Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monelle sinkkumiehelle se parisuhde on ainut tärkeä sosiaalinen suhde?
16.08.2017 |
Lainaan toisesta ketjusta erään sinkkumiehen pohdintaa: "Ystävien, perheen ja muun puutteen vielä jotenkin kestää, mutta se että elämässä ei ole läheisyyttä, seksiä ja jotakuta jota koskettaa ja joka koskettaisi minua, siinä alkaa hajota ihan oikeasti."
Tämä tuntuu olevan monella sinkkumiehellä mentaliteettina: ystävyyssuhteilla ja sukulaissuhteilla ei niin väliä, ilmankin pärjää, mutta se parisuhteen puute on se mikä hajottaa.
Kun minun nähdäkseni asia on monesti juuri päinvastoin. Ne hyvät ystävät tai vaikka sisarukset jos niihin on hyvät välit voivat olla mielettömän kantava voima jonka kanssa jakaa niin hyvät kuin huonotkin asiat, vaikka parisuhteet eivät onnistuisikaan tai sitä oikeaa ei löytyisikään.
Ja toisaalta jos niitä ystäviä tai sukulaisia ei nähdä tärkeinä ja/tai niitä ei mistään löydy oman elämän verkostoksi, niin silloin KAIKKI pistetään sen yhden ihmisen (potentiaalisen kumppanin) varaan. Ja kun kaikki on sen yhden (puuttuvan) tekijän varassa, niin siitä alkaa rakentaa täysin epärealistisia mielikuvia. Aletaan miettiä, että elämä muuttuisi aivan päälaelleen jos vaan jostain valssaisi se elämänkumppani. Masennus paranisi, elämä helpottaisi, päivät olisivat täynnä aurinkoa, lämpöä, läheisyyttä ja hyvää seksiä. Tämä on aika epäreilua sitä mahdollista kumppania kohtaan, että hänelle kaadetaan näin paljon odotuksia jo valmiiksi. Ja epäreilua itseä kohtaan, koska eihän kukaan yksittäinen ihminen voi muuttaa toisen koko elämää vain rupeamalla parisuhteeseen. Väistämättä tulee pettymyksiä molemmille, ja pahimmassa tapauksessa toinen lähtee karkuun heti alkuunsa, kun ei halua olla toiselle ainut "ankkuri" sosiaaliseen kanssakäymiseen. Se on ahdistavaa.
Tämä mentaliteetti myös aiheuttaa miehillä sen, että jos se ero joskus tulee, etenkin pidemmän liiton jälkeen, niin se musertaa täysin. Kun se ainoa sosiaalinen suhde elämästä häviää, niin tuntuu ettei ole enää mitään. Millään ei ole mitään väliä. Tästä seuraa valitettavan usein syvää masennusta, päihdeongelmia ja joskus jopa hyvin synkkiin koston ajatuksiin ajautumista. Tämä on mielestäni todella surullista, ja pelottavaakin näiden miesten henkisen hyvinvoinnin kannalta.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa sukulaissuhteiden ylläpidosta lienee useimmille miehille turhaa pakkopulla, ei voimaannuttava kokemus. On poikkeuksia
Miten tällaiselle miehelle parisuhde voisi olla voimaannuttava kokemus? Siis ihan oikea parisuhde, johon liittyy muutakin kuin seksi. Silti sen perään jaksetaan itkeä.
Niinpä. Nämä täällä ihan suoraan käyttävät naisesta nimitystä re ikä kun ei ole ees päässä käsitettä sille mitä parisuhde oikeasti on eli ihmissuhde. On ihan mahdotonta ajatella että parisuhde olisi tällaisella mahdollinen ilman jotain valtavan suurta henkistä mullistusta. Mikä sen saisi aikaan, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa sukulaissuhteiden ylläpidosta lienee useimmille miehille turhaa pakkopulla, ei voimaannuttava kokemus. On poikkeuksia
Miten tällaiselle miehelle parisuhde voisi olla voimaannuttava kokemus? Siis ihan oikea parisuhde, johon liittyy muutakin kuin seksi. Silti sen perään jaksetaan itkeä.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä. Miksi pitäisi olla väleissä henkilöiden kanssa vain sen takia, että niillä sattuu olemaan enemmän samoja perintötekijöitä?
Koska yleensä ihmisellä on tarve kuulua yhteisöihin ja perhe/suku on yksi tällainen yhteisö. Itse pitäisin varoitusmerkkinä, jos alkaisin tapailla miestä ja selviäisi, ettei hän ole tekemisissä lapsuudenperheensä kanssa. En itsekään käy etäisyyden takia kotonani kuin 3-5 kertaa vuodessa, mutta viikottain olen yhteydessä vanhempaani ja veljeni perheeseen.
On muuten aika karua, jos ei pääse kotiinsa kuin 3-5 kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs se semmoinen sinkkumies on joka on parisuhteessa?
Vähän niinku pitkähiuksinen skini tai valkoparraton mies...
Kuka on sanonut, että sinkkumies on parisuhteessa? Sinkkumies voi haikailla parisuhteen perään ihan samalla tavalla kuin skini pitkien hiuksien perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Just olin mökillä ryyppää kavereiden kaa. Ikähaarukka 23-29v. Ongelma ei ole se parisuhteen puute vaan se, että se nähdään omituisena jos miehellä ei ole tyttöystävää. Miksi te parisuhteessa olevat mietitte miksi joku ei ole parisuhteessa?
Olen aloittaja. Nainen. En ole parisuhteessa.
...eli ongelman lähtökohta on, että miehet "vainoavat" toisiaan tällä asialla? Käydäänkö teillä oikeasti saunaporukalla keskusteluja, joissa annetaan ymmärtää, että ilman naista olet säälittävä reppana? Ja tuollaisten latistajien kanssako sitä haluaa jatkaa ystävyyttä?Ei pelkästään miehet latista, vaan myös naiset. Harva se päivä täällä on kommentteja joissa naiset toteavat etteivät voisi seurustella kokemattoman miehen kanssa, kun silloin miehessä täytyy olla jotain vikaa. Ja eikai kukaan päin naamaa sano miehelle mitään naisettomuudesta. Kyse on ennemminkin kirjoittamattomasta säännöstä: mies jolla ei naista = epäonnistunut mies.
Voitko ihan tosissaan väittää ettei esim. täällä kirjottelevissa naisettomissa miehissä ole mitään vikaa....? Ei ne luulot tyhjästä synny ja netti jos mikä on osoittanut että on syytäkin epäillä. Sen verran ikävää kirjoittelua täälläkin jatkuvasti näiden miesten taholta. Mutta, todellisuus on se, että jos menee ihmisten joukkoon ja sitkeästi vaan yrittää päästä muiden mukaan pyyteettömällä asenteella, jossain matkan varrella tulee vastaan se ihminen, johon pystyy tutustumaan pitemmän ajan kuluessa, ja silloin tuollaiset ennakkoluulot alkaa menettää merkitystään. Ratkaisu on mennä ihmisten pariin. Ratkaisu ei ole se että vahvistaa naisten ennakkoluuloja käyttäytymällä netissä kuin yksi suuri ihmisp----.
Muista nyt kuitenkin, että täällä kirjoittelevat naisettomat miehet ovat pienenpieni vähemmistö kaikista naisettomista miehistä.
Se tuntuu kuitenkin hassulta, ettei soraääniä täällä kuulu. Eikö tänne oikeasti eksy koskaan yhtään naisetonta miestä joka sanoisi että pojat, toi teidän kirjoittelu on syvältä sieltä minne aurinko ei paista. Tästä on suuri kiusaus päätellä, että juuri fiksut naisettomat miehet ovatkin oikeasti se pienenpieni vähemmistö kaikista naisettomista miehistä. Toki heitäkin on, ja parhaillaan ovat kärsimässä suurta vääryyttä näiden äänekkäimpien "äänitorvien" ansiosta.
Miksi olet täysin sokea miehiin kohdistuvalle parjaukselle, jota tällä palstalla näkee myös usein? Esim. yhdessä suosituimmassa ja pisimpään jatkuneessa ketjussa naiset käyvät suoranaista kilpaa siitä, kuka on päättänyt orastavan parisuhteen pienimmästä syystä. Miehiä voidaan dumpata, kuin kertakäyttöastiat, lyhyyden, liian pienen munan, laihuuden, puheäänen, ujouden, yms. sellaisen takia.
Se ketju kyllä kertoo enemmän niistä naisista mitä miehistä. Eilen oli vastaava ketju naisista ja sekin alkoi olla melko pitkä. En pidä kumpaakaan ketjua parjauksena, kun yhden ihmisen ominaisuuksien perusteella ei tehdä johtopäätöksiä koko sukupuolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa sukulaissuhteiden ylläpidosta lienee useimmille miehille turhaa pakkopulla, ei voimaannuttava kokemus. On poikkeuksia
Miten tällaiselle miehelle parisuhde voisi olla voimaannuttava kokemus? Siis ihan oikea parisuhde, johon liittyy muutakin kuin seksi. Silti sen perään jaksetaan itkeä.
On vähän eri asia asua ja jakaa elämä jonkun kanssa, kuin tavata satojen kilometrien päässä asuvia ihmisiä kerran kesässä sen takia koska sukulaisuus.
Ja ne ainoat sukulaiset ovat tietysti niitä satojen kilometrien päässä olevia ärsyttäviä ihmisistä? Eiköhän suurimmalla osalla niitä sukulaisia ole vähän lähempänäkin ja myös vähän läheisempiä, ettei aina ne sukulaiset ole pelkästään jotain kumminkaimanserkun velipuolia. Jos ajatellaan ihan vaikka sisaruksia tai vanhempia näin alkuun.
Sisarukset ja vanhemmat nyt ovat asia erikseen. Luulin että tarkoitat serkkuja, tätejä, enoja sun muita kumminkaimoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa sukulaissuhteiden ylläpidosta lienee useimmille miehille turhaa pakkopulla, ei voimaannuttava kokemus. On poikkeuksia
Miten tällaiselle miehelle parisuhde voisi olla voimaannuttava kokemus? Siis ihan oikea parisuhde, johon liittyy muutakin kuin seksi. Silti sen perään jaksetaan itkeä.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä. Miksi pitäisi olla väleissä henkilöiden kanssa vain sen takia, että niillä sattuu olemaan enemmän samoja perintötekijöitä?
Koska yleensä ihmisellä on tarve kuulua yhteisöihin ja perhe/suku on yksi tällainen yhteisö. Itse pitäisin varoitusmerkkinä, jos alkaisin tapailla miestä ja selviäisi, ettei hän ole tekemisissä lapsuudenperheensä kanssa. En itsekään käy etäisyyden takia kotonani kuin 3-5 kertaa vuodessa, mutta viikottain olen yhteydessä vanhempaani ja veljeni perheeseen.
Miksi joku haluaisi kuulua yhteisöön, jos ei pidä yhteisön jäsenistä? Onhan sitä muitakin yhteisöjä esim. työporukka, harrastusporukka ja netissä kaikenlaisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa sukulaissuhteiden ylläpidosta lienee useimmille miehille turhaa pakkopulla, ei voimaannuttava kokemus. On poikkeuksia
Miten tällaiselle miehelle parisuhde voisi olla voimaannuttava kokemus? Siis ihan oikea parisuhde, johon liittyy muutakin kuin seksi. Silti sen perään jaksetaan itkeä.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä. Miksi pitäisi olla väleissä henkilöiden kanssa vain sen takia, että niillä sattuu olemaan enemmän samoja perintötekijöitä?
Vaikka siksi, että he ovat kuitenkin niitä ihan ensimmäisiä ja läheisimpiä ihmissuhteita. Eihän tietysti pakko ole olla tekemisissä kenenkään kanssa, jos ei halua, mutta sitten on minusta vähän omituista itkeä yksinäisyyttään, jos on itse vapaaehtoisesti hyvistä ja läheisistä suhteistaan luopunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan osasyy se, että yhteiskunnassa vallitsee yhä arvoja, jotka korostavat että miehen pitäisi olla parisuhteessa ja jotenkin perheen "pää". Tästä oli hyvä ketju, jossa äiti ihmetteli, miksi hän sanoi pojalleen, että tämä oli niin söpö, että löytäisi varmasti hyvän tyttöystävän isona tms. Jotenkin siis pojat opetetaan siihen, että parisuhde olisi hyvinkin tavoiteltava asia. Toki myös naisilla on vastaavaa, pitäisi hankkia lapsia ja perustaa perhe jne., mutta ehkä nykyään naisen sinkkuus on hyväksyttävämpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löytyy siis mies, joka on henkisesti kasvanut sille tasolle, että tajuaa onnen olevan itsessään. Toinen tuo vain lisän, mutta ei onnea - koska se on jo. Mä pysyn sinkkuna niin kauan kunnes ed kuvailtu mies kävelee vastaan :)
Tässä olisikin se tärkein. Kun ymmärtäisi, että paarisuhde on se kirsikka kakun päällä, mutta jos se kakku on valmiiksi pannukakku, niin ei se kirsikka sitä pelasta.
eli pidät naisia palkintoina jos mies hallitsee elämänsä?
Miksi sitten niin monet naiset vaativat miestä katkaisemaan vähitellen ystävyyssuhteensa?
Minä olen sanonut miehelle, että en pidä yhdestä hänen kaveristaan enkä halua, että mies viettää hänen kanssa aikaa. Tuo kaveri tuli meille ihan milloin sattuu ja missä kunnossa sattuu, monesti tuli illalla humalassa viinapullo mukanaan. Siinä olisi kaverille pitänyt saunaa lämmittää ja miehen juoda kaverina. Minä olin sitten nipottava pirttihirmu, kun en halunnut tyyppiä meille möykkämään yötä myöten. Siihen aikaan asuimme kaksiossa ja meillä oli pieni vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa sukulaissuhteiden ylläpidosta lienee useimmille miehille turhaa pakkopulla, ei voimaannuttava kokemus. On poikkeuksia
Miten tällaiselle miehelle parisuhde voisi olla voimaannuttava kokemus? Siis ihan oikea parisuhde, johon liittyy muutakin kuin seksi. Silti sen perään jaksetaan itkeä.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä. Miksi pitäisi olla väleissä henkilöiden kanssa vain sen takia, että niillä sattuu olemaan enemmän samoja perintötekijöitä?
Koska yleensä ihmisellä on tarve kuulua yhteisöihin ja perhe/suku on yksi tällainen yhteisö. Itse pitäisin varoitusmerkkinä, jos alkaisin tapailla miestä ja selviäisi, ettei hän ole tekemisissä lapsuudenperheensä kanssa. En itsekään käy etäisyyden takia kotonani kuin 3-5 kertaa vuodessa, mutta viikottain olen yhteydessä vanhempaani ja veljeni perheeseen.
Miksi joku haluaisi kuulua yhteisöön, jos ei pidä yhteisön jäsenistä? Onhan sitä muitakin yhteisöjä esim. työporukka, harrastusporukka ja netissä kaikenlaisia
Jos tällaisia yhteisöjä on yllin kyllin, tuskin kukaan myöskään valittaa yksinäisyyttään ja sen takia tarvitsisi nimenomaan parisuhdetta?
Kun se sinkkumies alkaa seurustelemaan, niin mitäs tapahtuu niille kavereille? Kaverit jää ainakin suhteen alussa. Ei ole enää aikaa nähdä kun se uusi nainen vie kaiken ajan. Viikonloput on suunniteltu ystäväpariskuntien kanssa ja sinkkukaverit ei mahdu mukaan.
Ex kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa sukulaissuhteiden ylläpidosta lienee useimmille miehille turhaa pakkopulla, ei voimaannuttava kokemus. On poikkeuksia
Miten tällaiselle miehelle parisuhde voisi olla voimaannuttava kokemus? Siis ihan oikea parisuhde, johon liittyy muutakin kuin seksi. Silti sen perään jaksetaan itkeä.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä. Miksi pitäisi olla väleissä henkilöiden kanssa vain sen takia, että niillä sattuu olemaan enemmän samoja perintötekijöitä?
Koska yleensä ihmisellä on tarve kuulua yhteisöihin ja perhe/suku on yksi tällainen yhteisö. Itse pitäisin varoitusmerkkinä, jos alkaisin tapailla miestä ja selviäisi, ettei hän ole tekemisissä lapsuudenperheensä kanssa. En itsekään käy etäisyyden takia kotonani kuin 3-5 kertaa vuodessa, mutta viikottain olen yhteydessä vanhempaani ja veljeni perheeseen.
On muuten aika karua, jos ei pääse kotiinsa kuin 3-5 kertaa vuodessa.
:-D Sori, hyvä huomio. Lapsuudenkodista tietysti puhuin.
Miehillä ei tule olemaan suhteita nuoruuden jälkeen, mikäli ei ole parisuhdemarkkinoilla aktiivinen. Koska jäin ilman naista, menetin ensin kaverien arvostuksen ja lopulta yhteydenpidon. Naisettomuus romahduttaa arvostuksesi kaverien parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa sukulaissuhteiden ylläpidosta lienee useimmille miehille turhaa pakkopulla, ei voimaannuttava kokemus. On poikkeuksia
Miten tällaiselle miehelle parisuhde voisi olla voimaannuttava kokemus? Siis ihan oikea parisuhde, johon liittyy muutakin kuin seksi. Silti sen perään jaksetaan itkeä.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä. Miksi pitäisi olla väleissä henkilöiden kanssa vain sen takia, että niillä sattuu olemaan enemmän samoja perintötekijöitä?
Koska yleensä ihmisellä on tarve kuulua yhteisöihin ja perhe/suku on yksi tällainen yhteisö. Itse pitäisin varoitusmerkkinä, jos alkaisin tapailla miestä ja selviäisi, ettei hän ole tekemisissä lapsuudenperheensä kanssa. En itsekään käy etäisyyden takia kotonani kuin 3-5 kertaa vuodessa, mutta viikottain olen yhteydessä vanhempaani ja veljeni perheeseen.
Miksi joku haluaisi kuulua yhteisöön, jos ei pidä yhteisön jäsenistä? Onhan sitä muitakin yhteisöjä esim. työporukka, harrastusporukka ja netissä kaikenlaisia
Jos tällaisia yhteisöjä on yllin kyllin, tuskin kukaan myöskään valittaa yksinäisyyttään ja sen takia tarvitsisi nimenomaan parisuhdetta?
Juuri noin. Paitsi että itse pitäisin hälyttävänä, jos ainoat yhteisöt olisivat netissä. Mutta ne miehet, joilla on ympärillään ihmisiä ja jotka kuuluvat yhteisöihin, eivät olekaan niitä, jotka kaipaavat parisuhdetta pelastuakseen yksinäisyydeltä.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan osasyy se, että yhteiskunnassa vallitsee yhä arvoja, jotka korostavat että miehen pitäisi olla parisuhteessa ja jotenkin perheen "pää". Tästä oli hyvä ketju, jossa äiti ihmetteli, miksi hän sanoi pojalleen, että tämä oli niin söpö, että löytäisi varmasti hyvän tyttöystävän isona tms. Jotenkin siis pojat opetetaan siihen, että parisuhde olisi hyvinkin tavoiteltava asia. Toki myös naisilla on vastaavaa, pitäisi hankkia lapsia ja perustaa perhe jne., mutta ehkä nykyään naisen sinkkuus on hyväksyttävämpää.
Naisten sinkkuus on hyväksyttävämpää koska naiset ovat ihan itse ansainneet kannuksensa fiksumpina sinkkuina ja ottaneet sellaisen asenteen etten ole mikään raukka vaan oman elämäni herra. On ihan naurettava ajatuskin että nainen ilmioittaisi ettei suostu menemään töihin vaan pelaa ja ryyppää kaikki päivät, koska ei ole löytynyt sopivaa miestä - niin joo, ja tunsitko mies nyt piston sydämessäsi, tunsitko, niih?!. Tämän peustelun olen lukenut miessinkun kirjoittamana täältä monta kertaa. Miehet, ansaitkaa se kunnioitus. Älkää itse nöyristelkö. Olkaa tarvittaessa oikeasti mgtow eikä sen vauvapalstoilla trollaava irvikuva. Kyllä se hyväksyminenkin sieltä tulee.
Erittäin fiksusti kirjoitettu aloitus. Ja jos ei olisi omaa kokemusta, niin noita havaintoja pitäisi helposti kyllä yliampuvan kyynisenä katkerana vuodatuksena. Mutta mulla on samaa kokemusta kuin ap:llä.
Ystäväni on nuori sinkkumies, jolla on paljon ikisinkun piirteitä. Ja kyllä vain, hän todellakiin odottaa, että jostain ilmeistyisi itsestään se nainen, joka pelastaisi hänet yksinäisyydestä, tasoittaisi hänen mielenterveyttään, toisi hänelle iloa elämään, jne.
Olen yrittänyt ystävälleni sanoa, että kukaan ei halua saada toisen elämästä noin suurta vastuuta, että kaikki hyvä ja onnellisuus on kiinni siitä toisesta. Olen yrittänyt sanoa, että hänen on ensin saatava oma elämänsä tasapainoon ja oltava tyytyväinen, jotta kukaan nainen edes uskaltaa siihen elämään astua. Mutta ei taida nuo asiat mennä jakeluun.
Hän ei tee mitään sen naisen löytämiseksi, ei käy ihmisten ilmoilla. Mutta jostain sen naisen pitäisi tulla. Ja pelastaa hänet surkeudestaan. Odotukset ovat kaikella tavalla epärealistisia, jopa pelottavia. Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan osasyy se, että yhteiskunnassa vallitsee yhä arvoja, jotka korostavat että miehen pitäisi olla parisuhteessa ja jotenkin perheen "pää". Tästä oli hyvä ketju, jossa äiti ihmetteli, miksi hän sanoi pojalleen, että tämä oli niin söpö, että löytäisi varmasti hyvän tyttöystävän isona tms. Jotenkin siis pojat opetetaan siihen, että parisuhde olisi hyvinkin tavoiteltava asia. Toki myös naisilla on vastaavaa, pitäisi hankkia lapsia ja perustaa perhe jne., mutta ehkä nykyään naisen sinkkuus on hyväksyttävämpää.
Olisiko hyödyllisempää pyrkiä murtamaan tuollaisia arvoja kuin katkeroitua ja syyllistää naisia omasta yksinäisyydestään?
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ei tule olemaan suhteita nuoruuden jälkeen, mikäli ei ole parisuhdemarkkinoilla aktiivinen. Koska jäin ilman naista, menetin ensin kaverien arvostuksen ja lopulta yhteydenpidon. Naisettomuus romahduttaa arvostuksesi kaverien parissa.
Parisuhde naisen kanssa ei todellakaan ole ainoa asia josta miestä voidaan arvostaa. Tee itsesi hyödylliseksi muille, ole hyvä ihminen. Älä itse nöyristele elämääsi muiden edessä, se se pahin kunnioituksen menetyksen mekanismi on. Tee jotain sellaista että voit olla ylpeä itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa sukulaissuhteiden ylläpidosta lienee useimmille miehille turhaa pakkopulla, ei voimaannuttava kokemus. On poikkeuksia
Miten tällaiselle miehelle parisuhde voisi olla voimaannuttava kokemus? Siis ihan oikea parisuhde, johon liittyy muutakin kuin seksi. Silti sen perään jaksetaan itkeä.
On vähän eri asia asua ja jakaa elämä jonkun kanssa, kuin tavata satojen kilometrien päässä asuvia ihmisiä kerran kesässä sen takia koska sukulaisuus.
Ja ne ainoat sukulaiset ovat tietysti niitä satojen kilometrien päässä olevia ärsyttäviä ihmisistä? Eiköhän suurimmalla osalla niitä sukulaisia ole vähän lähempänäkin ja myös vähän läheisempiä, ettei aina ne sukulaiset ole pelkästään jotain kumminkaimanserkun velipuolia. Jos ajatellaan ihan vaikka sisaruksia tai vanhempia näin alkuun.
Sisarukset ja vanhemmat nyt ovat asia erikseen. Luulin että tarkoitat serkkuja, tätejä, enoja sun muita kumminkaimoja.
Aloituksessa lainattiin kommenttia, jossa puhuttiin ystävistä ja perheestä. Näin ollen tässä ketjussa puhutaan myös niistä sisaruksista ja vanhemmista. Ei pelkästään tädeistä ja kumminkaimoista. Ketjun aihe on nimenomaan sinkkumiehet, joilla ei ole mitään sosiaalisia suhteita. Tässä ei siis ole tarvetta taivastella sitä, miksi joku ei pidä yhteyttä enoonsa, jos muuten elämässä on suhteet kunnossa.
Ja ne ainoat sukulaiset ovat tietysti niitä satojen kilometrien päässä olevia ärsyttäviä ihmisistä? Eiköhän suurimmalla osalla niitä sukulaisia ole vähän lähempänäkin ja myös vähän läheisempiä, ettei aina ne sukulaiset ole pelkästään jotain kumminkaimanserkun velipuolia. Jos ajatellaan ihan vaikka sisaruksia tai vanhempia näin alkuun.