Anoppi peruu toistuvasti lasten tapaamiset

KirkkoSisko kirjoitti:

Vastaaja numero 16 muistutti siitä, että mummo voi olla vanha ja aikomukset eivät ehkä jaksamisen takia toteudu.  Näinkin saattaa olla. Mutta siltikään lapsen ei pidä olla mummon jaksamisen 'kantaja' ottamalla toistuvasti pettymys vastaan perutuista reissuista.  On sekä mummon itsensä että lasten + perheen etu, että perumistilanteita ei enää jatkossa synny (paitsi tietenkin täysin akuutit sairaustapaukset, mutta nythän niistä ei ollut kysymys) vaan vuorovaikutus mummon ja lasten kanssa voi toimia ilman pettymyksiä, tilanne kerrallaan.

Minusta ihmisille pitää olla armollinen. Jos selkeästi havaitsee, että joku vaan lupaa muttei saa toteutettua niin sen voi sanoa lapsellekin suoraan ja olla itse kertomatta mahdollisista aikeista ennen kuin ne varmasti toteutuvat. Mulla on itselläni  äiti, joka lupaa ja lupaa mutta vain 1/6 osa toteutuu. Lapsetkin tietävät sen, eivätkä pety mummoon. Mummo on masentunut ja väsynyt ja jaksaa vain ajoittain skarpata ja oikeasti toteuttaa jotakin.

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Onpa tosi kurja tilanne.

Tämä liittyy siihen teemaan, että mihin voi kukakin vaikuttaa ja mihin ei. Et voi vaikuttaa mummon käyttäytymiseen, (vaikka olet yrittänyt keskustella yms), mutta voit vaikuttaa siihen, miten suhtaudut noihin lupauksiin. Jos peruminen on toistuvaa ja kyse ei ole täysin ennakoimattomasta sairaudesta tms, on varmaan hyväksyttävä tosiasiat; Mummon aikatauluihin ei ole luottamista. 

Minäkin kannustan siihen, että pidät rajasi ja puolustat lasten oikeutta siihen, etteivät pety kerta toistensa jälkeen. Voitte sopia, että etukäteisajanvarauksia ei enää tehdä lainkaan, ettei petytä. Tapaamiset sovitaan jatkossa vasta paikan päällä esim. pari tuntia ennen tapaamista. Joidenkin ihmisten ajankäyttökäsitys eroaa ratkaisevasti toisista, siinä missä toisille sopimukset ovat lähes pyhiä, toiselle ne ovat jotenkin 'alustavia' ja mieltä voi muuttaa.   

Toivottavasti lasten ja mummon tapaamiset voivat jatkua mukavina ja rikastuttavina, vaikka ja koska näistä etukäteissopimuksista luovutaan.

Kannattaisi muistaa, että mummot on jo vanhoja ihmisiä eikä niiden jaksaminen ole enää nuoren tasolla. Monilla on hyviä aikeita mutta eivät enää jaksa toteuttaa niitä. Eli en lähtis kivittämään.

Paitsi, että kaikki ei ole. Meillä on myös mummo joka peruu itse ehdottamiaan juttuja. Mun äiti sai minut ollessaan 16 ja tuli mummoksi 36-vuotiaana, nyt on 42. Mun äidillä on ihan sama tapa perua juttuja ja jaksaminen ei tosiaan oo syynä, kun kerran lapseni kanssa esim. marjaan menon sijaan lähteekin katsomaan esim. Sonata Arcticaa tai kavereidensa kanssa baariin.

Lasten kanssa kannattaa käydä keskustelu siitä, miten tärkeää on lupausten pitäminen. Tämä ei vain jostain syystä mummolta onnistu ja siksi ei kannata oikein edes odottaa mummolta mitään tai uskoa mummoa.

Mummolle sanot suoraan, että sun on vaikea enää sopia mitään hänen kanssaan, koska lupaukset eivät koskaan pidä. Aloittakaa vaikka ihan sillä, että menette kylään koko perhe yhdessä sovittuna ajankohtana tai mummo tulee teille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Onpa tosi kurja tilanne.

Tämä liittyy siihen teemaan, että mihin voi kukakin vaikuttaa ja mihin ei. Et voi vaikuttaa mummon käyttäytymiseen, (vaikka olet yrittänyt keskustella yms), mutta voit vaikuttaa siihen, miten suhtaudut noihin lupauksiin. Jos peruminen on toistuvaa ja kyse ei ole täysin ennakoimattomasta sairaudesta tms, on varmaan hyväksyttävä tosiasiat; Mummon aikatauluihin ei ole luottamista. 

Minäkin kannustan siihen, että pidät rajasi ja puolustat lasten oikeutta siihen, etteivät pety kerta toistensa jälkeen. Voitte sopia, että etukäteisajanvarauksia ei enää tehdä lainkaan, ettei petytä. Tapaamiset sovitaan jatkossa vasta paikan päällä esim. pari tuntia ennen tapaamista. Joidenkin ihmisten ajankäyttökäsitys eroaa ratkaisevasti toisista, siinä missä toisille sopimukset ovat lähes pyhiä, toiselle ne ovat jotenkin 'alustavia' ja mieltä voi muuttaa.   

Toivottavasti lasten ja mummon tapaamiset voivat jatkua mukavina ja rikastuttavina, vaikka ja koska näistä etukäteissopimuksista luovutaan.

Kannattaisi muistaa, että mummot on jo vanhoja ihmisiä eikä niiden jaksaminen ole enää nuoren tasolla. Monilla on hyviä aikeita mutta eivät enää jaksa toteuttaa niitä. Eli en lähtis kivittämään.

Paitsi, että kaikki ei ole. Meillä on myös mummo joka peruu itse ehdottamiaan juttuja. Mun äiti sai minut ollessaan 16 ja tuli mummoksi 36-vuotiaana, nyt on 42. Mun äidillä on ihan sama tapa perua juttuja ja jaksaminen ei tosiaan oo syynä, kun kerran lapseni kanssa esim. marjaan menon sijaan lähteekin katsomaan esim. Sonata Arcticaa tai kavereidensa kanssa baariin.

Masennus ei katso ikää eikä se näy päällepäin. Harva tietää, että läheinen on masentunut ja sen takia käyttäytyy oudosti. Ei kaikki kerro ongelmistaan ja sairauksistaan muille vaan yrittää olla niin normaali kuin voi. 

Voi olla, että ko. mummo tekee sitä jostakin muusta syystä mutta tuli nyt vaan mieleen, että tuollainen aikominen ja äkillinen peruminen on tyypillinen masennusoire.