Voiko ihan hirveestä rapakunnosta saada vielä ittensä kuntoon lähes 50-vuotiaana?
Painoindeksi on joku 31 ja kunto on ihan nolla! Hikoilen jo eväni räväyttämisestä:) ( ei oikeasti naurata)
Miten kannattaisi aloittaa? Crossari käytössä ja uiminen, kävely lajeina tulisivat kysyyseen nyt alkuun.Olen ollut suurimman osan elämästäni normaalipainoinen, mutta mies lähti yllättäen 25 vuoden jälkeen ja se sai tämän aikaan minussa:(
Neuvoja?
Kommentit (67)
Kävelen joka päivä n 4km n tunnissa, vähän alle. Nostaako tämä kuntoa yhtään?
Vierailija kirjoitti:
Kävelen joka päivä n 4km n tunnissa, vähän alle. Nostaako tämä kuntoa yhtään?
Riippuu ihan siitä, mikä on nykyinen kuntosi. Jos se on tarpeeksi huono, niin nostaa. Nopeus on kyllä aika hidas, mutta se voi olla sinulle juuri sopiva. Mitä tapahtuu, jos kävelet välillä reippaammin? Hengästytkö?
Pitää vain aloittaa hitaalla kiihdytyksellä.
Aloita rauhallisesti! Jos personal trainer ei tiedä, mitä tekee, niin homma voi mennä pieleen silläkin. Kävely on hyvä ja uiminen.
Yritä saada joka päivään lisää jotain fyysistä tekemistä, sen ei tarvitse olla kuin viisi minuuttia jossain kohtaa. Jos jossain olet käyttänyt hissiä, menekin rappusilla. Jne.
Vähän kerrassaan voit miettiä sitä kuntosalia sitten, mutta rauhallisesti liikenteeseen!
Minä aloitin kuntosalin 51-vuotiaana. Ensimmäiset kerrat olivat turhauttavia, mutta pikkuhiljaa pääsin vauhtiin. Lihaskunto on parantunut. Nuorilla tulokset näkyvät nopeammin, mutta älä lannistu. Jos saat jostakin ravitsemusneuvontaa, ota se vastaan. Pikadieetit ei toimi.
Liikunnalla ei ole terveysvaikutuksia jos siitä ei nauti.
Mihin aikaan päivästä sen tekee, sekin vaikuttaa.
Jos autoilet, vähennä sitä. Jos bussilla, jää pois paria pysäkkiä ennen jne. Monta pientä muutosta!
Sinne vaan lenkille, kyllä ne nivelet ja sydän kestää läpi elämän.
Oma korteni kekoon:
- hanki aktiivisuusranneke ja kerää 7500 askelta päivässä. Jos ulos lähteminen ei hotsita, niin hyvää musaa netistä ja kreisibailaa-kuin-marin tunnin ajan
- mulla on crosstrainer ja se on ihan hiton raskas, eli aloittelijalle kävely voi olla parempi aloitus
- ajattele, että liikunta on liikkumisen lisäksi henkisen hyvinvoinnin lähde, pyhiinvaellus itseesi
- vastuskuminauhajumppa ja toiminnallista venyttelyä lisäksi
- aloita vaikka täällä (vai löytyykö parempi alusta?) av:llä haasteketju, kerätään tsemppiryhmä kasaan!
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain aloittaa hitaalla kiihdytyksellä.
Lähtötilanne oli, etten jaksanut juosta edes 500 metriä. Nyt päälle 50 vuotiaana kilometrejä kertyy sen kummemmin itseä rasittamatta 1500 vuodessa ja päälle pyöräilyä, hiihtoa ja lihaskuntoa. Syke on reippaassa kävelyssä alhaisempi kuin aemmin sohvalla maatessa.
Itse löin hanskat tiskiin 10 vuotta sitten 40 - vuotiaana. Lähinnä join alkoholia, kahvia ja teetä, joten painoni ei noussut, kuin 3 kiloa. En toki syönytkään.
Yleiskunto ( puhun vanhanaikaisesti hapenottokyvystä ) romahti täysin. Etätyö vielä.
Olen 80 -luvun juppiajoista asti pitänyt salilla käyviä idiootteina, narsistisina ja kaiken kaikkiaan epäilyttävinä tyyppeinä.
Nyt olen alkanut kuitenkin menemistä. Ikkunasta nähtynä se näyttää joltain scifilaitokselta.
Minun varmaan kannattaisi ottaa joku turrekierros, eli pt?
Enhän edes tiedä, miten siellä käyttäydytään, tehdään?
Vatsalihakset saan toki kotona hinkattua, entä rinta - ja kädet, jalat?
Pakko kai lähteä kävelemäänkin. Haaveilen, että voisin viiden vuoden päästä juosta purukierroksen ( 2, 8 km . ) kohtuullisesti nauttien.
Onko absurdi haave? - Ajattelin vuoden vain kävellä pitkiä lenkkejä.
Alkoholista ja savukkeista luopuminen tulee olemaan vaikeaa. Enkä Aasta kokonaan luovukaan siis - tupakoinnista kai siis semipakko?
Tiedän, että tässä meidän wannabe- apuraha - taiteilija -asunnossamme naisystäväni tulee nauramaan tälle projektille. Voiko aloitteleva liikkuva olla seksikäs, vai mahdollisesti jopa hyvä sängyssä?
Jos rahat eivät riitä PT:n palkkaamiseen mutta haluaa kirittäjää, niin kannattaa hankkia lenkki- tai kuntosalikaveri jolla on niin ikään tavoitteena parempi terveys. Itse numero-orientoituneena ihmisenä olen tykännyt myös aktiivisuusrannekkeesta (tai minun tapauksessani sormuksesta), josta näkee päivittäiset askelmäärät ja leposykkeen kehityksen.
Vierailija kirjoitti:
Itse löin hanskat tiskiin 10 vuotta sitten 40 - vuotiaana. Lähinnä join alkoholia, kahvia ja teetä, joten painoni ei noussut, kuin 3 kiloa. En toki syönytkään.
Yleiskunto ( puhun vanhanaikaisesti hapenottokyvystä ) romahti täysin. Etätyö vielä.
Olen 80 -luvun juppiajoista asti pitänyt salilla käyviä idiootteina, narsistisina ja kaiken kaikkiaan epäilyttävinä tyyppeinä.
Nyt olen alkanut kuitenkin menemistä. Ikkunasta nähtynä se näyttää joltain scifilaitokselta.
Minun varmaan kannattaisi ottaa joku turrekierros, eli pt?
Enhän edes tiedä, miten siellä käyttäydytään, tehdään?
Vatsalihakset saan toki kotona hinkattua, entä rinta - ja kädet, jalat?
Pakko kai lähteä kävelemäänkin. Haaveilen, että voisin viiden vuoden päästä juosta purukierroksen ( 2, 8 km . ) kohtuullisesti nauttien.
Onko absurdi haave? - Ajattelin vuoden vain kävellä pitkiä lenkkejä.
Alkoholista ja savukkeista luopuminen tulee olemaan vaikeaa. Enkä Aasta kokonaan luovukaan siis - tupakoinnista kai siis semipakko?
Tiedän, että tässä meidän wannabe- apuraha - taiteilija -asunnossamme naisystäväni tulee nauramaan tälle projektille. Voiko aloitteleva liikkuva olla seksikäs, vai mahdollisesti jopa hyvä sängyssä?
Tuossa osuit naulan kantaan, että jo ammoisista juppiajoista asti olen arvioinut kuntosalilla pullistelijat lähinnä kekkuloija-tyypeiksi.
Eikä nuo salibeibet kyllä ole sen kummempia.
Pitäisi kyllä jotain tehdä. Lähinnä alkaa liikkuminen olla ns jonontukkeena junissa ja lentokoneissa, kun matkustan. Ei ole jalkalihaksia eikä näköjään isoja vartalon lihaksiakaan.
Vierailija wrote:
Olen niin huonossa kunnossa! Polvet ei kestä pitkiä kävelylenkkejä, jumpat ei onnistu kun asun skutsissa.
Mistä tässä voi vanha ja ylipainoinen aloittaa? Tuntuu epätoivoiselta.
83,2kg 166cm
Tämä oli minun kirjoittama. Tänä aamuna 85,4kg. Aina väsynyt, paljon kipuja ja kulumia.
Kyllä voi, helpostikin. Minä olin tuossa tilanteessa noin 65-vuotiaana ja aloin ensin kävellä, sitten juosta. Ei minusta mitään pikamatkan kiituria ole tullut vieläkään, mutta puolimaratonin kipitän kevyesti ja pisimmät juoksulenkkini ovat yli 30-kilometrisiä, ilman kävely- ym. taukoja.
Voi. Harjoittelulla.
Korjaa ruokavalio myös. Vaivaa on pitänyt nähdä että on noin lihava.
Onko lisää hyviä vinkkejä millä itse olette saaneet kuntoa parannettua? Asun maalla: ei kuntosaleja eikä ohjatttuja jumppia, vaan metsää ja sit tuo meri. Onko hyviä jumppavideoita joita kokeilla? Eräs kuntosali mainosti virtuaalijumppia, mitenköhän ne toimisi? Vaatiiko jtn teams-kameroita ja nettiosaamista? Viimeksi kun jumppasin niin se oli c-kasetin ohjeilla.
Vanha ketju mutta aina voi lähtötasosta parantaa. Jos ihan rapakunnossa niin tuloksia tulee melko nopeasti.
Sain keski-ikäisenä vaikean luunmurtuman, joka piti leikata, ja toipumisaika oli pitkä. Sairaalan fysioterapeutti neuvoi minulle sängyssä tehtävän lyhyen jumpan (ensin kerran päivässä, sitten monta kertaa päivässä). Pidin sitä naurettavan kevyenä ja helppona, mutta tein sen tunnollisesti. Ja kuntouduin paljon keskimääräistä nopeammin.
Tästä opin miten ihan pienikin jumppaaminen esim. käsipainojen kanssa voi olla merkittävää, jos sen tekee joka päivä. Jos et ehdi puolta tuntia, tee kymmenen minuuttia. Viisi minuuttiakin on parempi kuin nolla minuuttia.
Esim. näin:
1) ala kävellä 4 - 6 krt viikossa puolen tunnin lenkkejä
2) jatka kovemmalla vaihdilla niin että hiki nousee pintaan
3) jatka niin että osa lenkeistä (esim viikonlopuisin on tunnin mittaisia
4) ala ottaa kävellessä pieniä juoksupyrähdyksiä
Vähitellen ala samalla tehdä kotijumppaa käsipainojen kanssa ja hiljakseen käyttää sitä crosstraineriä.
Kun loppusyksyn jäät tulee, olet jo crosstrainer-kunnossa eikä käy niin että jätät liikkumatta sään takia.
Uskon että onnistuu, ainakin toiseen suuntaan se onnistuu...