Ystävä hankkii lisää lapsia koska: "Vauvat on niin ihania." Sitten kun kasvavat taaperoikään...

Tuttua; 3+ lasta ja kaikenlaista häiriötä; ADHD, puheentuotto, puheenymmärrys, motoriikka ja ties mikä. Ja vaikka selvästi samaa pukkaa ja rankkaa on, niin lisää vaan väännetään.

Olen sitä mieltä, että 99% nykyisistä ADHD-hommista on puhtaasti sitä, että vanhempi ei ole aidosti läsnä ja rutiineja ei ole. Osaltaan syynä se, että tehdään mukulaa toisensa perään. Isommat sisaret jää huomiotta ja oireilee, johon taas ei ole aikaa puuttua jne.

Alusta asti jos olisi ollut rutiinit, aitoa kiinnostusta ja aktiviteetteja (mihin ei lasketa kännykkä, pädi tai muita moisia, joilla lapset turrutetaan) niin lapsen kehitys olisi varmasti eri. Jos vähän panostettaisiin aitoon kiinnostukseeen, siihen että lapsi saa ihan omaa jakamatonta huomiota. Käytettäisiin uimassa, kiikkumassa, juoksemassa. Pidettäisiin kuri ja päivärytmi. Ja tätä siis ihan alusta asti. Periaatteella, että aikuiset näyttää mallia; aikuiset syö terveellisesti, ei naljota päivää koneella/kännykällä, ei huuda toisilleen tai lapselle jne. Olen varma, että kaiken maailman häiriöitä olisi paljon vähemmän.

Ai musta vauvat ei oo kummosia. Taaperot on paljon ihanempia. Siksi meillä onkin ollut kuusi taaperoa.

No ei vaineskaan, eiköhän ne syyt kuitenkin oo jossain muualla kuin jonkun ikävaiheen ihanuudessa. Myös AP:n kaverilla. 

Ilmeisesti kyseiselle naiselle ei ole osunut koliikkivauvaa, joka myös heräilee kymmeniä kertoja yössä.

Ihanaa, kun koko ketju on herttasen samaa mieltä ja jokainen keskustelijakin tietää, MIKSI se nimeltämainitsematon tuntematon äiti niitä lapsia lisää tekee. SIKSI tietysti tekee, kun vauvat on niin ihania, niinhän se AP sanoi sen sanoneen ja sehän ei voi olla olematta mitään muuta kuin yksiselitteisesti totta...

Jos tällä tavalla toimiva nainen on itse hehkuttanut, että vauvat on niiiin ihania ja voi kun on vauvakuume ja saisipa uuden vauvan, niin eikö sitä sitten saa uskoa vai? Samalla henkilöllä isommat lapset käytännössä heitteillä, elämänhallinta nolla, työpaikkaa ei ole eikä koulutusta. Väistämättä tulee mieleen, että haluaa tehdä lisää lapsia, ettei tarvitse oikeasti alkaa miettiä, mitä elämällä tekisi. Uuden vauvan varjolla voi taas olla sen 3 vuotta kotona.

Tuntemani tämänkaltainen henkilö on 30-vuotias, 4 lasta, joista vanhin 9v. Koko elämä pyörii kotona olemisen ympärillä, on ihanaa olla kotona ja hääriä pikku emäntänä. Lapsilla 3 eri isää. "Sinkkuaikanaan" eli erottuaan toiseksi vanhimman vanhimman isästä oli hänen koko elämänsä ihan kaaosta, lapset koko ajan jossain hoidossa, miesystävät vaihtui kerran kuussa, oli väkivaltaa jne. Väkisin silti vaan piti löytää joku mies. Ja kun lopulta löytyi se suht normaali mies, meni pari kuukautta ja taas oli vauva tulossa.

Mä rakastan kans vauvoja valtavasti, mutta olen tajunnut perheemme voimavarat ja tyytynyt kahteen lapseen, vaikka viime yönäkin näin taas unta vauvanhoidosta.

Joissain tapauksissa tähän "vauvakuumeeseen" on syynä työtä vieroksuva luonne. Useamman kerran olen kuullut jonkun äitylin huokailevan, kuinka ihanaa olisi saada taas uusi vauva, kun edellinen on jo niin iso ja hetken päästä tuskailevan, kuinka ei työelämä kiinnosta tai töihinmeno suorastaan pelottaa. Ja vajaan kolmen vuoden välein iskevä vauvakuume pitää tuet sopivasti yllä...

Käyttäjä3474 kirjoitti:

Jos tällä tavalla toimiva nainen on itse hehkuttanut, että vauvat on niiiin ihania ja voi kun on vauvakuume ja saisipa uuden vauvan, niin eikö sitä sitten saa uskoa vai? Samalla henkilöllä isommat lapset käytännössä heitteillä, elämänhallinta nolla, työpaikkaa ei ole eikä koulutusta. Väistämättä tulee mieleen, että haluaa tehdä lisää lapsia, ettei tarvitse oikeasti alkaa miettiä, mitä elämällä tekisi. Uuden vauvan varjolla voi taas olla sen 3 vuotta kotona.

Tuntemani tämänkaltainen henkilö on 30-vuotias, 4 lasta, joista vanhin 9v. Koko elämä pyörii kotona olemisen ympärillä, on ihanaa olla kotona ja hääriä pikku emäntänä. Lapsilla 3 eri isää. "Sinkkuaikanaan" eli erottuaan toiseksi vanhimman vanhimman isästä oli hänen koko elämänsä ihan kaaosta, lapset koko ajan jossain hoidossa, miesystävät vaihtui kerran kuussa, oli väkivaltaa jne. Väkisin silti vaan piti löytää joku mies. Ja kun lopulta löytyi se suht normaali mies, meni pari kuukautta ja taas oli vauva tulossa.

Saa uskoa ja se on varmasti ainakin osittain näin, mutta kuvitella, että kaverien kanssa rupatellessa ihminen avautuu 100 prosenttisesti ja kertoo sulle kaikki motiivinsa täysin estoitta, on vaan niin naiivia..! 

AP ei kertonut tuollaisia asioita "kaveristaan" kuin sinä kerrot, vaan ongelma oli typistetty siihen, että vauvakuumeilijalla on AP:n mielestä liikaa lapsia. 

Jokaikinen äiti kokee lapsen kasvamisen aikaisista kausista jonkin muita raskaammiksi ja mahdollisesti avautuu asiasta. 

Jokaikinen äiti, jolla on edes se yksi lapsi on varmasti tajunnut sen korkeempaa älyä vaativan asian, että lapset kasvaa. 

Eli jäljelle jää se, että toiset hehkuttaa vauvoja ja on sellaisia vauvakuumeilijoita ja toiset ei hehkuta. Sitten nää kaks ryhmää laitetaan yhteen ja jaetaan ihan uudestaan sillä perusteella paljonko ne on lapsia hankkinut. Nyt AP älähtää, että samaan äitiin osuu vauvakuumeilijan ja monilapsisuuden yhdistelmä ja se on nyt AP:n mielestä niin väärin.

En itse ole vauvakuumeilija, mutta muuten AP:n vähäinen kuvaus osuu minuun eli oonko nyt jo tehnyt jotain väärin vai muuttuuko se vääräksi vasta, jos alkaisin hihkumaan vauveleistani ympäriinsä. Itse en näe syytä miksen voisi niinkin tehdä, en vaan satu olemaan sellainen tyyppi. 

Vierailija kirjoitti:

Mä rakastan kans vauvoja valtavasti, mutta olen tajunnut perheemme voimavarat ja tyytynyt kahteen lapseen, vaikka viime yönäkin näin taas unta vauvanhoidosta.

Huolestuttaa tää Suomen nykytilanne, että perheiden voimavarat riittää noin pieniin perheisiin!? Oletteko itse mielestänne vähäosaisia vai onko keskiluokka romahtanut noin alas? Eihän tällä pärjää kättelyssä maatalous-Suomeen..

Outoa. Minusta se vauvavaihe oli se kaikkein rankin, se oli vain syöttämistä ja nukuttamista enimmäkseen. Vaikka vauvakin toki on suloinen. Taaperovaihe taas oli ihan parasta, kun lapsesta tuli enemmän interaktiivinen ja pystyi tekemään paljon muutakin. Mutta koko ajanhan tuo tuntuu paremmalle, kun näkee miten lapsi kehittyy omaksi yksilökseen ja ajatukset avautuvat. Nyt poika aloitti koulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä rakastan kans vauvoja valtavasti, mutta olen tajunnut perheemme voimavarat ja tyytynyt kahteen lapseen, vaikka viime yönäkin näin taas unta vauvanhoidosta.

Huolestuttaa tää Suomen nykytilanne, että perheiden voimavarat riittää noin pieniin perheisiin!? Oletteko itse mielestänne vähäosaisia vai onko keskiluokka romahtanut noin alas? Eihän tällä pärjää kättelyssä maatalous-Suomeen..

Hahhhahhaa niinpä! 

Veikö kissa kielen?

Saa kai sitä kysyä..

Mulla vastaava tuttava. Ei ole enää tietyistä syistä ollut oma kaverini pitkään aikaan, mutta on yhä muutaman ystäväni kaveri. Lapsia on viisi ja ikää naisella alle 30... Haluaa jatkuvasti lisää vauvoja kun ovat niin ihania, mutta innostus lopahtaa heti kun täyttävät 2 tai 3. Lasu ei ole tuolle perheelle vieras, taitavat itse asiassa vierailla useammin kuin näiden ystävät.

Itsellä ei ole lapsia mutta ajattelin että kun itse on jäänyt huomiotta lapsena ja nyt on kauhean huomionkipeä, niin pikkulapsi olisi kätevä kun se olisi minusta täysin riippuvainen eli sellaisen on pakko antaa aikuiselle huomiota oli tämä millainen vain. En tosin halua lapsia mutta ehkä joillain lapsitehtailijoilla on samantyyppisiä ajatuksia tiedostamatta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuommoinen ystävä/kaveri - mikä lie. Uutta vauvaa pitää saada koko ajan ja kun kasvavat, ne lapset vähän niinkuin unohtuu. Kaksi vanhinta on otettu huostaan teini-iässä, kun ei kiinnosta isommat lapset. Hänellä on yhteensä kuusi lasta, nyt nuorin on taapero.

Hänen nykyinen miehensä on kieltäytyt lapsista, kun niitä on nyt yhteensä yhdeksän. Joten tuo muikkeli sitten panetuttaa itseään laivaristeilyllä yms., että saa sen vauvansa. Mies tietty luulee, että lapsi on hänen. Näin on toiminut kahden edellisen miehensäkin kanssa.

Siksipä tämä on sellainen etäisempi ystävä. Ei luottoa.

Vinkkaisin miehelle että teepä salaa isyystesti..

On tuttavapiirissä, juuri sai 7 vauvan.

Vanhemmat eivät ole olleet töissä vuosikausiin. Yhteiskunnan elättejä.

Eniten ärsyttää se, kun äiti maukuu facebookissa rahattomuutta, ahdasta asuntoa, autottomuutta, ei pääse keikoille, konsertteihin, kesäloma oli tasaista jurnutusta kun lasten kanssa ei pääse mihinkään.

Fasessa jakaa tasaisesti aforismeja: et voi tuomita elämääni kun et elä sitä, olet äiti ja ylpeä siitä ym.

Oma äitini on/oli tällainen. Arvaappa kuka ne lapset sitten hoitaa, kun äidillä kiinnostus loppuu tai oikeammin se äiti näkee vain sen uuden vauvan? No me vanhemmat sisarukset tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Joskus muinoin on aiheesta tullut ulkolainen dokumentti. Halutaan vauva, ollaan tavallaan koukussa vauvoihin ja vauva pitää saada ja sen jälkeen uusi vauva, ei siis varsinaisesti haluta (paljon) lapsia on vaan kirjaimellisesti jatkuva vauvakuume.

Se todella on sairaus. Paikkakunnallani on ollut ihan hyvin toimeen tuleva nainen, joka sairasti sitä ja kaikki oli pinnalta tip top.Ei kuitenkaan osoittanut empatiaa vammaiselle lapselleen. Olen myös kuullut juoposta sellaisesta, joka lisääntyi muiden huonotapaisten kanssa.

Kumma kun se lapsi pitää tehdä itse, ei voi vaikka hakeutua hoitoalalle töihin.

Lapsen teko on yksi juttu, mutta paljon isompi juttu on se, että kukin lapsi on sitten vanhempien täysvastuulla vähintään parikymppiseksi ja opiskelujen kestäessä vanhemmaksikin. Jos pariskunta tekee lapsen vaikka kolmekymppisinä, niin siinä ollaan viisikymppisiä kun "saadaan sitten elää keskenään" ja paljon vanhempia jos lapsia tehdään lisää. Jos liitto nyt yleensä siihen saakka kestää (50% ei kestä). Lapsi on siis varsin pitkäkestoinen ja riskialtis "projekti" tässä yhdessä ja ainoassa elämässä. Siihen ei kannata ryhtyä sellaisen, joka ei tunne pystyvänsä sitä vastuuta kantamaan tai joka haluaa elämässään riippumattomutta. Monelle on näköjään mahdottoman vaikeaa edes pitää jotain koiraa, joka rodusta riippuen elää 7-13 vuotta.  Minusta on esim. virhe, että nuoret parit tekevät heti suhteen alkuun lapsia ennen kuin edes kunnolla tuntevat toisensa ja saavat kasvavaa varmuutta siihen, että suhteella on tulevaisuutta. Sitten kun erotaan niin toisesta tulee helposti yh, jopa työtön sellainen (usein äidistä ja nuorella iällä). Sitten kun jossain vaiheessa haluaisi uutta parisuhdetta, niin lapsi on siihen jopa esteenä kunnes muuttaa pois kotoa -  ja jos ero on tullut lapsen ollessa pieni niin seuraavat +- 20 vuotta siihen sinkkuiluun voikin hurahtaa. 

Minä ja avovaimoni muodostamme uusioperheen, molemmilla on tytär edellisestä liitosta, toinen teini-ikäinen ja toinen 25 -vuotias (ja jälkimmäisestäkin edelleen saadaan huolehtia kun ei ole töitä löytynyt opiskelujen jälkeen). Usein tässä siunaillaan, että milloin olisi ihan meille kahdelle aikaa toteuttaa unelmia, kuten muuttaa ulkomaille ja matkustella ilman lasten asettamia rajoitteita.

Meidän molempien mielestä ensisijaisinta myös lasten kannalta on parisuhteen vaaliminen, niin että lapset eivät sitä tapa, kuten usein tuppaa käymään -  ja meille molemmille niin kävi edellisissä liitoissa. Pienten lasten vanhemmat eroavat erittäin usein siksi, että lapset vievät kaiken energian töiden ohella. Ei kai sitä parisuhteeseen vain sen takia ryhdytä, että saadaan lapsia tehtyä? Kai se tavoite olisi myös hieno parisuhde eli jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa?

Tällä tekstillä haluan lähinnä laittaa nuoria ihmisiä ymmärtämään realiteetit lapsiin liittyen. En usko että moni niitä täysin pohdiskelee ennen ehkäisyn poisjättämistä, mutta syytä olisi. Toki on paljon erittäin lapsirakkaita naisia ja miehiä, joille lapsi/lapset on koko elämän tärkein juttu. Mutta valitettavasti on myös pareja joista vain toinen näin ajattelee ja jopa painostaa kumppaniaan lapsentekoon.

M48

Minun ystäväni taas kokee lapsiperhearjen, siis työn ja perheen yhdistämisen kauhean raskaaksi. Tähän on helppo ratkaisu: uusi vauva. Yksi lapsi lisäähän helpottaa vanhempien arkea. Sitten huomataan, että hups, se vauva onkin aika työläs ja loppujen lopuksi (kun vanhempainvapaat loppuvat) 4 lapsen harrastuskuskaamiset, läksyjentarkistukset, kiukkukohtaukset, hammaslääkärit ja puheterapeutit on aika raskas paketti.

No mä kyllä tunnustan kroonisen vauvakuumeen ja sen että vauvat ovat mielestäni aivan ihania! Vauva-aikaakin rakastan, ylä- ja alamäkineen. Meillä on siis 4 lasta. Mutta ihan yhtä paljon rakastan kyllä jokaista isompaakin lasta, eikä ketään ole sysätty hoitoon tai jätetty vaille läsnäoloa ja rutiineja. Kaikkiin lapsiin on vahva yhteys ja terveitäkin ihan ovat kun nyt puhuttiin noista diagnooseista. Itselleni kotiäitiys on nimenomaan mahdollistanut läsnäolon ja kiireettömyyden myös isompien lasten kanssa. Tähän lapsilukuun meidän perhe kykenee ilman että siitä kukaan kärsii. Vauvat eivät ole menneet koskaan mitenkään "ohi" sisarustensa vaan tulleet luonnolliseksi osaksi ja iloksi yhteistä arkea, ja meillä ainakin sisaruksilla vaikuttaa olevan keskenäänkin niin hauskaa että me vanhemmat jäädään välillä ihan ulos niiden jutuista:)