Teinittyttö pakotettiin spagaattiin

Muistan, kun itse olin ala-asteen 4. luokalla ja eräs rinnakkaisluokan tyttö harrasti cheerleadingia. Hän sanoi kerran yhdellä liikuntatunnilla jollekin muulle, joka kyseli tuosta harrastuksesta, että ne "nousijat" pakotettiin spagaattiin ja venytyksiin. Hän itse hieman pulleampana tyttönä oli niitä, jotka nostivat muita ylös ja heitä ei kuulemma pakotettu venymään vaan pelkästään ne nousevat ja enemmän temppuja tekevät tytöt.

Tämä tapahtui 2004 Kuopiossa ja olimme jotain 10-vuotiaita tuolloin. Joten kyllä tapahtuu myös täällä.

Lapseni harrastaa balettia (tosissaan, ammattiin tähtäävästi) ja ainakin siinä lajissa on jo kauan

ollut liikkeisiin väkisin pakottaminen totaalisen out. Tämä on ollut kaikkien opettajien ja fysioterapeuttien ( joiden kanssa olen ikinä lajiin liityen ollut tekemisissä) yksiselitteinen kanta. Tietyt liikkeet vaativat ylispagaatin (baletissa ylispagaatin ei onneksi tarvitse olla kovin iso) onnistumista, mutta senkin harjoittelu tehdään nykyisin kuminauhojen avulla, selällään esim. pöydän päällä. Harjoittelua niin, että etummainen jalka laitettaisiin jonkun korokkeen päälle ei suositella.

Muutenkin laji on kehittynyt siihen suuntaan, että vammoja pyritään välttämään ja ehkäisemään.

Tosissan treenaavat tekevät  mm. aina yhteistyötä fysioterapeuttien kanssa. Kärkitossutyöskentelykin aloitetaan paljon myöhemmin kuin esim.70-90-luvuilla, nimenomaan nilkkavammojen välttämiseksi.

Videon valmentaja ei selvästikään ole ihan kartalla nykyisitä metodeista, joissa lapset halutaan ehjinä aikuisiksi. Onneksi asiaan puututtiin, ja toivottavasti tämä herättää laajempaakin keskustelua nimnomaan harrastuspiireissä, ei vain kauhistelua lajien ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitäisi olla enemmän liikuntaa ihan vaan harrastuspohjalta. Esimerkiksi kouluilla voisi olla joku liikuntakerho koulun jälkeen, joku sellainen missä olisi pelejä, leikkejä, lajikokeiluja. Ilman hampaat irvessä suorittamista. Moni lapsi voisi innostua liikkumisesta uudelleen eikä kaiken liikkumisen tarvitse aina olla niin vakavaa ja kilpailullista. Nyt lapset jakautuvat yhä enemmän niihin jotka urheilevat kuin kilpaurheilijat ja niihin joita mikään liikunta ei kiinnosta ja motivoi. Uskon että kilpailullisuus on monille se mikä estää liikkumasta. Itsekin löysin mukavan ja mieleisen lajin vasta aikusena.

Tässä on hyvää ideaa. Lapsilla pitäisi olla mahdollisuus myös hauskoihin lajeihin, joita ei edes pidetä kovin urheilullisina. Esimerkiksi pingistä lapset ja nuoret pelaavat mielellään. Yhdessä tekeminen on aina parempi vaihtoehto kuin ruudun tuijottaminen. Aina ei tarvitse olla päämääränä suuri urheilusaavutus ja kaloreiden polttaminen...

Niinpä, moni lapsi on aivan innoissaan kun pelataan polttista, kirkonrottaa, sulkapalloa tai pidetään vaikkapa olympialaiset missä on lajeina esimerkiksi hernepussi pään päällä juoksu, tulitikun heitto, yhdellä jalalla tasapainoilu silmät kiinni, tehdään temppuilurata liikuntasaliin jne. Kaikki nuo lajit on jonkinsorttista liikuntaa mutta ilman liiallista kilpailua tai suorituspaineita.

Ovatko muka? Muistaisin nähneeni jotain valitusta mediassa miten lapset eivät pelaa näitä enää välitunneilla vaan räpläävät puhelintaan...

Ovat innoissaan jos kännykällä pelaaminen kielletään ensin säännöissä. Onnistuu jos kyseessä on vaikkapa lastenleiri tai kerho.

Asun Ruotsissa, ja lapsen koulussa (1-6 luokka) kännykät pidetään koulupäivän ajan lukitussa laatikossa, toki sitten saa käyttää jos on oikea tarve (esim. lapsi sairastuu ja pitää soittaa vanhemmille). Kaikki vanhemmat ovat tyytyväisiä ja lapset eivät tuijota luureja kouluaikana. Luulisi olevan mahdollista Suomessakin.

Suomessa puhelimia käytetään oppimistilanteissa avuksi, siksi ne on mukana koko päivän oppilaalla. Sitten kun opettaja sanoo, että puhelin pois, se pannaan pois. Jos ei usko sitten tulee rangaistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitäisi olla enemmän liikuntaa ihan vaan harrastuspohjalta. Esimerkiksi kouluilla voisi olla joku liikuntakerho koulun jälkeen, joku sellainen missä olisi pelejä, leikkejä, lajikokeiluja. Ilman hampaat irvessä suorittamista. Moni lapsi voisi innostua liikkumisesta uudelleen eikä kaiken liikkumisen tarvitse aina olla niin vakavaa ja kilpailullista. Nyt lapset jakautuvat yhä enemmän niihin jotka urheilevat kuin kilpaurheilijat ja niihin joita mikään liikunta ei kiinnosta ja motivoi. Uskon että kilpailullisuus on monille se mikä estää liikkumasta. Itsekin löysin mukavan ja mieleisen lajin vasta aikusena.

Tässä on hyvää ideaa. Lapsilla pitäisi olla mahdollisuus myös hauskoihin lajeihin, joita ei edes pidetä kovin urheilullisina. Esimerkiksi pingistä lapset ja nuoret pelaavat mielellään. Yhdessä tekeminen on aina parempi vaihtoehto kuin ruudun tuijottaminen. Aina ei tarvitse olla päämääränä suuri urheilusaavutus ja kaloreiden polttaminen...

Niinpä, moni lapsi on aivan innoissaan kun pelataan polttista, kirkonrottaa, sulkapalloa tai pidetään vaikkapa olympialaiset missä on lajeina esimerkiksi hernepussi pään päällä juoksu, tulitikun heitto, yhdellä jalalla tasapainoilu silmät kiinni, tehdään temppuilurata liikuntasaliin jne. Kaikki nuo lajit on jonkinsorttista liikuntaa mutta ilman liiallista kilpailua tai suorituspaineita.

Olen itse ohjaaja eräässä lasten harrastuksessa. Meillä on aina alkulämmittelyksi liikuntaleikkejä. Ne ovat vuodesta toiseen suosikkeja! Osa taitaa tykätä niistä enemmän kuin itse lajista. He leikkivät innoissaan, mutta muuta tehdessä alkavat häslätä omiaan, laiskottelemaan tai kiukuttelemaan. Jopa teini-ikäiset innostuvat välillä leikkimään jopa itsenäisesti, kun saavat vapaata harjoitteluaikaa... 6-luokkalaisillakin tytöillä on vielä halua leikkiä luvan kanssa.

Liikuntasaleihin riittäisi varmasti tulijoita koulun jälkeen. Näkisin salin käytössä myös mahdollisuuden tarjota useammalle koulunkäynninohjaajalle kokonaisen työpäivän, sillä he voisivat toimia valvojana. Vai estäisiköhän jokin pykälä senkin? Eihän se kyllä olisi opetusta, vain valvottua olemista. Nythän vain osa ohjaajista pääsee iltapäiväryhmiin, joten osalla on huono palkkaus vähäisten tuntien takia.

Espoossa koulujen liikuntasalit on eri harrasteryhmien käytössä illat ja viikonloput.

Mulle tulee tuosta mieleen se Tanssin Superäidit -tv-sarja jossa se iso Abby rääkkää ja itkettää niitä pikkutyttöjä tanssitunneilla :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en kyllä ymmärrä että vuonna 2017 tuollaista tehdään! Kyllä sitä nyt ihmisen saa venymään ihan harjoittelemalla pitkäjänteisesti venytysharjoituksia, ei ole mitään tarvetta tuollaiseen runnomiseen!

Silti osaan ketjun valituksista en yhdy, koulun liikkatunneilla joutuu varsinkin voimistelussa jokainen oppilas menemään hiukan omien totuttujen rajojensa yli, koska kovinkaan moni ei ole kotonaan aiemmin voimistellut. Se voi olla raskasta tai noloa, joku voi nauraa jos epäonnistuu, mutta ei se ole niin vakavaa tai lasten kiusaamista.

Meillä opettaja laittoi alakoulussa tekemään käsinseisontoja ilman tukea ja kärrynpyöriä korokkeella, myös ne jotka eivät osanneet käsinseisontaa tuen kanssa tai kärrynpyöriä edes tasaisella maalla. En näe tällaisessa "rajojen ylittämisessä" mitään järkeä, ketä motivoi liikumaan se jos satuttaa itsensä kun pakotetaan tekemään jotain mihin kyvyt eivät yksinkertaisesti riitä?

Minulla oli ala-asteella kaksi eri liikunnanopettajaa viikon aikana. Yhden alaisuudessa oli viikossa tuplatunti, toisen alaisuudessa yksittäinen tunti. Tämän jälkimmäisen tunnilla käskettiin kerran mm. tekemään kylmiltään silta (=seisonnasta taaksepäin taivutaan "rapuasentoon") ilman kunnollista opastusta, miten se oikeaoppisesti tehdään. Osa tuolloisesta liikuntaryhmästä oli todella notkeita, urheilua paljon harrastavia ihmisiä. Itsekään en ollut mikään pökkelö, harrastin omaehtoisesti paljon liikuntaa, olin notkea ja mielestäni omasin hyvän kehonhallinnan, mutta ei silloinkaan kaikki tule selkäytimestä – etenkään jos opastamisen sijaan käskytetään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitäisi olla enemmän liikuntaa ihan vaan harrastuspohjalta. Esimerkiksi kouluilla voisi olla joku liikuntakerho koulun jälkeen, joku sellainen missä olisi pelejä, leikkejä, lajikokeiluja. Ilman hampaat irvessä suorittamista. Moni lapsi voisi innostua liikkumisesta uudelleen eikä kaiken liikkumisen tarvitse aina olla niin vakavaa ja kilpailullista. Nyt lapset jakautuvat yhä enemmän niihin jotka urheilevat kuin kilpaurheilijat ja niihin joita mikään liikunta ei kiinnosta ja motivoi. Uskon että kilpailullisuus on monille se mikä estää liikkumasta. Itsekin löysin mukavan ja mieleisen lajin vasta aikusena.

Tässä on hyvää ideaa. Lapsilla pitäisi olla mahdollisuus myös hauskoihin lajeihin, joita ei edes pidetä kovin urheilullisina. Esimerkiksi pingistä lapset ja nuoret pelaavat mielellään. Yhdessä tekeminen on aina parempi vaihtoehto kuin ruudun tuijottaminen. Aina ei tarvitse olla päämääränä suuri urheilusaavutus ja kaloreiden polttaminen...

Niinpä, moni lapsi on aivan innoissaan kun pelataan polttista, kirkonrottaa, sulkapalloa tai pidetään vaikkapa olympialaiset missä on lajeina esimerkiksi hernepussi pään päällä juoksu, tulitikun heitto, yhdellä jalalla tasapainoilu silmät kiinni, tehdään temppuilurata liikuntasaliin jne. Kaikki nuo lajit on jonkinsorttista liikuntaa mutta ilman liiallista kilpailua tai suorituspaineita.

Ovatko muka? Muistaisin nähneeni jotain valitusta mediassa miten lapset eivät pelaa näitä enää välitunneilla vaan räpläävät puhelintaan...

Ovat innoissaan jos kännykällä pelaaminen kielletään ensin säännöissä. Onnistuu jos kyseessä on vaikkapa lastenleiri tai kerho.

Asun Ruotsissa, ja lapsen koulussa (1-6 luokka) kännykät pidetään koulupäivän ajan lukitussa laatikossa, toki sitten saa käyttää jos on oikea tarve (esim. lapsi sairastuu ja pitää soittaa vanhemmille). Kaikki vanhemmat ovat tyytyväisiä ja lapset eivät tuijota luureja kouluaikana. Luulisi olevan mahdollista Suomessakin.

Suomessa puhelimia käytetään oppimistilanteissa avuksi, siksi ne on mukana koko päivän oppilaalla. Sitten kun opettaja sanoo, että puhelin pois, se pannaan pois. Jos ei usko sitten tulee rangaistus.

Missähän kouluissa? Minkälaisissa tilanteissa niitä käytetään? Ei ainakaan minun lasten koulussa ole tällaista käytäntöä vaan siellä puhelimet pysyvät tuntien ajan repussa tai pulpetissa ja välitunneilla vapaa käyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitäisi olla enemmän liikuntaa ihan vaan harrastuspohjalta. Esimerkiksi kouluilla voisi olla joku liikuntakerho koulun jälkeen, joku sellainen missä olisi pelejä, leikkejä, lajikokeiluja. Ilman hampaat irvessä suorittamista. Moni lapsi voisi innostua liikkumisesta uudelleen eikä kaiken liikkumisen tarvitse aina olla niin vakavaa ja kilpailullista. Nyt lapset jakautuvat yhä enemmän niihin jotka urheilevat kuin kilpaurheilijat ja niihin joita mikään liikunta ei kiinnosta ja motivoi. Uskon että kilpailullisuus on monille se mikä estää liikkumasta. Itsekin löysin mukavan ja mieleisen lajin vasta aikusena.

Tässä on hyvää ideaa. Lapsilla pitäisi olla mahdollisuus myös hauskoihin lajeihin, joita ei edes pidetä kovin urheilullisina. Esimerkiksi pingistä lapset ja nuoret pelaavat mielellään. Yhdessä tekeminen on aina parempi vaihtoehto kuin ruudun tuijottaminen. Aina ei tarvitse olla päämääränä suuri urheilusaavutus ja kaloreiden polttaminen...

Niinpä, moni lapsi on aivan innoissaan kun pelataan polttista, kirkonrottaa, sulkapalloa tai pidetään vaikkapa olympialaiset missä on lajeina esimerkiksi hernepussi pään päällä juoksu, tulitikun heitto, yhdellä jalalla tasapainoilu silmät kiinni, tehdään temppuilurata liikuntasaliin jne. Kaikki nuo lajit on jonkinsorttista liikuntaa mutta ilman liiallista kilpailua tai suorituspaineita.

Ovatko muka? Muistaisin nähneeni jotain valitusta mediassa miten lapset eivät pelaa näitä enää välitunneilla vaan räpläävät puhelintaan...

Ovat innoissaan jos kännykällä pelaaminen kielletään ensin säännöissä. Onnistuu jos kyseessä on vaikkapa lastenleiri tai kerho.

Asun Ruotsissa, ja lapsen koulussa (1-6 luokka) kännykät pidetään koulupäivän ajan lukitussa laatikossa, toki sitten saa käyttää jos on oikea tarve (esim. lapsi sairastuu ja pitää soittaa vanhemmille). Kaikki vanhemmat ovat tyytyväisiä ja lapset eivät tuijota luureja kouluaikana. Luulisi olevan mahdollista Suomessakin.

Suomessa puhelimia käytetään oppimistilanteissa avuksi, siksi ne on mukana koko päivän oppilaalla. Sitten kun opettaja sanoo, että puhelin pois, se pannaan pois. Jos ei usko sitten tulee rangaistus.

Lapsen koulussa oppilailla on koulun puolesta tabletit joita käyttävät tarvittaessa. Siinäkin mielessä hyvä, ettei oppilaat joudu eriarvoiseen asemaan opetuksessa siksi että jollain onkin käytössä joku vanhempi kännykkä.

Tyttö harrastaa jo viidettä vuotta cheerleadingiä ja nimenomaan nousijana ja koskaan ei ole pakolla venytetty mihinkään. Omatoimiseen venyttelyyn ja harjoitteluun kyllä kannustetaan. Tyttö on innostunut lajistaan ja on kyllä sen luontoinen, ettei jatkaisi, jos tuollaista tapahtuisi.

Pari loukkaantumista on kyllä tullut, mutta muista syistä.

Lisäksi suositellaan olemaan poissa treeneistä jos on sairaana. Eli puolikuntoisena ei treeneihin. 

Hänen joukkueensa kisaa edistyneiden minien kärkisijoilla (9-12 v.) eli menestystä kyllä tulee, kun antaa tyttöjen kehittyä luonnollista tahtia ja kannustaen.

En nytole tuota kattonut, mutta kyllä suomessakin pakottamista tapahtuu.

Lapseni on joukkuevoimistelija ja he venyttävät siten, että toinen jalka tuolin istuimella ja peppu maassa ja toinen jalka maassa. Tässä seurassa ei pakoteta harteista tms. Vaikka onhan tuokin venytys systeemi aika karun kuulosta ja näköstä.

Toisinaan kisoissa kuulee, että tietyt joukkueet on taas pois, kun on niin paljon alaselän loukkaantumisia. :(

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun itse olin ala-asteen 4. luokalla ja eräs rinnakkaisluokan tyttö harrasti cheerleadingia. Hän sanoi kerran yhdellä liikuntatunnilla jollekin muulle, joka kyseli tuosta harrastuksesta, että ne "nousijat" pakotettiin spagaattiin ja venytyksiin. Hän itse hieman pulleampana tyttönä oli niitä, jotka nostivat muita ylös ja heitä ei kuulemma pakotettu venymään vaan pelkästään ne nousevat ja enemmän temppuja tekevät tytöt.

Tämä tapahtui 2004 Kuopiossa ja olimme jotain 10-vuotiaita tuolloin. Joten kyllä tapahtuu myös täällä.

Meillä tuo tyttö on nimenomaan liki aina ollut nousija ja harrastaa Turussa eikä koskaan ole korviin kuulunut mistään väkisin venyttämisestä.

t: 7

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitäisi olla enemmän liikuntaa ihan vaan harrastuspohjalta. Esimerkiksi kouluilla voisi olla joku liikuntakerho koulun jälkeen, joku sellainen missä olisi pelejä, leikkejä, lajikokeiluja. Ilman hampaat irvessä suorittamista. Moni lapsi voisi innostua liikkumisesta uudelleen eikä kaiken liikkumisen tarvitse aina olla niin vakavaa ja kilpailullista. Nyt lapset jakautuvat yhä enemmän niihin jotka urheilevat kuin kilpaurheilijat ja niihin joita mikään liikunta ei kiinnosta ja motivoi. Uskon että kilpailullisuus on monille se mikä estää liikkumasta. Itsekin löysin mukavan ja mieleisen lajin vasta aikusena.

Tässä on hyvää ideaa. Lapsilla pitäisi olla mahdollisuus myös hauskoihin lajeihin, joita ei edes pidetä kovin urheilullisina. Esimerkiksi pingistä lapset ja nuoret pelaavat mielellään. Yhdessä tekeminen on aina parempi vaihtoehto kuin ruudun tuijottaminen. Aina ei tarvitse olla päämääränä suuri urheilusaavutus ja kaloreiden polttaminen...

Niinpä, moni lapsi on aivan innoissaan kun pelataan polttista, kirkonrottaa, sulkapalloa tai pidetään vaikkapa olympialaiset missä on lajeina esimerkiksi hernepussi pään päällä juoksu, tulitikun heitto, yhdellä jalalla tasapainoilu silmät kiinni, tehdään temppuilurata liikuntasaliin jne. Kaikki nuo lajit on jonkinsorttista liikuntaa mutta ilman liiallista kilpailua tai suorituspaineita.

Ovatko muka? Muistaisin nähneeni jotain valitusta mediassa miten lapset eivät pelaa näitä enää välitunneilla vaan räpläävät puhelintaan...

Ovat innoissaan jos kännykällä pelaaminen kielletään ensin säännöissä. Onnistuu jos kyseessä on vaikkapa lastenleiri tai kerho.

Asun Ruotsissa, ja lapsen koulussa (1-6 luokka) kännykät pidetään koulupäivän ajan lukitussa laatikossa, toki sitten saa käyttää jos on oikea tarve (esim. lapsi sairastuu ja pitää soittaa vanhemmille). Kaikki vanhemmat ovat tyytyväisiä ja lapset eivät tuijota luureja kouluaikana. Luulisi olevan mahdollista Suomessakin.

Suomessa tulkitaan että puhelinten pistäminen parkkiin rikkoo yksilönvapautta. Sen lisäksi opettussuunnitelman mukaan täytyy kyetä entistä enemmän käyttämään teknologiaa apuna opetuksessa. Käytännössä monet lapset ja nuoret vaan pelaavat kännyköillään kesken tunninkin ja kun opettaja komentaa laittamaan puhelimen pois alkaa heti moni kuvata opettajaa puhelin tanassa. Tämä on syy miksi vaihdan ammattia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitäisi olla enemmän liikuntaa ihan vaan harrastuspohjalta. Esimerkiksi kouluilla voisi olla joku liikuntakerho koulun jälkeen, joku sellainen missä olisi pelejä, leikkejä, lajikokeiluja. Ilman hampaat irvessä suorittamista. Moni lapsi voisi innostua liikkumisesta uudelleen eikä kaiken liikkumisen tarvitse aina olla niin vakavaa ja kilpailullista. Nyt lapset jakautuvat yhä enemmän niihin jotka urheilevat kuin kilpaurheilijat ja niihin joita mikään liikunta ei kiinnosta ja motivoi. Uskon että kilpailullisuus on monille se mikä estää liikkumasta. Itsekin löysin mukavan ja mieleisen lajin vasta aikusena.

Tässä on hyvää ideaa. Lapsilla pitäisi olla mahdollisuus myös hauskoihin lajeihin, joita ei edes pidetä kovin urheilullisina. Esimerkiksi pingistä lapset ja nuoret pelaavat mielellään. Yhdessä tekeminen on aina parempi vaihtoehto kuin ruudun tuijottaminen. Aina ei tarvitse olla päämääränä suuri urheilusaavutus ja kaloreiden polttaminen...

Niinpä, moni lapsi on aivan innoissaan kun pelataan polttista, kirkonrottaa, sulkapalloa tai pidetään vaikkapa olympialaiset missä on lajeina esimerkiksi hernepussi pään päällä juoksu, tulitikun heitto, yhdellä jalalla tasapainoilu silmät kiinni, tehdään temppuilurata liikuntasaliin jne. Kaikki nuo lajit on jonkinsorttista liikuntaa mutta ilman liiallista kilpailua tai suorituspaineita.

Ovatko muka? Muistaisin nähneeni jotain valitusta mediassa miten lapset eivät pelaa näitä enää välitunneilla vaan räpläävät puhelintaan...

Ovat innoissaan jos kännykällä pelaaminen kielletään ensin säännöissä. Onnistuu jos kyseessä on vaikkapa lastenleiri tai kerho.

Asun Ruotsissa, ja lapsen koulussa (1-6 luokka) kännykät pidetään koulupäivän ajan lukitussa laatikossa, toki sitten saa käyttää jos on oikea tarve (esim. lapsi sairastuu ja pitää soittaa vanhemmille). Kaikki vanhemmat ovat tyytyväisiä ja lapset eivät tuijota luureja kouluaikana. Luulisi olevan mahdollista Suomessakin.

Suomessa puhelimia käytetään oppimistilanteissa avuksi, siksi ne on mukana koko päivän oppilaalla. Sitten kun opettaja sanoo, että puhelin pois, se pannaan pois. Jos ei usko sitten tulee rangaistus.

Missähän kouluissa? Minkälaisissa tilanteissa niitä käytetään? Ei ainakaan minun lasten koulussa ole tällaista käytäntöä vaan siellä puhelimet pysyvät tuntien ajan repussa tai pulpetissa ja välitunneilla vapaa käyttö.

Ohistelen, mutta Vantaalla ala-asteella. Tekivät videoita, kahoot (?) tietokysymys peliä. Appilla on hyvä opetella sanoja kielissä jne. Keillä ei omaa älypuhelinta, niin saivat koululta tabletin lainaksi.

Yläasteelle mennessä saivat tabletit, ei kirjoja. Vain vihkot ja tabit. Hyvin on toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni harrastaa balettia (tosissaan, ammattiin tähtäävästi) ja ainakin siinä lajissa on jo kauan

ollut liikkeisiin väkisin pakottaminen totaalisen out. Tämä on ollut kaikkien opettajien ja fysioterapeuttien ( joiden kanssa olen ikinä lajiin liityen ollut tekemisissä) yksiselitteinen kanta. Tietyt liikkeet vaativat ylispagaatin (baletissa ylispagaatin ei onneksi tarvitse olla kovin iso) onnistumista, mutta senkin harjoittelu tehdään nykyisin kuminauhojen avulla, selällään esim. pöydän päällä. Harjoittelua niin, että etummainen jalka laitettaisiin jonkun korokkeen päälle ei suositella.

Muutenkin laji on kehittynyt siihen suuntaan, että vammoja pyritään välttämään ja ehkäisemään.

Tosissan treenaavat tekevät  mm. aina yhteistyötä fysioterapeuttien kanssa. Kärkitossutyöskentelykin aloitetaan paljon myöhemmin kuin esim.70-90-luvuilla, nimenomaan nilkkavammojen välttämiseksi.

Videon valmentaja ei selvästikään ole ihan kartalla nykyisitä metodeista, joissa lapset halutaan ehjinä aikuisiksi. Onneksi asiaan puututtiin, ja toivottavasti tämä herättää laajempaakin keskustelua nimnomaan harrastuspiireissä, ei vain kauhistelua lajien ulkopuolella.

Sama juttu sirkuspiireissä, käytetään järkevämpiä venyttelyteknikoita ja painotetaan hyvää lämmittelyä aina joka välissä. Ilmeisesti liikuntatieteen löydökset tulevat joihinkin lajeihin sitten myöhemmin. Harmi, sillä aivan liian monet lapset ja nuoret rikkovat kehonsa turhaan :(

Ala-asteella liikunnanopettaja suuttui, kun en suostunut hyppäämään trampoliinilta volttia viereiselle patjalle. En ollut koskaan tehnyt volttia, enkä muutenkaan ollut erityisen notkea tai motorisesti lahjakas. Tunnistin omat rajani, ja koin, että temppu olisi ollut minun taidoillani vaarallinen. Sain läksytyksen, että mitään uutta ei voi oppia, jos ei harjoittele, ja aina pitää yrittää jne. Asenteeni oli opettajan mielestä selvästi perseestä. Se tuntui nöyryyttävältä muiden oppilaiden edessä. Minusta on aika lailla eri asia harjoitella jotain kuperkeikkaa hallitusti kuin vetää kylmiltään voltti ja laskeutua patjalle. Nyt varmaan lähtisi henki, en osaisi hallita sitä, laskeutuisinko niskalleni. Enkä silloinkaan saanut sen kummemmin mitään ohjeita tai tekniikkaneuvoja voltin tekemiseen, se olisi tosiaan pitänyt vetää aivan lonkalta.

Mainittakoon lisäksi, että opettaja ei todellakaan itse tehnyt volttia esimerkiksi. Tämä tapahtui Salossa vuosituhannen vaihteessa.

Tulee mieleen koulun liikuntatunnit, mm. korkean puomin yli patjalle sukeltaminen ja kerran yksi luokkalaiseni  tyttö meni niskat edeltä niin, että joutui terkkarille! 

Meillä kyllä kanssa balettitunnilla ja ihan Suomessa koko ryhmä itki venytellessä, osa vähemmän ja osa enemmän. Tosin en muista, että ihan noin äänekkäästi oltaisiin protestoitu venyttelemistä vastaan. Yleensä se oli sellaista hiljaista ulinaa ja sekuntien laskemista ;) Hyvin venyy spagaatit vieläkin :P

Käyttäjä6269 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole läheskään sama asia, ei ole kidutusta kuten tuo, mutta ala-asteella opettaja kyllä pakotti meidät hentoiset tytöt vetämään leukoja ja kiipeämään köyttä koko koulun nähden ja sitten naureskeltiin kun se ei suju. Koulussa ei oltu tietenkään treenattu ikinä kumpaakaan lajia vaan kotona olisi pitänyt ilmeisesti harrastaa.

Ihan sama kuin oli Cooperin testi keväällä: Testattiin taitoa, jota ei oltu harjoiteltu koko vuonna. Ihan sama jos koulussa luettaisiin koko vuosi englantia, ruotsia ja saksaa ja keväällä olisikin kiinan koe :D tämä on juuri peruskouluopetuksen helmi!

Cooperin testi mittaa kehon hapenottokykyä. Se ei ole taito, vaan ominaisuus, jota voi kehittää kehoa rääkkäämällä verenmaku suussa.

Mitä hittoa?1 Minäkin laiskana laihaläskinä tajuan että tuollainen väkisin venyttäminen on vaarallista, eikö jonkun valmentajan pitäisi tietää paremmin?

Ymmärrän jos kuntotesti tehdään siitä syystä että kiinnostaa tietää yleisesti että missä mennään. Numeroon kuitenkaan kuntotestin tulos ei saisi vaikuttaa.