Olen työssä, jossa ei ole mitään työtä

Vierailija kirjoitti:

Sama homma. Mun nimike on esimiestasoa ja palkka ihan liikaa (3900). Käytännössä tässä firmassa en saa tehdä yhtäkään päätöstä ja tehtävää, joita nimikkeeni edellytää, koska toimitusjohtaja on diktaattori. Valiettavasti hän on myös typerä, eikä yhdessäkään kokouksessa tehdä linjauksia, joiden mukaan voisin toimia. Pelkkää lässytystä ja samojen pikkuasioiden näpertelyä vuodesta toiseen. Omien kavwreiden palkkaamista ilman koulutusta ja kokemusta ja sen jälkeen ihmetellään, miksei ne osaa ja tykkää ja tee.  Aluksi yritin, kehitin ja annoin itsestäni kaiken mitä osasin. Sain paskaa niskaan. Lopulta kyllästyin, suorastaan väsähdin ja lopetin tekemästä mitään. Johan alkoi kehut ja kiitokset. Nyt olen ollut tekemättä mitään 2015 syksystä. Yhdet vuoden pituiset lisäopinnot olen tehnyt ja mietin, mitä seuraavaksi huvittaisi opiskella. Palkka on sen verran iso omalle alalleni, ettei vaihto muualle kannata.

Ihan käsittämätöntä että tällaista voi olla! Ja tää ei siis ole kritiikkiä lainattua kirjoittajaa tai ap:ta kohtaan vaan ihan vaan ällistelyä. Tunnistan kyllä itsekin ilmiön. Minä sain aikoinani kiitokset siitä mitä vähemmän käytin rahaa. Mun duunin tuloksilla ei ole ilmeisesti ollut niin väliä. Kun karsin toimenpiteitä = vähemmän työtä mulle ja rahansäästöä, sain kiitoksia. Joskus hiukan ihmettelin miksi mut oli palkattu. Varsinaisten tulosten perään ei kauheasti kyselty. 

Teksti voisi olla kirjoittamani, palkkakin on täsmälleen sama. Olen pyöritellyt niin paljon erilaisia vaihtoehtoja ja koittanut miettiä ja taas miettiä mitä lähtisin tekemään. Erityisiä taitoja tai kiinnostuksen kohteita ei ole. Tästä on puolison ja monen muunkin kanssa käyty useat keskustelut. Kannustavia kommentteja olen saanut, ei kuitenkaan mitään sellaista millä saisin tilanteen ratkaistua. Muiden on jossain määrin hankala ymmärtää miksi tilanne on kuormittava. Rehellisesti sanottuna olen uupunut.

Työpohdintojen päälle vielä parisuhdekin on tällä hetkellä vaikeassa tilanteessa eli en saa hetkeäkään olla ilman näitä "mitä mun pitäisi tehdä" pohdintoja.

Vierailija kirjoitti:

Teksti voisi olla kirjoittamani, palkkakin on täsmälleen sama. Olen pyöritellyt niin paljon erilaisia vaihtoehtoja ja koittanut miettiä ja taas miettiä mitä lähtisin tekemään. Erityisiä taitoja tai kiinnostuksen kohteita ei ole. Tästä on puolison ja monen muunkin kanssa käyty useat keskustelut. Kannustavia kommentteja olen saanut, ei kuitenkaan mitään sellaista millä saisin tilanteen ratkaistua. Muiden on jossain määrin hankala ymmärtää miksi tilanne on kuormittava. Rehellisesti sanottuna olen uupunut.

Työpohdintojen päälle vielä parisuhdekin on tällä hetkellä vaikeassa tilanteessa eli en saa hetkeäkään olla ilman näitä "mitä mun pitäisi tehdä" pohdintoja.

Aivan samat fiilikset. Ja jännä juttu tämä uupumus. En ole koskaan elämässäni ollut näin väsynyt, vaikka olen tehnyt raskasta ruumiillista työtäkin.. Suurinosa ei ymmärrä millaista on istua päivät pitkät, ilman että kukaan kaipaa sinua tai sinun taitojasi. Aivan kamala tunne ja alan menettää elämänhaluni ihan kaiken suhteen. En jaksa nähdä ystäviä, en jaksa enää opiskella (miksi??), en jaksa suunnitella matkustamista (en ole sellaista edes ansainnut), uuden työn hakeminen on jotenkin noloa... Mitä minulla on antaa kenellekään?

Puolisokaan ei oikein ymmärrä tilannetta, enkä kauheasti jaksa häntä tällä rasittaa. Kovasti yrittää tsempata ja varsinkin oman yrityksen perustamista kovasti ehdottelee. Mutta ei sekään ole niin yksinkertaista tai helppoa.

Elämä on täällä myös suoraan sanottuna hukassa. Elämä on menettänyt merkityksensä. Tämänkö takia kävin yliopiston ja kyynärpää taktiilla raivasin tieni tänne "huippu" yritykseen? Mitä odotettavaa minulla enää on?