Lue keskustelun säännöt.
Jos vanhempi antaa lapselle lahjan, onko se lahja silloin lapsen/nuoren omaisuutta?
18.08.2017 |
Kalliimpiin omaisuuksiinhan on sidottu omistuspaperit (autot, talot, jne) ja jotta omaisuus voi vaihtaa omistajaa näissä tapauksissa, on tehtävä kirjalliset sopimukset, mutta mites on laita esimerkiksi 50-300 euron tuotteissa? Jos ostat lapsellesi/nuorelle tuotteen kaupasta lahjaksi, omistaako lapsi sen tuotteen tämän jälkeen? Hyvin monestihan kuulee vanhempien vetoavan siihen, että nuoren tai lapsen huoneessa kaikki tavarat ovat vanhempien omaisuutta.
Tämä on vain varsin hämmentävää, koska jos lapsi saa esimerkiksi synttärilahjan joltakin tuttavalta ja tuttava ottaa lahjan takaisin lapselta lahjanannon jälkeen, kyseessähän on silloin ryöstö. Päteekö sama kuvio vanhempien ja lapsien välillä? Pohtinut tätä jo pidemmän aikaa.
Kommentit (47)
Palstalla on pääasiassa vanhempia joten tähän ketjuun tulee varmasti jotain selityksiä siitä miten lapsilla ja nuorilla ei ole omistusoikeutta jne. Todellisuudessahan suullinen sopimus lahjasta on sitova ja tuote vaihtaa omistajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei osaa vastata tähän kysymykseen. Ei kukaan.
Jos se on lapselle annettu, niin on lapsen omaisuutta.
Kyllä lahja kuuluu lahjansaajalle. Muutenhan kyseessä olisi laina tai nautinta(käyttö) oikeus joka pitäisi antamishetkellä todeta.
Lapsen omaisuutta tietenkin. Samoin jos laitat lapsen tilille rahaa, se raha on siitä sekunnista lähtien lapsen. Jos sen jälkeen otat rahan omaan käyttöösi, se on kavallus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti on. Sehän opettaa ihan väärän ajattelumallin että lahjan antaja voi ottaa lahjan takaisin. Sukulaisuus ei määritä mitään. Itselläni tosin vanhempi, joka ei ymmärrä henkilökohtaisen omaisuuden eikä oikein mitään muitakaan rajoja. Siitä tuli ihan henkisiäkin ongelmia minulle.
Lapsi saa pitää lahjat ja hänelle annetut tavarat. Tämä päteää myös kaikkiin lahjoihin, joista vanhemmat maksavat osamaksuja. Yllättävän monesti vanhemmat kyllä käyttävät tuon "nää on mun omaisuutta" argumentin riitatilanteissa painostaakseen lastansa, mutta lain edessä kaikki lapsille annetut tavarat ovat lapsen omaisuutta.
Useasti lahjat ostetaan yhteisiksi ja niillä on sitten perheessä yksi käyttäjä, mutta yhteisestikin ostetuissa lahjoissa ainakin puolet kuuluu toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina sanonut lapsille että niiden itse omilla rahoillaan ostamat tai heille lahjaksi annetut tavarat on heidän omaisuutta. Meillä on siis vuoroviikkojärjestely, alkuun lapset kysyi lupaa ottaa mun luota tavaroita iskälle mukaan. Siksi tuosta tuli keskusteltua. Ne on heidän tavaroita ja he päättää mihin niitä vievät. Vaikka ne olisi mun ostamia, niiden ei tarvi olla mun luona. :)
Outo kysymys. Totta kai lahja on saajan omaisuutta. En ole koskaan kuullut, että joku ajattelisi toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa enpäs tiedä, mutta kyllä aika huolestuttavalta kuulostaa jos vanhempi todellakin ryöstää lapselta tämän omaisuutta 😂. Muistaen siis, että ryöstö tarkoittaa näpistystä tai varkautta aseella uhaten
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina sanonut lapsille että niiden itse omilla rahoillaan ostamat tai heille lahjaksi annetut tavarat on heidän omaisuutta. Meillä on siis vuoroviikkojärjestely, alkuun lapset kysyi lupaa ottaa mun luota tavaroita iskälle mukaan. Siksi tuosta tuli keskusteltua. Ne on heidän tavaroita ja he päättää mihin niitä vievät. Vaikka ne olisi mun ostamia, niiden ei tarvi olla mun luona. :)
Meillä on vuoroviikko, ja olen samaa mieltä kuin sinä. Jos annan lapselle rahaa, se on hänen rahaansa ja saa tehdä mitä sillä haluaa.
Isä on eri mieltä. Hänen antamillaan rahoilla lapsi ei saa ostaa mitään minun luokseni. Outoa, ettei lapsi saa käyttää omia rahojaan kuten haluaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen omaisuutta tietenkin. Samoin jos laitat lapsen tilille rahaa, se raha on siitä sekunnista lähtien lapsen. Jos sen jälkeen otat rahan omaan käyttöösi, se on kavallus.
Samaa mieltä. Mutta oikeus oli eri mieltä, kun äiti käytti 17-v tilin tyhjäksi
Jos tuote on ostettu esimerkiksi jonkun perheenjäsenen syntymäpäivänä ja se syntymäpäiväsankari on tuotteen käyttäjä, tuomioistuin ja laki ainakin katsovat sen erittäin vahvaksi todisteeksi lahjasta, mikäli tuotteen omistajuudessa herää jonkinlainen laillinen taistelu. Tuotteen omistajan varsinainen todistaminen voi olla tapauksesta riippuen kuitenkin aika hankalaa, koska ihmisillä ei ole tapana nauhoitella noita suullisia keskusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahja on saajan omaisuutta. Ala-ikäistä saa kuitenkin kasvattaa, ja esim rajoittaa elektroniikan käyttöä, vaikka tarvittaessa takavarikoimalla. Se ei kuitenkaan muutu aikuisen omaisuudeksi, vaan palautetaan tietyn ajan kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen omaisuutta tietenkin. Samoin jos laitat lapsen tilille rahaa, se raha on siitä sekunnista lähtien lapsen. Jos sen jälkeen otat rahan omaan käyttöösi, se on kavallus.
Samaa mieltä. Mutta oikeus oli eri mieltä, kun äiti käytti 17-v tilin tyhjäksi
Se raha koostuikin lapsilisistä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa pitää lahjat ja hänelle annetut tavarat. Tämä päteää myös kaikkiin lahjoihin, joista vanhemmat maksavat osamaksuja. Yllättävän monesti vanhemmat kyllä käyttävät tuon "nää on mun omaisuutta" argumentin riitatilanteissa painostaakseen lastansa, mutta lain edessä kaikki lapsille annetut tavarat ovat lapsen omaisuutta.
Useasti lahjat ostetaan yhteisiksi ja niillä on sitten perheessä yksi käyttäjä, mutta yhteisestikin ostetuissa lahjoissa ainakin puolet kuuluu toiselle.
Mikä tuo mustattu sana on? Verbin perusmuodosta ei tehdä oikeakielistä taivutettua muotoa vain lisäämällä sinne perään a-kirjain. Oikea muoto kuulu pätee.PÄTEE! Pä-tee!
Menikö perille?
No tottakai joku selkeästi henkilökohtainen juttu on lapsen omaa. Vaatteet, läppäri...
Huoneen sisustuksesta nyt voidaan olla monta mieltä. Sänky voi ihan yhtä lailla olla osa lainassa olevaa huonetta tai nuoren oma. Itse kyllä annan mukaan, jos haluavat kalusteensa, mutta ymmärrän kyllä jos joku ei niin tee.
En katso kaikkien tavaroiden olevan lapsen omaisuutta, niin että tämä voisi luovuttaa/myydä niitä vapaasti.
Eivätkä lapset kyllä omista mummon hankkimia tavaroita, esim. pyörää, vaatteita tms., mummo kierrättää ne sitten itse muualle myöhemmin.
Sellaisia vanhempia kyllä on, jotka oikeasti luulevat lasten tavaroiden kuuluvan heille, koska he ovat ne lapselle ostaneet. Ovat kieltämättä surullisen yleisiä. Sellaisiakin vanhempia on, jotka luulevat lasten olevan heidän omaisuutta.
Vain oikeus voi tuollaiset asiat rakaista.