***30+ESIKOT VIIKKO 14***

...taitaa krooninen unenpuute vaivata (olen nukkunut tosi huonosti tällä viikolla vaikka lapsi onkin nukkunut ihan ok). Siis oletin/muistin että tapaamisemme on kahdelta ja nyt luin uudelleen ja klo 12:han se tietenkin on. Menemme asunnon näyttöön klo 13 joten en sittenkään ehdi Sanomatalolle ajoissa.



By the way, kun pohdin aikaisemmin tätä kuukautisten alkamista niin joo- ne alkoivat todenteolla viikko sitten :o( Damn, olisivat voineet pysyä poissa, täysimetys mutta silti, ehkäpä siinä alussa kun maidontuontato ei lähtenyt seti käyntiin niin hormonit pääsivät jylläämään ja tässä tulos. Lisäksi mulla on aina ollut niukat 3 päivää kestävät menkat niin nyt oli sellainen tulva ettei ennen ole nähty ja kesti viikon - toivottavasti tasaantuu joskus taas entiselleen.

Olettepa käyneet ahkerasti kartuttamassa Stockan kassaa ja tehneet hyviä löytöjä! ;) Meiltä jääkin nämä hullarit sitten väliin, nyt on yskän lisäksi riesana karmea nuha. Tuommoisesta pikkuniistäjästä ei ole muuten minkäänlaista iloa, pitäisi olla se kunnon letkusysteemi millä imeä limaa. Kuumetta ei tytöllä kuitenkaan onneksi ole, tosin en tiedä jos tämä tauti nyt jotenkin etenee niin mitä on vielä tiedossa. Jos tämä nyt pitkittyy niin pitää viedä lääkäriin tai tietysti jos kuumetta nousee. Kauheaa muuten laittaa noita suolatippoja toisen nenään, kun tytön silmät leviää teevadeiksi ja katsoo tosi syyttävästi ennen kuin puhkeaa itkuun. :(



Juu, Lene, meillä ei pysty pitämään mitään herkkuja kaapissa kun syön ne alta aikayksikön. Ei toivoakaan pitää mitään vierasvarana tai " virpojia" varten. Ja se ei johdu imetyshormoneista vaan olen aina ollut makean perään. :p



Olivera, sulla on selkeästi sitä asuntojännitystä kun et saa nukuttua! :) Toivottavasti teidän tarjous poikii teille uuden kodin. Toivottavasti se asunto on näillä seuduilla ettette häippäse täältä.



Minullekin nuo kestovaippajutut on aika hepreaa, tosin tekisi mieli kokeilla muutamalla vaipalla, tai niinkuin Frida sanoi, yksikin vaippa päivässä olisi ihan ok aluksi. Veikkaan vaan että jos aloittaisin, niin hurahtaisin siihen ihan täysin, niitä kuoria on niin ihanan näköisiä. Ja sitten menisi kaikki rahat niihin.



Beibistä tuli mieleen kun pari viikkoa sitten oli juttua vaipattomuudesta, että yksi päivä onnistui pissatus lavuaariin jopa 3 kertaa. Kerkesin kerran jopa kiikuttaa olohuoneesta kylppäriin kun vauva oli ilmakylpyilemässä ja alkoi venkoilemaan (" viestittämään" ). :)



Mukavaa (ja toivottavasti aurinkoista!) viikonloppua kaikille! Niin ja hauskaa tapaamista, " voi jospa oisin saanut olla mukana" !



sus&pul 11vk 6pv

Voi, toivottavasti Susumi Pulmu paranee pian!!! En ole taaskaan ehtinyt lukea/kommentoida tätä palstaa, kun Iiris ei pitkiä päikkäreitä nuku. Nyt ehdin hieman vilkaista vanhoja viestejä. Toivottavasti Fanni ja Ainokin ovat jo ihan terveitä!!! Ja onnea kaikille vaavin saaneille!!! Lenelle sen veraan, että emme ole vieläkään saaneet päätöstä, että saammeko Iirikselle vakuutusta vaiko emme...



Me kävimme keskiviikkona Hermannissa virallisessa valokuvassa, Iiris oli kyllä hyvin hämmästyneen näköinen joka kuvassa, ei puhettakaan hymystä. Eilen sitten kävimme työpaikalla moikkamaassa tuttuja ja totesin, että Iiris on alkanut vierastamaan. Hirveä huuto...



Me koitamme päästä tänään sanomatalolle.



Hyvää viikonloppua kaikille!



T. Swheatie & Iiris n.3,5kk

Heippa,

Mekin olemme tulossa Sanomatalolle kahdeksitoista. Jos en löydä teitä (kun en ole ketään teistä aiemmin nähnyt livenä), niin voitteko huitoa ja huikata eksyneen näköiselle tyypille joka hortoilee siellä Sanomatalossa viininpuna-beigejen Brion vaunujen kanssa, vaalea kevättakki päällä :)



nähdään pian!

annam ja E

emme pääsekkään paikalle. Eliakselle tuli mahd. joku allergia" kohtaus" tms; naamaan puhkesi aivan yhtäkkiä kamala ihottuma, kaikki tapahtui ihan parissa minuutissa. Olemme menossa neuvolaan näytille, ja siellä sitten katsovat, että ohjaavatko meitä eteenpäin.





annam

Pitää ihan hehkuttaa, että meidän neiti nukkui viime yönä liki viisi tuntia putkeen! :) Ilta olikin mennyt tississä roikkuessa ja kähistessä, joten sikäli oli kyllä ihanaa että sai itsekin levätä kunnon pätkän.

Tänään kävi ukki morjenstamassa pimua, alkoi itkeä heti kun ukki otti syliin... Ja rauhoittui sillä sekunnilla kun pääsi takaisin äidin käsivarsille. :)



Toivottavasti teillä oli kiva tapaaminen, ainakin täällä aurinko jo paistaa ihanan keväisesti, pitänee lähteä taas kävelylle jahka mies kotiutuu töistä.



Nyt huudellaan maitotilausta, täytyy mennä.





Viikonloppuja!





-s-

Oli mukavaa! Suunnitelmani ei onnistunut, kiiruhdin suorinta tietä kotiin päikkäreiden kiilto silmissä, mutta F:pä heräsi heti kun sain vaunut sisälle :-( Lopulta päätin että lähdemme sittenkin vaunulenkille jotta tyttö saisi pidemmät unet, mutta näköjään tämän päivän osalta haaveet saa heittää. Nyt vaunuista kuului toiveita jo rappukäytävässä takaisin tullessamme. No tulipahan käytyä kävelyllä ja ruokakaupassa. Näköjään olen unen tarpeessa kun lähtiessämme huomasin että olin sulkenut vain välioven, ulko-ovi oli apposen auki...



Toivottavasti Annam pojusi reaktio ei ollut vakava ja on jo helpottanut. Harmi ettet päässyt mukaan, ensi kerralla sitten!



Tutannalle onnea yöunien pitenemisestä. Meillä tyttö nukkuu parhaimmillaan jo seitsemänkin tuntia putkeen, kunhan päästään niin pitkälle. Yleensä klo 01 aikoihin.



Mitenkä Pulmu voi? Toivottavasti jo paremmin.



F & F 2 pvää vaille 3 kk

Ja tätäkin kautta onnittelut Suizalle :) Muistaakseni kirjoititkin, että voit nauttia synttärikahvit Sanomatalolla, mutta enpäs kuitenkaan muistanut onnitella paikan päällä. Toivottavasti sinulla on ihana synttäripäivä!



Aino taisi saada unikärpäsen kaupunkireissullamme, koska nukkui bussimatkan kotiin, valvoi reilun tunnin ja on nyt nukkunut jo kaksi tuntia putkeen. Tämä on harvinaista.



Minäkin taidan mennä vielä laiskottelemaan, vaikka astianpesu- ja pyykkikone kummatkin odottavat tyhjentämistä. Tosin mies taisi aloittaa jo astianpesukoneesta.



Leppoisaa perjantai-iltaa,



Katja & Aino

...eli tässä nopeesti nyt tämä mun synnytyskertomus...



Sairaalaan lähdimme la ja su- välisenä yömä (18.-19.3), kun supistusten takia en ollut nukkunut kolmeen vuorokauteen yhtään! Sairaalassa sain kipulääkettä ja jäin sitten sitten sinne. Sunnuntaina aamupäivällä menivät lapsivedet, mutta supistukset olivat edelleen epäsäännöllisiä, eivätkä siitä miksikään muuttuneet päivän eikä yön mittaan. Se oli siis sellaista odottelua synnytysvastaanotossa koko su-päivä ja yökin...



Maanantaina aamulla lääkäri tutki aamupäivällä tilanteen, ja totesi että nyt ruvetaan käynnistämään synnytystä, koska se ei itsestään ollut vieläkään käynnistynyt ( Kohdunsuu edelleen vain yhdelle sormelle auki). Siitä päästiinkin sitten synnytyssaliin (miehenkin ehdin hätyyttää paikalle) ja kyllä melkein oli kyynel silmäkulmassa siinä vaiheessa: että VIHDOIN rupeaa tapahtumaan, kun laitetaan tapahtumaan, että nyt ei enää pitkään kestä tätä odottelua vaan ollaan jo tosi lähellä ¿. Enää vaan se loppukiri!



Klo 11.40 synnytystä alettiin käynnistämään oksitosiinitippojen avulla, lisäksi sain antibioottia, koska lapsiveden menosta oli kulunut vuorokausi. Oksitosiini alkoi vaikuttamaan ja supistukset tihenemään ja tuntumaan kipeimmiltä. Ensimmäisenä kivunlievityksenä kokeilin ilokaasua. Sillä pärjäilin parisen tuntia ja sitten pitikin siirtyä epiduraaliin- ja se kyllä toimi- niinkauan kuin sen vaikutus kesti. Iltapäivällä tilanne alkoi vaikuttaa jo lupaavalta: kohdunsuun alkoi hitaasti avautua, ensin kolmeen senttiin ja siitä pikkuhiljaa viiteen ja seitsemään ja kaulaa ei ollut jäljellä ollenkaan. Mutta vauva olikin päättänyt työntää kätensä päänsä viereen¿ ja sitä sitten jäätiin odottamaan, että mitä tulee tapahtumaan. Lääkäri kävi katsomassa tilannetta ja väläytteli tässä vaiheessa leikkausta, mutta ei vielä tehty päätöstä vaan jatkettiin. Sain lisää epiduraalia kaksi kertaa, mutta kohdunsuun tilanne jämähti paikoilleen ja vauva oli edelleen tulossa käsi edellä kuten joku supermies. Ja tästä alkoikin tuskien taival¿ epiduraalin vaikutus alkoin hiipua, lääkäri kävi katsomassa, lupasi palata KOHTA ja ultrata. Epiduraalin vaikutus loppui ja tunsin olevani helvetissä seuraavat kaksi tuntia. Kivut olivat niin valtavat, että välillä tunsin, että varmasti kuolen siihen paikkaan ja huusin suoraa huutoa koko sen ajan (ääni oli käheänä seuraaavan päivän). Yllättävää kyllä en haukkunut miestäni tai sairaalahenkilökuntaa¿ halusin vain että lääkäri tulee paikalle tai tehdään JOTAIN: joko leikkauspäätös tai että saan lisää kipulääkettä. Tuntui, että kipu vie tajun. Mitään niin kamalaa en ole koskaan kokenut ja se aika tuntui äärettömän pitkältä. Vihdoin lääkäri pääsi paikalle,oltiin jo illansuussa ehkä klo 20:n pintaan, ultrasi ja totesi, että leikataan. Tässä vaiheessa olin jo niin tuskissani, että ei meinannut valmisteluista tulla mitään, kun sätkin kuin kala kuivalla maalla tuskieni kanssa. Leikkauspäätöksenä virhetarjonta: sen lisäksi että vauvan käsi oli pään vieressä, tarjoutuvana osana oli otsa ja nenä. Sitten minut kärrättiin leikkaussaliin ja voi että miten ihanalta tuntui puudustusaine, kun aloin tuntea sen vaikutuksen. Tässä vaiheessa aloinkin itkeä, koska tuntui niin ihanalta, kun se kamalaakin kamalampi kipu alkoi lähteä pois¿ Nukutuslääkäri (tai joku muu) kysyi, että jännittääkö, johon vastasin että ei, vaan tuntuu niin ihanalta, kun en enää tunne sitä kipua. Hirvittävä vapina iski päälle siinä leikkauspöydällä maatessa jonkun lääkkeen vaikutuksesta. Siinä sitten sermin takana oli iso määrä porukkaa ja kaksin käsin kiskoivat vauvaa ulos¿ joku kysyi, että jumppaanko paljon, kun on niin kamalan tiukat vatsalihakset (enpä olisi uskonut!?) ja nukutuslääkärikin tuli meidän puolelle sermiä painamaan minun mahaani ylhäältäpäin, että saavat vauvan ulos. Itsehän en mitään nähnyt enkä tuntenut koko toimenpiteen ajan, ääniä vain kuulin sermin toiselta puolen.



Klo 21.07 sitten pikkuinen ihmeemme saapui tähän maailmaan ja kyyneleet kyllä valuivat molempien sekä isän että äidin poskilla. Tätä hetkeähän oltiin odotettu niin pitkään. Tuore isä lähti katsomaan vauvan pesua ja äidin maha ommeltiin kiinni. Tässä vaiheessa alkoi minulle tulla jotenkin huono olo- ja niinpä onnistuin oksentamaan oman tukkani päälle ¿ (ja suihkuunhan pääsin vasta seuraavana iltapäivänä, joten ekat vieraatkin otin ennen sitä vastaan tosi hehkeänä naisena) .



Tarkkailuhuoneessa odotti maailman ihanin näky: isä poika sylissään.

Olo kyllä oli kuin olisi jyrän alle jäänyt, väsynyt ja riekaileinen. Synnytys otti niin koville sekä fyysisesti että henkisesti, ja ensimmäisen yön kävin ihan ylikierroksilla enkä oikeasti tainnut edes tajuta sitä, että vieressä tuhisee se kauan kaivattu ja odotettu oma nyytti. Olin varsin järkyttynyt koko hommasta seuraavat pari päivää¿ Kolmantena päivänä alkoivat valua kyyneleet: helpotuksen, onnen ja ilon kyyneleet. Nyt minulla on se kaikki mistä olemme haaveilleet ja mitä olemme toivoneet: suloinen ihana pikkuinen prinssimme.



Hassua miten heti ensimmäisen kerran oman vauvansa nähdessään se näytti juuri siltä miltä ¿pitikin¿, meidän vauvalta, ja juuri sellaiselta miltä meidän vauvan kuuluukin näyttää. En nyt oikein osaa pukea sanoiksi sitä mitä ajan takaa¿ mutta siis sen näköinen ettei se voisi olla minkään muun näköinen vaan juurikin sennäköinen ja tuntui heti siltä, että no, tietty se on poika ( mehän ei tiedetty etukäteen sukupuolta eikä sillä ollut merkitystä).



Synnytyksessä minut kyllä yllätti ehdottomasti kipu ja kuinka voimakas se voi olla. Olen pitänyt itseäni korkean kipukynnyksen omaavana ihmisenä, vaan en pidä enää. Heti synnytyksen jälkeen oloni oli pettynyt, koska en saanutkaan synnyttää alateitse, olin niin kovin odottanut sitä. Ei ehkä olisi pitänyt kuunnella/ lukea muiden juttuja synnytyksen ¿ihanuudesta¿ ja ihmeellisyydestä, ehkä sitten omat odotukseni eivät olisi olleet niin korkealla enkä olisi tuntunut oloani ikään kuin petetyksi tai suorastaan jopa huijatuksi. Onneksi nuo tunteet olivat ja menivät, enää se ei tunnu ollenkaan tärkeältä mitä kautta vauva on tullut tähän maailmaan¿ pääasia, että tuli terveenä ja reippaana poikana. Synnytyksen koin rehellisesti kamalana, ehkä se olisi ollut siedettävä ilman tuota parin tunnin rupeamaa... En edes tajunnut olla huolissani vauvan tilanteesta (mitä ilmeisesti vauvalla oli kuitenkin kaikki ihan hyvin koko hommana ajan).Tuskaa, verta, hikeä, kyyneleitä ja oksennustakin vaati homma, mutta palkinto on parasta mitä ihminen voi koskaan elämässään saada. Onneksi tämä vauva neljän pitkän vuoden jälkeen löysi tiensä meidän kotiimme ja sydämiimme, VIHDOINKIN!



Nyt en ehkä ehdi kommentoimaan mitään, mutta oikein leppoisaa viikon kaikille esikoille ja vauvoille!



t. Rudis ja Poika

Oli liikuttavaa ja ihanaa lukea synnytyskertomuksesi. Fridako se joskus kirjoitti, että aika monilla meillä 30+ esikoilla on ollut hankaluuksia synnytyksessä. Onneksi teilläkin kaikki päättyi hyvin ja saitte oman pikkuprinssinne lopulta turvallisesti maailmaan :)



Kertomuksesi muistutti osin omaani ja nyt vasta muistinkin tuon vapinan, joka oli aikamoista!



Ihanaa viikonloppua teille ja kaikille muillekin (edelleen!),



Katja & Aino

Kiitos kivasta tapaamisesta Sanomatalolla olleille.



Olipa Rudiksella kipeän kuuloinen synnytyskokemus. :-( Tuollainen pitkittynyt synnytys-hätäsektio-yhdistelmä lienee kaikista rankin tapa synnyttää, kun siinä on ensin pitkä odottelu, rankkaa ja kivuliastakin supistelua ja lopulta sektiopäätös, jota joutuu pyörittelemään mielessä jälkeenpäin niin kuin kuvailit (että olisit halunnut synnyttää alateitse). Ja sitten on vielä se sektiosta toipuminen, joka voi olla pitempi kuin alatiesynnytyksestä. Ei tosin aina, onhan tällä palstallakin ollut meitä alateitse synnyttäneitä, joilla ei epparihaavat tahdo millään parantua. Mutta siis mitä yritän sanoa: joihinkin verrattuna olet ikään kuin synnyttänyt " kahdesti" : ensin kivut kärsien ja sitten on tehty vielä sektio. Mutta onneksi nyt kaikki on ohi ja voit nauttia pienestä pojasta. On se iso juttu saada lapsi neljän vuoden odotuksen jälkeen. Onnellisten tunteiden määrä noin pitkän ajan odotuksen jälkeen on varmasti ihan mieletön.



Minä se täällä valvon, olen ollut ylhäällä jo klo 4.30 lähtien. Olen nukkunut ehkä nelisen tuntia viime yönä. :-( Vauva meni nukkumaan tapojensa vastaisesti vasta 23.30 (ne Sanomatalon pitkät päikkärit vaikutti sitten kuitenkin) ja heräili vähän normaalia useammin syömään. Mies päätti nukkua poikkeuksellisesti meidän vieressä enkä saanut nukuttua kun vauva on ihan mun lähellä ja heiluu ja äkisee vähän väliä. Yritin nukuttaa pinniksessäkin, mutta se vain kätisi ja huusi tuttia jatkuvasti. :-( Nyt ne molemmat vetää lonkkaa alakerrassa ja minä valvon täällä ylhäällä. Sanoinkin miehelle, että saa nukkua ens yön yksin yläkerrassa. En jaksa toista tällaista yötä. Olen jo väsymyksestä ihan itkuinen.



Olivera: miten meillä meneekin niin samalla lailla kaikki, muun muassa tämä unettomuus. Ja arvaa: mullakin alkoi menkat eilen, täysimetyksestä huolimatta. Tai toivottavasti nämä on menkat, muuten on jotain pielessä kun verta vuotaa aika reilusti...

ei voi olla totta! Sullakin!



Olen yrittänyt katsoa nyt tätä menkkojen alkua positiiviselta kannalta vaikka itse vuoto ottaakin päähän: Ehkä se tarkoittaa sitä että kehomme hormonitoiminta on vilkasta ja voimakasta ja ehkä se tarkoittaa myös sitä, että jos pikkukakkosesta joskus haaveilemme, se onnistuisi sitten nopeammin, ts. olisimmekin nyt sitten tavallista hedelmällisempiä, ettei tarvitsisi taas kolmea vuotta (meillä siis näin) odotella raskauden alkamista.

seikkaperäisestä synnytyskertomuksesta! Vaikka jouduitkin kokemaan tuollaisia kipuja ja synnytys oli pitkä ja vaikea, niin on se vaan aina yhtä ihmeellistä kun uusi elämä aloittaa taipaleensa. Ihanaa että olet noin onnellinen!



Lene, olipa sinulla kurja yö. On niin tuttua tuo että mies ja vauva vain vetelevät sikeitä aamulla ja itsekin saisi vihdoin nukkua mutta uni ei tule. Voisiko tuo menkkojen alkaminenkin huonontaa yöunia? Minä nimittäin epäilen että täällä lähestyy myös. On sellaisia jomotuksia hetkittäin. Tavallaan toivon että huonot aamu-uneni olisivatkin PMS-oiretta, koska se tietäisi että unet parantuvat kohta. Tämä aamuna heräsin klo 8, vaikka tyttö nukkui noin puoli kymmeneen. Meillä meni alkuilta kärttyisissä merkeissä, mutta yöunille F nukahtikin " jo" klo 22.30 miehen syliin! Tosin heräsi vielä kun vaihdoimme syliä klo 24 (emme millään uskoneet että kyseessä olisivat jo yöunet), mutta sain tissillä ja pepun heilutuksella tainnutettua vatsanväänteet.



Toivotaan että ensi yönä saisit oikein pitkät ja makoisat yöunet, ne olisit kyllä ansainnut!



Ojoi, pitäisi oikeastaan tarkistaa veroilmoitus ja avata viikon postit (miten onkin päässyt taas kertymään, inhoan noita virallisia kirjekuoria, niissä ei ole ikinä mitään kivaa), mutta miten se ei jaksa kiinnostaa. Kummallista. Paljon mukavampaa surffailla netissä kun vauva vetelee aamupäikkäreitä.



Kai se on yritettävä. Hyvää viikonloppua jokaiselle!



F & F kohta 3 kk

Kiitos Rudis synnytyskertomuksesta, olipa kivuliaan kuuloista! Onneksi vaavilla ei kuitenkaan ollut hätää missään vaiheessa. Jaan kyllä tunteesi tuosta että synnytys ei todellakaan ollut minusta mitään mukavaa hommaa, niin kuin olen aiemminkin tainnut sanoa niin kadehdin tosiaan niitä joilla se on saatu ihan kivuttomaksi.



Pulmu voikin jo paremmin (*kop kop* koputan puuta), isompaa nuhaa kesti eilisen päivän ja nyt tuntuu että nenässa ei rohise enää niin paljon. Välillä vähän vielä yskittää ja aivastuttaa. Soitin eilen neuvolaan ja kysyin että miten kauan voi seurailla kotona, jos ei kuumetta nouse, niin terkkari sanoi, että periaatteessa nuha ja yskä voivat kestää pitkäänkin, mutta jos kuumetta tulee tai hengitys muuttuu vaivalloiseksi niin sitten heti lääkäriin. Ja kolmen kuukauden iässä voi sitten tietysti antaa jo Panadol-suppoakin.



Meille tuli kutsu meningokokkirokotetutkimukseen, ja aiotaan osallistua näillä näkymin. Vaikka inhalta tuntuukin altistaa toinen niille useille verikokeille. :( Jonkun verran piti miettiä osallistumista, kun siinä lapussa luki että ko. aivokalvontulehduksen saa Suomessa vain n. 10-20 lasta vuosittain eli todennäköisyys saada se on todella pieni. Tuon rokotuksen yhteydessä annetaan myös hepatiitti-B -rokote. Kuinkas moni on osallistunut/osallistumassa rokotetutkimukseen?



Toivottavasti Eliaksen nopeasti noussut ihottuma ei ollut mitään kummempaa!



Ja myöhästyneet synttärionnittelut Suizalle!



Niin ja toiv. Lene saat paremmin unta ensi yönä. Jospa pystyisit nukkumaan päikkäreitä...



Ai niin, karkasin eilen illalla itekseni kuitenkin sinne Hullareille - tarttuihan sieltä mukaan mm. lelukaari.... Niin ja ostin myös sen Pikku Pegasoksen, josta Katja mainitsit. Minäkin muistan se lapsuudesta. Katselin muitakin runokirjoja, aika ihana olisi ollut se uusi Lasten Runotar. Suht hyvin mahtui perjantai-iltana Itiksen Stockalle.



Iiriksen valokuvauksesta tuli taas mieleen se passin hakeminen jota olen tässä tehnyt jo ikiajat. Miten se on niin vaikeaa... En muuten ehdi Hermanniin maanantaina, kun käyn katsomassa kaverini vauvaa ja muutenkaan en taida ihan vielä tuoda Pulmua väkijoukkoon. Ihanaa muuten, mies on lomalla melkein kaksi viikkoa ja saa tehtyäkin täällä kotona jotain.



sus&pul 12 vkoa tasan

Oltiin viikolla Itä-Suomessa reissussa sukulaisia tapaamassa ja tekikin ihan hyvää päästä vähäksi aikaa kotirutiineista tauolle, mutta mukavaa on kyllä aina Helsinkiin palatakin. Jälkikasvumme oli mainion hyvätuulinen koko matkan ajan, taitaa kuulua reissumiesten kastiin ;)



Rudiksen synnytyskertomuksesta tuli oma synnytys elävästi mieleen. Mullahan päädyttiin sektioon myös ton avosuutarjonnan takia. Itelle leikkauspäätös oli tosi helpotus kun vuorokausi oltiin jo kohdunsuun avautumista odoteltu, tuli mieleen että miten sitä jaksaa enää ponnistusvaihetta kun 24 tuntia oli saanu jo sinnitellä, vaikka mullahan epiduraali toimi tosi hyvin ja sain sitä aina nopeesti heti kun pyysin. Kyllä se supistuskipu on munkin mielestä niin karseeta että pari tuntia ilman epiduraalia vielä loppuvaiheessa on varmaan ollu tuskasta.



En muista oonko aiemmin maininnu, mutta myös meillä meni useampi vuosi ennen kuin raskaaksi tulo onnistui. Ne oli vaikeita vuosia ja parisuhdekin oli koetuksella, mutta aika mainio pakkaus sitten loppujen lopuksi saatiin kuitenkin aikaseksi :)



Mut nyt eikun ök, mukavaa viikonloppua esikoille, ehkä se aurinko taas joku päivä tulee meitä tervehtimään :)

oli kivaa nähdä teitä kaikkia. ihanasti piristi nähdä teitä ja jutella vauvajuttuja :)



me lähdettiin D:n kanssa vielä Tiimarin kautta kauppiksen kirjastoon. ostettiin tiimarista pääsiäistipuja (1 euro/2 pkt). saadaan sitten rairuohoon tipuset. kauppiksessa huomasinkin vauvan ahkeroineen. huomasin, että vauva haiskahtaa vähän kakalle ja aloin vaihtaa vaippaa käytävän sohvalla, kun ei muuta paikkaa löytynyt. vauva olikin tehnyt isommat lastit (isi olisi jo kutsunut palokunnan paikalle :) niin hän ainakin aina vauvalle sanoo). kakkaa oli niskaan asti. vauva vaan jokelteli tyytyväisenä. onneksi mulla oli varavaatteet mukana.



Lenelle terveisiä: täällä kanssa uneton. vauva oli känkkä yöllä klo 1-4. neljältä ei enää halunnut edes rintaa, jolloin hoksasin katsoa vaippaa. isot pissat oli. vaihdoin ne. vauva nukkuin makoisasti 8.30 asti, minä valvoin. meillä ei yleensä vaippaa tarvitse yöllä vaihtaa, enkä siksi hoksannut katsoa niitä aikaisemmin. nyt on sitten hedarit tästä valvomisesta. yritän nukkua illalla, päivisin en jotenkaan osaa nukkua.



Suiza: unohdin Katjan tavoin sun synttärit. Paljon Onnea jälkikäteen!olisitpa vinkannut. mulla muisti pätkii nyt pahasti. ei onneksi niin pahasti kuin naapurin rouvalla, joka unohti yhtenä päivänä, että hänellä on myös toinen lapsi, joka on tarhassa. mies oli töistä tullessaan ihmetellyt, missä tarhalainen on. naiselle oli sitten tullut kiire hakemaan lastaan kotiin.



kiitos Rudikselle synnytyskertomuksesta. rankalta kuulosti! yhdeyn Leneen: olet kyllä tehnyt tuplatyön kun molemmintavoin olet synnyttänyt. muistutit mieleeni sen ihanan onnentunteen ekaa kertaa tavatessa vauvaa. se oli kyllä ainutlaatuisen ihanaa. ihanaa vauva-arkea! me katsottiin aamulla sairaalakuvia. meidän kätilö oli kyllä höselö: huomattiin nyt yhdestä kuvasta, jossa vauvaa punnitaan ekaa kertaa, että vauvan paino oli tosiaan syntyissään 4094g. kätilö on kirjoittanut sen väärin synnytyskertomukseen (4049g) ja nyt meillä on se kummilusikassakin väärin kaiverrettu. otan valokuvan mukaan NKL:lle. saavat korjata sen synnytyskertomukseen.



Susumin Pulmulle paranemista! en tiennytkään, että suppoja saa antaa vasta 3kuukautiselle. onneksi ei sitä ennen ollut tarvettakaan supoille. 3kk iässähän annettiin rokotuksen jälkeen. meille tuli se hinkuyskärokotetutkimus-lappu, joka tuli joillekin muillekin. me ei osallistuttu, koska en halunnut, että lasta piikitetään (itsellä kun on tota sairaalakammoa, niin olen varmaan siksi varovainen piikitysten yms kanssa).



vielä mainostan niitä aurinkolaseja, joista kerroin sanomatalollakin. elikkäs Lastentarvikkeessa on nyt niitä Baby Banzeja, joissa on tarrallinen kuminauha eikä sankoja. varmistin optikolta ennen ostoa, että niissä on oikeat suojat linsseissä. vauvojen aurinkolaseissahan ei ole polaroideja, jotka suojaa vedestä ja lumesta heijastuvasta auringosta. elikkäs vauvojen kanssa kannattaa olla varovainen, jos veneilee. UV-suojat on maksimit näissä aurinkolaseissa. hintaa laseilla on 24,90 eli aika halvatkin vielä.



pitiköhän kommentoida vielä jotain. en nyt muista. klikkaan ok:ta ennenkuin sepustukset häviää.



mukavaa vkl kaikille!



t.K+D 3kk 5 pvää

...perustaa tuonne MSN:n oma suljettu yhteisö näistä 30+esikoista? Esim. sinne kun voisi laittaa kuvia sekä chattailla? Uusiahan ei ole tullut mukaan pitkään aikaan niin saataisiin kaikki keskustelut, myös odottajat samaan pinoon.



Laitan tään ehdotuksen tuolle odotuspuolelle myös!

j+beibi

beibi: mun puolesta voitais vaikka siirtyäkin tuonne MSN:n puolelle. Olisi kiva, kun nyt tunnetaan paremmin, puhua henkilökohtaisemmin ja voisi vapaasti vaihtaa noita kännykkänumeroita ja e-mailiosoitteita. Muutaman kerran olisi nopeasti ollut tarvetta jonkun numerolle, mutta tätä kautta se ei käy kovin helposti. Ja olisi tosiaan kiva chattailla ja katsella valokuvia vauvoista!



susumi: kiva että Pulmu voi jo paremmin! Meillekin tuli perjantaina kutsu rokotetutkimukseen. Meillä tuo tutkimus on vain aika kaukana kotoa (noin 15 km), joten se vaatii hieman vaivannäköä. Taidamme kuitenkin osallistua, sillä olen itse tehnyt tutkimustyötä ja kannatan kaikkia tuollaisia tutkimuksia. Olen itse ollut osteoporoosi- ja virtsatietulehdustutkimuksissa molemmissa vuoden ajan. Oli muuten aika villiä nähdä oma luuranko tietokoneen ruudulta luuntiheyden mittauksessa. :-) Meillä vauvaparasta otettiin niin monta verikoetta jo laitoksella kun tulehdus- ja bilirubiiniarvoja jouduttiin seuraamaan, että se taitaa mennä jo tottumuksella. Aleksi ei onneksi itkenyt kovin paljon verinäytteen otosta. Ja jos/kun sitä matkustelee vauvan kanssa, niin kaipa se meningokokkirokotekin voi ihan hyvä olla olemassa.



Olivera: nyt en tiedä, oliko ne kuitenkaan menkat, kun vuotoa kesti vain päivän. Outoa. Mulla kukki kyllä myös iho, mikä puhuisi menkkojen puolesta.



L&A 9 viikkoa

Kannatan J+Beibin ideaa. Olisitko J se tehokas joka perustaisi yhteisön, jos kannatusta tulee?



Kiva että Pulmu voi jo paremmin. Onneksi oli vain tuollainen pikku flunssa.



Hih, puin F:n värikkäisiin vaatteisiin ja laitoin huivia muistuttavan vaaleanvihreän hilkan päähän ja otin aamulla kuvia. Yksi onnistuikin tosi hyvin. Tarkoitus on tehdä pääsiäiskortti isovanhemmille.



Mutta nyt ruokaa laittamaan niin kauan kun tyttö uinailee!



F & F tasan 3 kk!

...jos tosiaan saa kannatusta. Odottellaan siis muiden mielipiteitä ensi viikkoon.





j+beibi