Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pakotettu aborttiin
23.08.2017 |
Noin neljä vuotta sitten seurustelin ja suhde päättyi aika nopeasti, noin pari viikkoa eron jälkeen kävi ilmi että olin raskaana, kuudennella viikolla. Menin shokkiin ja itkin, soitin ensimmäiseksi tädilleni ja kerroin tilanteen. Tätini kehoitti soittamaan äidilleni eli hänen siskolle, tosin pelkäsin soittaa omalle äidilleni koska hänellä on aina ollut todella jyrkät mielipiteet minun tekemisistä. Sain kerättyä itseni ja soitin. Äiti oli todella vihainen ja haukkui minut täysin lyttyyn, että miten olen voinut epäonnistua näin, enkö ole yhtään ajatellut. Olin siis soitto hetkellä toisessa kaupungissa sairaalassa jossa raskaus varmistettiin. Äitini tuli hakemaan ja koko raastavan tunnin ajomatkan kotiin hän haukkui minua jatkuvasti ja sanoi että teen abortin ja piste.
Minulla siis ei ollut käytännössä mitään sananvaltaa asian suhteen, en edes uskaltanut sanoa vastaan koska olen pienestä asti pelännyt äitiä. Hän pakotti minut tekemään abortin , vei seuraavalla viikolla minut terveyskeskukseen että asia saatiin hoidettua.
Olin aika sekaisin ja surullinen,tieto raskaudesta abortin teko hetkeen en juurikaan muista yhtään mitään, koko viikko meni sumussa. Lääkäristä saamani pillerit raskauden keskeytykseen ja kohdun tyhjennykseen tuli otettua, koska en todellakaan ollut oma itseni ja äitini seisoi vieressä ja varmisti että otan ne. Sen jälkeen kotiin odottamaan että pillerit tekee tehtävänsä.
Tämän jälkeen itkin monta päivää, minulla oli järkyttäviä kipuja mutta jouduin siitä huolimatta menemään takaisin kouluun vaikka olisin saanut sairaslomaa, äitini ei tietenkään siihen suostunut, hän ei halunnut kenenkään tietävän asiasta, myös sisaruksellini sanoi että asiasta ei ikinä puhuta kenellekään, samoin tädilleni. Äitiä hävetti suuresti tämä minun epäonnistumisen. Muistan menneeni kouluun ja tulevan koulusta kotii mutta siltä väliltä en muista muuta kuin kivun mikä oli jatkuvaa.
Ehdin olemaan koulussa neljä päivää kunnes kipu yltyi ja jälkivuoto rupesi olemaan todella runsasta. Olin juuri lähdössä koulusta bussille että pääsisin kotiin nukkumaan. Puolessa välissä matkaa tunsin kun sisäreiteni olivat lämpimät ja huomasin että housut olivat veressä haaravälistä polviin asti, menin täydelliseen shokkiin ja soitin hätänumeroon. Ambulanssi tuli ja kiidätti minut suoraan ensiapuun, abortin jälkeinen komplikaatio. Tämä musersi minua entisestään. Soitin taas äidilleni ja kerroin mitä oli tapahtunut ja kysyin voiko tulla hakemaan. Hän tuli ja oli todella vihainen että joutui tulemaan hakemaan minua ja tuomaan puhtaita vaatteita. Tämän jälkeen en suostunut menemään kouluun hetkeen, kuntoni romahti fyysisesti ja henkisesti, en pystynyt syömään koska ahdisti ja olin todella surullinen.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvä. kiitos tiedosta. Ikävää, että olet kokenut moista, mutta mikä oli nyt tämän pointti? Haluatko kysyä jotain vai vain vuodattaa neljän vuoden takaisia ajatuksia?
Ikävää, että olet joutunut käymään tuon läpi ja kantamaan taakkaa yksin. Olet ilmeisesti aika nuori? Yritä päästä juttelemaan ammattiauttajan kanssa, amk:n ja yliopiston kautta pitäisi ainakin onnistua, toki muitakin kanavia on. Lasta ei kannata vielä hankkia, ennen kuin olet käsitellyt vanhoja traumoja.
Lapsen voi hyvin hankkia ilman vanhojen traumojen käsittelemistä. Siinähän vain osa surusta kaikkoaa. Suosittelen ensimmäiseksi että luet ajatuksella kirjan "Abortti ja siitä selviäminen". Aborttia et saa enää tekemättömäksi, mutta voi opetella rakastamaan itseäsi ja lopettamaan itsesi rangaisemisen. Jos et kirjan lukemisenkaan jälkeen tunne voivasi paremmin, suosittelen kääntymään ammattiauttajan puoleen. Tässä ongelmana on se, että hyviä ammattilaisia on vaikea löytää.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen voi hyvin hankkia ilman vanhojen traumojen käsittelemistä. Siinähän vain osa surusta kaikkoaa. Suosittelen ensimmäiseksi että luet ajatuksella kirjan "Abortti ja siitä selviäminen". Aborttia et saa enää tekemättömäksi, mutta voi opetella rakastamaan itseäsi ja lopettamaan itsesi rangaisemisen. Jos et kirjan lukemisenkaan jälkeen tunne voivasi paremmin, suosittelen kääntymään ammattiauttajan puoleen. Tässä ongelmana on se, että hyviä ammattilaisia on vaikea löytää.
Ja näin siirretään traumat lapseenkin, hienoa.
Ap:n suurin ongelma on dominoiva äiti ja epäterve äitisuhde, senkään takia ei kannata kiirehtiä lasten hankkimisen kanssa. Ja tekstistä päätellen hän on hyvin nuori, mahtaako olla vielä 20-vuotiaskaan? Suhdekin on aika tuore. Ensin oma mielenterveys kuntoon ja elämä vakaaksi, sitten vasta lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Jatkan kommenttiin vielä hiukan:
Olen huomannut että tämä vuosien takainen tapahtuma on selvästi vaikuttanut nykyhetkeen, varsinkin kun jatkuvasti saa somesta seurata kuinka muut ikätoverit ovat saaneet lapsia tai ovat parhaillaan raskaana.
Olen nyt seurustellut nykyisen kanssa hieman yli 2vuotta, ollaan puhuttu että molemmat haluaa lapsia mutta mies ei ole vielä valmis, minä kovasti haluaisin lapsen.
Hän tietää että olen pakotettu aborttiin muutama vuosi sitten ja sanoo ymmärtävänsä minua ja ollut tukena. En vain enään jaksa olla näin rikki, todella usein istun sohvan nurkassa ja itken. Ajattelen nykyään jatkuvasti vain niitä hetkiä abortista mitä muistan, ajattelen niitä kipuja mitä minulla oli tapahtuneesta johtuen, fyysisiä ja henkisiä. Minulla ei ole ketään kenen kanssa asiasta voisin puhua joten ajattelin että tänne voisin kirjoittaa ja ehkä saada jonkunlaista vertaistukea ja keskustella jonkun kanssa asiasta. Äitini kanssa välit ovat tulehtuneet vuosien aikana niin pahasti etten hänelle pysty kertomaan oikein mitään asioitansa, harvoin edes nähdään, onneksi. Sisaruksiani en juurikaan enään edes tunne kun ei olla pahemmin edes tekemisissä, samoin muut sukulaiset.
Tämä painaa mieltäni ihan liikaa enkä jaksa kantaa tätä yksin