Jos kerran on hyväksyttävää jättää mies alkoholismin takia, niin onko hyväksyttävää jättää nainen syömishäiriön takia?

Entä saako naisen jättää alkoholismin takia?

Entä saako miehen jättää jos hänellä on syömishäiriä? Nämä ovat varmasti jollakin oleellisella tavalla erilaisia tilanteita kuin nuo otsikossa mainitut, kun kerran piti sukupuolittaa ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Djjf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaako syömishäiriö yhtä paljon ympärillä oleviin kuin alkoholismi?

Vaikuttaa. T. Entinen syömishäiriöinen

Jos on muutenkin sekaisin niin kyllä. Mutta lievä syömishäiriö ilman muita psyykkisiä ongelmia ei kyllä todellakaan vaikuta yhtä paljon kuin alkoholismi lievimmissäkin muodoissaan. Lievää syömishäiriötä vastaisi ehkä 1-2 oluen nauttiminen päivittäin, joka ei todellakaan ole millään kriteerillä alkoholismia.

Ei se kolmannen asteen alkoholismi pukkaa heti ensimmäisestä pullosta päälle yhden yön aikana. Etenevä sairaus samalla tavalla mitä syömishäiriö. Molemmissa on lievempiä ja vakavempia muotoja. Kyllä se on jo lievää alkoholismia, jos ei voi olla yhtä päivää juomatta alkoholia. Vaikka joisi vain sen 1-2. Eikä todellakaan ole terveellistä elimistölle ja ajan kanssa vaikuttaa mielialaan. Aikamoinen rasite maksalle pitkällä juoksulla.

Sinä voit toki määritellä parin juoman nauttimisen alkoholismiksi, mutta alkoholismille on ihan viralliset kriteerit joita tuo määrä ei täytä, ja keskustelussa lienee kuitenkin mielekästä käyttää niitä. Päihderiippuvuutta ei voi suoraan verrata muihin riippuvuuden muotoihin, koska iso osa ongelmista tulee suoraan päihteiden suorista vaikutuksista joita ei ruualla, nettisurffauksella tai vaikka urheilulla yksinkertaisesti ole. Vaatii aika rankkoja psyykkisiä ongelmia, että ne ihan aidosti vaikuttaisivat suorituskykyyn yhtä paljon kuin humalatila ja krapula. Ei se vaan kertakaikkiaan ole sama asia vetää kuutospäkki kaljaa tai kuusi jättidonitsia ja oksentaa. Toisen näistä jälkeen voit välittömästi hoitaa lapsia, ajaa autoa tai mennä töihin, toisen jälkeen et.

Kyllä mä voin uskoa, että elämä syömishäiriöisen kanssa voi sairastuttaa koko perheen, jos syömishäiriöinen ei halua parantua. Samoin on alkoholismin kanssa. Pidän hyväksyttävänä pelastaa itsensä ja mahdolliset lapsensa pois epäterveestä perhe-elämästä, jos yrityksistä huolimatta se sairastunut puoliso ei halua muutoksia tehdä vaan jatkaa samaa tuhoista tietään. Ei omaa terveyttään tarvitse uhrata toisen sairauden alttarille.

T: alkoholistin ex-vaimo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin tytär kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin tytär kirjoitti:

Kyllähän sinä saat jättää syömishäiriöisen kumppanisi jos haluat. Varsinkin, jos hän sokeripäissään hakkaa sinua ja lapsiasi.

Älykkäät ihmiset varmasti ymmärtävät, että alkoholisti vaikuttaa lähipiiriinsä eri tavalla kuin syömishäiriöinen. Silti toki jokainen saa vapaasti lähteä epätyydyttävästä parisuhteesta.

Joo, kaikki alkoholistit hakkaa ja syömishäiriöisistä ei ole mitään haittaa (ei tietenkään ole, koska ne on melkein kaikki naisia). Case closed. Ollaan älykkäitä.

Väitinkö niin? En. Fakta on kuitenkin, että alkoholi vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen. Ihan jokaisen. Jotkut tulevat siitä iloisiksi ja sosiaalisiksi. Jotkut väkivaltaisiksi. Yleensä jos nainen jättää miehen alkoholin takia, kuuluu väkivalta kuvaan tai sitten mies on juonut kaikki rahat ja menettänyt työpaikkansa. 

En myöskään väittänyt, ettei syömishäiriö vaikuttaisi perheeseen mitenkään. Sanoin, että vaikuttaa eri lailla. 

Alkoholistin lapsena ja entisenä syömishäiriöisenä uskallan vastata tähän väitteeseen. Samankaltaisuuksiakin nimittäin löytyy, molemmat ovat riippuvuussairauksia. Syömishäiriössä kuten alkoholismissakin maailma kapenee ja pyörii lopulta vain oman navan ympärillä. Ruoan puute aiheuttaa persoonan muutoksia, vihaa, masennusta, aikaansaamattomuutta esim. töiden ja koulun suhteen, sosiaalisten suhteiden laiminlyöntiä...takuulla väkivaltaisuuteen taipuvaisilla ihmisillä myös agressiivisuutta. Aivan kuten alkoholikin. Molemmissa sairauksissa tila etenee lievemmästä vakavaan sairastumiseen. Syömishäiriöinen on syömishäiriöinen usein lopun ikänsä, vaikka parantuu, sama koskee raitistunutta alkoholistia. Varsinainen oireilu riippuu molemmissa tapauksissa yksilöstä. Kaikki alkoholistitkaan eivät ole hakkaavia katujuoppoja, osa sinnittelee töissä loppuun asti, vaikka olisivat vakavasti alkoholisoituneita. Osa alkoholisteista eivät ole ollenkaan väkivaltaisia, masentuneita kylläkin, sillä alkoholi kuten ruoan puutekin muokkaa aivokemioita ja mielihyvän ja onnellisuuden tunteita.

Tuossa on kyllä jo taustalla muutakin psykiatrista patologiaa kuin pelkkä syömishäiriö. Oletko ajatellut, että ehkä teillä molemmilla on ollut alunperinkin syviä vaurioita ja ongelmia, joiden ilmenemismuoto oli toisella alkoholismi ja toisella syömishäiriö?

Itse olen ex-bulimikko ja lähipiirissäni on kaksi ex-anorektikkoa, enkä tunnista tuosta kuvauksesta meistä ketään. Kukaan ei ole jättänyt kotia ja arkiasioita hoitamatta tai käyttäytynyt aggressiivisesti tai muuten vastuuttomasti. Kaikki alkoholistit eivät ehkä ole väkivaltaisia, mutta yksikään alkoholisti ei kyllä pysty ottamaan tasapuolista vastuuta perheestään, toisin kuin monet pelkästä syömishäiriöstä kärsivät. Kännissä tai kovassa krapulassa ei voi hoitaa lasta, mutta oksentamisen jälkeen voi.

Luehan tuo tekstini vielä uudestaan. En missään vaiheessa väittänyt olleeni väkivaltainen syömishäiriön aktiiviaikana. Luit selvästi asenteellisesti tekstini läpi ja vedit johtopäätöksiä ennen kuin pääsit loppuun. Ja sanoinko, että jätin täysin kodin ja työt/koulut hoitamatta? En. Lue uudelleen ja ajatuksen kanssa.

Tarinani ei ole ainutlaatuinen ja alkoholistivanhempani tarina ei ole ainutlaatuinen. Tiedän vertaistuen piiristä useita vastaavia tarinoita.

Luepa itse tekstini uudestaan, en väittänyt että sinä olisit ollut väkivaltainen tai jättänyt velvollisuuksia hoitamatta. Sanoin, etten tunnista yhtäkään lähipiirini syömishäiriöistä tuosta kuvauksesta, jossa kerroit millaisia muutoksia syömishäiriö aiheuttaa. Toki vaikea syömishäiriö ja siihen liittyvät muut psykiatriset ongelmat voivat yhdessä olla niin vaikeita, että elämä tällaisen moniongelmaisen kanssa voi tulla mahdottomaksi, mutta ei välttämättä, syömishäiriö voi olla myös lievä. Alkoholismi taas vaikuttaa lähipiiriin väistämättä ja aina. Tämän vuoksi näitä ei minusta voi verrata. Riippuvuus päihdyttävästä aineesta on vaan kertakaikkiaan eri vaikeusasteen asia kuin riippuvuus ei-päihdyttävästä aineesta, koska ensiksi mainitussa ongelma ei ole pelkkä riippuvuus vaan tuo aineen nauttiminen ihan itsessään. Kuten sanoin, on ihan eri asia vetää kännit tai vetää ruokaöverit. Toisen jälkeen voi hoitaa lasta, toisen jälkeen ei.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin tytär kirjoitti:

Kyllähän sinä saat jättää syömishäiriöisen kumppanisi jos haluat. Varsinkin, jos hän sokeripäissään hakkaa sinua ja lapsiasi.

Älykkäät ihmiset varmasti ymmärtävät, että alkoholisti vaikuttaa lähipiiriinsä eri tavalla kuin syömishäiriöinen. Silti toki jokainen saa vapaasti lähteä epätyydyttävästä parisuhteesta.

Joo, kaikki alkoholistit hakkaa ja syömishäiriöisistä ei ole mitään haittaa (ei tietenkään ole, koska ne on melkein kaikki naisia). Case closed. Ollaan älykkäitä.

Myös miesten syömishäiriöt ovat kasvussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin tytär kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin tytär kirjoitti:

Kyllähän sinä saat jättää syömishäiriöisen kumppanisi jos haluat. Varsinkin, jos hän sokeripäissään hakkaa sinua ja lapsiasi.

Älykkäät ihmiset varmasti ymmärtävät, että alkoholisti vaikuttaa lähipiiriinsä eri tavalla kuin syömishäiriöinen. Silti toki jokainen saa vapaasti lähteä epätyydyttävästä parisuhteesta.

Joo, kaikki alkoholistit hakkaa ja syömishäiriöisistä ei ole mitään haittaa (ei tietenkään ole, koska ne on melkein kaikki naisia). Case closed. Ollaan älykkäitä.

Väitinkö niin? En. Fakta on kuitenkin, että alkoholi vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen. Ihan jokaisen. Jotkut tulevat siitä iloisiksi ja sosiaalisiksi. Jotkut väkivaltaisiksi. Yleensä jos nainen jättää miehen alkoholin takia, kuuluu väkivalta kuvaan tai sitten mies on juonut kaikki rahat ja menettänyt työpaikkansa. 

En myöskään väittänyt, ettei syömishäiriö vaikuttaisi perheeseen mitenkään. Sanoin, että vaikuttaa eri lailla. 

Alkoholistin lapsena ja entisenä syömishäiriöisenä uskallan vastata tähän väitteeseen. Samankaltaisuuksiakin nimittäin löytyy, molemmat ovat riippuvuussairauksia. Syömishäiriössä kuten alkoholismissakin maailma kapenee ja pyörii lopulta vain oman navan ympärillä. Ruoan puute aiheuttaa persoonan muutoksia, vihaa, masennusta, aikaansaamattomuutta esim. töiden ja koulun suhteen, sosiaalisten suhteiden laiminlyöntiä...takuulla väkivaltaisuuteen taipuvaisilla ihmisillä myös agressiivisuutta. Aivan kuten alkoholikin. Molemmissa sairauksissa tila etenee lievemmästä vakavaan sairastumiseen. Syömishäiriöinen on syömishäiriöinen usein lopun ikänsä, vaikka parantuu, sama koskee raitistunutta alkoholistia. Varsinainen oireilu riippuu molemmissa tapauksissa yksilöstä. Kaikki alkoholistitkaan eivät ole hakkaavia katujuoppoja, osa sinnittelee töissä loppuun asti, vaikka olisivat vakavasti alkoholisoituneita. Osa alkoholisteista eivät ole ollenkaan väkivaltaisia, masentuneita kylläkin, sillä alkoholi kuten ruoan puutekin muokkaa aivokemioita ja mielihyvän ja onnellisuuden tunteita.

Tuossa on kyllä jo taustalla muutakin psykiatrista patologiaa kuin pelkkä syömishäiriö. Oletko ajatellut, että ehkä teillä molemmilla on ollut alunperinkin syviä vaurioita ja ongelmia, joiden ilmenemismuoto oli toisella alkoholismi ja toisella syömishäiriö?

Itse olen ex-bulimikko ja lähipiirissäni on kaksi ex-anorektikkoa, enkä tunnista tuosta kuvauksesta meistä ketään. Kukaan ei ole jättänyt kotia ja arkiasioita hoitamatta tai käyttäytynyt aggressiivisesti tai muuten vastuuttomasti. Kaikki alkoholistit eivät ehkä ole väkivaltaisia, mutta yksikään alkoholisti ei kyllä pysty ottamaan tasapuolista vastuuta perheestään, toisin kuin monet pelkästä syömishäiriöstä kärsivät. Kännissä tai kovassa krapulassa ei voi hoitaa lasta, mutta oksentamisen jälkeen voi.

Luehan tuo tekstini vielä uudestaan. En missään vaiheessa väittänyt olleeni väkivaltainen syömishäiriön aktiiviaikana. Luit selvästi asenteellisesti tekstini läpi ja vedit johtopäätöksiä ennen kuin pääsit loppuun. Ja sanoinko, että jätin täysin kodin ja työt/koulut hoitamatta? En. Lue uudelleen ja ajatuksen kanssa.

Tarinani ei ole ainutlaatuinen ja alkoholistivanhempani tarina ei ole ainutlaatuinen. Tiedän vertaistuen piiristä useita vastaavia tarinoita.

Luepa itse tekstini uudestaan, en väittänyt että sinä olisit ollut väkivaltainen tai jättänyt velvollisuuksia hoitamatta. Sanoin, etten tunnista yhtäkään lähipiirini syömishäiriöistä tuosta kuvauksesta, jossa kerroit millaisia muutoksia syömishäiriö aiheuttaa. Toki vaikea syömishäiriö ja siihen liittyvät muut psykiatriset ongelmat voivat yhdessä olla niin vaikeita, että elämä tällaisen moniongelmaisen kanssa voi tulla mahdottomaksi, mutta ei välttämättä, syömishäiriö voi olla myös lievä. Alkoholismi taas vaikuttaa lähipiiriin väistämättä ja aina. Tämän vuoksi näitä ei minusta voi verrata. Riippuvuus päihdyttävästä aineesta on vaan kertakaikkiaan eri vaikeusasteen asia kuin riippuvuus ei-päihdyttävästä aineesta, koska ensiksi mainitussa ongelma ei ole pelkkä riippuvuus vaan tuo aineen nauttiminen ihan itsessään. Kuten sanoin, on ihan eri asia vetää kännit tai vetää ruokaöverit. Toisen jälkeen voi hoitaa lasta, toisen jälkeen ei.

Kuule, syömishäiriöinen joutuu taiteilemaan syömisensä kanssa koko loppuelämänsä, sillä ruoka kuuluu olennaisena osana jokaisen ihmisen elämään. Siksi se tekeekin siitä niin hankalan. Alkoholi ja muut päihdyttävät aineet voi vain jättää pois, syömistä et. Huolimatta siitä, oletko minkä tyypin syömishäiriöinen. Kuten sanoin, tarinani ei ole ainutlaatuinen, vaikka sinä et muka tuntisikaan tai tietäisikään vastaavia. Voin sanoa, että itsensä näännyttävä ihminen ei ole sen parempi hoitamaan lasta, kuin humalainenkaan. Ihan turha vertailla kumpi on pahempi, koska molemmat riippuvat henkilön persoonallisuuspiirteistä ja sairauden vakavuusasteesta. Molemmat ovat vakavia riippuvuussairauksia ja vaikuttavat vakavimmillaan todella radikaalisti läheisiin suhteisiin. Myöskin kykyyn olla vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Djjf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaako syömishäiriö yhtä paljon ympärillä oleviin kuin alkoholismi?

Vaikuttaa. T. Entinen syömishäiriöinen

Jos on muutenkin sekaisin niin kyllä. Mutta lievä syömishäiriö ilman muita psyykkisiä ongelmia ei kyllä todellakaan vaikuta yhtä paljon kuin alkoholismi lievimmissäkin muodoissaan. Lievää syömishäiriötä vastaisi ehkä 1-2 oluen nauttiminen päivittäin, joka ei todellakaan ole millään kriteerillä alkoholismia.

Ei se kolmannen asteen alkoholismi pukkaa heti ensimmäisestä pullosta päälle yhden yön aikana. Etenevä sairaus samalla tavalla mitä syömishäiriö. Molemmissa on lievempiä ja vakavempia muotoja. Kyllä se on jo lievää alkoholismia, jos ei voi olla yhtä päivää juomatta alkoholia. Vaikka joisi vain sen 1-2. Eikä todellakaan ole terveellistä elimistölle ja ajan kanssa vaikuttaa mielialaan. Aikamoinen rasite maksalle pitkällä juoksulla.

Sinä voit toki määritellä parin juoman nauttimisen alkoholismiksi, mutta alkoholismille on ihan viralliset kriteerit joita tuo määrä ei täytä, ja keskustelussa lienee kuitenkin mielekästä käyttää niitä. Päihderiippuvuutta ei voi suoraan verrata muihin riippuvuuden muotoihin, koska iso osa ongelmista tulee suoraan päihteiden suorista vaikutuksista joita ei ruualla, nettisurffauksella tai vaikka urheilulla yksinkertaisesti ole. Vaatii aika rankkoja psyykkisiä ongelmia, että ne ihan aidosti vaikuttaisivat suorituskykyyn yhtä paljon kuin humalatila ja krapula. Ei se vaan kertakaikkiaan ole sama asia vetää kuutospäkki kaljaa tai kuusi jättidonitsia ja oksentaa. Toisen näistä jälkeen voit välittömästi hoitaa lapsia, ajaa autoa tai mennä töihin, toisen jälkeen et.

Puhut ahmimishäiriöstä. Tajuatko, että syömishäiriöitä on muitakin, kuin ylenmääräinen ahmiminen? Ja anoreksian puhkeamiseen ei tarvita välttämättä mitään vakavia psyykkisiä ongelmia taakse, herranen aika sentään. Lue nyt edes syömishäiriöistä, syntysyistä ja tarinoista syömishäiriöisten kertomina ennen mutuilua. Ihan terveetkin ihmiset ovat sairastuneet vakavaan syömishäiriöön ja sairastuttaneet koko perheensä samalla vuosikausiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaako syömishäiriö yhtä paljon ympärillä oleviin kuin alkoholismi?

Aiheuttaa yhtälailla huolta, riitoja. Riippuen syömishäiriön vakavuudesta esiintyy myös pyörtyilyä jne joka myös vaikuttaa lähillä oleviin. 

Alkoholistin aikuisena lapsena voin sanoa, että syömishäiriöiset ovat paljon vähemmän pelottavia :)

Kuinka monta syömishäiriöistä tunnet ja kuinka monen kanssa asunut saman katon alla? Sama juttu alkoholismissa, ei ne vakavimmat oireilut välttämättä näy seinien ulkopuolelle. Näitä on ihan turha verrata ja kilpailla siitä, kumpi on pahempi. On vaan jotenkin niin perin suomalaista tämä kilpailu ja vertailu.

Alkoholismin takia jättäminen ei ole sukupuolikysymys. Ihan sama onko alkoholisti mies vai nainen, samat "oikeudet" jättämiseen on.

Syömishäiriöllä ei ole mitään tekemistä alkoholismin kanssa. Jos palstalla on joskus keskusteltu alkoholistin jättämisestä, ihan turhaa siihen viitata ja kysyä saako jättää syömishäiriöisen tai punaisia sukkia käyttävän. 

Jos ap ei tiedä, onko hänellä lupaa jättää kumppaninsa, hakeudu terapiaan. Jos kyse on naisvihasta, jonka takia on tällaisia tyhmiä kysymyksiä kysyttävä, niin hakeudu silloinkin terapiaan, vois sun olo parantua.

Puuttumatta nyt tarkemmin ketjuun sinänsä, sanonpa tämän: vaikka syömishäiriö ja alkoholismi monen kohdalla tarkoittavat elinikäisiä haasteita ko. saroilla, eivät läheskään kaikkien. Lievempää alkoholismia sairastavat voivat myös parantua siten, että voivat jatkossa käyttää harvoin ja kohtuudella alkoholia. Monet syömishäiriöiset parantuvat niin hyvin, että voivat suhtautua syömiseen ja liikkumiseen rennosti ja omaan kehoonsa rakastavasti. (Itse asiassa muutamakin syömishäiriön sairastanut tuttuni suhtautuu parantumisensa jälkeen em. asioihin huomattavasti terveemmin kuin keskivertonainen ainaisine laihdutuskuureineen ja läskeysvoivotteluineen.)

Toisin sanoen, molempia sairauksia on sekä lievinä että äärimmäisen vakavina. Kumpikaan ei automaattisesti tarkoita sitä, että on menettänyt täysin elämänhallinnan ja ajatukset kiertävät pientä kehää, mutta pahimmassa tapauksessa saattaa näin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin tytär kirjoitti:

Kyllähän sinä saat jättää syömishäiriöisen kumppanisi jos haluat. Varsinkin, jos hän sokeripäissään hakkaa sinua ja lapsiasi.

Älykkäät ihmiset varmasti ymmärtävät, että alkoholisti vaikuttaa lähipiiriinsä eri tavalla kuin syömishäiriöinen. Silti toki jokainen saa vapaasti lähteä epätyydyttävästä parisuhteesta.

Joo, kaikki alkoholistit hakkaa ja syömishäiriöisistä ei ole mitään haittaa (ei tietenkään ole, koska ne on melkein kaikki naisia). Case closed. Ollaan älykkäitä.

Myös miesten syömishäiriöt ovat kasvussa.

Ja naisten juomishäiriöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Djjf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaako syömishäiriö yhtä paljon ympärillä oleviin kuin alkoholismi?

Vaikuttaa. T. Entinen syömishäiriöinen

Jos on muutenkin sekaisin niin kyllä. Mutta lievä syömishäiriö ilman muita psyykkisiä ongelmia ei kyllä todellakaan vaikuta yhtä paljon kuin alkoholismi lievimmissäkin muodoissaan. Lievää syömishäiriötä vastaisi ehkä 1-2 oluen nauttiminen päivittäin, joka ei todellakaan ole millään kriteerillä alkoholismia.

Ei se kolmannen asteen alkoholismi pukkaa heti ensimmäisestä pullosta päälle yhden yön aikana. Etenevä sairaus samalla tavalla mitä syömishäiriö. Molemmissa on lievempiä ja vakavempia muotoja. Kyllä se on jo lievää alkoholismia, jos ei voi olla yhtä päivää juomatta alkoholia. Vaikka joisi vain sen 1-2. Eikä todellakaan ole terveellistä elimistölle ja ajan kanssa vaikuttaa mielialaan. Aikamoinen rasite maksalle pitkällä juoksulla.

Sinä voit toki määritellä parin juoman nauttimisen alkoholismiksi, mutta alkoholismille on ihan viralliset kriteerit joita tuo määrä ei täytä, ja keskustelussa lienee kuitenkin mielekästä käyttää niitä. Päihderiippuvuutta ei voi suoraan verrata muihin riippuvuuden muotoihin, koska iso osa ongelmista tulee suoraan päihteiden suorista vaikutuksista joita ei ruualla, nettisurffauksella tai vaikka urheilulla yksinkertaisesti ole. Vaatii aika rankkoja psyykkisiä ongelmia, että ne ihan aidosti vaikuttaisivat suorituskykyyn yhtä paljon kuin humalatila ja krapula. Ei se vaan kertakaikkiaan ole sama asia vetää kuutospäkki kaljaa tai kuusi jättidonitsia ja oksentaa. Toisen näistä jälkeen voit välittömästi hoitaa lapsia, ajaa autoa tai mennä töihin, toisen jälkeen et.

Voi kyllä se ahmimisen jälkeinen oksentaminen vaan vaikuttaa. Et tainnut lukea tuolta aiemmin kommenttia, siitä miten oksentaminen vaikuttaa. Sydämelle se on kuin maratoonin juoksisi ja suolat ja nesteet menee kropassa sekaisin. Bulimikko ei oksenna vain kerran kk, vaan pahimmillaan monta kertaa päivässä. Kropalle se on aivan kidutusta.

Itse menin oksentamisen jälkeen välillä niin huonoon happeen, että oli pakko mennä vaan pitkälleen. Autolla ajaminen ei noina hetkinä olisi tullut kuulonkaan, ajatuskin hidastui jos kunnolla ahmi ja oksensi, olisin ollut vaaraksi liikenteessä joko huomiointikykyni tai sitten kuntoni vuoksi (pyörtyili, tärinä).

Alkoholistin tytär kirjoitti:

Kyllähän sinä saat jättää syömishäiriöisen kumppanisi jos haluat. Varsinkin, jos hän sokeripäissään hakkaa sinua ja lapsiasi.

Älykkäät ihmiset varmasti ymmärtävät, että alkoholisti vaikuttaa lähipiiriinsä eri tavalla kuin syömishäiriöinen. Silti toki jokainen saa vapaasti lähteä epätyydyttävästä parisuhteesta.

vrt.vakivaltaisuus tai masentuneisuus

Harvaa syömishäiriöistä tarvitsee pelätä kuten alkoholistia. T. Väkivaltaisen alkoholisti-isän turvaton lapsi

Rähjääkö syömishäiriöinen nainen samalla tavalla miehelleen ja lapsilleen niin kuin humalainen mies? Meneekö syömishäiriöisellä syöminen tai syömättömyys kaiken muun edelle niin kun alkoholistilla, esimerkiksi anopin syntymäpäiväjuhlissa ja lapsen harrastuksessa? Muuttuuko syömishäiriöisen käytös samalla tavalla arvaamattomaksi kuin humalaisen? 

Kysyn ihan tietämättömyyttäni, kun en tunne ketään syömishäiriöistä naista, enkä miestäkään.  Vastaukseni otsikon kysymyksiin on kyllä siinä tapauksissa, että kyllä on oikea vastaus myös yllä oleviin kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin tytär kirjoitti:

Kyllähän sinä saat jättää syömishäiriöisen kumppanisi jos haluat. Varsinkin, jos hän sokeripäissään hakkaa sinua ja lapsiasi.

Älykkäät ihmiset varmasti ymmärtävät, että alkoholisti vaikuttaa lähipiiriinsä eri tavalla kuin syömishäiriöinen. Silti toki jokainen saa vapaasti lähteä epätyydyttävästä parisuhteesta.

Joo, kaikki alkoholistit hakkaa ja syömishäiriöisistä ei ole mitään haittaa (ei tietenkään ole, koska ne on melkein kaikki naisia). Case closed. Ollaan älykkäitä.

Vai voitaisiinko olla tekemättä typeriä vertauksia? Tai sitten vertailla ihan oikeasti ja tehdä sen perusteella päätöksiä?

Kuten täällä on jo sanottu, syömishäiriöinen voi olla ja usein on raskas kumppani. Se on ihan ok syy jättää, varsinkin jos toinen ei halua hakea apua itselleen. Mutta muuten eroja näiden kahden välillä:

Syömishäiriöinen ei ole jatkuvasti sekavuustilassa vrt. humala

Syömishäiriöinen ei aiheuta konkreettista vaaraa ympäristölleen ( esim. autolla ajaminen kännissä)

Syömishäiriö ei aiheuta rahojen tuhlausta tai holtitonta käytöstä.

Syömishäiriö ei aiheuta aggressiivisuutta, väkivaltaisuutta, housuihinsa kusemista, pettämistä jne. mille alkoholismi altistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaako syömishäiriö yhtä paljon ympärillä oleviin kuin alkoholismi?

KYLLÄ. Hieman eri tavalla mutta vaikuttaa!!

Olen itse erittäin monivuotisen anoreksian selättänyt, ja jo sairastaessani tiesin, että miehelläni oli erittäin vaikeaa. Syömishäiriöt, on ne sitten minkä laatuisia tahansa, ovat hirvittävän kuormittavia sairauksia parisuhteessa kuten ilman parisuhdettakin.

Syömishäiriöinen on vaikeasti sairas. Se ilmenee valtavan monella tavalla ja yksilöllisesti. Syömishäiriöt ovat koko lähipiirille erittäin raskasta katseltavaa ja koettavaa.

Mitä tulee siihen onko oikein jättää sairastunut ihminen. Siihen ei voi yksiselitteisesti vastata. On kuitenkin ymmärrettävää jos toinen ei jaksa. Voisi melkein sanoa että fyysisesti sairastuneen kanssa on helpompaa kuin psyykkisesti! Syömishäiriöinen harjoittaa kuitenkin harvemmin fyysistä väkivaltaa kuten alkoholisti. Psyykkistä kyllä, mutta ei tieten tahtoen vaan sairautensa ilmenemismuodon kautta. Alkoholisti saattaa jopa tappaa. Käyttäytyy täysin holtittomasti ja laiminlyö perheensä. Alkoholi on tärkeintä.  

Samoilla linjoilla kuin suurin osa täällä, eli tietysti saa jättää.

Mutta en pitäisi olennaisena sitä, onko syömishäiriötä vai ei, vaan sitä, miten se vaikuttaa elämään. Eli miten se näkyy. Millainen luonne syömishäiriöisellä on eli onko kiltti vai kiukkuinen ja kyttää kaikkien muidenkin syömisiä. Kuinka paljon se vie aikaa päivästä, ts. ahmiminen, oksentaminen ja liikunnan määrä, eli miten paljon rajoittaa tekemistä. Kuinka paljon vaikuttaa yleiseen jaksamiseen. Tai toivooko mies lapsia ja aiheuttaako syömishäiriöinen käytännössä parille lapsettomuuden. Jos toinen kokee, että on välittänyt ja yrittänyt kaikkensa, voi olla tosiaan (kuten täälläkin on kerrottu omakohtaisesti) hyväksi sille sairaallekin, että tulee jätetyksi.

Mutta sitten vielä sellainen, että se ei ole syömishäiriötä, että naisystävä ei halua vetää iltaisin ranskalaisia ja pihviä tai muuta raskasta ruokaa yhdessä miesystävän kanssa vaan jatkuvasti haluaisi, että syötäisiin jotain kevyempää. Nimittäin jos pariskunta syö samalla tavalla koko ajan, lopulta 80-kiloisella 180-senttisellä miehellä on itseä painavampi naisystävä. (Esim. 165/90.) Miehellä suurempi lihasmassa pitää keskimääräisen kalorinkulutuksen korkeammalla, eli lopputulos ei ole edes se, että molemmat painavat saman verran, vaan se, että nainen painaa enemmän. Siinä on sitten miehen painoindeksi 24,7 ja naisen 33. Eli voi ihan rauhassa miettiä, haluaako sitäkään, että nainen syö "normaalisti" eikä "nirsoile".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaako syömishäiriö yhtä paljon ympärillä oleviin kuin alkoholismi?

Aiheuttaa yhtälailla huolta, riitoja. Riippuen syömishäiriön vakavuudesta esiintyy myös pyörtyilyä jne joka myös vaikuttaa lähillä oleviin. 

Varsinkin kun jatkuvasti saa lehdistä lukea, miten syömishäiriöinen on pahoinpidellyt puolisonsa ja lapsensa nälissään. Puhettakaan siitä, että usein  syömishäiriöinen sammuu sohvalle ja lapset jää hoiotamatta.  Syömishäiriöinen on myös monesti väkivaltainen ja häneen ei voi luottaa, koska voi lähteä viemään roskapussia ja jäädä sille tielleen viikkokaupaksi.  

nimimerkki kokemusta on, eiku oliko se sittenkin alkoholisti....

On. Jokaisella on omat ongelmansa, joskus niistä on syytä päästä yli ennen kuin pyrkii suhteeseen, suhde ei ole mitään holhousta ja terapiaa, vaan kummankin pitäisi pystyä nauttimaan yhteisestä ajasta.