Mitä tekisit tilanteessani?
Olen joutunut tahtomattani, muita auttaakseni velkakierteeseen. Palkastani jää käteen 400 e kuussa, kun maksan vuokrani ja nuo muiden aiheuttamat velat.
Työni on stressaavaa ja raskasta ja tuntuu, että olen työni orja.
Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, ottaa loparit ja jättää kaikki maksamatta. Luottotiedothan siinä menisivät, mutta enemmän rahaa jää varmaan käteen ihan sossun eläteilläkin?
En vaan jaksa enää, koska ennen terve mieleni alkaa hajota tähän kaikkeen. Ei ole ystäviäkään ja työni kautta niitä mahdoton ainakaan saada.
Olen käynyt jo kerran velkajärjestelyn läpi yritykseni mentyä konkkaan aikoinaan, joten en varmaan saa enää mitään apuja mistään. Työsuhdekaan ei ole pysyvä, joten ei ole mahdollisuuksia halvempikorkoisiin lainoihin. Ei ole ketään, joka auttaisi, vaan olen tässä ihan yksin nyt. En kyllä näe mitään järkeä varsinkaan, kun kroppakin alkaa hajoamaan pikkuhiljaa työn aiheuttamiin rasitusvammoihin ja psyyke ei oikein kestäisi työtä muutenkaan.
No minähän en ikinä olisi tuossa tilanteessa koska EN IKINÄ TAKAISI KENENKÄÄN LAINOJA. En ikinä. En kenenkään. En edes aviopuolison.