Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Länsiväylässä tosi kurja toimittajan kolumni äitinä olemasta
21.08.2017 |
Ei nähnyt MITÄÄN hyvää äitinä olemisesta, pelkkää pasketta kaikki.
Työorientoitunut äiti olen minäkin ollut ja olen, mutta tuon valituksen lukeminen teki ikävän olon.
Marianna Simo: Kamala kotiäitiys, Länsiväylä-lehden sivu 11. Löytyy näköislehdestä, en löytänyt pienellä etsimisellä suoraa linkkiä.
Kommentit (7)
Se oli myös Nurmijärven uutisissa ja oli musta tosi rumasti kirjoitettu.
Koko ajan toivoin, että vaikka vikassa lauseessa sanoisi vaikka, ettei kuitenkaan vaihtaisi pois sitä aikaa, mutta ei. Viimeiseen asti marisi kuinka kamalaa oli olla lasten kanssa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen sen toimittajan kanssa ihan samaa mieltä. Kotiäitiys oli elämäni kamalinta aikaa, never again!
Kuitenkin se aika oli sekä sen äidin että etenkin niiden lasten elämää silloin. Miksei äiti edes yritä tehdä siitä siedettävää? Jos vaikka lapsen (arvatenkin sen nelivuotiaan) päiväunille nukutus vie puolitoista tuntia ja lapsi nukkuu vartin, eikö se ole selvä merkki siitä, että homma on turha, sen voi huoleti jättää pois? Yksinäiset kävelyt ja kahvittelut, just. Toivotavasti äiti kykenee näkemään hyviä asioita lapsistaan edes myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sen toimittajan kanssa ihan samaa mieltä. Kotiäitiys oli elämäni kamalinta aikaa, never again!
Vauvalomalainen ei mikään kotiäiti edes ole. Vuosi kotona menee tosi nopeasti, ja sittenhän lapset menevät hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Se oli myös Nurmijärven uutisissa ja oli musta tosi rumasti kirjoitettu.
Koko ajan toivoin, että vaikka vikassa lauseessa sanoisi vaikka, ettei kuitenkaan vaihtaisi pois sitä aikaa, mutta ei. Viimeiseen asti marisi kuinka kamalaa oli olla lasten kanssa kotona.
Miksi oli niin kamalaa, ettei sanonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi omasta kokemuksesta valehdella? Siten ylläpidetään vaan äitimyyttiä, eikä esim. tuollaiseen tilanteeseen edes kehtaa hakea apua tai tukea.
Just luin omaelämänkerrallisen kirjan, jossa mies kertoo samaan aikaan sujuvasti rakkaudestaan ja myös vihastaan lapsiaan kohtaan, siis kotonaolemisesta, väninästä jne. Ajattelin, että kukaan nainen ei ikinä uskaltaisi kirjoittaa noita tunteita noin itsestäänselvinä puolina elämässä, koska sitä ne on. Kaikki tunteet.
Joten enemmän näitä, vähemmän hyssyttely.
Alue: Aihe vapaa
...äitinä OLEMISESTA, sori virhe otsikossa