Ihan oikeastiko ihmiset ajattelee, että jos jollain menee hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kaikki ole tippunut taivaalta, mutta kenenkään menestys ei ole ns. omaa ansiota täysin. Moni menestyvään sikäli kykenevä ihminen sairastuu matkan varrella ja menestys jää sikseen. Jos miettii esim vaikeita psyykkisiä ongelmia, niin psykoterapia on aika kallista, osa joutuu maksamaan sen omasta pussista jos yhteiskunta ei tue, joten miten esim kuntoutustuella tai eläkkeellä oleva maksaa satojen eurojen terveydenhoitomenoja? Ja kun sairaus ei parane ilman hoitoa, niin sitten jää ilman sitä koulutusta ja menestystä, vaikka lahjoja olisi. Näin se vaan menee, että ihmiset on lähtökohtaisesti eri tasoilla tässäkin yhteiskunnassa. Jos on varaa hoitaa itseään tai jopa paremmin niin, ettei sairastu ollenkaan, niin lähökohdat ovat paljon ruusuisammat kuin monella.

Tämä on juuri tätä. Oma vastoinkäyminen otetaan tekosyyksi menestymättömyyteen ja annetaan itselle lupa olla yrittämättä ja katkeroitua muille. Ja jos taas lähdetään vertailemaan ongelmia niin moni isommista ongelmista elämässä kärsivä tehnyt enemmän sen eteen, että elämästä tulee parempaa sen sijaan, että keskittyy valittamiseen kuin valittaja itse. Joka tapauksessa voi saada itselle sen parhaan elämän, kun ei luovuta. Vastoinkäymiset kuuluu kaikkien elämään. Kuka tahansa voi sairastua. 

Ei ole kyse siitä. Moni elää kuplassa, että Suomessa saa aina hyvää hoitoa kun tarvitsee. Ei saa. Kyse ei ole mistään vastoinkäymisestä vaan vaikeasta psykkisestä sairaudesta. Roikuin muutaman vuoden huonon hoidon varassa. Vihdoin pääsin hyvin hoitoon. Mutta tappelu hoidon rahoituksesta on aika raskasta. Olen joutunut mm. ottamaan velkaa sairauteni hoitoon ja sairauden aikaiseen elämään. En ole ollut yrittämättä, päinvastoin. Minulle pelkästään hengissä selviäminen on kokopäiväistä työtä. Katsotaan nyt, hoidetaanko sairauteni loppuun, vai joudunko eläkkeelle. Yliopistolle pääsin opiskelemaan muutama vuosi sitten. Opinnot eivät tietenkään ole edenneet suunnitelulla tavalla. Oma sairauteni vaikuttaa ihan kaikkeen.

Ne, jotka ovat selvinneet elämän vaikeista asioista, eivät ymmärrä, kuinka onnekkaita ovat. He eivät ymmärä, että osa ihmisistä tosiaan on niin sairaita, että tarvitsee vuosien hoitoa ja että sairaus ei parane "ottamalla itseään niskasta kiinni". Sanotko syöpäsairaallekin, että ottaa itseään niskasta kiinni eikä anna syövän levitä?

"Ne, jotka ovat selvinneet elämän vaikeista asioista, eivät ymmärrä, kuinka onnekkaita ovat." 

JUURI, JUURIKIN TÄMÄ! Ei se ole ollut kenellekään sen helpompaa. Ei ihminen ole onnekas, että on selvinnyt vaan tehnyt jotain sen eteen. Ei kukaan parane itsestään, ei. Itse se apu täytyy hakea. Et ole ainut, joka joutuu hoitonsa kustantamaan. Sairauden ottaminen tekosyyksi kaikkeen, opiskelujen sujumiseen jne. Ei, teet sen minkä pystyt, yrität parhaasi valittamatta, että muilla on jotenkin helpompaa. Kyllä muillakin on ongelmia, sillä sitä se elämä on. Mutta juurikin se erottaa, että ketkä painaa liska limassa, vaikka muiden lähtökohdat olisi paremmat ja ketkä jää valittamaan ja tyytyy kohtaloonsa. 

Tämä on just se pointti. Kaikilla ei ole mahdollisuutta kustantaa hoitoa itse. Kuntoutustuella ei  saa välttämättä pankista lainaa ja jos ystäviltä ja perheeltä ei saa rahaa, niin hoitoon ei saa välttämättä rahaa. Jos sinä olet saanut rahaa lainaksi hoitoosi, olet onnekas.

Ei sairaus ole tekosyy opintojen sujumattomuuteen. Tietenkään. Vaan ihan oikea syy. Jos on vaikea päästä edes kotoa pois, niin miten luulet, että opinnot sujuvat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksikähän sua tuo asia nyt niin kovasti riepoo? Antaa ihmisten rutista ja valittaa. Joskus niiden vaikeuksien potemiseen ja suremiseen vaan tarvitaan aikaa. Minkäs teet, et voi muuttaa muita ihmisiä.

Koska nämä tulevat itse valittamaan niille, jotka menestyy, että ovat päässeet jotenkin helpommalla elämässä. Yleensä kyse ei ole myöskään ajan ottamisesta omien vaikeuksien läpi pääsemiseen, kun päämääränä ei ole päästä elämässä eteen päin vaan tuudittautua uskoon, että on itse saanut epäoikeudenmukaista kohtelua, joka oikeuttaa oman toiminnan. 

Mutta ymmärrätkö, että kun yrittää ja tekee töitä aivan helkutisti, eikä sittenkään saa muuta palkintoa siitä kuin epäonnistumisia toisensa perään, niin silloin alkaa ihmisen päämäärätietoisuus rapista. Alkaa murtua.

Ja menestyjät ylenkatsovat, että "et vaan ole tehnyt yhtä paljon hommia kuin minä" ja korostavat, kuinka pääsivät vaikeuksistaan huolimatta vaikka mihin. Vaikka kyse on myös sattumasta.

Ja joku taas joutuu ponnistelemaan sen pienemmän saavutukseen eteen saman verran kuin joku toinen suuremman saavutuksen eteen, ihan vain siksi koska me ihmiset ollaan erilaisia.

Joku otti koulukiusaamisen esiin ja ihmetteli, kun joku menestyy siitä huolimatta että tuli kiusatuksi ja jonkun toisen elämä taas musertui sen vuoksi täysin. Tuo on juuri sitä yhteen asiaan keskittymistä, yleensäkkin kriisitilanteisiin vaikuttaa ihan kaikki: Millaiset on kotiolot, onko kiusatulla kavereita/harrastuksia jne., kokeeko kiusattu onnistumisen kokemuksia muualla, millä tavalla kiusaaminen tapahtuu, onko se päivittäistä, onko se fyysistä vai henkistä, onko siinä mukana koko luokka vai vain pari tyyppiä, jatkuuko kiusaaminen luokalta toiselle ja jopa ammattiopintoihin/lukioon saakka. Millainen on itsetunto kiusatulla noin muuten on, entä muu henkinen olotila, onko masennusta, muita sairauksia taustalla jne.

Ja menestynytkin voi yhä silti kärsiä siitä lapsuuden kiusatuksi tulemisesta, menestynyt voi jopa riistää hengenkin itseltään, menestyminen ei suojaa lapsuudentraumoilta eikä tarkoita, että olisi lapsuudentraumoista selvinnyt sen paremmin kuin joku toinenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myös muistaa, ettei kaikista voi tulla beethoveneita, koska beethoven lakkaisi olemasta jos heitä olisi tuhansia tai jopa miljoonia, tällöin joukosta ei erottuisi kukaan tai sitten erottuisi joku vielä beethoveniakin taitavampi.

Joten, yksilön valintaa on loppuenlopuksi aika vähän, tämän takaa ihan vain todellisuus, jos kaikki olisivat rikkaita, ei rikkautta olisikaan, ollakseen rikas tarvitse aina myös tietyn määrän köyhiä/pienituloisia, koska muuten se rikas ei erottuisi edukseen siitä porukasta. Kaikki tarvitsee aina vastakohdan ja jonkun on oltava se vastakohta, halusi sitä sitten tai ei. Yhteiskunta lisäksi pyörii tietyllä tavalla, jos kaikki olisivat lakimiehiä, lääkäreitä, toimistujohtajia jne. hyväpalkkaisia työntekijöitä, niin kuka sitten siivoaisi, hoitaisi vanhukset ja vammaiset ja lapset jne.? Ja jos taas kaikki saisivat yhtä isoa palkkaa, niin kuka sen palkan sitten maksaisi tai oikeastaan, miksi palkkaa edes maksettaisiin?

No tähänhän hallitus pyrkii lopettamalla korkeakoulujen pääsykokeet ja antamalla kaikkien kansalaisten tulla tohtoreiksi. Amen.

Ei sinne silti kaikkia oteta, eikä kaikki silti läpäise koulutusta, joten Amen vaan itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kaikki ole tippunut taivaalta, mutta kenenkään menestys ei ole ns. omaa ansiota täysin. Moni menestyvään sikäli kykenevä ihminen sairastuu matkan varrella ja menestys jää sikseen. Jos miettii esim vaikeita psyykkisiä ongelmia, niin psykoterapia on aika kallista, osa joutuu maksamaan sen omasta pussista jos yhteiskunta ei tue, joten miten esim kuntoutustuella tai eläkkeellä oleva maksaa satojen eurojen terveydenhoitomenoja? Ja kun sairaus ei parane ilman hoitoa, niin sitten jää ilman sitä koulutusta ja menestystä, vaikka lahjoja olisi. Näin se vaan menee, että ihmiset on lähtökohtaisesti eri tasoilla tässäkin yhteiskunnassa. Jos on varaa hoitaa itseään tai jopa paremmin niin, ettei sairastu ollenkaan, niin lähökohdat ovat paljon ruusuisammat kuin monella.

Miksi niin moni nostaa aina esille psyykkiset ongelmat ikään kuin perustelisi omaa saamattomuuttaan sillä, että on päässä vikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kaikki ole tippunut taivaalta, mutta kenenkään menestys ei ole ns. omaa ansiota täysin. Moni menestyvään sikäli kykenevä ihminen sairastuu matkan varrella ja menestys jää sikseen. Jos miettii esim vaikeita psyykkisiä ongelmia, niin psykoterapia on aika kallista, osa joutuu maksamaan sen omasta pussista jos yhteiskunta ei tue, joten miten esim kuntoutustuella tai eläkkeellä oleva maksaa satojen eurojen terveydenhoitomenoja? Ja kun sairaus ei parane ilman hoitoa, niin sitten jää ilman sitä koulutusta ja menestystä, vaikka lahjoja olisi. Näin se vaan menee, että ihmiset on lähtökohtaisesti eri tasoilla tässäkin yhteiskunnassa. Jos on varaa hoitaa itseään tai jopa paremmin niin, ettei sairastu ollenkaan, niin lähökohdat ovat paljon ruusuisammat kuin monella.

Miksi niin moni nostaa aina esille psyykkiset ongelmat ikään kuin perustelisi omaa saamattomuuttaan sillä, että on päässä vikaa?

Asiaa ei voi sinulle selittää jos edes kysyt tuollaista, sinä olet päättänyt että kaikki johtuu vain saamattomuudesta, ihan sama miten asiaa yritetään sulle selittää, niin tuo asia ei muutu, paitsi ehkä sitten, jos itse joudut siihen tilanteeseen.

Jos kaikki on onnesta kiinni, niin miksi ihmeessä 6 laudaturin ylioppilaat ovat niitä, jotka ovat onnistuneet uudestaan ja uudestaan? Tai miksi ihmeessä he ovat tehneet läksynsä, lukeneet kokeisiin, jättäneet joskus jotain hauskempaa koulun takia väliin ja menestyneet koulussa sen sijaan, että olisivat todenneet olevansa onnekkaita, ei tarvitse tehdä mitään.

Epäilen, että onnekkuus on geeneissä, koska niin monen ahkeran menestyjän lapsista tulee ahkeria menestyjiä.

Vierailija kirjoitti:

niin se kaikki on tippunut taivaalta. Ja kun menee hyvin, ei tietenkään joudu tekemään töitä, jotta kaikki jatkuu hyvänä. Itse sitten valitetaan, kun kaikki muut on syntynyt kultalusikka suussa, kun itse keskittyy valittamaan muiden menestyksestä. Itsehän on tehnyt niin paljon töitä, mutta tullut vastoinkäymisiä, joita muilla ei tietenkään ole. Maailma vaan on niin epäoikeudenmukainen paikka, että kaikki muut on menestyneet, vaikka itse kuuluisi olla maailmanvaltias vaivaan nähden.

Parhaita ovat nämä kommentit, että väitetään ettei osaa arvostaa mitä on.

Taustalla voi sitten olla mitä aina orpoudesta, kiusaamisesta aina hyväksikäyttöihin, mistä huolimatta rakennettu hyvä elämä. Sitä vaan ei mainosteta vaan eletään tässä ja nyt eikä valiteta kuinka itse nyt oli niin epäonninen.

Usein vielä näillä valittajilla kuitenkin hyvä elämä verrattuna näihin menestyneempiin ennen menestystä, mutta omalla työllä noustu ojasta, kun ei ole tuhlattu aikaa valittamiseen.

Itse asiassa suuri osa menestyksen edellytyksistä on "tippunut taivaalta". Geeneihin nykytutkimuksen mukaan perustuu esim. yksilön riittävä terveys / sairastavuus. Myös perustemperamentti esim. siltä osin, onko ihminen varovainen vai riskinottaja tai sisäänpäinkääntynyt vai sosiaalisesti suuntautunut, on aiemmin luultua enemmän geenien ohjaamaa. Jotkin yhteiskuntajärjestelmät suosivat ensin mainittuja temperamenttipiirteitä, toiset jälkimmäisiä temperamenttipiirteitä.

Lisäksi vanhempien varallisuudesta voidaan käyttää taivaalta tippumisen metaforaa.

Geenejään ei kukaan ole valinnut tai nähnyt vaivaa niiden eteen. Sama pätee perheeseen, johon on syntynyt.

Edit: edellä sanottu siis vain huomiona tuohon oletukseen, että kaikki muka olisi omalla työllä ja ponnisteluilla ansaittua; itse en ole valittanut kenenkään menestyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kaikki ole tippunut taivaalta, mutta kenenkään menestys ei ole ns. omaa ansiota täysin. Moni menestyvään sikäli kykenevä ihminen sairastuu matkan varrella ja menestys jää sikseen. Jos miettii esim vaikeita psyykkisiä ongelmia, niin psykoterapia on aika kallista, osa joutuu maksamaan sen omasta pussista jos yhteiskunta ei tue, joten miten esim kuntoutustuella tai eläkkeellä oleva maksaa satojen eurojen terveydenhoitomenoja? Ja kun sairaus ei parane ilman hoitoa, niin sitten jää ilman sitä koulutusta ja menestystä, vaikka lahjoja olisi. Näin se vaan menee, että ihmiset on lähtökohtaisesti eri tasoilla tässäkin yhteiskunnassa. Jos on varaa hoitaa itseään tai jopa paremmin niin, ettei sairastu ollenkaan, niin lähökohdat ovat paljon ruusuisammat kuin monella.

Miksi niin moni nostaa aina esille psyykkiset ongelmat ikään kuin perustelisi omaa saamattomuuttaan sillä, että on päässä vikaa?

Asiaa ei voi sinulle selittää jos edes kysyt tuollaista, sinä olet päättänyt että kaikki johtuu vain saamattomuudesta, ihan sama miten asiaa yritetään sulle selittää, niin tuo asia ei muutu, paitsi ehkä sitten, jos itse joudut siihen tilanteeseen.

Mistä tiedät, mitä kaikkea olen kohdannut ja silti onnistunut menestymään? Osa ilmoittaa ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla, että "ei mun tarvitse yrittää" ja se on siinä sitten. Sen jälkeen voikin syyttää muita onnesta pohtimatta lainkaan, että iso osa mielenterveysongelmista määrittää elämää vain siksi, että ihminen on päättänyt jäädä reppanaksi ja kieltäytyy lääkkeistä.

Sana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

niin se kaikki on tippunut taivaalta. Ja kun menee hyvin, ei tietenkään joudu tekemään töitä, jotta kaikki jatkuu hyvänä. Itse sitten valitetaan, kun kaikki muut on syntynyt kultalusikka suussa, kun itse keskittyy valittamaan muiden menestyksestä. Itsehän on tehnyt niin paljon töitä, mutta tullut vastoinkäymisiä, joita muilla ei tietenkään ole. Maailma vaan on niin epäoikeudenmukainen paikka, että kaikki muut on menestyneet, vaikka itse kuuluisi olla maailmanvaltias vaivaan nähden.

Parhaita ovat nämä kommentit, että väitetään ettei osaa arvostaa mitä on.

Taustalla voi sitten olla mitä aina orpoudesta, kiusaamisesta aina hyväksikäyttöihin, mistä huolimatta rakennettu hyvä elämä. Sitä vaan ei mainosteta vaan eletään tässä ja nyt eikä valiteta kuinka itse nyt oli niin epäonninen.

Usein vielä näillä valittajilla kuitenkin hyvä elämä verrattuna näihin menestyneempiin ennen menestystä, mutta omalla työllä noustu ojasta, kun ei ole tuhlattu aikaa valittamiseen.

Itse asiassa suuri osa menestyksen edellytyksistä on "tippunut taivaalta". Geeneihin nykytutkimuksen mukaan perustuu esim. yksilön riittävä terveys / sairastavuus. Myös perustemperamentti esim. siltä osin, onko ihminen varovainen vai riskinottaja tai sisäänpäinkääntynyt vai sosiaalisesti suuntautunut, on aiemmin luultua enemmän geenien ohjaamaa. Jotkin yhteiskuntajärjestelmät suosivat ensin mainittuja temperamenttipiirteitä, toiset jälkimmäisiä temperamenttipiirteitä.

Lisäksi vanhempien varallisuudesta voidaan käyttää taivaalta tippumisen metaforaa.

Geenejään ei kukaan ole valinnut tai nähnyt vaivaa niiden eteen. Sama pätee perheeseen, johon on syntynyt.

Eli steriloimalla köyhät voimme nostaa kansakunnan älykkyyttä? Ja samalla lisäämme ahkeruutta. Miksi tämä tuntuu idealta, jonka joku jo keksi, mutta ei ennättänyt toteuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kaikki ole tippunut taivaalta, mutta kenenkään menestys ei ole ns. omaa ansiota täysin. Moni menestyvään sikäli kykenevä ihminen sairastuu matkan varrella ja menestys jää sikseen. Jos miettii esim vaikeita psyykkisiä ongelmia, niin psykoterapia on aika kallista, osa joutuu maksamaan sen omasta pussista jos yhteiskunta ei tue, joten miten esim kuntoutustuella tai eläkkeellä oleva maksaa satojen eurojen terveydenhoitomenoja? Ja kun sairaus ei parane ilman hoitoa, niin sitten jää ilman sitä koulutusta ja menestystä, vaikka lahjoja olisi. Näin se vaan menee, että ihmiset on lähtökohtaisesti eri tasoilla tässäkin yhteiskunnassa. Jos on varaa hoitaa itseään tai jopa paremmin niin, ettei sairastu ollenkaan, niin lähökohdat ovat paljon ruusuisammat kuin monella.

Tämä on juuri tätä. Oma vastoinkäyminen otetaan tekosyyksi menestymättömyyteen ja annetaan itselle lupa olla yrittämättä ja katkeroitua muille. Ja jos taas lähdetään vertailemaan ongelmia niin moni isommista ongelmista elämässä kärsivä tehnyt enemmän sen eteen, että elämästä tulee parempaa sen sijaan, että keskittyy valittamiseen kuin valittaja itse. Joka tapauksessa voi saada itselle sen parhaan elämän, kun ei luovuta. Vastoinkäymiset kuuluu kaikkien elämään. Kuka tahansa voi sairastua. 

Ei ole kyse siitä. Moni elää kuplassa, että Suomessa saa aina hyvää hoitoa kun tarvitsee. Ei saa. Kyse ei ole mistään vastoinkäymisestä vaan vaikeasta psykkisestä sairaudesta. Roikuin muutaman vuoden huonon hoidon varassa. Vihdoin pääsin hyvin hoitoon. Mutta tappelu hoidon rahoituksesta on aika raskasta. Olen joutunut mm. ottamaan velkaa sairauteni hoitoon ja sairauden aikaiseen elämään. En ole ollut yrittämättä, päinvastoin. Minulle pelkästään hengissä selviäminen on kokopäiväistä työtä. Katsotaan nyt, hoidetaanko sairauteni loppuun, vai joudunko eläkkeelle. Yliopistolle pääsin opiskelemaan muutama vuosi sitten. Opinnot eivät tietenkään ole edenneet suunnitelulla tavalla. Oma sairauteni vaikuttaa ihan kaikkeen.

Ne, jotka ovat selvinneet elämän vaikeista asioista, eivät ymmärrä, kuinka onnekkaita ovat. He eivät ymmärä, että osa ihmisistä tosiaan on niin sairaita, että tarvitsee vuosien hoitoa ja että sairaus ei parane "ottamalla itseään niskasta kiinni". Sanotko syöpäsairaallekin, että ottaa itseään niskasta kiinni eikä anna syövän levitä?

Minusta on hienoa että olet päässyt yliopistoon sisälle. Saavutus jo sekin. Onnea. Älä jätä opintoja kesken

terveisin yksi yliopisto-opinnoista haaveileva

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on onnesta kiinni, niin miksi ihmeessä 6 laudaturin ylioppilaat ovat niitä, jotka ovat onnistuneet uudestaan ja uudestaan? Tai miksi ihmeessä he ovat tehneet läksynsä, lukeneet kokeisiin, jättäneet joskus jotain hauskempaa koulun takia väliin ja menestyneet koulussa sen sijaan, että olisivat todenneet olevansa onnekkaita, ei tarvitse tehdä mitään.

Epäilen, että onnekkuus on geeneissä, koska niin monen ahkeran menestyjän lapsista tulee ahkeria menestyjiä.

Olen 5 laudaturin ylioppilas, enkä yliopisto-opinnoistani huolimatta ole työllistynyt. Vaikka ole työskennellyt ja hakenut töitä ahkerasti.

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

niin se kaikki on tippunut taivaalta. Ja kun menee hyvin, ei tietenkään joudu tekemään töitä, jotta kaikki jatkuu hyvänä. Itse sitten valitetaan, kun kaikki muut on syntynyt kultalusikka suussa, kun itse keskittyy valittamaan muiden menestyksestä. Itsehän on tehnyt niin paljon töitä, mutta tullut vastoinkäymisiä, joita muilla ei tietenkään ole. Maailma vaan on niin epäoikeudenmukainen paikka, että kaikki muut on menestyneet, vaikka itse kuuluisi olla maailmanvaltias vaivaan nähden.

Parhaita ovat nämä kommentit, että väitetään ettei osaa arvostaa mitä on.

Taustalla voi sitten olla mitä aina orpoudesta, kiusaamisesta aina hyväksikäyttöihin, mistä huolimatta rakennettu hyvä elämä. Sitä vaan ei mainosteta vaan eletään tässä ja nyt eikä valiteta kuinka itse nyt oli niin epäonninen.

Usein vielä näillä valittajilla kuitenkin hyvä elämä verrattuna näihin menestyneempiin ennen menestystä, mutta omalla työllä noustu ojasta, kun ei ole tuhlattu aikaa valittamiseen.

Itse asiassa suuri osa menestyksen edellytyksistä on "tippunut taivaalta". Geeneihin nykytutkimuksen mukaan perustuu esim. yksilön riittävä terveys / sairastavuus. Myös perustemperamentti esim. siltä osin, onko ihminen varovainen vai riskinottaja tai sisäänpäinkääntynyt vai sosiaalisesti suuntautunut, on aiemmin luultua enemmän geenien ohjaamaa. Jotkin yhteiskuntajärjestelmät suosivat ensin mainittuja temperamenttipiirteitä, toiset jälkimmäisiä temperamenttipiirteitä.

Lisäksi vanhempien varallisuudesta voidaan käyttää taivaalta tippumisen metaforaa.

Geenejään ei kukaan ole valinnut tai nähnyt vaivaa niiden eteen. Sama pätee perheeseen, johon on syntynyt.

Eli steriloimalla köyhät voimme nostaa kansakunnan älykkyyttä? Ja samalla lisäämme ahkeruutta. Miksi tämä tuntuu idealta, jonka joku jo keksi, mutta ei ennättänyt toteuttamaan.

Tuskin kukaan köyhien steriloimista ehdottaa. Mutta ihan ulkopuolisena, joskus surettaa nuo ikimasentuneet jotka eivät osaa muuta kuin lisääntyä. Lapsia syntyy eikä niistä kyetä huolehtimaan, elämänhallinta hukassa. Sillähän sitä huono-osaisuutta periytetään.

En tunne yhtäkään laiskaa menestyjää. Tunnen reumaa sairastavia, pyörätuolissa istuvia, näkövammaiseksi luokiteltavia ja kolarissa vammautuneita menestyjiä, mutta kukaan heistä ei ole laiska eikä kukaan heistä selitä tilannettaan onnella.

Kyllä minä sanon muhkeaa perintöä taivaasta tippuneeksi onneksi.

Tai sitä, että syntyy varakkaaseen perheeseen, joka tukee kaikin tavoin.

Sekä sitä, että tuntee oikeat ihmiset ja pääsee helposti oman alansa töihin.

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

niin se kaikki on tippunut taivaalta. Ja kun menee hyvin, ei tietenkään joudu tekemään töitä, jotta kaikki jatkuu hyvänä. Itse sitten valitetaan, kun kaikki muut on syntynyt kultalusikka suussa, kun itse keskittyy valittamaan muiden menestyksestä. Itsehän on tehnyt niin paljon töitä, mutta tullut vastoinkäymisiä, joita muilla ei tietenkään ole. Maailma vaan on niin epäoikeudenmukainen paikka, että kaikki muut on menestyneet, vaikka itse kuuluisi olla maailmanvaltias vaivaan nähden.

Parhaita ovat nämä kommentit, että väitetään ettei osaa arvostaa mitä on.

Taustalla voi sitten olla mitä aina orpoudesta, kiusaamisesta aina hyväksikäyttöihin, mistä huolimatta rakennettu hyvä elämä. Sitä vaan ei mainosteta vaan eletään tässä ja nyt eikä valiteta kuinka itse nyt oli niin epäonninen.

Usein vielä näillä valittajilla kuitenkin hyvä elämä verrattuna näihin menestyneempiin ennen menestystä, mutta omalla työllä noustu ojasta, kun ei ole tuhlattu aikaa valittamiseen.

Itse asiassa suuri osa menestyksen edellytyksistä on "tippunut taivaalta". Geeneihin nykytutkimuksen mukaan perustuu esim. yksilön riittävä terveys / sairastavuus. Myös perustemperamentti esim. siltä osin, onko ihminen varovainen vai riskinottaja tai sisäänpäinkääntynyt vai sosiaalisesti suuntautunut, on aiemmin luultua enemmän geenien ohjaamaa. Jotkin yhteiskuntajärjestelmät suosivat ensin mainittuja temperamenttipiirteitä, toiset jälkimmäisiä temperamenttipiirteitä.

Lisäksi vanhempien varallisuudesta voidaan käyttää taivaalta tippumisen metaforaa.

Geenejään ei kukaan ole valinnut tai nähnyt vaivaa niiden eteen. Sama pätee perheeseen, johon on syntynyt.

Eli steriloimalla köyhät voimme nostaa kansakunnan älykkyyttä? Ja samalla lisäämme ahkeruutta. Miksi tämä tuntuu idealta, jonka joku jo keksi, mutta ei ennättänyt toteuttamaan.

Tuossa kommentissasi oli muutama virheoletus ja lisäksi moraalinen vääristymä.

Yksi virheoletus on, että köyhyys korreloisi suoraan vähä-älyisyyden kanssa.

Moraalinen vääristymä esiin nostamassasi "ratkaisumallissa" on mm. se, että kansakunnan älykkyys ylipäätään olisi korkeampi moraaliarvo kuin jokaisen ihmisen ihmisarvo ja sille perustuva ruumiin koskemattomuus.