Miten ihmeessä muut jaksatte niitä ruuhkavuosia? (Lapsiperheet)

Tää on kuolettavan väsyttävää. Kesäloman jälkeen palasin opiskelemaan. 6.00 ylös, 16.30 kotona. Meinaan 8h yöunista huolimatta sammua pystyyn, lapsille ja miehelle tulee oltua todella kärttyinen, lasten mentyä nukkumaan pitäisi vielä lukea.

En jaksanutkaan. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen lapsen ollessa pikkuvauva ja rupesin väärinkäyttämään rauhoittavia ja unilääkkeitä. Meni lopulta kourallinen päivässä, joista vieroittauduin suljetulla psykiatrian osastolla kun lapsi oli reilu 2-v. . Aikani elin siististi, kunnes kuvaan astui alkoholi. Riippuvuus verissä. Käyn töissä, teen lyhennettyä työaikaa, ja illat tissuttelen viiniä. Lapsi on teini. Isä mukana kuvioissa, ottaa kaksi kaljaa vuodessa.

Kaikilla erilaiset voimavarat.

Eksäni sanoisi että ihan helposti, kun odottaa vaan että kotikeijukaiset hoitaa. Pitäisiköhän sinunkin vaan uskoa että se "joku muu" asuu teilläkin.

Olen hankkinut kotiapua, eli meillä käy siivooja. Lisäksi tarvitsen normaalia vähemmän unta.

Et oot ainoa.. Mä väsyin kans niin pahasti että rupesin tekeen töitä vaan max 30 tuntia viikossa. Ja max 7 tunnin päivää. En kertakaikkiaan jaksanut kahta pientä lasta, täyttä työvuorolistaa kolmivuoroa, ison ok talon ja pihan laittoa ym. Nykyään töissä vaaditaan ihan liikaa ja se on todella kuormittavaa. Meilläkin tukiverkosto ihan onneton ja itse on aina kaikki tehtävä ja hoidettava.

Tukiverkot auttaa eli isovanhemmat. Ymmärrän että monella niitä ei ole mutta meillä on lähellä ja auttavat aina jos tulee tarve. Oma harrastus, itselläni juoksu koska en jaksa lähteä kovin kauas ja moneksi tunniksi kotoa. Juoksemaan pääsee kotiovelta. Tykkään työstäni ja kotona osallistumme miehen kanssa 50/50. On myös lupa väsyä, jos vituttaa ja väsyttää niin sitten ottaa sen lepohetken. Omat lapset 5 ja 7 joten ehkä tämä on jo helpompaa kuin niiden ihan pienten kanssa. Lasten kanssa tykkään olla vaikka raskasta arki onkin. Ovat todella mainiota seuraa.

No hätäkö teillä on, kun saatte nukkua pitkään? Mun on oltava töissä klo 5.30.

Väsymisen partaalla myös täällä. Mies tekee reissuhommaa, on kotona vain viikonloput. Lapset koululaisia. Itse teen 8 tunnin päivää eikä sekään tahdo riittää. Kotiaskareet, kaupassa käynti ja lasten läksyt jäävät minun kontolle. Tukiverkostoa ei ole eikä omaa aikaa ollenkaan. Kaveritkin vuosien varrella kaikonneet. Olen paljon miettinyt miten olen joutunut tällaiseen tilanteeseen ja miten tästä pääsee irti :(

Mua väsyttää, vaikka esikoinen on vasta vauva, enkä ole vielä palannut töihin. Toista lasta ei tällä menolla tule, sillä en vain jaksa. Olen onneksi kyllin urhea myöntääkseni heikkouteni.

Se helpottaa vuosi vuodelta. Lapset pitää mahdollisimman aikaisin opettaa tekemään omat osuutensa kotitöistä. Meillä on käynynt siivooja aina kahden viikon välein. Meidän lapset on 10-15 v, kolme lasta, ja nyt huomaa miten alkaa ihanasti olemaan helppoa, kun lapset ei ole enää vahdittavia ja ovat muutenkin itsenäisempiä. Ei sitä raskainta vaihetta kauaa kestä ja siinä vaiheessa kannattaa mennä aina siitä mistä aita on matalin ja hommata mahdollisimman paljon apua.

En jaksanutkaan. Uuvuin täysin, kun lapsi oli 2-vuotias, menetin työkykyni, ja exä sai erossa lapsen lähivanhemmuuden. Jälkikäteen ajatellen se oli mun pelastus, lähivanhempana olisin varmaan jo haudassa.

Nykyään olen naimisissa uuden miehen kanssa ja lapselleni vain viikonloppuäiti, olen osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, töitä on 10-15 h/viikko kevyttä toimistotyötä. Harrastan pitkiä kävelyitä meren rantaan, lukemista ja ruuanlaittoa, en mitään raskasta ja vaativaa.

Meillä 2 v 10 kk tyttö. Teen kolmivuorotyötä, luojankiitos etänä. Mies 8-16 arkityö.

Olen ihan katki, toista lasta ei ole tulossa. Välillä pinna ihan kireenä pitää oikein keskittyä etten kuulosta vittumaiselta äidiltä joka haluis vaan olla RAUHASSA kun ei ole töitä.

No ei se kaikilla normi lapsiperhearki noin rasittavaa ole. Tein kotoa käsin töitä jo äitiyslomalla, tutkija kun olen ei tarvinnut kuin tietokoneen keittiön pöydälle lasten päiväunien ajaksi. Hoidin lapsia useamman vuoden viikot yksin kun mies oli toisella paikkakunnalla töissä ja kotona vain viikonloput. Lasten kanssa on mukava olla, miksi se rasittaisi niin hirveästi? Ilman muuta on väsynyt kun lapset valvottavat sairauksien vuoksi mutta lapsiperhe-elämä on sitä minun haluamaani elämää. Jos olisin lapseton saattaisin väsyttää itseni paljon enemmän ylenmääräisellä työnteolla. Kannattaa miettiä onko taustalla masennus, monet sinkutkaan eivät jaksa mitään vaikkei ruuhkavuodet paina.

Ihan hyvin,tosin olen tällä hetkellä äitiyslomalla. Mutta hoidan viikot yksin omakotitalon ja pihan työt,ruoat ym normaalit hommat ja jaloissa pyörii 3 alle 5 vuotiasta,neljäs tulossa. Jos väsyttää niin otan sen lepohetken kun mies on kotona,silloin tehdään hommat 50-50 jos ei ihmeitä tapahdu. Töissä kävin välistä,silloin luovittiin työvuorot niin että jompi kumpi vanhemmista oli kotona kun toinen oli töissä,toki se oli ns.läpsystä vaihto aikaa,mutta hyvin siitäkin selvittiin. Meillä on myös isovanhemmat jotka auttavat mielellään tarvittaessa,mutta yritetään vaivata heitä mahdollisimman vähän. Parisuhde on toki välillä tiukalla kun sitä yhteistä aikaa om vähän,mutta molemmat tiedostaa että monta pientä lasta vaatii veronsa eikä nämä ruuhkavuodet loputtomiin kestä. Otetaan siis ilo irti pienistä yhteisistä hetkistä,leffa v.loppuiltana,yhteinen kahviheti kun lapset päiksyllä jne :)

Onhan teitä sitten muitakin... meillä on appivanhemmat jonkun verran apuna, mutta lähes aina niin että ainakin toinen meistä on myös mukana. Mutta silloin on edes toisella mahdollisuus saada hetki omaa aikaa. Aikaa kahdestaan meillä on lasten syntymän jälkeen ollut 1-2 krt vuodessa. Parisuhde on siis katkolla ollut pitkään.. toki me katsotaan yhdessä telkkaria iltaisin ja vaikka herkutellaan joskus.

Arkisin mennään myös sitä läpystä vaihtoa, olen siis suuren osan illoista ja viikonlopuista yksin lasten kanssa kun mies on töissä. Perheaikakin on siis ollut kortilla kun töihin palasin.

Siivooja kuulostaisi ihanalta, mutta ei meillä sellaiseen ole varaa. Oma palkka osa-aikatyöstä n. 1000e/kk netto eikä miehelläkään ole isoa palkkaa. Osan väsymyksestä voi aiheuttaa tietysti se ainainen tiukka rahatilanne. Kyllä laskut saadaan maksettua ja ruokaa pöytään mutta mihinkään ylimääräiseen ei rahaa ole juurikaan. Että joskus pääsisi lomalle tms. Juu ei. :)

Ap

Meillä on yksi lapsi (pian 4) ja useimmiten nykyään ihan helppoa. Me vanhemmat tehdään duunarihommia (päivätyö) ja hoitovastuuta lapsesta jaetaan. Itse en koe esim kotitöitä rasitteena, nehän helppoja ja nopeita hommia pienessä perheessä. Meillä ei ole pihaa hoidettavana eikä kovin isoa asuntoakaan. Arki-illat otetaan rauhallisesti, lapsi käy kuitenkin jo viimeistään kasilta nukkumaan. Sitten on vanhemmilla omaa aikaa riittävästi. Viikonloppuisin sitten touhutaan kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin,tosin olen tällä hetkellä äitiyslomalla. Mutta hoidan viikot yksin omakotitalon ja pihan työt,ruoat ym normaalit hommat ja jaloissa pyörii 3 alle 5 vuotiasta,neljäs tulossa. Jos väsyttää niin otan sen lepohetken kun mies on kotona,silloin tehdään hommat 50-50 jos ei ihmeitä tapahdu. Töissä kävin välistä,silloin luovittiin työvuorot niin että jompi kumpi vanhemmista oli kotona kun toinen oli töissä,toki se oli ns.läpsystä vaihto aikaa,mutta hyvin siitäkin selvittiin. Meillä on myös isovanhemmat jotka auttavat mielellään tarvittaessa,mutta yritetään vaivata heitä mahdollisimman vähän. Parisuhde on toki välillä tiukalla kun sitä yhteistä aikaa om vähän,mutta molemmat tiedostaa että monta pientä lasta vaatii veronsa eikä nämä ruuhkavuodet loputtomiin kestä. Otetaan siis ilo irti pienistä yhteisistä hetkistä,leffa v.loppuiltana,yhteinen kahviheti kun lapset päiksyllä jne :)

Teillä on parisuhde tiukilla, kun yhteistä aikaa on vähän. Samaan aikaa teillä on isovanhemmat, jotka auttaisi mielellään, mutta ette halua heitä vaivata. Voi jestas...! Miksi?

Tasan ei käy onnen lahjat. Pitäis olla joku Ilmainen mummovuokraussysteemi. Sinne voisi ilmoittautua kaikki innokkaat, joita omat lapset eivät halua käyttää perheensä apuna, voisi sitten tällaiset meidän kaltaiset isovanhemmattomat ottaa vaikka joka viikko avukseen.

Miten se onkin näin, ihan tuttavapiirissänikin se menee just näin, että ne, joille olisi apua yllin kyllin tarjolla, eivät sitä halua käyttää (kuin ehkä joskus satunnaisesti) ja sitten ne, joilla ei sitä apua ole tarjolla tai se on maksullista, niin tarvetta todellakin olisi. Ihanko pelkästään tieto milloin vain saatavilla olevasta avusta saa perheet jaksamaan paremmin itsekseen?

Ulkoisesti listattuna ei näytä pahalta, saat ihan hyvin untakin! Voisitko olla masentunut? Syötkö tarpeeksi monipuolisesti, d-vitamiinia? Omat harrastukset auttaa myös jaksamaan, eli niitä ei kannata karsia pois.

Itse jaksan kun on mielekäs työ ja harrastukset. Tukiverkosto on olematon, joten olemme mieheni kanssa se toistemme tuki. En myöskään suorita äiteyttä. Somea en käytä, joten ei tarvitse potea huonoa omatuntoa muiden kiiltokuvaelämästä siisteissä kodeissa.

Riippuu tekeekö mies ylitöitä. Niinä viikkoina menee hermo helpommin. Muuten menee kivasti. Lapset 3 ja 5. Hoidetaan yhtä paljon, ei liikaa stressata sotkusta ja viikonlopuiksi lähdetään mökille, aina kun mahdollista.

Vuorotellen käydään juhlimassa ja harrastetaan epäsäännöllisesti liikuntaa. Kun lapset nukkuu, ollaan puhelimilla, pannaan ja joskus jatketaan katsoa leffa, usein toinen nukahtaa.

Pari x vuodessa saadaan lapsivapaa viikonloppu, ne on ihania!!