Jos vanhempi antaa lapselle lahjan, onko se lahja silloin lapsen/nuoren omaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Selvästi henkilökohtaiset tuotteet, missä säilytetään henkilökohtaista dataa (puhelimet, tietokoneet, läppärit, tabletit, kukkarot, jne.) ovat mukisematta LAPSEN OMAISUUTTA niiden annon jälkeen siitäkin huolimatta, että mitään sopimuksia niiden lahjottamisesta ei olla tehty. Oikeushan näissä tapauksissa katsoo, että lapsen on pakko omistaa kyseiset tuotteet jo pelkän yksityisyydensuojan vuoksi.

Ei, kyllä ne voivat tässäkin  tapauksessa olla vanhempien omaisuutta.

Mutta ennen kuin vanhemmat voivat ottaa nämä tabletit ja läppärit henkilökohtaiseen käyttöönsä, toisen henkilökohtainen data on putsattava pois sieltä kovalevyltä. Tietenkin eri asia jos tabletti tai läppäri ei olekaan henkilökohtainen, vaan yhteisessä käytössä.

Elektroniikka on vähän kaksijakoinen asia. Moni nimittäin sisältää hyvinkin henkilökohtaista materiaalia ja ne ovat rinnastettavissa päiväkirjaan. Eikä päiväkirjaakaan saa omat vanhemmat lukea tai ainakin terveessä tilanteessa luulisi näin.

Vierailija kirjoitti:

Elektroniikka on vähän kaksijakoinen asia. Moni nimittäin sisältää hyvinkin henkilökohtaista materiaalia ja ne ovat rinnastettavissa päiväkirjaan. Eikä päiväkirjaakaan saa omat vanhemmat lukea tai ainakin terveessä tilanteessa luulisi näin.

Tuomioistuin ratkaisee asian tarpeen vaatiessa. On kuitenkin aika iso asiahaara oikeudessa, jos esimerkiksi elektroniikka on ollut yhden henkilön käytössä 99,9%-100% ajasta, ja sisältää paljon henkilökohtaista dataa. Ja ostaja on koko sen ajan ollut ok asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvästi henkilökohtaiset tuotteet, missä säilytetään henkilökohtaista dataa (puhelimet, tietokoneet, läppärit, tabletit, kukkarot, jne.) ovat mukisematta LAPSEN OMAISUUTTA niiden annon jälkeen siitäkin huolimatta, että mitään sopimuksia niiden lahjottamisesta ei olla tehty. Oikeushan näissä tapauksissa katsoo, että lapsen on pakko omistaa kyseiset tuotteet jo pelkän yksityisyydensuojan vuoksi.

Ei ole noin. Niissä on aina mainittu kuka on omistaja ja ostaja. Käyttäjäksi voi määrittää kenet tahansa. Tuolla tekniikalla lapsi voisi kahmia kaikki perheen tietokoneet ja lännykät ja väittää että ne on annettu hänelle joten ne on hänen.

Luulisi että tässä on jo mennyt kasvatuksessakin jokin pieleen jos lapsi näin käyttäytyy. Minä oletin aina että minulle ostettu tietokone ja kännykkä ovat minun eivätkä minun vanhempani koskaan myöskään koskeneet niihin. Oli sen verran varaa panostaa lapsiinsa ettei tarvinnut lähteä laskemaan mitä otetaan takaisin. Käytännössä kaikki mikä oli minun huoneessani lähti minun mukaani.

Lähtökohtaisesti kaikki tavara, mitä ostan lapselle on vain lainassa hänellä. Koskee ihan kaikkea, vaatteet jne myös. Ne kierrätetään sisaruksille tai myydään eteenpäin, jotta saa rahaa hommata lapselle uutta tavaraa. Jopa syntymäpäivälahjat näin, jos ne ovat selkeästi kierrätettävää tavaraa. Sama kohtalo muidenkin ostamilla lahjoilla. Tottakai jos lapsi erikseen pyytää, että jotain hänelle säästetään, vaikka nyt leluja, niin ei minulla yleensä mitään syytä ole tätä kieltää, kunhan kohtuudessa pysytään.

Sitten kun lapsi joskus muuttaa omaan kotiin, saa viedä mukanaan selkeästi sillä hetkellä käytössä olevat tavaransa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elektroniikka on vähän kaksijakoinen asia. Moni nimittäin sisältää hyvinkin henkilökohtaista materiaalia ja ne ovat rinnastettavissa päiväkirjaan. Eikä päiväkirjaakaan saa omat vanhemmat lukea tai ainakin terveessä tilanteessa luulisi näin.

Tuomioistuin ratkaisee asian tarpeen vaatiessa. On kuitenkin aika iso asiahaara oikeudessa, jos esimerkiksi elektroniikka on ollut yhden henkilön käytössä 99,9%-100% ajasta, ja sisältää paljon henkilökohtaista dataa. Ja ostaja on koko sen ajan ollut ok asian kanssa.

Kyllä se työpaikankin henkilökohtaiseen käyttöönkin annettu laite on työnantajan omistama. Ihan höpöpuhetta tämä.

Meillä on kyllä surutta myyty kalliita lahjoja pois jos lapsi haluaa jotain muuta. Meillä on idea että jos uutta haluaa jostain vanhasta pitää luopua joka kattaa osan kustannuksista. Lisäksi meille ei haluta valtavaa tavaramäärää joten tästä syystä tämä myös. Eli lapset saa kyllä valita mistä luopuu mutta luopua pitää jos uutta haluaa. Esim. Vanhin lapsista halusi ajokortin joten sanottiin jos sen haluaa skootteri myydään. Kyllähän se lasta harmitti mutta ajokortti oli silti mitä enemmän halusi joten sitten kulki vanhalla polkupyörällä kunnes sai ajokortin. Sai lainata meidän kakkosautoa sillon kun me ei sitä tarvittu ja maksoi itse bensat.