Lue keskustelun säännöt.
olen ihastunut mieheen jolla on lapsia..
kiitos
23.08.2017 |
Olen kuullut ja nähnyt miten helvettiä uusperhe kuviot monesti ovat..
Olen nuori ja mietinkin, että olisi kiva saada neuvoja teiltä kokeneilta ja kenties itse uusperheellisiltä, kannattaako ottaa mieluummin lapseton mies?
Kommentit (18)
Monet miehet hylkäävät "vanhat" lapset. Ei huolta uusioperheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet hylkäävät "vanhat" lapset. Ei huolta uusioperheestä.
Tää kuulostaa rumalta mut silloinhan tuota ongelmaa ei olisi. En usko että ainakaan kun erillään asutaan, kokisi edes tarpeelliseksi hylätä. Haluan joskus itsekin lapsia... Mutta en usko että noista lapsista koskaan tulen pitämään :( miehen haluaisin niin kovasti pitää mutta en noita muksuja! Mitäpä teet. Voi tätä elämää sanon minä.:/
Ap
Jos nyt tuntuu siltä, että tuskin tulet pitämään lapsista, niin todennäköisesti se pitämisen vaikeus vaan kasvaa ajan mittaan. Parisuhde voi onnistua vain, jos teillä on todella toimiva keskusteluyhteys ja miehen kanssa voi puhua myös niistä vähemmän mairittelevista tunteista. Ja sittenkin kaikenlaisia mutkia mahtuu matkaan...
Mistä johtuu, että sinun on vaikea pitää miehen lapsista? Liittyykö siihen miehen suhtautuminen lapsiin/kasvatustyyli?
Jos olet nuori niin miksi sotkeudut lapselliseen ukkomieheen kun lapsettomiakin on saatavilla ilman uusioperhehelvettiä?
Asuvatko lapset miehen luona vai äidillään, ja millä systeemillä tapaamiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just say no.
Älä sotke itsees mihinkään siemenlinkoon, ei toisten mukuloita katsele ilman että pää hajoo. Säästä itses siltä murheelta.
Nimimerkillä: Ei ikinä enää
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tuntuu siltä, että tuskin tulet pitämään lapsista, niin todennäköisesti se pitämisen vaikeus vaan kasvaa ajan mittaan. Parisuhde voi onnistua vain, jos teillä on todella toimiva keskusteluyhteys ja miehen kanssa voi puhua myös niistä vähemmän mairittelevista tunteista. Ja sittenkin kaikenlaisia mutkia mahtuu matkaan...
Mistä johtuu, että sinun on vaikea pitää miehen lapsista? Liittyykö siihen miehen suhtautuminen lapsiin/kasvatustyyli?
Ei kai nyt kukaan halua miehensä menneistä panoista peräisin olevia seuraamuksia nurkkiinsa pyörimään. Yhtä toivottavia kuin HIV paitsi että sekin on nykylääkityksellä kakaroita pienempi paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just say no.
Älä sotke itsees mihinkään siemenlinkoon, ei toisten mukuloita katsele ilman että pää hajoo. Säästä itses siltä murheelta.
Nimimerkillä: Ei ikinä enää
Ei ikinä, ei ikinä mä vihaan tätä madafaking darra. On biisi vaan. Isukki on ihku ♡
Suosittelen pysymään erossa tästä miehestä. Sun elämä ei mua niinkään kiinnosta, vaan noiden lasten. Lapset ovat syyttömiä tilanteeseen, he eivät ole ansainneet äitipuolekseen ihmistä, joka ei pidä heistä. Anna olla, etsi joku toinen. Ja kun tapaat sen toisen ja ehkä hankit lapsia sen toisen kanssa, toivo koko sydämestäsi ettet koskaan joudu eroamaan, ja miettimään saavatko lapsesi elämäänsä aikuisen ihmisen, joka ei voi sietää heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos jokaiselle. Hän on muuten todella hyvä mies kaikin puolin, mutta en ihastu kovin usein näin palavasti joten siinä se miksi"sotkeuduin" :D nyt se on menoa..
Heillä on yhteishuoltajuus! Lapset isällään 3pv viikossa. Ja pyhät puoliksi.
Olen tavannut lapset monta krt, ihan söpöjä yms. Mutta äh:/ Kunpa heitä ei olisi.
Jotenkin myös se tuntuu pahalta että sitten joskus kun minä raskautuisin ja odottaisin ikionnessani esikoista niin hänelle se olisi jo kolmas..! Eihän se ole sama asia kun puoliso ei elä sitä odotusta samoin fiiliksin ollenkaan. Omat tunteet tuntuu omituisilta,en ois uskonu mitä tässä käy läpi itsensä kanssa!!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yksi ex-mahdollinen-ihastus ei ensin kertonut lapsistaan, sitten alkoi toistamaan lausetta lapset menee kaiken edelle.
Ensin ihmettelin miksei kertonut, sitten ajattelin että ei halunnut missata orastavaa kiinnostusta, sitten ihmettelin sitä jankutusta ja sitten päättelin sen olevan huonoa omatuntoa erostaan. No sitten kun ei mies ollut sen komeampi niin ajattelin ohittaa tyypin, liikaa painolastia. Ero tuoreena ja no joo, lapset. Ja se kaikki kipuilu, syyllisyys, vakuuttaminen, salailu. Minä arvostan suorempaa tyyliä ja asioiden itsenäistä käsittelyä ennen seuraavaan suhteeseen siirtymistä.
Yllättävää oli, että mies oli valtavan yllättynyt ja tuohtunut, että miksi meistä ei tullut mitään. No haloo.
En suosittele lapsettoman suhdetta lapselliseen, mieluummin samat lähtökohdat.
Mies ja lapset on samassa paketissa. Jos et miehen lapsia halua, älä sotkeennu pakettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, ei, ei ja vielä kerran ei. Kokemuksen äänellä ei! Vaikka lapsista tykkäisikin, niin silti se on vaikeaa, joten jos et usko edes pitäväsi niin täysin kuollut idea jo syntyessään, että alkaisit millekään tuon miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen pysymään erossa tästä miehestä. Sun elämä ei mua niinkään kiinnosta, vaan noiden lasten. Lapset ovat syyttömiä tilanteeseen, he eivät ole ansainneet äitipuolekseen ihmistä, joka ei pidä heistä. Anna olla, etsi joku toinen. Ja kun tapaat sen toisen ja ehkä hankit lapsia sen toisen kanssa, toivo koko sydämestäsi ettet koskaan joudu eroamaan, ja miettimään saavatko lapsesi elämäänsä aikuisen ihmisen, joka ei voi sietää heitä.
Ei niitä puolison lapsia nyt rakastaa tarvitse, riittää kun pystyy kohtelemaan asiallisesti. Äitihän niillä jo on. Itse asiassa lasten äiti ei edes välttämättä katso hyvällä liian lämpimiä välejä isän uuteen puolisoon. Mutta oli niin tai näin, aina se on näissä kuvioissa jonkun mielestä väärin.
Ota sellanen mies joka ei ole ollut naimisissa ja jolla ei ole lapsia.
Älä etsi miestä se kyllä tulee ajallaan jos on tullakseen. Kun ei etsi ja hätäile vaan elää rauhassa niin sillon se mies löytyy.
kiitos kirjoitti:
Kiitos jokaiselle. Hän on muuten todella hyvä mies kaikin puolin, mutta en ihastu kovin usein näin palavasti joten siinä se miksi"sotkeuduin" :D nyt se on menoa..
Heillä on yhteishuoltajuus! Lapset isällään 3pv viikossa. Ja pyhät puoliksi.Olen tavannut lapset monta krt, ihan söpöjä yms. Mutta äh:/ Kunpa heitä ei olisi.
Jotenkin myös se tuntuu pahalta että sitten joskus kun minä raskautuisin ja odottaisin ikionnessani esikoista niin hänelle se olisi jo kolmas..! Eihän se ole sama asia kun puoliso ei elä sitä odotusta samoin fiiliksin ollenkaan. Omat tunteet tuntuu omituisilta,en ois uskonu mitä tässä käy läpi itsensä kanssa!!
Ap
Kuulostaa tutuilta sun ajatukset. Suhde voi varmaan toimia niin kauan, kun asutte erillään, kun pääset oman asunnon rauhaan tarvittaessa silloin kun lapset miehellä. Mutta sitten jos/kun se ei enää riitä sinulle/miehelle, on pakko miettiä, jaksatko asua saman katon alla lasten kanssa lähes puolet ajasta? Ovat vissiin vielä suht pieniä?
eti uus
pääset vähemmällä