"Olen vain niin rehellinen ja realisti" -argumentti jonka varjolla voi käyttäytyä ilkeästi

Rehellinen ja realisti voi olla myös rakentavasti, ei vain hajottavasti. Ihmisillä on myös tunteet (eivät ole pelkästään rationalistisia).

Kyllä! Tästä nousee heti sisäinen pieni aggressio, se tunne kuinka on kokenut suhteettoman epäreilua kohtelua. Inhottava tunne kuitenkin.

Jos olisin hänelle yhtä "rehellinen" kuin hän on ollut minulle (ja muille ihmisille minusta), kertoisin että hän on muihin ihmisiin verrattuna keskimääräistä ailahtelevampaa ja yksinkertaisempaa sorttia ja ei voisi uskoa että aikuinen nainen, jolla on lapsia, käyttäytyy kuin teini-ikäinen prinsessa. Myös lapsiaan kohtaan. Ja että toivon lasten saavan tasapainoisempia ja suoraan sanoen fiksumpia aikuisia elämäänsä, jotteivät luule että hänen käyttäytymisensä on normaalia ja kopioi mallia.

Mutta ei. Tervehdin kohteliaan neutraalisti jos näen. Annan hänen kuvitella itsestään mitä haluaa. Samoin minusta. Olen vain tyytyväinen että emme ole tekemisissä (hän itse näin vaati ja kun noudatin, kuukauden päästä olisi halunnut olla taas ystävää)

Yhteenveto: Saattaa olla että nämä ihmiset saavat viettää paljon aikaa yksin, eikä ketään harmita heidän puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kaikkea sanoa, mutta sanomisen tapa on harkittava huolella. Sano toiselle niin kuin toivoisit itsellesi sanottavan. Aika usein töksäyttelijät ovat melko herkkänahkaisia, jos heitä haukutaan, mutta haukkuvat kuitenkin toisia.

Juuri näin

Minusta on hyvä, että yhteisöissä on heitäkin, jotka sanovat tarpeen tullen totuuden ja kehtaavat ottaa esille sen toisenkin näkökulman.

Liian usein on siten, että kun joku mielipidejohtajaksi katsottu on ihastunut omaan asiaansa, muu porukka vain myötäilee ja hymistelee, eikä kukaan kehtaa sanoa, että tässä on yksi heikkous. Pelätään nousta vastaan. Onneksi on se totuuden torvi, joka ei muiden tuomiota pelkää. Muut usein huojentuvat, että joku rohkea kehtaa ottaa asian esille.

Toinen tyyppi on sitten se mulkkendaali, joka vain pottuilee, koska hänellä on niin heikko itsetunto tai on muuten päässään ongelmia, että hän saa siitä muille kettuilusta jotain säälittävää tyydytystä. Tällaiset julistavat mielipiteitään sillä kuuluisalla: "mä olen vaan suorapuheinen ja rehellinen" -mantralla.

Tämä ketju kertoo aika kattavasti nykyaikuisen mielenkypsyyden. 87% ei näytä käsittävän mitä realismi oikeasti tarkkoittaa. Mutta onneksi yhteisukunnassa on pieni määrä ihmisiä, jotka ymmärtävät.

Ja tiesittekö että kovin älykäs ihminen, ei tarvitse ympärilleen paljon ihmisiä? Mutta mielipiteitä on monenlaisia, niitä pitää toki olla, totuutta ja realismia ne ei silti kumoa kuin näiden herkkien omassa mielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä, että yhteisöissä on heitäkin, jotka sanovat tarpeen tullen totuuden ja kehtaavat ottaa esille sen toisenkin näkökulman.

Liian usein on siten, että kun joku mielipidejohtajaksi katsottu on ihastunut omaan asiaansa, muu porukka vain myötäilee ja hymistelee, eikä kukaan kehtaa sanoa, että tässä on yksi heikkous. Pelätään nousta vastaan. Onneksi on se totuuden torvi, joka ei muiden tuomiota pelkää. Muut usein huojentuvat, että joku rohkea kehtaa ottaa asian esille.

Toinen tyyppi on sitten se mulkkendaali, joka vain pottuilee, koska hänellä on niin heikko itsetunto tai on muuten päässään ongelmia, että hän saa siitä muille kettuilusta jotain säälittävää tyydytystä. Tällaiset julistavat mielipiteitään sillä kuuluisalla: "mä olen vaan suorapuheinen ja rehellinen" -mantralla.

Juu, noissa tyypeissä on eroja. Ensimmäinen uskaltaa ottaa asian kuin asian käsittelyyn, mutta asiallisesti.

Toisella taas on joku persoonallisuushäiriö. Sellaiselle voikin jo sanoa suoraan, että niin minäkin olen rehellinen ja suora ja voinkin sinulle sanoa päin naamaasi, että olet mul-- luonne.

Itse olen rehellinen ja realisti. En kuitenkaan ilkeä. En vaan pidä selän takana haukkumisesta ja juoruilusta ja kieroilusta, joita nää epärehelliset ei-realistit näyttävät liian usein harrastavan. Olen oppinut, että mukava ihminen ei ole ihminen, joka vaikuttaa mukavalta ja osaa esiintyä edukseen. Mukava ihminen on se, jonka suoraselkäiseen toimintaan voi luottaa. Tietää, että hän ajattelee samojen sääntöjen mukaan kaikkien kohdalla ja samojen lainalaisuuksien mukaan kohtelee kaikkia. Eli mielummin hoidan itsekin asiat kuten aikuiset ihmiset. Olen myös valmis ottamaan kritiikkiä vastaan.

±0 kirjoitti:

Kyllä! Tästä nousee heti sisäinen pieni aggressio, se tunne kuinka on kokenut suhteettoman epäreilua kohtelua. Inhottava tunne kuitenkin.

Jos olisin hänelle yhtä "rehellinen" kuin hän on ollut minulle (ja muille ihmisille minusta), kertoisin että hän on muihin ihmisiin verrattuna keskimääräistä ailahtelevampaa ja yksinkertaisempaa sorttia ja ei voisi uskoa että aikuinen nainen, jolla on lapsia, käyttäytyy kuin teini-ikäinen prinsessa. Myös lapsiaan kohtaan. Ja että toivon lasten saavan tasapainoisempia ja suoraan sanoen fiksumpia aikuisia elämäänsä, jotteivät luule että hänen käyttäytymisensä on normaalia ja kopioi mallia.

Mutta ei. Tervehdin kohteliaan neutraalisti jos näen. Annan hänen kuvitella itsestään mitä haluaa. Samoin minusta. Olen vain tyytyväinen että emme ole tekemisissä (hän itse näin vaati ja kun noudatin, kuukauden päästä olisi halunnut olla taas ystävää)

Yhteenveto: Saattaa olla että nämä ihmiset saavat viettää paljon aikaa yksin, eikä ketään harmita heidän puolestaan.

Ja pidät itseäsi kypsempänä? Minä en ymmärrä mikä ongelma on sanoa asioista, jotka vaivaavat sinua.

Opetan tyttärelleni tervettä itsetuntoa ja sitä, että sanoo mitä ajattelee ja mitä toivoo ja haluaa. Liian moni naisihminen harjoittaa todella peemäistä passiivis-aggressiivista tapaa "hoitaa asioita". Tämä rasittaa työelämää ja parisuhdetta ja muitakin ihmissuhteita ja sosiaalisia kontakteja -ihan suotta. Suu auki, naiset.

Kannatan rehellisyyttä, mutta en muiden loukkaamista.

Jos en osaa tehdä ensimmäistä ilman jälkimmäistä, olen hiljaa.

Jos totuuden esittäminen on itse tarkoitus, se kannattaa esittää ystävällisesti ja rakentavasti, koska silloin se menee perille aiheuttamatta turhia ilmiöitä kuten sen, että vastaanottaja kokee koko persoonaansa loukatun tai menee asiassa puolustuskannalle.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen rehellinen ja realisti. En kuitenkaan ilkeä. En vaan pidä selän takana haukkumisesta ja juoruilusta ja kieroilusta, joita nää epärehelliset ei-realistit näyttävät liian usein harrastavan. Olen oppinut, että mukava ihminen ei ole ihminen, joka vaikuttaa mukavalta ja osaa esiintyä edukseen. Mukava ihminen on se, jonka suoraselkäiseen toimintaan voi luottaa. Tietää, että hän ajattelee samojen sääntöjen mukaan kaikkien kohdalla ja samojen lainalaisuuksien mukaan kohtelee kaikkia. Eli mielummin hoidan itsekin asiat kuten aikuiset ihmiset. Olen myös valmis ottamaan kritiikkiä vastaan.

Ja miten tämä minun vuodatus liittyi aloitukseen, niin siten, että joskus joitain ärsyttää se, että en halua esim ottaa missään riitatilanteissa puolia tms. Ja moni tulkitsee asian siten,et jos ei häntä kompata, niin sitten ollaan siellä toisella puolella. Moni haluais hirveesti kiskoa minuakin mukaan periaatteitteni vastaiseen toimintaan. Jos sanon, että en ota kantaa kun en tiedä asian toista puolta, olen varmasti hirveä ilkimys. En välitä. Minulle on tärkeämpää, että ihmiset tietävät, että mun sanaan voi luottaa.

Aika pieni ero on sillä että onko toinen realisti/rehellinen tai toinen todella sensitiivinen. Tosin jos on hyvät sosiaaliset taidot niin kyllä pitäis tajuta milloin jokin on loukkaavaa. Joillakin ei vain ole tilanne tajua.

Vierailija kirjoitti:

±0 kirjoitti:

Kyllä! Tästä nousee heti sisäinen pieni aggressio, se tunne kuinka on kokenut suhteettoman epäreilua kohtelua. Inhottava tunne kuitenkin.

Jos olisin hänelle yhtä "rehellinen" kuin hän on ollut minulle (ja muille ihmisille minusta), kertoisin että hän on muihin ihmisiin verrattuna keskimääräistä ailahtelevampaa ja yksinkertaisempaa sorttia ja ei voisi uskoa että aikuinen nainen, jolla on lapsia, käyttäytyy kuin teini-ikäinen prinsessa. Myös lapsiaan kohtaan. Ja että toivon lasten saavan tasapainoisempia ja suoraan sanoen fiksumpia aikuisia elämäänsä, jotteivät luule että hänen käyttäytymisensä on normaalia ja kopioi mallia.

Mutta ei. Tervehdin kohteliaan neutraalisti jos näen. Annan hänen kuvitella itsestään mitä haluaa. Samoin minusta. Olen vain tyytyväinen että emme ole tekemisissä (hän itse näin vaati ja kun noudatin, kuukauden päästä olisi halunnut olla taas ystävää)

Yhteenveto: Saattaa olla että nämä ihmiset saavat viettää paljon aikaa yksin, eikä ketään harmita heidän puolestaan.

Ja pidät itseäsi kypsempänä? Minä en ymmärrä mikä ongelma on sanoa asioista, jotka vaivaavat sinua.

Olen sanonut taannoin asiasta, ettei kohtelu ollut reilua. Vai onko selän takana ympäriinsä haukkuminen koskaan reilua ja kypsää? Etenki kun ne eivät pidä paikkaansa? Olen oppinut siitä että hänen kanssaan ei kannata olla tekemisissä, ellei halua lisää draamaa omaan elämäänsä.

Mielestäni se on kypsempää, mutta miten olisi kannattanut tehdä? Hän ei ottanut sitäkään palautetta hyvin vastaan, aivan kuin moni täällä on sanonut siitä herkkänahkaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Rehellinen on mukava, kun kertoo kuinka väsyneeltä näytän, kuinka emme miehen kanssa ulkoisesti sovi yhteen ollenkaan, kuinka matkakohteemme on oikeastaan aika juntti (tähän perään vielä se kuuluisa, muka hyvää tarkoittava "mutta pääasia että itse tykkäät" - kommentti) ja miten hän ei lähtisi opiskelemaan enää näin vanhana. Hän ei ymmärrä, ettei kaikkea tarvitse kertoa muille.

Toinen rehellinen kertoo työpaikalla muiden virheistä sen seitsemännen kerran ja suureen ääneen. Hän ei ymmärrä, että se ei auta mitään että asiasta tekee ison numeron kaikkien kuullen.

Kolmas rehellinen on ihan omaa luokkaansa. Hän sanoo kahvipöydässä työkaverilleen, ettei tämän lapsen kannata toista kertaa hakea lääkikseen, että jos ei taidot riitä niin ne ei riitä. Ja lihonneelle hän kertoo sen ääneen, ja antaa laihdutusvinkkejä.

Nuo eivät ole rehellsiä, vaan epäkohteliaita. Tarkista sanan merkitys, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt pidä sekottaa ilkeitä ihmisiä ja niitä jotka sanovat asiat niin kuin ne on, silloin kun tarvitsee.

Nykyään aika monet on herkkiä ottamaan asioita itseensä, ja moni ei edes ymmärrä, että maailma vaan ei ole niin pumpulinen kuin haluaisimme, joku joutuu hoitamaan niitä ikäviä asioita.

Aikuisille tuottaa usein ongelmaa ottaa vastaan palautetta, niin omaan terveydentilaansa, elintapoihinsa, ja työssä toimimiseen tai toimimattomuuteen.

Haetaan apua mielenterveyteen, lihavuuteen ymv, mutta ei kestetä kuitenkaan sitä että kuullaan miten itse voisi vaikuttaa omiiin asioihinsa tai että ihan itse jos ottaisi itseään niskasta kiinni, moni asia olisi paremmin.

Olemme liikaa tässä hoivayhteiskunnassa tukeutuneet asenteeseen: joku muu hoitaa, vaikka kaikki lähtee yksilöstä ja itsestään, sellainen ihminen ei kestä totuutta juuri mistään, ellei se ole hänelle edullinen totuus.

On terveydenhuollon asia hoitaa masennusta ja lihavuutta, ja kyllä, suorin sanoin mutta kannustavasti.

On kuitenkin eri asia, jos naapurin Riitta kehottaa lihavaa välttämään pullan syömistä pihatalkoissa, tai anoppi käskee ottamaan itseään niskasta kiinni kun äidillä on baby blues.

Yhteisöllisyys on tärkeää kansanterveyden edistämisessä, mutta rajansa kaikella. Lihavuutta kyllä käsitellään medioissa ja sen vaaroista puhutaan, kuten myös alkoholin ja liikkumattomuuden. Mutta on aikoja jolloin tavallinen tallaaja ei ole mitään muuta kuin moukka ja juntti, kun laukoo rehellisiä ohjeitaan muille.

±0 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

±0 kirjoitti:

Kyllä! Tästä nousee heti sisäinen pieni aggressio, se tunne kuinka on kokenut suhteettoman epäreilua kohtelua. Inhottava tunne kuitenkin.

Jos olisin hänelle yhtä "rehellinen" kuin hän on ollut minulle (ja muille ihmisille minusta), kertoisin että hän on muihin ihmisiin verrattuna keskimääräistä ailahtelevampaa ja yksinkertaisempaa sorttia ja ei voisi uskoa että aikuinen nainen, jolla on lapsia, käyttäytyy kuin teini-ikäinen prinsessa. Myös lapsiaan kohtaan. Ja että toivon lasten saavan tasapainoisempia ja suoraan sanoen fiksumpia aikuisia elämäänsä, jotteivät luule että hänen käyttäytymisensä on normaalia ja kopioi mallia.

Mutta ei. Tervehdin kohteliaan neutraalisti jos näen. Annan hänen kuvitella itsestään mitä haluaa. Samoin minusta. Olen vain tyytyväinen että emme ole tekemisissä (hän itse näin vaati ja kun noudatin, kuukauden päästä olisi halunnut olla taas ystävää)

Yhteenveto: Saattaa olla että nämä ihmiset saavat viettää paljon aikaa yksin, eikä ketään harmita heidän puolestaan.

Ja pidät itseäsi kypsempänä? Minä en ymmärrä mikä ongelma on sanoa asioista, jotka vaivaavat sinua.

Olen sanonut taannoin asiasta, ettei kohtelu ollut reilua. Vai onko selän takana ympäriinsä haukkuminen koskaan reilua ja kypsää? Etenki kun ne eivät pidä paikkaansa? Olen oppinut siitä että hänen kanssaan ei kannata olla tekemisissä, ellei halua lisää draamaa omaan elämäänsä.

Mielestäni se on kypsempää, mutta miten olisi kannattanut tehdä? Hän ei ottanut sitäkään palautetta hyvin vastaan, aivan kuin moni täällä on sanonut siitä herkkänahkaisuudesta.

Ainakin haukut ihan ala-arvoisella tavalla toista. Kyllä mulle tulee sellaisesta hieman epäkypsä viba. Mut ilmeisesti olet rakentavasti hänelle kuitenkin palautteesi esittänyt? Sitten et voi muuta.

Moukkamaisuutta, töykeyttä, empatiakyvyn ja käytöstapojen puutetta. Sitähän tuo "rehellisyys" ja "suorapuheisuus" usein on. Se on myös kyvyttömyyttä olla hienotunteinen ja kohdella muita arvostavasti ja kunnioittavasti. Nämä käytöstavathan opitaan usein jo lapsuudenkodissa. Eli näin käyttäytyvälle voi sanoa: kerro lisää itsestäsi ja taustastasi.

Mun mielestä siinä että on realisti ei ole mitään pahaa. Tietenkin aina voi katsoa mitä töksäyttää ja kenelle ja missä tilanteessa. Joskus jotkut ihmiset ansaitsevat töksäytyksen. Kaikkein kamalimpia ja tyhmimpiä aikuisia ovat luulottelijat. Eli sellaiset jotka olettavat asioita toisista ihmisistä ja nämä oletukset perustuvat omiin milikuviin ja johonkin yhteen pikkuasiaan jonka he ehkä tietävät. Sitten sitä omaa mielikuvaa toisesta muokataan omassa päässä vastaamaan sitä kuvaa minkä henkilö haluaa luoda toisesta henkilöstä. Sitten tätä mielikuvaa jatllaan muille juorujen muodossa ja kuulijat eivät tietenkään voi tietää mikä on totta ja mikä ei. Fiksu kuulija tietenkin tekee omat päätöksensa aina muulla tavalla kun huhupuheiden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

±0 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

±0 kirjoitti:

Kyllä! Tästä nousee heti sisäinen pieni aggressio, se tunne kuinka on kokenut suhteettoman epäreilua kohtelua. Inhottava tunne kuitenkin.

Jos olisin hänelle yhtä "rehellinen" kuin hän on ollut minulle (ja muille ihmisille minusta), kertoisin että hän on muihin ihmisiin verrattuna keskimääräistä ailahtelevampaa ja yksinkertaisempaa sorttia ja ei voisi uskoa että aikuinen nainen, jolla on lapsia, käyttäytyy kuin teini-ikäinen prinsessa. Myös lapsiaan kohtaan. Ja että toivon lasten saavan tasapainoisempia ja suoraan sanoen fiksumpia aikuisia elämäänsä, jotteivät luule että hänen käyttäytymisensä on normaalia ja kopioi mallia.

Mutta ei. Tervehdin kohteliaan neutraalisti jos näen. Annan hänen kuvitella itsestään mitä haluaa. Samoin minusta. Olen vain tyytyväinen että emme ole tekemisissä (hän itse näin vaati ja kun noudatin, kuukauden päästä olisi halunnut olla taas ystävää)

Yhteenveto: Saattaa olla että nämä ihmiset saavat viettää paljon aikaa yksin, eikä ketään harmita heidän puolestaan.

Ja pidät itseäsi kypsempänä? Minä en ymmärrä mikä ongelma on sanoa asioista, jotka vaivaavat sinua.

Olen sanonut taannoin asiasta, ettei kohtelu ollut reilua. Vai onko selän takana ympäriinsä haukkuminen koskaan reilua ja kypsää? Etenki kun ne eivät pidä paikkaansa? Olen oppinut siitä että hänen kanssaan ei kannata olla tekemisissä, ellei halua lisää draamaa omaan elämäänsä.

Mielestäni se on kypsempää, mutta miten olisi kannattanut tehdä? Hän ei ottanut sitäkään palautetta hyvin vastaan, aivan kuin moni täällä on sanonut siitä herkkänahkaisuudesta.

Ainakin haukut ihan ala-arvoisella tavalla toista. Kyllä mulle tulee sellaisesta hieman epäkypsä viba. Mut ilmeisesti olet rakentavasti hänelle kuitenkin palautteesi esittänyt? Sitten et voi muuta.

Pointti oli juuri se, että jos olisin hänen tyylillään "rehellinen ja realisti", esittäisin asian juurikin tuolla tavalla ja tasolla.

Vierailija kirjoitti:

10, miksi asioiden puhumisesta niiden oikeilla nimillä ja niin kuin ne, on sinusta turhan töksäyttelyä? Perustele? 

Elämässä on asioita, jotka ei muutu kauniiksi vaikka miten koitat aikuiselle ihmiselle asiaa värittää vaaleanpunaiseksi. Sinänsä hauskaa, että näille herkille aikuisille hyvät asiat saa kertoa, mutta ikäviä ei.

Jokainen toki saa elää missä kuplassa haluaa, itse arvostan ihmistä joka kertoo asian niin kuin se on, eikä niin kuin toinen haluaa sen kuulevan.