"Olen vain niin rehellinen ja realisti" -argumentti jonka varjolla voi käyttäytyä ilkeästi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10, miksi asioiden puhumisesta niiden oikeilla nimillä ja niin kuin ne, on sinusta turhan töksäyttelyä? Perustele? 

Elämässä on asioita, jotka ei muutu kauniiksi vaikka miten koitat aikuiselle ihmiselle asiaa värittää vaaleanpunaiseksi. Sinänsä hauskaa, että näille herkille aikuisille hyvät asiat saa kertoa, mutta ikäviä ei.

Jokainen toki saa elää missä kuplassa haluaa, itse arvostan ihmistä joka kertoo asian niin kuin se on, eikä niin kuin toinen haluaa sen kuulevan. 

Saman asian voi kertoa monella tapaa. Se että sen haluaa kertoa mahdollisimman negatiivisesti on valinta sekin. Onko toisen ihmisen huomioimisesta jotain haittaa?

Rehellisyys ja realismi elämässä on ihan hyviä arvoja. Niiden ilmaisuun jos liittää vielä kohteliaisuuden, joka ei syö kumpaakaan edellä mainituista, niin sitten voi saada oikeasti jotakin hyvää aikaan. Ja jos sitä ei osaa tehdä niin, sitä ei rehellinen ja realisti ihminen pistä kyllä kummankaan edellä mainitun ominaisuuden piikkiin. Kohteliaisuus opetellaan, sitä voi hioa, ottaa mallia muista ja lukea vastapuolta niin osaa toimia. Kohteliaasti asian ilmaiseminen kun ei tarkoita, että asiat pitää esittää mitenkään muutoin kuin rehellisesti ja suorasti. Ja älkäämme nyt sekoittako rehelliseen realistiin pessimistiä, joka kyllä myöskin on realisti mutta negatiivissävytteinen. Ja ei, en tässä väitä, että pessimistit olisivat epäkohteliaita, enkä myöskään väitä, että rehelliset ja/tai realistit olisivat epäkohteliaita mutta  mikäli rehellisestä realistista saa sen käsityksen, että hän on töykeä, ei vika suinkaan ole noissa ominaisuuksisa vaan ehkä enemmänkin toisen ihmisen kunnioituksen puutteesta, käytöstapojen puutteesta, , huonosta ulosannista tai vaikkapa sivistymättömyydestä. Sellaiset rehelliset realistit, jotka osaavat itseään ja mielipiteitään ilmaista rakentavasti, kannustaen ja toisia kunnioittaen ovat taatusti ilo ja siunaus meille kaikille.

Tunnen, useitakin. Yksi yhteinen piirre on havaittavissa heissä kaikissa: kun heihin itseensä kohdistuvia "totuuksia" kerrotaan, huumorintajua ei olekaan ollenkaan niin paljoa...

Olen tuntenut tuollaisia muutamia. Olivat korkeammassa asemassa olevia. Paljastuivat myöhemmin narsisteiksi. 

Silti on erikoista, miten hyvin he onnistuvat keräämään itsensä ympärille narsistia nuoleskelevan ystäväpiirin. Suoranaisen hovin. Vielä enemmän ihmettelen sitä, miten helposti narsisti onnistuu vieläpä saamaan kaikki asettumaan ja kääntymään jotakuta vastaan. Sana oikeudentunto ja oikeudenmukaisuus ovat tainneet kuolla. Siis kadonneet kokonaan ihmisten arvomaailmasta. Tai ainakaan niitä ei käytetä enää laisinkaan.

On eri asia olla tahallisesti ilkeä, kuin sanoa jokin asia ääneen, joka ei itsessään ole loukkaava tai halveeraava mutta joku siitä onnistuu mielensä pahoittamaan. Kyllä tällaisissa asioissa on myös asian vastaanottajalla vastuu, pitäisi pyrkiä miettimään että onko se oma reaktio suurenneltu sanottuun asiaan nähden, ja myös se, että miten vastaanottavainen sitä oikein onkaan sanottua asiaa kohtaan.