Miten ihmeessä muut jaksatte niitä ruuhkavuosia? (Lapsiperheet)

Vierailija kirjoitti:

Onhan teitä sitten muitakin... meillä on appivanhemmat jonkun verran apuna, mutta lähes aina niin että ainakin toinen meistä on myös mukana. Mutta silloin on edes toisella mahdollisuus saada hetki omaa aikaa. Aikaa kahdestaan meillä on lasten syntymän jälkeen ollut 1-2 krt vuodessa. Parisuhde on siis katkolla ollut pitkään.. toki me katsotaan yhdessä telkkaria iltaisin ja vaikka herkutellaan joskus.

Arkisin mennään myös sitä läpystä vaihtoa, olen siis suuren osan illoista ja viikonlopuista yksin lasten kanssa kun mies on töissä. Perheaikakin on siis ollut kortilla kun töihin palasin.

Siivooja kuulostaisi ihanalta, mutta ei meillä sellaiseen ole varaa. Oma palkka osa-aikatyöstä n. 1000e/kk netto eikä miehelläkään ole isoa palkkaa. Osan väsymyksestä voi aiheuttaa tietysti se ainainen tiukka rahatilanne. Kyllä laskut saadaan maksettua ja ruokaa pöytään mutta mihinkään ylimääräiseen ei rahaa ole juurikaan. Että joskus pääsisi lomalle tms. Juu ei. :)

Ap

Miksi et ole sitten kotihoidontuella kotona? Eihän sinulle varmaan jää oikeastaan mitään käteen työssäkäynnistä vs kodinhoidontuella.

Jos tuntuu siltä, että väsyy poikkeuksellisen paljon, enemmän kuin muut, voi olla joku piilevä sairauskin. Kannattaa kartoittaa, voiko muuten hyvin. Onko mahavaivoja, iho-ongelmia, usein toistuvaa flunssaa? Diabeteksen oireita? Voisiko liikunnan lisäys piristää, tai ruokavalion muutos?

Tai jos on vain introvertti (se ei ole sairaus eikä edes vika;) ) Joitakin ihmisiä häly ja sosiaalinen elämä väsyttää ihan fyysisesti. Itsekin olen sellainen, ja pärjään sen kanssa paremmin, kun tiedostan mistä se johtuu. Ei vain jaksa olla koko pitkää päivää, tai monena peräkkäisenä päivänä, monien eri ihmisten kanssa, jutella paljon ja olla sosiaalinen. Välillä pitää saada olla yksin ja hiljaisuudessa. Kyse ei ole siitä, etteikö tykkäisi olla ihmisten kanssa. Tykkään hyvinkin, mutta se vain lopulta väsyttää. (Tykkäänhän myös sulkapallosta, vaikka en jaksakaan sitä tuntikausia:) )

Kyllä omilta lapsiltakin ja heidän juttelultaan tarvitsee välillä yrittää etsiä taukoa ja rauhaa. Vaikka heidänkin kanssaan aidosti viihdyn, käy vain liian kuormittavaksi, kun on koko ajan ääntä ja ajatusten täytyy pysyä mukana.

Joitakin ihmisiä sosiaalisuus ja ympäristön ärsykkeet taas eivät itsessään väsytä. Heidän voi olla vaikea ymmärtää tätä ilmiötä. Varmasti tulee helposti mieleen, että eikö tuo viihdy meidän seurassamme.

Asperger-ihmisillä tämä voi ilmetä vielä vahvemmin.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanutkaan. Uuvuin täysin, kun lapsi oli 2-vuotias, menetin työkykyni, ja exä sai erossa lapsen lähivanhemmuuden. Jälkikäteen ajatellen se oli mun pelastus, lähivanhempana olisin varmaan jo haudassa.

Nykyään olen naimisissa uuden miehen kanssa ja lapselleni vain viikonloppuäiti, olen osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, töitä on 10-15 h/viikko kevyttä toimistotyötä. Harrastan pitkiä kävelyitä meren rantaan, lukemista ja ruuanlaittoa, en mitään raskasta ja vaativaa.

En ole tuon kirjoittaja, mutta kuka sairasmielinen ihminen tuotakin kommenttia alapeukuttaa? Mitä kritisoitavaa on siinä että joku on noin pahasti uupunut? Todella taattua AV:tä taas. Huh huh.

Meillä on kaksi teiniä ja jumankekka tuo päiväkotivaihe oli kaikista helpoin aika elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Väsymisen partaalla myös täällä. Mies tekee reissuhommaa, on kotona vain viikonloput. Lapset koululaisia. Itse teen 8 tunnin päivää eikä sekään tahdo riittää. Kotiaskareet, kaupassa käynti ja lasten läksyt jäävät minun kontolle. Tukiverkostoa ei ole eikä omaa aikaa ollenkaan. Kaveritkin vuosien varrella kaikonneet. Olen paljon miettinyt miten olen joutunut tällaiseen tilanteeseen ja miten tästä pääsee irti :(

Ihan kuin mulla mutta mulla on bonuksena 2 lastenlasta. Tottahan heitäkin pitää hoitaa ja auttaa nuorta perhettä...

Rakasta mutta ihan jumalattoman raskasta.

Ei lapset ole ongelma vaan työ on täyttä paskaa eikä väkeä palkata tarpeeksi. Olisin loppu vaikka olisin sinkku ja lapseton. Meillä on töissä muitakin ongelmia, sairastelukierteitä ym. Työntekijöitä pidetään koneina ja joka askel ja siirto kytätään ja kellotetaan. Tällaista se on nykyään ja kaiken päälle pitää olla vielä kiitollinen että saa tehdä töitä! Hymyillään vaan viimeiseen asti. Sairas yhteiskunta. Lasteni takia haluaisin pysyä voimissani pitkään mutta tätä menoa haaveeksi jää. -Orjatyöläinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin,tosin olen tällä hetkellä äitiyslomalla. Mutta hoidan viikot yksin omakotitalon ja pihan työt,ruoat ym normaalit hommat ja jaloissa pyörii 3 alle 5 vuotiasta,neljäs tulossa. Jos väsyttää niin otan sen lepohetken kun mies on kotona,silloin tehdään hommat 50-50 jos ei ihmeitä tapahdu. Töissä kävin välistä,silloin luovittiin työvuorot niin että jompi kumpi vanhemmista oli kotona kun toinen oli töissä,toki se oli ns.läpsystä vaihto aikaa,mutta hyvin siitäkin selvittiin. Meillä on myös isovanhemmat jotka auttavat mielellään tarvittaessa,mutta yritetään vaivata heitä mahdollisimman vähän. Parisuhde on toki välillä tiukalla kun sitä yhteistä aikaa om vähän,mutta molemmat tiedostaa että monta pientä lasta vaatii veronsa eikä nämä ruuhkavuodet loputtomiin kestä. Otetaan siis ilo irti pienistä yhteisistä hetkistä,leffa v.loppuiltana,yhteinen kahviheti kun lapset päiksyllä jne :)

Teillä on parisuhde tiukilla, kun yhteistä aikaa on vähän. Samaan aikaa teillä on isovanhemmat, jotka auttaisi mielellään, mutta ette halua heitä vaivata. Voi jestas...! Miksi?

Tasan ei käy onnen lahjat. Pitäis olla joku Ilmainen mummovuokraussysteemi. Sinne voisi ilmoittautua kaikki innokkaat, joita omat lapset eivät halua käyttää perheensä apuna, voisi sitten tällaiset meidän kaltaiset isovanhemmattomat ottaa vaikka joka viikko avukseen.

Miten se onkin näin, ihan tuttavapiirissänikin se menee just näin, että ne, joille olisi apua yllin kyllin tarjolla, eivät sitä halua käyttää (kuin ehkä joskus satunnaisesti) ja sitten ne, joilla ei sitä apua ole tarjolla tai se on maksullista, niin tarvetta todellakin olisi. Ihanko pelkästään tieto milloin vain saatavilla olevasta avusta saa perheet jaksamaan paremmin itsekseen?

Ei vaan,koska jaksaa arkea pyörittää ja hommat tehdä itsekkin niin ei halua ns.turhaan vaivata iäkkäitä isovanhempia. Vaikka siellä onkin halua auttaa niin 3:n alle 5 vuotiaan vahtiminen ja hoitaminen on heille jo rankkaa. Toki välillä ovat vahtimassa,mutta yleensä tunnin pari vaikka kahta lapsista kun yhdellä on hammaslääkäri tms. Ja itsehän tässä on iso perhe ja talo haluttu niin mielellämme hoidamme ne itsekkin ja annetaan isovanhempien viettää aikaa lastenlasten kanssa ilman vahtimista ja hoitamista kun ollaan itsekkin paikalla.

Vierailija kirjoitti:

No ei se kaikilla normi lapsiperhearki noin rasittavaa ole. Tein kotoa käsin töitä jo äitiyslomalla, tutkija kun olen ei tarvinnut kuin tietokoneen keittiön pöydälle lasten päiväunien ajaksi. Hoidin lapsia useamman vuoden viikot yksin kun mies oli toisella paikkakunnalla töissä ja kotona vain viikonloput. Lasten kanssa on mukava olla, miksi se rasittaisi niin hirveästi? Ilman muuta on väsynyt kun lapset valvottavat sairauksien vuoksi mutta lapsiperhe-elämä on sitä minun haluamaani elämää. Jos olisin lapseton saattaisin väsyttää itseni paljon enemmän ylenmääräisellä työnteolla. Kannattaa miettiä onko taustalla masennus, monet sinkutkaan eivät jaksa mitään vaikkei ruuhkavuodet paina.

Kuulostaa siltä, että sulla on ihan mukavan lepposet ja helpot lapset, eikä minkäänlaista käryä mitä arki toisessa perheessä voi pahimmillaan olla. Jatka siellä pilvilinnoissasi oleskelua, ehkä elämä tasottaa kortit kun murrosikä alkaa. Toivottavasti ainakin. Väsynyt kun lapset valvottavat sairauksien vuoksi? Hohhoijjakkaa, hyvä et joku pääsee noin helpolla.

Uppp

Kohtalaisen hyvin jaksan. Klo 6 herään, töitä 40 h viikossa.. lapset on päiväkodissa 16 saakka. Lapset on 2,5 v ja vajaa 1v. Esikoisen kanssa olin todella väsynyt. Esikoinen nukkui huonosti koko vauvavuoden.. ja kipuilin paljon kontrastia entiseen elämään. Tunsin olevani vankina kotona itkevän vauvan kanssa. Toisen lapsen unet on sujuneet paremmin ja kahden kanssa olen jaksanut ihan ok. Työpäivän saan tehdä rauhassa, olen etänä kotona joten kesken työpvä voi laittaa esim. pesukoneen pyörimään tai hoitaa muuta pientä kotityötä. Ei ole työmatkaa päivittäin. Kaikki ruoat ja siivoukset meillä tehdään itse, ei ole ulkopuolisia apuja. Meillä on myös lemmikkejä ja omakotitalo. Meillä on tosi pieni turvaverkko, lapset eivät ole lähes koskaan hoidossa missään isovanhemmilla tmv. 

Luulen, että mulla on erona muihin äiteihin (niihin uupuviin ja väsyneisiin) se, että mun mies on kotona viihtyvä ja hän hoitaa vähintään puolet kotitöistä ja lastenhoidosta. Ei ole koskaan mitään kitkaa, että toinen huitelisi jatkuvasti jossain omilla menoillaan. Aiemmissa (lapsettomissa) parisuhteissa miehen jatkuvat menot ja muualla kuin kotona viihtyminen aiheutti aina kitkaa. Nykyään jos jossain käymme, niin useimmiten yhdessä koko perheellä. Joskus toki erikseenkin.. aina saa kyllä luvan jollekin omalle menolleen, koska pääsääntöisesti kuitenkin vaalitaan yhteistä perheaikaa. Kotonakin annamme toisillemme vuorotellen lepohetkiä siten, että toisella on vastuu lapsista vaikka pari h ajan, jolloin toinen voi vetäytyä työhuoneeseen, makkariin tai ulkotöihin häiriöttä puuhastelemaan. 

 

Kyllä jaksamisen salaisuus siis taitaa olla tasapuolisesti osallistuva mies. Ap:kin kuulostaa siltä, että on yh.. vaikkei ehkä ole kuitenkaan. Pieniä arkea helpottavia juttuja meillä lisäksi on, että koko perheellä on säännöllinen rytmi. Päivällisruoka tehdään aina 2 päiväksi kerrallaan, näin saa aina yhden välipvä ruoanlaitosta, eikä tarvitse miettiä montaa eri ruokalajia viikkoon. Omat ja lasten vaatemäärät on karsittu pieneksi, helpottaa hallintaa. Seuraavan pvä vaatteet ja tarvikkeet laitetaan aina illalla valmiiksi. Lapset menee yöunille 19.30 maissa, aikuisetkin 21-22. Saadaan koko porukka kunnon yöunet aina. Emme seuraa orjallisesti mitään tv-ohjelmia, joten ne eivät ole nukkumaanmenon esteenä. Vapaa-ajalla luetaan ja ulkoillaan yhdessä. Semmosta aika simppeliä elämää, niin jaksaa.. matkustelu ym. elämykset saavat nyt odottaa suosiolla, ei haittaa. 

Mulla on super helppo 8 vuotias ja elämä on tosi kivaa hänen kanssa😊 isovanhemmat asuu naapurissa ja auttavat aina tarvittaessa. Itse opiskelen päätoimisesti ja opintoihin menee joku 5h/päivä. Ruoat tilaan aina kotiinkuljetuksella ja syödään samaa 2-3pv. Lapsi tykkää auttaa ruoan valmistuksessa, esim pilkkoo vihannekset tai valmistaa jälkkärin meille. 

Uppp

Uppp

"Ruuhkavuodet" ovat median tuouttamaa valhetta. Ei ole mitään ongelmia jaksamisessa saati ajan määrässä, kun asiat organisoidaan ja hoidetaan hyvin.

Valintoja valintoja.

Hyvin. Sain kolme lasta nelikymppisenä. Kaksi on alakouluikäisiä, yksi vielä päiväkodissa. Jotenkin kaikki menee luontevasti ja rutiinilla. 

Iso rivarikämppä Helsingissä, asuntolaina maksettu jo. Lisäksi kesämökki 30km:n päässä Helsingistä, jossa mukava touhuta viikonloppuisin. 

Töissä käydään, lapset on omatoimisia ja heillä on seuraa toisistaan. Mitään tukiverkkoja meillä ei ole, mutta ei olla tarvittukaan.

Ennen ruuhkavuodet oli sitä aikaa, kun samaan aikaan oli lapsenlapset, omat vanhemmat, työ ja parisuhde, kaikista piti pitää huolta ja jaksaa. Nyt ruuhkavuodet on näköjään sitä, kun on kaksi aikuista ja yksi lapsi.

Tuosta syystä minulla jäi lapset hankkimatta. Hyvä kun jaksan itsestäni huolehtia kokopäivätyön ohella. Lasten myötä mielekkäät palautumista edistävät harrastukset ja lepohetket olisivat vaihtuneet "toiseksi työpäiväksi kotona" Luultavasti olisin ollut vihainen kuin ampiainen väsyneenä ja katkera jos mies ei olisi osallistunut tasan puoleksi.

Joskus harkitsin lasten hankkimista kun ajattelin nuorena että lapset kuuluu hankkia. Suunnittelin mielessäni että miehen kanssa oltaisiin jaettu vapaa-aika siten että toinen on aina lasten kanssa ja tehdään läpsystä vaihto aina. 

Vierailija kirjoitti:

No ei se kaikilla normi lapsiperhearki noin rasittavaa ole. Tein kotoa käsin töitä jo äitiyslomalla, tutkija kun olen ei tarvinnut kuin tietokoneen keittiön pöydälle lasten päiväunien ajaksi. Hoidin lapsia useamman vuoden viikot yksin kun mies oli toisella paikkakunnalla töissä ja kotona vain viikonloput. Lasten kanssa on mukava olla, miksi se rasittaisi niin hirveästi? Ilman muuta on väsynyt kun lapset valvottavat sairauksien vuoksi mutta lapsiperhe-elämä on sitä minun haluamaani elämää. Jos olisin lapseton saattaisin väsyttää itseni paljon enemmän ylenmääräisellä työnteolla. Kannattaa miettiä onko taustalla masennus, monet sinkutkaan eivät jaksa mitään vaikkei ruuhkavuodet paina.

Lapsiakin on erilaisia. Ja ei ne kaikki lapset vaan nuku mitään päiväunia samaan aikaan. Meillä nyt 3 kk ikäinen vauva ja 3v. esikoinen. Esikoinen onneksi päiväkodissa 3 päivänä viikossa, niin saa hetken hengähtää. Ja kyllä, tuo meidän 3v. on TODELLA energinen ja vilkas eikä tosiaan jaksa keskittyä mihinkään rauhalliseen sisäleikkiin 10 minuuttia kauemmaksi ajaksi.

Käytettyjen ja pilaantuneiden naisten ulinat osa 123456789 😌😌😝😝