Lue keskustelun säännöt.
Ystävä hankkii lisää lapsia koska: "Vauvat on niin ihania." Sitten kun kasvavat taaperoikään...
24.08.2017 |
.....alkaa kauhea vinkuminen ja vonkuminen ja huokailu että kyllä on rankkaa, niin on rankkaa ja koko ajan tulee viestiä miten niin on lopussa ja kaikki on kamalaa. Hmmmm....miksi täytyy hankkia niitä lapsia lisää sillä perusteella että vauvat on niin ihania?!!! Kun ne ovat vauvoja hyvin vähän aikaa elämässään. Anteeksi, mutta jotenkin ärsyttää. Onko muilla kokemuksia moisesta? Onneksi mun ystäväpiirissä vain yksi tämmöinen tapaus, muut tuntuvat tajuavan sen realiteetin että vauvat kasvavat.
Kommentit (46)
Tulee mieleen Octomom rapakon takaa, sillähän on/oli myös jonkinlainen vauva-addiktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan alhaisella ÄO:lla on tekemistä asian kanssa.
Mun tuttavapiirissä on semmonen tapaus että vaikka ensimmäisen kanssa oli hirvittävän vaikeaa, ja on yhä (se eka lapsi on ihan täystuho ja työläs) + että avioliitto taitaa vedellä viimeisiään, niin lisää lapsia täytyi hankkia koska se nyt vaan on standardien mukaista että niitä pitää olla ainakin kaksi. (Mies, vaimo, kaksi lasta, auto, omakotitalo, puutarha, työpaikka ja koira) Sitten puhistaan 24/7 että ei millään jaksa ja miten vanhempi muksu on nyt vieläkin hirveämpi kun uusi lapsi tuli.
Sanotaan kaverin puolustukseksi, että kyllä minunkin lapseni ovat olleet suloisimmillaan vauvoina ja rasittavimmillaan taaperoina. Sitten leikki-ikäisinä ne ovat taas huipputyyppejä. Joten kyllä minusta saa valittaa välillä, vaikka rakastaa lapsiaan ja on halunnut heidät.
Toki näin niin kauan, kuin lapsia on jotakuinkin järkevä määrä ja kaikille riittää huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuommoinen ystävä/kaveri - mikä lie. Uutta vauvaa pitää saada koko ajan ja kun kasvavat, ne lapset vähän niinkuin unohtuu. Kaksi vanhinta on otettu huostaan teini-iässä, kun ei kiinnosta isommat lapset. Hänellä on yhteensä kuusi lasta, nyt nuorin on taapero.
Hänen nykyinen miehensä on kieltäytyt lapsista, kun niitä on nyt yhteensä yhdeksän. Joten tuo muikkeli sitten panetuttaa itseään laivaristeilyllä yms., että saa sen vauvansa. Mies tietty luulee, että lapsi on hänen. Näin on toiminut kahden edellisen miehensäkin kanssa.
Siksipä tämä on sellainen etäisempi ystävä. Ei luottoa.
No huh. Kuulostaa jonkinlaiselta "mielenhäiriöltä" moinen vauvatehtailu. Eikö mies tajua mitään kun lapset kasvavat ja alkavat muistuttaa biologista isäänsä? Käy sääliksi muksuja kun edelliset nakataan syrjään uuden ihkutteluvauvan tieltä, ja kierre vain jatkuu ja jatkuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin tuollaisia tuttuja. Pukataan kolmannelle miehelle viidettä lasta ja eletään kuin mannet. Ja julistetaan miten vauvat on ihania.
Minä en ole koskaan pitänyt vauvoista. Isommat lapset on ok, mutta vauvat ei vain ole minun juttu.
Syy miksi kaksi omaani (samalle pitkäaikaiselle puolisolleni) synnytin oli se, että ko. tapa oli nopein, halvin ja helpoin. Hedelmällisestä suvusta kun olen. Vauva-aika oli itselleni pakollinen paha; inhoan sitä, että kaikki pitää opetella alusta, sitä ettei tiedä mitä toinen itkee (isompi osaa sanoa, jos on joku paikka kipeä), inhosin kiinteiden opettelua (kaikki kakominen ja muu), inhosin sitä että piti olla teippaamassa kaapit kiinni kun kaikki vedettiin ulos, inhosin sitä että piti olla sydän syrjällään kun harakiri-vauvat opetteli liikkumaan ilman itsesuojeluvaistoa. Ja univelat, oksennustaudit, hammasitkut ja muut elämän-perus-ketutus-itkut, koliikit, korvatulehdukset jne. Päivähoidon aloitukset (molemmilla mennyt mukavasti reilu vuoden iässä - ei varmaan yllätä, että en kotiäitiainesta ole). Ei todellakaan minua varten vauvat.
Nyt sitten pyrin saamaan sterilisaation, joka on kiven takana, kun lapsia on "vain" kaksi.
Nautin suuresti 3v ja 7v lapsistani, joiden kanssa voi jo ihan erilailla olla; ei vaippoja, osataan puhua ja muutenkin ovat jo ihan ihmisiä. Mulle yli 3v lapset on ok. Sitä nuoremmat lähinnä rasittavia.
Joskus muinoin on aiheesta tullut ulkolainen dokumentti. Halutaan vauva, ollaan tavallaan koukussa vauvoihin ja vauva pitää saada ja sen jälkeen uusi vauva, ei siis varsinaisesti haluta (paljon) lapsia on vaan kirjaimellisesti jatkuva vauvakuume.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin tuollaisia tuttuja. Pukataan kolmannelle miehelle viidettä lasta ja eletään kuin mannet. Ja julistetaan miten vauvat on ihania.
Minä en ole koskaan pitänyt vauvoista. Isommat lapset on ok, mutta vauvat ei vain ole minun juttu.
Syy miksi kaksi omaani (samalle pitkäaikaiselle puolisolleni) synnytin oli se, että ko. tapa oli nopein, halvin ja helpoin. Hedelmällisestä suvusta kun olen. Vauva-aika oli itselleni pakollinen paha; inhoan sitä, että kaikki pitää opetella alusta, sitä ettei tiedä mitä toinen itkee (isompi osaa sanoa, jos on joku paikka kipeä), inhosin kiinteiden opettelua (kaikki kakominen ja muu), inhosin sitä että piti olla teippaamassa kaapit kiinni kun kaikki vedettiin ulos, inhosin sitä että piti olla sydän syrjällään kun harakiri-vauvat opetteli liikkumaan ilman itsesuojeluvaistoa. Ja univelat, oksennustaudit, hammasitkut ja muut elämän-perus-ketutus-itkut, koliikit, korvatulehdukset jne. Päivähoidon aloitukset (molemmilla mennyt mukavasti reilu vuoden iässä - ei varmaan yllätä, että en kotiäitiainesta ole). Ei todellakaan minua varten vauvat.
Nyt sitten pyrin saamaan sterilisaation, joka on kiven takana, kun lapsia on "vain" kaksi.
Nautin suuresti 3v ja 7v lapsistani, joiden kanssa voi jo ihan erilailla olla; ei vaippoja, osataan puhua ja muutenkin ovat jo ihan ihmisiä. Mulle yli 3v lapset on ok. Sitä nuoremmat lähinnä rasittavia.
Sama homma! En jaksaisi aina aloittaa alusta vauvan kanssa. Sanotaanko että 4-v. ylöspäin ovat aivan huippuihania tyyppejä. <3
Hänessä on aitoa demarien talkoohenkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin tuollaisia tuttuja. Pukataan kolmannelle miehelle viidettä lasta ja eletään kuin mannet. Ja julistetaan miten vauvat on ihania.
Minä en ole koskaan pitänyt vauvoista. Isommat lapset on ok, mutta vauvat ei vain ole minun juttu.
Syy miksi kaksi omaani (samalle pitkäaikaiselle puolisolleni) synnytin oli se, että ko. tapa oli nopein, halvin ja helpoin. Hedelmällisestä suvusta kun olen. Vauva-aika oli itselleni pakollinen paha; inhoan sitä, että kaikki pitää opetella alusta, sitä ettei tiedä mitä toinen itkee (isompi osaa sanoa, jos on joku paikka kipeä), inhosin kiinteiden opettelua (kaikki kakominen ja muu), inhosin sitä että piti olla teippaamassa kaapit kiinni kun kaikki vedettiin ulos, inhosin sitä että piti olla sydän syrjällään kun harakiri-vauvat opetteli liikkumaan ilman itsesuojeluvaistoa. Ja univelat, oksennustaudit, hammasitkut ja muut elämän-perus-ketutus-itkut, koliikit, korvatulehdukset jne. Päivähoidon aloitukset (molemmilla mennyt mukavasti reilu vuoden iässä - ei varmaan yllätä, että en kotiäitiainesta ole). Ei todellakaan minua varten vauvat.
Nyt sitten pyrin saamaan sterilisaation, joka on kiven takana, kun lapsia on "vain" kaksi.
Nautin suuresti 3v ja 7v lapsistani, joiden kanssa voi jo ihan erilailla olla; ei vaippoja, osataan puhua ja muutenkin ovat jo ihan ihmisiä. Mulle yli 3v lapset on ok. Sitä nuoremmat lähinnä rasittavia.
Ohis, mutta olen viime aikoina lukenut monen kirjoittamana, että steri on kiven takana. Ihmettelen, mikä on muuttunut - sain omani ilman ongelmia 8 vuotta sitten, kun kerroin lääkäreille, että lapsia olisi jo ollut enemmän, jos olisin niitä koskaan halunnut enemmän. Ainokainen oli tuolloin 7 ja minä vasta 29, joten kahdella lähetteellä mentiin jonoon. Klipsit sain muutaman kuukauden kuluttua, kun 30 oli täynnä. Miksi nyt ei meinaa saada?
No työterveyslääkärillä kävin ensin kysymässä sterilisaatiosta. Hän vain jankutti, että sterilisaatio ei ole ehkäisymuoto ja käski odottaa, että olen 35v. Olin silloin kuukautta vaille 34v. Tuntui, että puhuin seinille, ei se vain tajunnut, että en halua ehkäistä (silloinhan voisi olla joskus ehkä toiveissa lapsi) vaan että en yksinkertaisesti halua lapsia.
Lasten vuosineuvolan yhteydessä otin asian puheeksi tutun neuvolatädin kanssa. Hän varasi ajan lääkärille. Ja tämä nuori naislääkäri laittoi lähetteen naistenpolille, jonne meno ensi viikolla. Sanoi, että sielläkin tarjotaan kierukkaa, johon saan varautua. Äidilläni on viisi lasta; kaksi tullut kuparikierukasta huolimatta. Siskollani on nuorin lapsi saanut alkunsa hormonikierukalla. Kummallakaan ei ole steri vielä pettänyt.
En tiedä mikä vääntö tässä on ja mikä ihmeen autuaaksi tekevä raja tuo kolme lasta on? Kaiken huippu on, että aina on kysytty, että miten jos se mies menisi mun puolesta sterilisaatioon. Toki ymmärrän, että operaatio pienempi ja helpompi, mutta meillä ei mahdollista. miehen allergian vuoksi (meinasi henki lähteä kun polvi tähystettiin nuorena; allerginen puudutusaineille).
Eli jos olisin mies, niin noita keskusteluja ei olisi noissa laajuuksissa edes käyty.
Äitiys tuntuu olevan pyhä lehmä monelle lääkärille, johon ei haluta kajota.
Usein olen nauranut, että ei äitiysneuvolassakaan useaan otteeseen ennen laillisen abortin takarajaa varmistella, että haluaahan äiti varmasti lapsen? Onko tullut ajatelleeksi asian ihan loppuun asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oikein odotin, että mun lapsesta tulee taapero/leikki-ikäinen. Vauvatkin on suloisia kyllä.
Ja näitä naisia tuntuu löytyvän....ja sitten niitä joiden TÄYTYY AINA kun löytävät uuden miehen, tehdä heti lapsi, miksiiiiiiiii????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ötököitten tutkiminen on parhautta ja kuran kanssa läträäminen. :)
Juu. Just teki neljännen lapsen, koska vauvat on ihania. Kiinnostus lopahtaa viimeistään, kun lapsi on 2-3v ja sitten pitää saada uutta tilalle.
Minullakin on tälläinen tuttu ! Adhd-tapaus,perheen talo on kuin ydiräjähdyksen jäljiltä, akkaa ei siivoaminen kiinnosta ja kun kun perheen rekkaskuski-isä tulee kotiin, tämä möllöttää pihalla kaljan kanssa.
Mutta silti pitää saada taas uusi vauva kun ne on on niin söpöjä, ja kun on kivaa pistää se vauva kantoliinaan ja mennä hakemaan ihailua julkisilta paikoilta!
Perheessä on jo 5 lasta, vanhin ylä-asteella ja nuorin taapero. Lapsilla on kaikenmaailman diagnooseja ja käytöshäiriöitä! yksi ei istu puolta minuuttiakaan paikoillaan ja toisen puheesta ei saa selvää ja kolmannella on psorias ja...
Nämä naisethan ovat kunniakansalaisia, itsenäisyyspäivänä jaetaan Antti Rinteen suurristi kultakäädyin.
Vaikka ei pitäisi puuttua muiden valintoihin, niin kyllä, tuollainen ärsyttää. Varsinkin jos niitä lapsia on 3+ ja isommat jossain määrin heitteillä.
Se taitaa oikeasti tulla jonkun sortin mt-häiriö. Elämä ei tunnu miltään jos ei ole raskaana tai vauva kainalossa. Ja aina kun vauva kasvaa taaperoksi niin äiti suorastaan hylkää omilleen ja keskittyy pakkomielteisesti seuraavaan vauvaan...se on pakko saada keinolla millä hyvänsä. Yhtään ei kiinnosta ne vanhemmat lapset, koti voi olla kuin laatopaikka ja elämänhallinta voi olla ihan hukassa.
Mutta vauva pitää saada ja heti!
Mulla on tuommoinen ystävä/kaveri - mikä lie. Uutta vauvaa pitää saada koko ajan ja kun kasvavat, ne lapset vähän niinkuin unohtuu. Kaksi vanhinta on otettu huostaan teini-iässä, kun ei kiinnosta isommat lapset. Hänellä on yhteensä kuusi lasta, nyt nuorin on taapero.
Hänen nykyinen miehensä on kieltäytyt lapsista, kun niitä on nyt yhteensä yhdeksän. Joten tuo muikkeli sitten panetuttaa itseään laivaristeilyllä yms., että saa sen vauvansa. Mies tietty luulee, että lapsi on hänen. Näin on toiminut kahden edellisen miehensäkin kanssa.
Siksipä tämä on sellainen etäisempi ystävä. Ei luottoa.