka ei perheenjäsen olisikaan. Muutenkin olisi suotavaa että aikuiset jos jotkut osaisivat käsitellä tunteitaan jopa yllättävissä tilanteissa. Tässä nyt ollaan puolin ja toisin oltu kykenemättömiä omiin tunteisiin liittyvien asioiden kanssa. AV:lla riittää että valitsee väärän tavan ilmaista itseänsä niin siitä riippuu tuleeko hyvä vai huono vastaanotto, Ei niinkään aiheesta. Olen kokeillut kirjoittaa saman aiheen kahdella tapaa ja todistanut asian laidan.

Elämä on viestintää. Kumpi viesteistä tuottaa myönteisemmän mielikuvan kertojastaan?

A) Pala helvetin tulessa!

vai esim.

B) Tuntuu ikävältä kun joku nauraa omalle lapselle.

Ihan ohiksena, se on ihan normaali reaktio että huutavan lapsen vanhemmille saatetaan väläyttää sellainen hyväntahtoinen hymy/naurahdus. Ei se voi tietää että sinun lapsesi on erityislapsi. 

Eipä kukaan normaali ihminen naureskele pahantahtoisesti ohikulkijoille. Höllää vähän pipoa, ihan normaali reaktio.

Jos se oli taas sen koiranomistaja, niin en kyllä itsekään tietäisi miten reagoida jos joku alkaa huutamaan hysteerisenä koirani nähdessään. Varmaan kävelisin nopeasti ohi ja hymyilisin huutajalle tyyliin "ei tartte pelätä, oo ihan rauhassa vaan."

Vierailija kirjoitti:

Ihan ohiksena, se on ihan normaali reaktio että huutavan lapsen vanhemmille saatetaan väläyttää sellainen hyväntahtoinen hymy/naurahdus. Ei se voi tietää että sinun lapsesi on erityislapsi. 

Eipä kukaan normaali ihminen naureskele pahantahtoisesti ohikulkijoille. Höllää vähän pipoa, ihan normaali reaktio.

Jos se oli taas sen koiranomistaja, niin en kyllä itsekään tietäisi miten reagoida jos joku alkaa huutamaan hysteerisenä koirani nähdessään. Varmaan kävelisin nopeasti ohi ja hymyilisin huutajalle tyyliin "ei tartte pelätä, oo ihan rauhassa vaan."

LUE NE AIKAISEMMAT VIESTIT!!!!! Monta kertaa sanottu ettei ollut sen rakin omistaja!! 

No miksi turhaan provosoitua, vaikka kysymys olisikin ollut ilkeydestä. Jos siinä oli joku paha ajatus takana, niin palkitset sen hermostumalla. Kannattaa opetella jättämään omaan arvoonsa, erityislapsen kanssa varmaan tulee ikäviä  ihmisiä vastaan, mutta varmaan mukaviakin, eikö? Keskity niihin mukaviin.

Samaa mieltä edellisen kanssa.

Jos aina provosoituu, kun joku toimii toisin kun itse haluaa, tai silloin kun joku toimii jotenkin tökerösti, niin ei ehdi muuta tekemään kun provosoitumaan joka päivä.

Tosi monet ihmiset nauraa kun ovat hämmentyneitä