Kun herää unesta ja tajuaa että ei ole enää onnellinen. Neuvoja?
Söin monta vuotta venlafaxin lääkettä. Se yritettiin lopettaa 4v sitten mutta sain silloin järkyttävät vieroitus oireet. Lääkärin ohjeen mukaan lopetin mutta liian nopeasti ilmeisesti, kuukauden oireilun jälkeen lääkäri piti parempana jatkaa lääkitystä.
Nyt sain mahdollisuuden lopettaa omassa tahdissa. Lääkäriltä sain 37.5mg tabletteja joita söin kaksi viikkoa ja sitten kaksi viikkoa joka toinen päivä. Selvisin lopettamisesta ilman mitään vieroitusoireita.
Nyt syönyt citalopram lääkettä viikon ilman oireita. Saa nähdä auttaako tuo paniikkiiin ja ahdistukseen paremmin.
Nyt olen jotenkin kuin herännyt unesta ja tajunnut millaista elämä oikeasti on. En ole enää onnellinen mieheni kanssa, hän elää omaa elämäänsä, mitään yhteistä meillä ei tunnu olevan. Olen yrittänyt puhua miehelle, mutta hän ei suostu sanomaan mininkään mitään. Hän ei halua puhua mistään.
Mitä teen, olen onneton näin, mutta en haluaisi pitkää suhdetta lopettaa noin vain. Ja yksin jääminen pelottaa...
Ajatuksia...
Kommentit (2)
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap. Kun sinulla alunperin aloitettiin lääkitys, sinulla on ilmeisesti todettu masennusta. Saitko silloin mitään muuta hoitoa tilaasi? Keskusteluapua tai vertaisryhmiä tms? Jos, rohkaisen sinua uudestaan ottamaan hoitoon yhteyttä näiden onnettomaksi itsesi kokemusten johdosta. Masennuksen hoito on usein turhauttavaakin, kun hyvien vaiheiden jälkeen voi tulla takapakkia tai elämä yllättää monin tavoin. Masentuneena ei kuitenkaan kannata tehdä päätöksiä elämänsä suhteen tunteiden vallassa (kuten tuo ei-onnellisuus). Parisuhdeasiat kulkevat myös osittain omaa reittiään, koska parisuhteeseen vaikuttaa sinun olojesi lisäksi myös kumppanisi kokemukset ja ajatukset. Jos omat keskusteluyritykset eivät luo keskustelyhteyttä, voi olla viisasta ja tervettä kumpaakin kohtaan hakeutua ammattimaisen parisuhdenterapian pariin. Jatkuupa suhde tai ei, asiat tulevat kuitenkin kohdatuiksi ja käsitellyiksi. Mitä tästä ajattelet?
Sain kenkää mielenterveystoimistosta vuosi sitten, en sairasta kuulemma masennusta enää. Ahdistusta ja paniikkihäiriötä ei heillä ollut resursseja hoitaa. Yksityinen kelan korvaama hoito käytetty, tosin ei se riittänyt. Nyt käynyt terveyskeskus hoitajan luona jonka kanssa mietitty jatkoja miten hoitaa ahdistusta ja paniikkia.
Parisuhdeterapiaan mies ei lähde.
Ap
Hei ap. Kun sinulla alunperin aloitettiin lääkitys, sinulla on ilmeisesti todettu masennusta. Saitko silloin mitään muuta hoitoa tilaasi? Keskusteluapua tai vertaisryhmiä tms? Jos, rohkaisen sinua uudestaan ottamaan hoitoon yhteyttä näiden onnettomaksi itsesi kokemusten johdosta. Masennuksen hoito on usein turhauttavaakin, kun hyvien vaiheiden jälkeen voi tulla takapakkia tai elämä yllättää monin tavoin. Masentuneena ei kuitenkaan kannata tehdä päätöksiä elämänsä suhteen tunteiden vallassa (kuten tuo ei-onnellisuus). Parisuhdeasiat kulkevat myös osittain omaa reittiään, koska parisuhteeseen vaikuttaa sinun olojesi lisäksi myös kumppanisi kokemukset ja ajatukset. Jos omat keskusteluyritykset eivät luo keskustelyhteyttä, voi olla viisasta ja tervettä kumpaakin kohtaan hakeutua ammattimaisen parisuhdenterapian pariin. Jatkuupa suhde tai ei, asiat tulevat kuitenkin kohdatuiksi ja käsitellyiksi. Mitä tästä ajattelet?