Jos vanhempi antaa lapselle lahjan, onko se lahja silloin lapsen/nuoren omaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina sanonut lapsille että niiden itse omilla rahoillaan ostamat tai heille lahjaksi annetut tavarat on heidän omaisuutta. Meillä on siis vuoroviikkojärjestely, alkuun lapset kysyi lupaa ottaa mun luota tavaroita iskälle mukaan. Siksi tuosta tuli keskusteltua. Ne on heidän tavaroita ja he päättää mihin niitä vievät. Vaikka ne olisi mun ostamia, niiden ei tarvi olla mun luona. :)

Meillä on vuoroviikko, ja olen samaa mieltä kuin sinä. Jos annan lapselle rahaa, se on hänen rahaansa ja saa tehdä mitä sillä haluaa.

Isä on eri mieltä. Hänen antamillaan rahoilla lapsi ei saa ostaa mitään minun luokseni. Outoa, ettei lapsi saa käyttää omia rahojaan kuten haluaa...

Sama juttu meillä. Myöskään tavaroita mitä lapset on saaneet lahjaksi ei saa tuoda mun luo. En tajua miksi, kuvittelee kai että mä jotenkin hyötyisin niistä. 

Meillä kävi niin, että lapsen isä osti pyörän lapselle syntymäpäivälahjaksi. Kun pyörä jäi pieneksi, myytiin se ja ostin uuden pyörän tilalle. Isälle tämä ei passannut vaan teki rikosilmoituksen. Kävin kuultavana ja poliisilla ei tullut naurusta loppua. Se siitä sitten. Olisi edes sanonut ettei se ole lahja vaan lainassa vaan...

Lahja on lahjansaajan omaisuutta. Ei tulisi mielenkään väittää muuta.

MUTTA kaikk mitä on lapsen käytössä ei ole lapselle annettua. Hänen huonekalujaan esimerkiksi ei ole annettu lahjaksi, vaan ostettu huoneeseen, joka on lapsella käytössä, siis niin kauan kuin hän kotona asuu.

Ymmärrätkö ap eron? Vaikka lapseni käyttää vaikkapa olohuoneen televisiota, en ole sitä hänelle lahjana ojentanut.

Tämä siis siinä hyvin hypoteettisessa tilanteessa, että omistussuhdetta joskus pitäisi ratkoa. Lapselle on ANNETTU siis antamalla lahjoitettu loppujen lopuksi aika pieni osa hänen käyttämistään asioista.

Tokikaan en ala niistä tapella, hän ne saa viedä mennessään, kun kotoa muuttaa. Enkä tykkää ylipäätään missään oloissa kiristämisestä tai uhkailusta.

Mutta että siis puhtaasti juridisessa mielessä iso osa noista romppeista on lasten lainassa/käytössä, mutta vanhempien omistamia.

Oikeudellisesti pätevä lahjoitus tapahtuu siten, että lahjanantaja ilmoittaa lahjoittavansa omaisuuttaan ja lahjansaaja ilmoittaa ottavansa lahjan vastaan. Yleensä ilmoitukset voidaan tehdä suullisesti, mutta eräissä tapauksissa vaaditaan kirjallinen muoto. Esimerkiksi kun lahjoitetaan auto omistusoikeuden siirtyminen on tehtävä aina kirjallisesti. Muissakin tapauksissa, varsinkin jos lahjoitus on suurehko, se kannattaa tehdä asiakirjan muodossa. Jotta pätevä lahjoitus olisi tapahtunut, edellytetään, että omaisuus siirtyy saajan hallintaan.

Teksti napattu laki24.fi sivulta. Eli siis jos omaisuus on lapsen hallinnassa ja se on annettu mukisematta lapselle eikä vanhemmilla ole kontakteja tähän omaisuuteen, kyllä tuossa lahjoituksen kriteerit täyttyvät kokonaisuudessaan. Yllättävän monet vanhemmat eivät tätä kuitenkaan tunnu tajuavan, mitä tulee lapsiensa uhkailuihin ja kiristyksiin.

Vanhemmuus kuitenkin sallii lapsen omaisuuden takavarikoimisen, kotiarestit yms., mutta vanhemman suorittama takavarikointi pitää olla reiluuden nimissä tapahtuvaa; eikä esim. saa pantata lapsen omaisuutta vuosia.

No kyllä mä joistain jutuista ymmärrän, että ne annetaan nuorelle käyttöön ja halutaan vaikka kierrättää nuoremmille sisaruksille, jos ovat vielä ehjiä ja hyväkuntoisia. Esim mopo tai jotkut urheiluvälineet.

Antaminen ja lainaaminen on kaksi eri asiaa. Jos antaa lahjan lapselle, lapsi omistaa- Lahja ei ole lainassa.

Tottakai lahjaksi saatu on lapsen oma mutta esim. puhelimen ollessa kyseessä voin takavarikoida sen määräajaksi, koska kasvatan alaikäistä.

Tarvitseeko vanhemman tehdä täysin selväksi, että se on lahja eikä laina?

Jos vanhempi ei kutsu sitä lahjaksi eikä lainaksi, vaan antaa sen ihan suoraan vaan käyttöön, mitä se silloin on? Omistaako lapsi mitään, jos kaikkien tavaroiden/tuotteiden kohdalla tehdään näin?

Meillä lapsi saa itse päättää lahjoistaan ja omilla rahoilla ostetuista jutuista. Meillä lasten huoneiden kalusteet kuuluu vanhemmille niitä lapset lainaa. Toki annetaan osa mukaan kun muuttaa pois joskus. Myös lasten kännykät, tietokoneet ja esim stereot on meidän omaisuutta. Ne on esim kokonaan meidän nimissä. Tämä jo siksi että meillä on silloin oikeus ottaa ne pois ja myös käydä läpi mitä niissä on ja mitä niillä tehdään.

Tiedän että saan tulvan alapeukkuja mutta silti meillä tehdään näin koska lapsia pitää kaitsea ja pitää tietää mitä tekee myös elektroniikalla. En tahdo kuulla että lapseni ok hetkuttanut itseään periscopessa tai lähetellyt härskejä kuvia. Toki tätä voi tehdä kaverien laitteilla mutta toivon että tajuavat siinä itse sitten että se ei ole hyvä homma.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mä joistain jutuista ymmärrän, että ne annetaan nuorelle käyttöön ja halutaan vaikka kierrättää nuoremmille sisaruksille, jos ovat vielä ehjiä ja hyväkuntoisia. Esim mopo tai jotkut urheiluvälineet.

Tietenkin, kun niitä ei ole annettu lahjaksi. Jos annat mopon synttärilahjaksi, se on lapsen oma.

Riippuu tilanteesta. Jos minulle lapsena ostettiin ihkauudet luistimet, toki ymmärsin, että kun en enää niitä itse tarvitse, ne vaihdetaan johonkin muuhun mitä minä tai joku muu perheenjäsen tarvitsee, ihan päivänselvä asia.

Kun teininä, melkein aikuisena, sain uudet sukset, äitini luuli minun vievän muuttaessani, mutta en hiihdä. Äitini taas alkoi myöhemmin hiihtää, joten toki ne ovat äitini. Vielä viime talvena hän niitä minulle tarjosi, mutta kyllä ne minusta äidin saavat olla, vaikka minulle alunperin ostettiinkin.

Sama juttu huonekaluissa ja joissain muissa tavaroissa, lapsuuden aikaiset kierrätettiin, mutta myöhemmät ostettiinkin sitä silmällä pitäen, että saamme ne halutessanne omaan kotiimme.

Lapset ovat saaneet vain pieniä rahalahjoja suvulta, eikä mitään kalliita tavaroita.

Mun mielestä on jo ongelma, että täytyy tällasta edes miettiä... vai onko minulla vaan ollut täysijärkiset vanhemmat?

Hmm. Joo, kännykkä on vaikka lapsen tai pyörä. Mutta ei hän silti saa esim. myydä niitä eteenpäin. Jos hänelle ostetaan uusi pyörä, minulla on oikeus myydä kirpparilla vanha rahoittaakseni uuden. Tai joku vanhojentanssimekko, se myydään tanssien jälkeen ja rahat pidän itse.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko vanhemman tehdä täysin selväksi, että se on lahja eikä laina?

Jos vanhempi ei kutsu sitä lahjaksi eikä lainaksi, vaan antaa sen ihan suoraan vaan käyttöön, mitä se silloin on? Omistaako lapsi mitään, jos kaikkien tavaroiden/tuotteiden kohdalla tehdään näin?

Lahja on joululahja, synttärilahja tms, muuten vain ostettu on kodin tavaraa ja kuuluu vanhemmille, ellei erikseen sanota, että on lapselle ostettu lahja.

Lahja on saajan omaisuutta. Verottajan sivuilta voi katsoa missä menee ilmoitusvelvollisuuden rajat.

Eri asia sitten on, kuka on se, joka huolehtii alaikäisen omaisuudesta, mutta omsitussuhde on pässinlihaa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeudellisesti pätevä lahjoitus tapahtuu siten, että lahjanantaja ilmoittaa lahjoittavansa omaisuuttaan ja lahjansaaja ilmoittaa ottavansa lahjan vastaan. Yleensä ilmoitukset voidaan tehdä suullisesti, mutta eräissä tapauksissa vaaditaan kirjallinen muoto. Esimerkiksi kun lahjoitetaan auto omistusoikeuden siirtyminen on tehtävä aina kirjallisesti. Muissakin tapauksissa, varsinkin jos lahjoitus on suurehko, se kannattaa tehdä asiakirjan muodossa. Jotta pätevä lahjoitus olisi tapahtunut, edellytetään, että omaisuus siirtyy saajan hallintaan.

Teksti napattu laki24.fi sivulta. Eli siis jos omaisuus on lapsen hallinnassa ja se on annettu mukisematta lapselle eikä vanhemmilla ole kontakteja tähän omaisuuteen, kyllä tuossa lahjoituksen kriteerit täyttyvät kokonaisuudessaan. Yllättävän monet vanhemmat eivät tätä kuitenkaan tunnu tajuavan, mitä tulee lapsiensa uhkailuihin ja kiristyksiin.

Vanhemmuus kuitenkin sallii lapsen omaisuuden takavarikoimisen, kotiarestit yms., mutta vanhemman suorittama takavarikointi pitää olla reiluuden nimissä tapahtuvaa; eikä esim. saa pantata lapsen omaisuutta vuosia.

Ei, vaan pitää joko suullisesti tai kirjallisesti ilmoittaa antavansa. Meillä on käytössä lomilla appivanhempien kakkosasunto, eikä se muutu meille annetuksi lahjaksi vaikka me sitä käytämme ja he eivät. He saavat myydä sen milloin haluavat ja tehdä rahoilleen mitä haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mä joistain jutuista ymmärrän, että ne annetaan nuorelle käyttöön ja halutaan vaikka kierrättää nuoremmille sisaruksille, jos ovat vielä ehjiä ja hyväkuntoisia. Esim mopo tai jotkut urheiluvälineet.

Tietenkin, kun niitä ei ole annettu lahjaksi. Jos annat mopon synttärilahjaksi, se on lapsen oma.

Mä voisin tuohonkin sanoa, että se lahja voi olla mopon käyttöoikeus ja kun ei enää tarvitse mopoa (saa esim auton), se voidaan myydä, antaa pikkusisarukselle jne.

Selvästi henkilökohtaiset tuotteet, missä säilytetään henkilökohtaista dataa (puhelimet, tietokoneet, läppärit, tabletit, kukkarot, jne.) ovat mukisematta LAPSEN OMAISUUTTA niiden annon jälkeen siitäkin huolimatta, että mitään sopimuksia niiden lahjottamisesta ei olla tehty. Oikeushan näissä tapauksissa katsoo, että lapsen on pakko omistaa kyseiset tuotteet jo pelkän yksityisyydensuojan vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on jo ongelma, että täytyy tällasta edes miettiä... vai onko minulla vaan ollut täysijärkiset vanhemmat?

Se on aika pakko tätä miettiä kun lapset tuntee nykyisin oikeutensa paremmin ja ei pelkää viedä vanhempiaan oikeuteen jos siitä jotain hyötyy. Joten parempi tietää omat oikeutensa jotta jos lapsi jotain yrittää olet varautunut

Vierailija kirjoitti:

Selvästi henkilökohtaiset tuotteet, missä säilytetään henkilökohtaista dataa (puhelimet, tietokoneet, läppärit, tabletit, kukkarot, jne.) ovat mukisematta LAPSEN OMAISUUTTA niiden annon jälkeen siitäkin huolimatta, että mitään sopimuksia niiden lahjottamisesta ei olla tehty. Oikeushan näissä tapauksissa katsoo, että lapsen on pakko omistaa kyseiset tuotteet jo pelkän yksityisyydensuojan vuoksi.

Ei ole noin. Niissä on aina mainittu kuka on omistaja ja ostaja. Käyttäjäksi voi määrittää kenet tahansa. Tuolla tekniikalla lapsi voisi kahmia kaikki perheen tietokoneet ja lännykät ja väittää että ne on annettu hänelle joten ne on hänen.