Yksinäinen yläkoululainen

Voi parkaa. :( Kannattaisikohan tytön jutella vaikka koulukuraattorille ongelmasta?

En edes tajua tuota yläasteella,luokkien sekoittamista. Meillä samat luokat säilyi, jotkut muutamat aineet kuvis köksä jne .Oli sitten sekaryhmissä,,näin tutustui muihinkin mutta säilyi oma tuttu ja turvallinen luokka

Eikö tytöllä ole harrastuksia, joissa itseluottamus nousisi ja löytyisi kavereita?

Meillä sai toivoa ketä haluaa ryhmäänsä yläasteella.

Ikävää että tyttäresi jätetään yksin.. muuttaisipa joku kiva tyttö naapuriinne

Voimia teille! Tiedän oman lapsen kohdalta kuinka raastavaa tuollainen on. Sitä haluaisi lapselleen parasta ja on niin kamalaa seurata kun oma lapsi ei pääse joukkoon. Löytyisikö tytölle kuitenkin omalta luokalta joku uusi kaveri?

Juuri sitä toivoin, että uusi ystävä löytyisi uudesta luokasta. Tuntuu vain siltä, että monella on jo se ystävä tullut edelliseltä luokalta mukana. Tyttärellä ei tosiaankaan ollut ketään ketä toivoisi, koska vanhat ystävät eivät enää olleetkaan ystäviä. Kyllä hyväkin asia, että luokkia vähän sekotetaan, mutta ei tunnu nyt auttavan sekään. Ilmeisesti toista yksinäistä ei ryhmästä löydy. Olen koittanut puhua, että katseli onko vaikka kolmen tytön ryhmää. Siihen sopisi helposti uusi neljäs tyttö. Nyt täytyisi keksiä käytännön keinoja, joilla ystävystyä.

Olen itse ollut se, joka tiputettiin kolmen tytön ryhmästä pois. Harmittihan se kovasti ja tuntui kovin epäreilulta. En sen jälkeen saanut yläasteella mitään sydänystäviä, mutta kavereita kuitenkin. Luontevin tapa saada edes jonkinlaista seuraa oli sittenkin ne oman luokan tytöt. Erilaisissa ryhmä- ja paritöissä tutustui ja pääsi heidän lähelle, ja kun oli edes jonkinlainen kontakti, oli helpompi esimerkiksi ruokaillessa mennä heidän viereensä istumaan. Asiassa auttoi kyllä kovin se, että luokallani otettiin kaikki hyvin mukaan enkä ainakaan kokenut, että olisin jotenkin väkisin tunkeutunut mukaan. Valinnaisissa aineissa pääsi sitten tutustumaan muiden luokkien yksinäisiin tai porukoiden ulkopuolelle jätettyihin, joiden seurassa pystyi viettämään välitunteja niin ei tarvinnut olla yksin.

Tuossa iässä yksin jääminen indikoi kyllä pidempikestoista yksinäisyytä.

Vasta viikko on yläastetta takana, on hyvinkin toivoa että ryhmädynamiikka muuttuu ja tyttösi löytää kavereita. Toivotaan näin. :) Itselläni on saman ikäinen poika jolla on myös vähän ollut haasteita tutustua kunnolla, täälläkin siis jännitetään miten käy. Luokat sekoitettiin ihan täysin, vain kaksi tuttua tuli samalle luokalle ja niistä kumpikaan ei ole mun pojalle kovin mieluinen kaveri.

Tuohan on jo oikein hyvä juttu että on välitunnilla seuraa, ehkä se ystävyys siitä pikku hiljaa syvenee. 

Viikko tosiaan vasta mennyt, mutta välillä tuntuu, että nuo ryhmät muodostuvat tosi äkkiä. Välituntikavereista ei ainakaan kotikavereksi ole. Kaksi ovat kiinteä pari vuosikausia eikä enää kolmanneksi pyöräksi kannata lähteä. Kolmannesta tytöstä en tiedä kuinka laaja ystäväpiiri on kotona. Ovat joskus pikkutyttöinä olleet hiukan tekemisissäkin enemmän, joten voi toivoa josko vanhaa kaveruutta saisi lämmiteltyä. Tyttö tuntuu vain olevan huono aloitteentekijä ja epävarma. Itsetunto saanut aika kalauksen edellisistä ystävyyksistä. Täytyypi katsella rauhassa tilannetta. Harmittaa vaan, kun itse ei voi auttaa. Katkeruuttakin tunnen entisiä ystäviä kohtaan, sillä neuvoin aina kohtelemaan ystäviä tasapuolisesti, jos jotain syrjimistä tapahtui. Toisen äiti otti useaan kertaan yhteyttä, kun heidän tytär oli jäänyt ulkopuolelle tai kolmannen tytön kiusaamaksi. Aina katsoin, että tilanne korjaantui, vaikka syy oli kolmannessa tytössä. Itse en saanut aikoinaan vastakaikua, kun otin tähän äitiin yhteyttä tyttären jäädessä paitsioon. Lopputulos on tämä. Tyttö on yksin.

Asutteko pikkukaupungissa? Jos tytöllä ei ole mahdollista päästä uusiin piireihin edes koulun ulkopuolella, niin aika ikävä tilanne. Onko edes lukioon mahdollista mennä toiselle paikkakunnalle?

Tai sitten tyydytte siihen, että "kotikavereita" tytöllä ei ole, ja tyydytte siihen että edes koulussa saa olla toisten kanssa. Ei ehkä kannata ainakaan lähteä "kilpailemaan" kavereista, vaikka tuon ikäiselle onkin vaikea hyväksyä, ettei ole samalla tavalla hyvää bestistä kuin muilla.

Itse olin suurimmaksi osaksi yksin yläasteen ajan, mutta lukiossa sain uusia ystäviä jotka ovat ystäviäni edelleen.

Oma tyttäreni jäi ulkopuoliseksi jossain vaiheessa ala-koulua, hänen kohdallaan ratkaisuksi löytyi uusi rakas harrastus. Sitä kautta hän sai kavereita ja tekemistä. Edelleen on paljon yksin vapaa-ajalla, mutta koulussa on yksi hyvä ystävä ja harrastuksessa useampi kaveri.

Minullakaan ei koko yläasteen ajan ollut enää parasta kaveria vaan monta kaveria omalta luokalta jonka kanssa vietettiin aikaa, välillä vaan harmitti olla se joka ainut jolle ei kerrottu niitä salaisuuksia. Illat ja viikonloput olin usein ihan vaan kotona, mutta se ei haitannut kun siellä viihdyin.

Lukiossa ei uusia kavereita tullut, mutta jatko-opiskeluihin päästyäni pääsi vähän niin kuin aloittamaan kaiken alusta. Paljon oli samanhenkisiä ihmisiä ja näistä onkin jäänyt sitten parikin, joita jo sanon ihan ystäviksi.

Älä menetä toivoosi. Mä löysin 7 luokalla ihan parhaan ystävän ja ollaan vieläkin erottamattomat, vaikka ikää on jo 50v.

Kiitos rohkaisevista kommenteista ja hyviä neuvojakin tuli. Ihana kuulla, että järjissään on pysytty, vaikka yksinäisyyttä on ollut. Kilpailemaan ei tosiaan kavereista kannata alkaa. Hiukan täytyisi tytön kuitenkin itse aktivoitua. Uusia mahdollisuuksia tulee viimeistään lukiossa tai missä sitten jatkaakin. Jos joku haluaa lukea, voin lukukauden loppupuolella kirjoitella mitä tytölle kuuluu.

Itse sain parhaan kaverini vasta 8. luokalla. Tyttö oli ollu samassa luokassa jo seiskaluokalta lähtien mutta sitte vasta löysimme toisemme. Tsemppiä teille ihan hirveesti. Älkää vaipuko epätoivoon. Uskon että asiat järjestyy.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain parhaan kaverini vasta 8. luokalla. Tyttö oli ollu samassa luokassa jo seiskaluokalta lähtien mutta sitte vasta löysimme toisemme. Tsemppiä teille ihan hirveesti. Älkää vaipuko epätoivoon. Uskon että asiat järjestyy.

Mulle kävi muuten ala-asteella vähän sama. Oltiin samalla luokalla oltu jo kolmosen alusta mutta ei oltu varmaan sanaakaan vaihdettu. Erinäisten sattumusten vuoksi jouduttiin juttusille noin vitosluokan puolessavälissä ja sitten oltiinkin erottamattomat. :)

Jos voit, tsemppaa tyttöä menemään juttelemaan muille luokkalaisille, vaikka ei vielä tuntisi näitä kunnolla. Itsekin kärsin tuossa iässä yksinäisyydestä. Mulle oli aivan käänteentekevä mullistus, kun oivalsin, että ystäviä ei yleensä tule noin vain vastaan, vaan kun menee uuteen porukkaan, pitää vain jutella ainakin jonkun verran kaikille vastaantuleville, vaikka tuntuisi väkinäiseltä ja vaikealta. Kun joka päivä vähän on äänessä ja vaihtaa kuulumisia, siinä pikkuhiljaa alkaakin tutustua toisiin ja joidenkin kanssa juttu voi syventyä kaveruudeksi ja jopa ystävyydeksi. Mutta jos säikähtää heti aluksi sitä, että ei vielä tunne ketään, jää helposti ulkopuoliseksi, vaikka muilla luultavasti on aluksi ihan neutraali tai positiivinen kuva sinusta.

Ihan konkreettisesti voi miettiä vaikka puheenaiheita valmiiksi: koulussa voi aina jutella läksyistä, kokeista, opettajista, ruokalusta... Sitten kannattaa alkaa kertoa jotain itseä kiinnostavia juttuja, esim. jos tyttösi tykkää vaikka jostan tv-sarjasta, kirjasta, harrastuksesta, musiikista. Pikkuhiljaa voi alkaa tuoda juttuihin henkilökohtaisempia asioita, myös vaikeita, niin sillä se ystävyys alkaa syvetä. Ja ihan se, että on ystävällinen muita kohtaan vie jo aika pitkälle! Ja ei kannata liikaa ylianalysoida, kuka on ystävä ja kuka vaan kaveri tai hyvänpäiväntuttu. Tuollaisesta luokittelusta tulee vain liikaa paineita sosiaaliseen kanssakäymiseen ja juttelu vaikeutuu entisestään. Kannattaa vaan jutella ihan kevyellä mielin muille aina kun se on luontevaa. Itse olisin kaivannut tällaisia konkreettisia neuvoja nuorena. Tsemppiä tytöllesi!

Tytöillä on usein tollasta. Kolmen porukoita, joissa vuorotellen jää joku syrjään. Meillä oli draamaa koko alakoulun.

Onneksi porukat vaihtuu vielä moneen kertaan. Uusia kavereita saa varmasti

Meillä molemmilla lapsilla on ollut vaikeaa jossain vaiheessa. Nyt lukiossa kaikki hyvin ja eri piireistä kavereita. Ei tarvi enää olla vain sen pienen piirin kanssa. Nuorempana tytöt ei salli muita kavereita