Menojen jakaminen parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Ja itsekin tiedän että ollaan tällä hetkellä pienituloisia. Yritän hiki hatussa käydä töissä niin paljon kuin jaksan opintojen ohella. Mies kuitenkin haluaa sen sängyn joten pakko kai se on hankkia. Onneksi on kuitenkin edullinen sängyksi.

Edes miehen vanhemnat ei taida tietää että meillä ei oikeasti olisi varaa tuommoisiin hankintoihin. Vaikka tietävät miehen tulot ja että minä olen opiskelija.

Ap

Onko teidän nykyinen sänky rikki? Vai nukutteko pelkillä patjoilla lattialla? Tuhoaako nykyinen sänky selän?

Miksi mies haluaa sen sängyn? Kerro miehen perustelu sängyn ostamiselle.

Tuskin on olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa jakaa rahat. 

Mutta meillä on vaimon kanssa sopinut se, että rahat on yhteisiä. Tämä johtunee siitä, että molemmat on aina käyneet töissä (poislukien vaimon äityislomat ja minun hoitovapaat). Kummallakaan meistä ei ole kovin kalliita harrastuksia tulotasoon nähden. Molemilla on tarpeeksi samanlainen käsitys minkä verran käytetään rahaa isompiin ostoksiin eli autoon, kodinkoneisiin, matkoihin etc.

Mutta ehkä suurin syy on kuitenkin se, että molemilla on myös samanlainen käsitys mikä on meidän tulotaso ja mihin rahaa käytetään. Eli kun oltiin opiskelijoita ja rahaa oli vähän niin kumpikaan ei yhtäkkiä keksinyt, että nyt ostetaan 1000 euron *keksi tähän ihan mitä tahansa*. 

Lisäksi se auttaa, että ollaan molemmat kohtuullisen hyväpalkkaisissa töissä eli ei jouduta oikeasti miettimään arjessa mitä ostetaan.  Siis tarkoitan vaikka ruokaostoksia, että jokaista penniä ei tarvitse venyttää. Tai jos pesukone lopullisesti hajoaa, niin saadaan ostettua uusi säästötilillä olevilla rahoilla ja ei tarvitse silloin miettiä mitä jättää kohta ostamatta.

Meillä minä on varakkaampi ja parempi palkkainen kuin mies, ja säästäväisempi myös. Mies on tuhlailevampi, ja haluaisi vähillä tienesteillään aina ostaa kaikkea mahdollista. En tykkää että kaikkea pitäisi koko ajan olla ostamassa. Minä parempipalkkaisena päätän minkä verran voin maksaa asioista, siis osuuteni. Mies saa omia rahojaan törsätä jos haluaa, mutta ei voi sanella että minun pitää osallistua ostosteluun. Vaikka rahamme ovat tavallaan yhteisiä. Mutta kummallakaan ei ole siis yksin päätösvaltaa niihin yhteisiin rahoihin.

Miehen perustelut uuden sängyn ostolle: se on liian kapea meille kahdelle (ei ole parisänky vaan leveä yhden ihmisen sänky) ja (tämä on vähän typerä syy) se muistuttaa häntä entisestä tyttöystävään (mies on 27, minä 26 ja mies on välillä vähän lapsellinen, mutta miehet kai kehittyy hitaammin). Haukkukaa nyt vaan mutta mieheni on luotettava, ei juo eikä polta vaikka välillä onkin ehkä vähän naiivi ja tosiaan tuo rahankäyttö joskus holtitonta. Itse tiedän että tuo tyttöystävä-juttu ei olisi kyllä riittävä peruste uuden sängyn ostolle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miehen perustelut uuden sängyn ostolle: se on liian kapea meille kahdelle (ei ole parisänky vaan leveä yhden ihmisen sänky) ja (tämä on vähän typerä syy) se muistuttaa häntä entisestä tyttöystävään (mies on 27, minä 26 ja mies on välillä vähän lapsellinen, mutta miehet kai kehittyy hitaammin). Haukkukaa nyt vaan mutta mieheni on luotettava, ei juo eikä polta vaikka välillä onkin ehkä vähän naiivi ja tosiaan tuo rahankäyttö joskus holtitonta. Itse tiedän että tuo tyttöystävä-juttu ei olisi kyllä riittävä peruste uuden sängyn ostolle.

Ap

Kyseessä on siis 120 cm leveä sänky, joka on miehen vanha ja on mies on ennen tapaamistanne nukkunut siinä silloisen tyttöystävän kanssa. Hmm. Kyllä sanoisin, että aikuisten ihmisten on hyvä nukkua parisängyssä, koska siinä saa paremmat unet kuin tuossa liian kapeassa. Vanhoista tyttöystävistä en osaa sanoa muuta kuin että toivottavasti mies ei puhu kovin usein eksästään. 

Paljonko uusi sänky maksaa? Sängyissä ei kannata aina valita sitä halvinta, on tärkeää että sänky on selälle hyvä (ei liian pehmeä, jouset ei myöskään saa tuntua läpi).

Vierailija kirjoitti:

Miehen perustelut uuden sängyn ostolle: se on liian kapea meille kahdelle (ei ole parisänky vaan leveä yhden ihmisen sänky) ja (tämä on vähän typerä syy) se muistuttaa häntä entisestä tyttöystävään (mies on 27, minä 26 ja mies on välillä vähän lapsellinen, mutta miehet kai kehittyy hitaammin). Haukkukaa nyt vaan mutta mieheni on luotettava, ei juo eikä polta vaikka välillä onkin ehkä vähän naiivi ja tosiaan tuo rahankäyttö joskus holtitonta. Itse tiedän että tuo tyttöystävä-juttu ei olisi kyllä riittävä peruste uuden sängyn ostolle.

Ap

Sanot miehelle, että uusi sänky ostetaan, uutta telkkaria sen sijaan ei osteta. Sänky maksetaan suunnilleen puoliksi, mutta sinä jolla on enemmän säästöjä voit nyt maksaa sängystä isomman osuuden, mutta myöhemmin talvella mies maksaa ruokianne enemmän koska sinun tulot on pienet.

Uusi sänky maksaa n 660 e (ikean tarjous) josta minä maksan 3/4.

Ap

Voi herrajumala taas, se maksaa kellä on rahaa!

Jaksan taas ihmetellä miksi ihmiset lähtevät parisuhteisiin, yhdessä asumaan etenkään, kun kuitenkaan tarkoitus ei selvästi kaikilla ole parisuhteessa täysillä elää.

Me olemme nykyään jo naimisissa, mutta suhteen alussa työssäkäyvänä maksoin mm mieheni vuokran jo ollessamme etäsuhteessa. Olimme silloin 23-vuotiaita. Nykyään se olen minä joka opiskelen ja mies joka elättää. En ymmärrä mitään rahojen jakoa tai laskeskelua, sellainen ei kuulu parisuhteeseen.

N28

Meillä menee niin, että niin kauna kuin vaimo jakaa, minä maksan.

No eikös miehen sitten pitäisi elättää minut nyt kun opiskelen? Kyllä itsekin voin tulevaisuudessa elättää miehen jos hän opiskelee ja minä töissä, mutta pointti on että minusta on hieman epäreilua että minä maksan suurimman osan vaikka olen opiskelija ja töissä vaan opiskelun ohella ja mies töissä.

Ap

Siis mies on töissä kokopäiväisesti ja hänellä vakituinen työ.

Ap

Kyllä uusia sänkyjä saa halvemalla kuin 660e..jopa ikeasta.

Avioliittoa on takana 20 vuotta ja seurustelua sitä ennen ehkä n. 7 vuotta. En jaksa muistaa.

Oikeastaan siitä, kun yhteen muutettiin, myös talous muuttui yhteiseksi. Silloin alussa oli jotain opintotukea ja asumistukeakin, aivan sama kumpi sitä tukea sai, yhdessä maksettiin.

Kun mies teki diplomityötä ja myöhemmin lisensiaatin työtään, minä tienasin enemmän ja maksoin enemmäin, oikeastaan kaiken. Olin valmistunut maisteri ja oman alan duunissa. Ei tässä ollut mitään ihmeellistä. Meillä on yhä huonekaluja, jotka ovat "mun maksamia ihan 100%". Iso osa yhdessäolosta on ollut jonkinlaista fifty-fifty -periaatetta. Koskaan ei ole ruokalaskuja puolitettu, meininki on ollut enemmän se, että se maksaa, joka kassalle ekana sattuu.

Nykyisin mies tienaa yli 10.000 €/kk ja maksaa valtaosin menot. Kolme lastakin on sinaantunut, ollaan asuttu ulkomailla viisi vuotta, joiden aikana minä tavallaan "uhrasin" urakehitykseni ja olin kotirouvana, koska ko. maahan ei niin vaan saa työlupaa. Nyt olen töissä taas ja tienaan paljon vähemmän kuin mies. Ikinä ei lasketa kuluja. Laskut tulee ja se jolle ne tulee, tyyliin maksaa. Tilit on omat ja lisäksi on hteinen säästötili esim. reissuja varten.

Olemme siis olleet todella köyhistä opiskelijoista saakka yhdessä. Suorastaan naurattaa se, että kun rahaa oli todella vähän, tehtiin miehen isän tuomasta hirvenjauhelihasta spaghettia bolognese. Se oli tonnikalan (joka vielä silloin oli halpaa) ohella meidän köyhäilyruoka numero 1. Ei, ykkönen oli kuitenkin makaroni ketsupilla.

Vierailija kirjoitti:

Uusi sänky maksaa n 660 e (ikean tarjous) josta minä maksan 3/4.

Ap

Sinäkö oikeasti mietit, että kumpi maksaa satasen enemmän sängystä, jossa molemmat nukutte ja joka hyödyttää molempia? Sänky on välttämättömyys, ja tuo satanen tasaantuu suhteessanne vuosien mittaan monta kertaa. 

Jos mies vaatisi että teille ostetaan uusi pleikkari, joka ei sinua niin kiinnostaisi, ja vaatisi että maksat siitä isomman osan, niin ymmärtäisin ärtymyksesi.

Tai jos mies vaatii, että maksatte aina pennilleen 50 % osuuksilla kaikki peruselintarvikkeet, wc-paperit ja hammastahnat, niin ymmärrän ärtymyksesi.

Osaan kyllä itsekin köyhäillä, ei ole siitä kyse. Pystyn elämään keitetyillä kananmunilla ja nuudeleilla. Mies taas haluaa syödä paremmin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Osaan kyllä itsekin köyhäillä, ei ole siitä kyse. Pystyn elämään keitetyillä kananmunilla ja nuudeleilla. Mies taas haluaa syödä paremmin.

Ap

Sitä tuolla kirjoitin sinulle jo aiemmin, että miehesi haluaa elää yli varojensa. Eli mies haluaa paremman elintason kuin mitä hänen palkka mahdollistaa. Hankkikoon mies parempipalkkaisen työn.

Meitä on kaksi työssäkäyvää, ei lapsia. Raha-asiat on meillä jaettu niin, että minä vähän enemmän tienaavana maksan yhteisistä kuluista vastaavasti vähän enemmän. Jos toinen on esimerkiksi työttömänä tai opiskelee, niin sitten ne tilanteet katsotaan erikseen. Meillä on verrattain pienet kiinteät kulut, joten silloin karsittaisiin reissuista ja muista huvituksista. 

Yhteisen taloustilin lisäksi molemmilla on omat tilit, joka on erityisesti minulle todella tärkeää. Isommat ostokset päätetään yhdessä, samoin esimerkiksi matkojen kulut. Molemmilla on samanlainen käsitys rahankäytöstä, riitaa ei ole käytännössä ikinä.