Lue keskustelun säännöt.
Ihan oikeastiko ihmiset ajattelee, että jos jollain menee hyvin
22.08.2017 |
niin se kaikki on tippunut taivaalta. Ja kun menee hyvin, ei tietenkään joudu tekemään töitä, jotta kaikki jatkuu hyvänä. Itse sitten valitetaan, kun kaikki muut on syntynyt kultalusikka suussa, kun itse keskittyy valittamaan muiden menestyksestä. Itsehän on tehnyt niin paljon töitä, mutta tullut vastoinkäymisiä, joita muilla ei tietenkään ole. Maailma vaan on niin epäoikeudenmukainen paikka, että kaikki muut on menestyneet, vaikka itse kuuluisi olla maailmanvaltias vaivaan nähden.
Parhaita ovat nämä kommentit, että väitetään ettei osaa arvostaa mitä on.
Taustalla voi sitten olla mitä aina orpoudesta, kiusaamisesta aina hyväksikäyttöihin, mistä huolimatta rakennettu hyvä elämä. Sitä vaan ei mainosteta vaan eletään tässä ja nyt eikä valiteta kuinka itse nyt oli niin epäonninen.
Usein vielä näillä valittajilla kuitenkin hyvä elämä verrattuna näihin menestyneempiin ennen menestystä, mutta omalla työllä noustu ojasta, kun ei ole tuhlattu aikaa valittamiseen.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään kaikki ole tippunut taivaalta, mutta kenenkään menestys ei ole ns. omaa ansiota täysin. Moni menestyvään sikäli kykenevä ihminen sairastuu matkan varrella ja menestys jää sikseen. Jos miettii esim vaikeita psyykkisiä ongelmia, niin psykoterapia on aika kallista, osa joutuu maksamaan sen omasta pussista jos yhteiskunta ei tue, joten miten esim kuntoutustuella tai eläkkeellä oleva maksaa satojen eurojen terveydenhoitomenoja? Ja kun sairaus ei parane ilman hoitoa, niin sitten jää ilman sitä koulutusta ja menestystä, vaikka lahjoja olisi. Näin se vaan menee, että ihmiset on lähtökohtaisesti eri tasoilla tässäkin yhteiskunnassa. Jos on varaa hoitaa itseään tai jopa paremmin niin, ettei sairastu ollenkaan, niin lähökohdat ovat paljon ruusuisammat kuin monella.
Tämä on juuri tätä. Oma vastoinkäyminen otetaan tekosyyksi menestymättömyyteen ja annetaan itselle lupa olla yrittämättä ja katkeroitua muille. Ja jos taas lähdetään vertailemaan ongelmia niin moni isommista ongelmista elämässä kärsivä tehnyt enemmän sen eteen, että elämästä tulee parempaa sen sijaan, että keskittyy valittamiseen kuin valittaja itse. Joka tapauksessa voi saada itselle sen parhaan elämän, kun ei luovuta. Vastoinkäymiset kuuluu kaikkien elämään. Kuka tahansa voi sairastua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksikähän sua tuo asia nyt niin kovasti riepoo? Antaa ihmisten rutista ja valittaa. Joskus niiden vaikeuksien potemiseen ja suremiseen vaan tarvitaan aikaa. Minkäs teet, et voi muuttaa muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hönöt jutut sulla ap.
Ihan hönöt argumentit sulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään kaikki ole tippunut taivaalta, mutta kenenkään menestys ei ole ns. omaa ansiota täysin. Moni menestyvään sikäli kykenevä ihminen sairastuu matkan varrella ja menestys jää sikseen. Jos miettii esim vaikeita psyykkisiä ongelmia, niin psykoterapia on aika kallista, osa joutuu maksamaan sen omasta pussista jos yhteiskunta ei tue, joten miten esim kuntoutustuella tai eläkkeellä oleva maksaa satojen eurojen terveydenhoitomenoja? Ja kun sairaus ei parane ilman hoitoa, niin sitten jää ilman sitä koulutusta ja menestystä, vaikka lahjoja olisi. Näin se vaan menee, että ihmiset on lähtökohtaisesti eri tasoilla tässäkin yhteiskunnassa. Jos on varaa hoitaa itseään tai jopa paremmin niin, ettei sairastu ollenkaan, niin lähökohdat ovat paljon ruusuisammat kuin monella.
Tämä on juuri tätä. Oma vastoinkäyminen otetaan tekosyyksi menestymättömyyteen ja annetaan itselle lupa olla yrittämättä ja katkeroitua muille. Ja jos taas lähdetään vertailemaan ongelmia niin moni isommista ongelmista elämässä kärsivä tehnyt enemmän sen eteen, että elämästä tulee parempaa sen sijaan, että keskittyy valittamiseen kuin valittaja itse. Joka tapauksessa voi saada itselle sen parhaan elämän, kun ei luovuta. Vastoinkäymiset kuuluu kaikkien elämään. Kuka tahansa voi sairastua.
Ei ole kyse siitä. Moni elää kuplassa, että Suomessa saa aina hyvää hoitoa kun tarvitsee. Ei saa. Kyse ei ole mistään vastoinkäymisestä vaan vaikeasta psykkisestä sairaudesta. Roikuin muutaman vuoden huonon hoidon varassa. Vihdoin pääsin hyvin hoitoon. Mutta tappelu hoidon rahoituksesta on aika raskasta. Olen joutunut mm. ottamaan velkaa sairauteni hoitoon ja sairauden aikaiseen elämään. En ole ollut yrittämättä, päinvastoin. Minulle pelkästään hengissä selviäminen on kokopäiväistä työtä. Katsotaan nyt, hoidetaanko sairauteni loppuun, vai joudunko eläkkeelle. Yliopistolle pääsin opiskelemaan muutama vuosi sitten. Opinnot eivät tietenkään ole edenneet suunnitelulla tavalla. Oma sairauteni vaikuttaa ihan kaikkeen.
Ne, jotka ovat selvinneet elämän vaikeista asioista, eivät ymmärrä, kuinka onnekkaita ovat. He eivät ymmärä, että osa ihmisistä tosiaan on niin sairaita, että tarvitsee vuosien hoitoa ja että sairaus ei parane "ottamalla itseään niskasta kiinni". Sanotko syöpäsairaallekin, että ottaa itseään niskasta kiinni eikä anna syövän levitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksikähän sua tuo asia nyt niin kovasti riepoo? Antaa ihmisten rutista ja valittaa. Joskus niiden vaikeuksien potemiseen ja suremiseen vaan tarvitaan aikaa. Minkäs teet, et voi muuttaa muita ihmisiä.
Koska nämä tulevat itse valittamaan niille, jotka menestyy, että ovat päässeet jotenkin helpommalla elämässä. Yleensä kyse ei ole myöskään ajan ottamisesta omien vaikeuksien läpi pääsemiseen, kun päämääränä ei ole päästä elämässä eteen päin vaan tuudittautua uskoon, että on itse saanut epäoikeudenmukaista kohtelua, joka oikeuttaa oman toiminnan.
No eihän tietenkään aina kaikki ole tippunut automaattisesti, mutta ap sortuu itsekkin yleistykseen kun kuvittelee, että jos ei mene hyvin, niin se taas sitten on aina kiinni siitä ettei vain viitsi muuta tehdä kuin valittaa. Samaa paskaa ajattelua, eri paketissa vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään kaikki ole tippunut taivaalta, mutta kenenkään menestys ei ole ns. omaa ansiota täysin. Moni menestyvään sikäli kykenevä ihminen sairastuu matkan varrella ja menestys jää sikseen. Jos miettii esim vaikeita psyykkisiä ongelmia, niin psykoterapia on aika kallista, osa joutuu maksamaan sen omasta pussista jos yhteiskunta ei tue, joten miten esim kuntoutustuella tai eläkkeellä oleva maksaa satojen eurojen terveydenhoitomenoja? Ja kun sairaus ei parane ilman hoitoa, niin sitten jää ilman sitä koulutusta ja menestystä, vaikka lahjoja olisi. Näin se vaan menee, että ihmiset on lähtökohtaisesti eri tasoilla tässäkin yhteiskunnassa. Jos on varaa hoitaa itseään tai jopa paremmin niin, ettei sairastu ollenkaan, niin lähökohdat ovat paljon ruusuisammat kuin monella.
Tämä on juuri tätä. Oma vastoinkäyminen otetaan tekosyyksi menestymättömyyteen ja annetaan itselle lupa olla yrittämättä ja katkeroitua muille. Ja jos taas lähdetään vertailemaan ongelmia niin moni isommista ongelmista elämässä kärsivä tehnyt enemmän sen eteen, että elämästä tulee parempaa sen sijaan, että keskittyy valittamiseen kuin valittaja itse. Joka tapauksessa voi saada itselle sen parhaan elämän, kun ei luovuta. Vastoinkäymiset kuuluu kaikkien elämään. Kuka tahansa voi sairastua.
Ei ole kyse siitä. Moni elää kuplassa, että Suomessa saa aina hyvää hoitoa kun tarvitsee. Ei saa. Kyse ei ole mistään vastoinkäymisestä vaan vaikeasta psykkisestä sairaudesta. Roikuin muutaman vuoden huonon hoidon varassa. Vihdoin pääsin hyvin hoitoon. Mutta tappelu hoidon rahoituksesta on aika raskasta. Olen joutunut mm. ottamaan velkaa sairauteni hoitoon ja sairauden aikaiseen elämään. En ole ollut yrittämättä, päinvastoin. Minulle pelkästään hengissä selviäminen on kokopäiväistä työtä. Katsotaan nyt, hoidetaanko sairauteni loppuun, vai joudunko eläkkeelle. Yliopistolle pääsin opiskelemaan muutama vuosi sitten. Opinnot eivät tietenkään ole edenneet suunnitelulla tavalla. Oma sairauteni vaikuttaa ihan kaikkeen.
Ne, jotka ovat selvinneet elämän vaikeista asioista, eivät ymmärrä, kuinka onnekkaita ovat. He eivät ymmärä, että osa ihmisistä tosiaan on niin sairaita, että tarvitsee vuosien hoitoa ja että sairaus ei parane "ottamalla itseään niskasta kiinni". Sanotko syöpäsairaallekin, että ottaa itseään niskasta kiinni eikä anna syövän levitä?
"Ne, jotka ovat selvinneet elämän vaikeista asioista, eivät ymmärrä, kuinka onnekkaita ovat."
JUURI, JUURIKIN TÄMÄ! Ei se ole ollut kenellekään sen helpompaa. Ei ihminen ole onnekas, että on selvinnyt vaan tehnyt jotain sen eteen. Ei kukaan parane itsestään, ei. Itse se apu täytyy hakea. Et ole ainut, joka joutuu hoitonsa kustantamaan. Sairauden ottaminen tekosyyksi kaikkeen, opiskelujen sujumiseen jne. Ei, teet sen minkä pystyt, yrität parhaasi valittamatta, että muilla on jotenkin helpompaa. Kyllä muillakin on ongelmia, sillä sitä se elämä on. Mutta juurikin se erottaa, että ketkä painaa liska limassa, vaikka muiden lähtökohdat olisi paremmat ja ketkä jää valittamaan ja tyytyy kohtaloonsa.
Vierailija kirjoitti:
No eihän tietenkään aina kaikki ole tippunut automaattisesti, mutta ap sortuu itsekkin yleistykseen kun kuvittelee, että jos ei mene hyvin, niin se taas sitten on aina kiinni siitä ettei vain viitsi muuta tehdä kuin valittaa. Samaa paskaa ajattelua, eri paketissa vain.
Kyllä se on itsestä kiinni. Kenestä muustakaan? Aikuiset ihmiset ei osaa ottaa vastuuta omasta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menestymiseen tarvitaan: terveyttä, älyä, onnellinen lapsuus, kouluaika ilman kiusaamista, tukijoita jotka vahvistavat osaamisesi ja potentiaalisi jo lukiossa, keskittyminen tähän erikoisosaamiseen ja työskentelyä sen eteen että edistyt, oikea mieliala ja asenne, hyviä sattumuksia sekä oikeat verkostot ja puhdasta sattumaa & onnea olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Tarkoittaako tuo sitä, että on onnellinen, niin enpä usko. Mutta empatiaa pitäisi olla sen verran, ettei syyllistä sellaisia, joilla tämä kaava ei ole mennyt ihan nappiin. Lisäksi täytyy muistaa, että onnikin voi kääntyä.
Ap, hyväosaisilla on oikeastaan aina taipumus nähdä menestyksensa vain oman kovan työnteon ja viisauden tulokseksi. Ja vastaavasti ajatella, että huono-osaisuus on ihmisistä itsestään kiinni, mitäs eivät viitsi/osaa ponnistella!
Todellisuudessa se on moneen, moneen kertaan sosiologiassa ja tilastotieteessä todettu, että hyväosaisuus ja huono-osaisuus periytyy, enkä nyt siis tarkoita pelkästään geenejä.
Hyvätuloisessa perheessa asutaan hyvällä alueella, kustannetaan lapselle hyviä harrastuksia, kursseja ja matkoja, jotka antavat sellaista kulttuuripääomaa ja suhdeverkostoja, joita ei vähäosaisilla lapsilla lähiöissä ole.
Vanhemmat omalla esimerkillään ja sivistysarvostuksillaan ohjaavat lasta huomaamattaankin parempiin valintoihin kuin jos lapsella olisi alkoholisoitunut pitkäaikaisyhäri kotona elämisen mallinaan.
Jos hyväosaisen perheen vesa sairastuu tai tarvitsee tukiopetusta, perheellä on varaa kustantaa terapiat, preppaiskurssit ja tukiopetukset. Huono-osaisen perheen lapselle ei välttämättä saada terapiaa, ei tukiopetusta, ja hän syrjäytyy.
Joten vastoinkäymisten edessäkin se hyväosainen lapsi on paljon helpommassa ja onnekkaammassa asemassa.
Totya kai aina on yksilöitä, jotka menestyvät todella kurjistakin oloista, mutta se on kymmeniä kertoja vaikeampaa kuin jos lähtökohdat ovat vaikeat. Ja totta kai joskus hyväosaisten perheiden vesatkin syrjäytyvät, kaikista turvaverkoista huolimatta. Koska kyse on ihmisistä, mitään sataprosenttisesti kaikkiin pätevää sääntöä EI ole.
Mutta keskimäärin se siis on noin.
Ap lue nämä:
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/179664-tutkimus-suomalaisperhe…
"Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen perusteella perusta aikuisiän hyvinvoinnille luodaankin yhä lapsuudessa.
Jos perheellä menee huonosti, ongelmilla on taipumus kasaantua ja siirtyä vanhemmilta lapsille.
Tutkija Reija Paanasen mukaan huono-osaisuus ei siis ole geeneissä, vaan kyse on sosiaalisesta perimästä, joka vaikuttaa esimerkiksi asenteisiin ja arvoihin.
– Kehitys on menossa tuloerojen kasvun myötä taaksepäin. 1950-luvun kaltaista sosiaalista nousua ei enää tapahdu, Paananen arvioi.
Tutkijan mielestä Suomessa pitäisikin puhua syrjityistä, sillä syrjäytyminen on harvoin kenenkään valinta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A) Vastoinkäymisten voittamiseen tarvitaan motivaatiota ja luonteenlujuutta. Noita asioita joko on ihmisellä tai sitten ei ole, ihminen ei itse kuitenkaan päätä, että onko varustettu näillä ominaisuuksilla.
B) Kaikista ei todellakaan ole kaikkeen, ei vaikka kuinka yrittäisi, sokeasta ei tule taidemaalaria eikä kuurosta tule säveltäjää. Aiai, pahoittelut nyt vien ilon Beethoven-letkautuksesta, hänkin kuuroutui vasta kun oli jo huipulla ja kykeni näin säveltämään päänsä sisällä silkan muistin varassa. Samat asiat mitkä pätee ulkoisiin ominaisuuksiin pätee myös sisäisiin ominaisuuksiin, ihminen jolla ei ole suuntavaistoa/hahmotuskykyä ei voi olla kartturi. Nämä esimerkit nyt hyvin karkeita ja yksinkertaisi, varitaatioita tässä asiassa on paljon esim. ihminen joka ei kykene syystä tai toisesta opiskelemaan pitkään ja keskittyneesti ei voi kouluttautua ammattiin josta saisi hyvää palkkaa.
C) Kaikki eivät menesty edes yrittämällä, sellaiset jotka tavoittelevat kuuta taivaalta sitä saavuttamatta yleensä masentuvat ja tekevät itsemurhan. Ns. luovuttaminen ja vähempään tyytyminen on siis yksi keino suojella mieltä ja saavuttaa onnellisuus.
D) Ikuisia valittajia löytyy myös niistä menestyneistä, kun mikään ei ole tarpeeksi jne. Onnellisuus ei ole kiinni ulkoisisista tekijöistä, onnellisuus tule ihmisen sisältä, sitä ei voi ostaa.
Kyllä se hyvä tulee taivaalta. En tiedä ketään, joka olisi ihan omaa erinomaisuuttaan kyennyt saamaan hyvän vihreän oksan alleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menestymiseen tarvitaan: terveyttä, älyä, onnellinen lapsuus, kouluaika ilman kiusaamista, tukijoita jotka vahvistavat osaamisesi ja potentiaalisi jo lukiossa, keskittyminen tähän erikoisosaamiseen ja työskentelyä sen eteen että edistyt, oikea mieliala ja asenne, hyviä sattumuksia sekä oikeat verkostot ja puhdasta sattumaa & onnea olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Tarkoittaako tuo sitä, että on onnellinen, niin enpä usko. Mutta empatiaa pitäisi olla sen verran, ettei syyllistä sellaisia, joilla tämä kaava ei ole mennyt ihan nappiin. Lisäksi täytyy muistaa, että onnikin voi kääntyä.
Eikä tarvita! Menestymiseen tarvitaan juurikin niitä vastoinkäymisiä, väitän minä. Ne elämässä opettaa. Esimerkiksi kiusaaminen ei automaattisesti tarkoita, että ei voisi menestyä. Kuinka montaa nyt rikasta, menestynyttä ja hyvää elämää on nuoruudessa kiusattu? No, aika montaa. Ovat vielä niitä tunnetuimpia henkilöitä, joiden tarinat inspiroivat eniten.
Ja haluan nyt sanoa, että en syyllistä niitä, joilla elämässä vastoinkäymisiä tai halua arvioida niitä, mutta sitä arvostelen, että otetaan nämä tekosyyksi omaan menestymättömyyteen ja katsotaan siten olevansa oikeutettu arvostelemaan menestyiden elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ap, hyväosaisilla on oikeastaan aina taipumus nähdä menestyksensa vain oman kovan työnteon ja viisauden tulokseksi. Ja vastaavasti ajatella, että huono-osaisuus on ihmisistä itsestään kiinni, mitäs eivät viitsi/osaa ponnistella!
Todellisuudessa se on moneen, moneen kertaan sosiologiassa ja tilastotieteessä todettu, että hyväosaisuus ja huono-osaisuus periytyy, enkä nyt siis tarkoita pelkästään geenejä.
Hyvätuloisessa perheessa asutaan hyvällä alueella, kustannetaan lapselle hyviä harrastuksia, kursseja ja matkoja, jotka antavat sellaista kulttuuripääomaa ja suhdeverkostoja, joita ei vähäosaisilla lapsilla lähiöissä ole.
Vanhemmat omalla esimerkillään ja sivistysarvostuksillaan ohjaavat lasta huomaamattaankin parempiin valintoihin kuin jos lapsella olisi alkoholisoitunut pitkäaikaisyhäri kotona elämisen mallinaan.
Jos hyväosaisen perheen vesa sairastuu tai tarvitsee tukiopetusta, perheellä on varaa kustantaa terapiat, preppaiskurssit ja tukiopetukset. Huono-osaisen perheen lapselle ei välttämättä saada terapiaa, ei tukiopetusta, ja hän syrjäytyy.
Joten vastoinkäymisten edessäkin se hyväosainen lapsi on paljon helpommassa ja onnekkaammassa asemassa.
Totya kai aina on yksilöitä, jotka menestyvät todella kurjistakin oloista, mutta se on kymmeniä kertoja vaikeampaa kuin jos lähtökohdat ovat vaikeat. Ja totta kai joskus hyväosaisten perheiden vesatkin syrjäytyvät, kaikista turvaverkoista huolimatta. Koska kyse on ihmisistä, mitään sataprosenttisesti kaikkiin pätevää sääntöä EI ole.
Mutta keskimäärin se siis on noin.
Ap lue nämä:
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/179664-tutkimus-suomalaisperhe…
"Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen perusteella perusta aikuisiän hyvinvoinnille luodaankin yhä lapsuudessa.
Jos perheellä menee huonosti, ongelmilla on taipumus kasaantua ja siirtyä vanhemmilta lapsille.
Tutkija Reija Paanasen mukaan huono-osaisuus ei siis ole geeneissä, vaan kyse on sosiaalisesta perimästä, joka vaikuttaa esimerkiksi asenteisiin ja arvoihin.
– Kehitys on menossa tuloerojen kasvun myötä taaksepäin. 1950-luvun kaltaista sosiaalista nousua ei enää tapahdu, Paananen arvioi.
Tutkijan mielestä Suomessa pitäisikin puhua syrjityistä, sillä syrjäytyminen on harvoin kenenkään valinta."
Niin ja piti laittaa tutkimustietoa siitäkin, miten hyväosaisilla on taipumus ylikorostaa omia ansioitaan ja vähätellä olosuhteiden ja hyvän tuurin merkitystä.
Sitä on tutkittu psykologiassa mm. panemalla ihmisiä pelaamaan lautapeliä epäreiluin säännöin. Osa pelaajista sai etuja pelaamisessa, joiden ansiosta he voittivat. Silti kun pelaajilta jälkikäteen kyseltiin arvioita siihen, miksi he menestyivät kuten menestyivät, nämä epäreilua etua saaneet katsoivat voittonsa olleen yksinomaan heidän hyvien pelitaitojensa ansiota, ei etujen.
Tämä on inhimillistä, mutta epä-älyllistä, ap.
12
Täytyy myös muistaa, ettei kaikista voi tulla beethoveneita, koska beethoven lakkaisi olemasta jos heitä olisi tuhansia tai jopa miljoonia, tällöin joukosta ei erottuisi kukaan tai sitten erottuisi joku vielä beethoveniakin taitavampi.
Joten, yksilön valintaa on loppuenlopuksi aika vähän, tämän takaa ihan vain todellisuus, jos kaikki olisivat rikkaita, ei rikkautta olisikaan, ollakseen rikas tarvitse aina myös tietyn määrän köyhiä/pienituloisia, koska muuten se rikas ei erottuisi edukseen siitä porukasta. Kaikki tarvitsee aina vastakohdan ja jonkun on oltava se vastakohta, halusi sitä sitten tai ei. Yhteiskunta lisäksi pyörii tietyllä tavalla, jos kaikki olisivat lakimiehiä, lääkäreitä, toimistujohtajia jne. hyväpalkkaisia työntekijöitä, niin kuka sitten siivoaisi, hoitaisi vanhukset ja vammaiset ja lapset jne.? Ja jos taas kaikki saisivat yhtä isoa palkkaa, niin kuka sen palkan sitten maksaisi tai oikeastaan, miksi palkkaa edes maksettaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksikähän sua tuo asia nyt niin kovasti riepoo? Antaa ihmisten rutista ja valittaa. Joskus niiden vaikeuksien potemiseen ja suremiseen vaan tarvitaan aikaa. Minkäs teet, et voi muuttaa muita ihmisiä.
Koska nämä tulevat itse valittamaan niille, jotka menestyy, että ovat päässeet jotenkin helpommalla elämässä. Yleensä kyse ei ole myöskään ajan ottamisesta omien vaikeuksien läpi pääsemiseen, kun päämääränä ei ole päästä elämässä eteen päin vaan tuudittautua uskoon, että on itse saanut epäoikeudenmukaista kohtelua, joka oikeuttaa oman toiminnan.
Mutta ymmärrätkö, että kun yrittää ja tekee töitä aivan helkutisti, eikä sittenkään saa muuta palkintoa siitä kuin epäonnistumisia toisensa perään, niin silloin alkaa ihmisen päämäärätietoisuus rapista. Alkaa murtua.
Ja menestyjät ylenkatsovat, että "et vaan ole tehnyt yhtä paljon hommia kuin minä" ja korostavat, kuinka pääsivät vaikeuksistaan huolimatta vaikka mihin. Vaikka kyse on myös sattumasta.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myös muistaa, ettei kaikista voi tulla beethoveneita, koska beethoven lakkaisi olemasta jos heitä olisi tuhansia tai jopa miljoonia, tällöin joukosta ei erottuisi kukaan tai sitten erottuisi joku vielä beethoveniakin taitavampi.
Joten, yksilön valintaa on loppuenlopuksi aika vähän, tämän takaa ihan vain todellisuus, jos kaikki olisivat rikkaita, ei rikkautta olisikaan, ollakseen rikas tarvitse aina myös tietyn määrän köyhiä/pienituloisia, koska muuten se rikas ei erottuisi edukseen siitä porukasta. Kaikki tarvitsee aina vastakohdan ja jonkun on oltava se vastakohta, halusi sitä sitten tai ei. Yhteiskunta lisäksi pyörii tietyllä tavalla, jos kaikki olisivat lakimiehiä, lääkäreitä, toimistujohtajia jne. hyväpalkkaisia työntekijöitä, niin kuka sitten siivoaisi, hoitaisi vanhukset ja vammaiset ja lapset jne.? Ja jos taas kaikki saisivat yhtä isoa palkkaa, niin kuka sen palkan sitten maksaisi tai oikeastaan, miksi palkkaa edes maksettaisiin?
No tähänhän hallitus pyrkii lopettamalla korkeakoulujen pääsykokeet ja antamalla kaikkien kansalaisten tulla tohtoreiksi. Amen.
Ei tietenkään kaikki ole tippunut taivaalta, mutta kenenkään menestys ei ole ns. omaa ansiota täysin. Moni menestyvään sikäli kykenevä ihminen sairastuu matkan varrella ja menestys jää sikseen. Jos miettii esim vaikeita psyykkisiä ongelmia, niin psykoterapia on aika kallista, osa joutuu maksamaan sen omasta pussista jos yhteiskunta ei tue, joten miten esim kuntoutustuella tai eläkkeellä oleva maksaa satojen eurojen terveydenhoitomenoja? Ja kun sairaus ei parane ilman hoitoa, niin sitten jää ilman sitä koulutusta ja menestystä, vaikka lahjoja olisi. Näin se vaan menee, että ihmiset on lähtökohtaisesti eri tasoilla tässäkin yhteiskunnassa. Jos on varaa hoitaa itseään tai jopa paremmin niin, ettei sairastu ollenkaan, niin lähökohdat ovat paljon ruusuisammat kuin monella.