Harmittaa kun lapsi hukkaa lahjakkuutensa
Tänään liikkatunti seiskalla, olivat juokseet ja poika oli kärkiporukassa vaikka istui koko kesän perseellään pelaamassa samalla kun kaverit ravasivat jalkapalloharkoissa. Poika on koko ikänsä tahkonnut liikassa kärkisijaa nollaharjoittelulla ja aina on tullut koulujenvälisistä kotiin joku mitali kaulassa. Juuri kesällä katsoin kuinka paljon liikuntaa harrastaneet kaverit juosta töpötti menemään kun tämä juoksi todella kauniilla tekniikalla ja kevyen näköisesti. MUTTA. Kun kilpaileminen ja voittaminen ei kiinnosta vähääkään. Aina joskus harmittaa hukkaan heitetty potentiaali... Sanoin tänään pojalle että jos harjoittelisit, voittaisit kevyesti kaikki. Ei vois vähempää kiinnostaa. Muuten elämä mallillaan ja iloinen poika, joten ei tarvi tulla mitään masennusta tarjoamaan. Kavereidensa kanssa räkättää netin yli peleissä ja muutakin elämää on.
Kommentit (14)
Jos sitä ei kiinnosta kilpailla nytkään, niin ei huipputasolla muita huippuja vastaan ilman motivaatiota pärjäisikään. Esim Kiira Korven sisko sanonut että oli nuorempana Kiiraa lahjakkaampi mutta kilpailu ei kiinostanut, Kiira taas hyvin kunnian- ja voitonhimoinen. Jos ei kilpailu kiinnosta niin en tiedä voiko sellaista motivoida.
Ehdota pojan kavereiden äiteille että alottais yhdessä jonkun harrastuksen
Lohduttaudu sillä, että lahjakkuus on 90% motivaatiota eli poikasi ei oikeasti ole lahjakas, ainostaan sinä suorituskeskeinen.
Meillä ihan sama homma. Mut eipä vanhempi pysty valita lapsensa kiinnostuksen kohteita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan sama homma. Mut eipä vanhempi pysty valita lapsensa kiinnostuksen kohteita.
Sä voit kiipee.
Tuollaiset vanhemmat ovat oma lukunsa. Anna sen lapsen olla ja unohda päteminen lapsen kautta. Lahjakkuudet tapahtuvat, jos ovat tapahtuakseen, ja siihen tarvitaan ihmisen oma tahto ja panostus. Voittojako sinä haluaisit?
No poika antaa geeninsä eteenpäin ja ehkä tulevassa polvessa joku innostuu käyttämään lahjojaan.
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaudu sillä, että lahjakkuus on 90% motivaatiota eli poikasi ei oikeasti ole lahjakas, ainostaan sinä suorituskeskeinen.
Minä olen todellisuudessa sitä mieltä että en edes haluaisi että poika lähtisi esim huippu-urheiluun, koska se on aika rankka polku ja vastaan tulee dopingit sun muut "pakot" jos aikoo menestyä. Eli en näe tälläisen vaalean ihonvärin ihmisellä juurikaan järkeä harkita edes mitään juoksu-uraa, jos nyt tosissaan aletaan miettiä tavoitteellista kilpailemista tms. Lisäksi ymmärrän poikaa siinä mielessä että inhoan ja jännitän itsekin kilpailemista. Mutta sitten poika pyrähtää juoksuun ja se on vaan niin kaunista että väistämättä tulee mieleen että what a waste...
Oletko itse niin kovin kilpailuhenkinen ja voittaminen & menestys tärkeää, että poikasi ei juuri siksi pidä siitä ja hänestä tullut kuin kapinamielessä päinvastainen? Tai sitten käytöksesi vaikuttaa negatiivisesti hänen itsetuntoonsa? Ei halua kilpailla, koska pelkää/tietää, ettei kuitenkaan riittäisi sinulle ikinä? Et ehkä noin tarkoita, mutta siltä se voi lapsesta tuntua.
Hankkikaa koira. Tykkäiskö poika agilitystä? Siinä saa juosta kauniisti ja liidellä. :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan sama homma. Mut eipä vanhempi pysty valita lapsensa kiinnostuksen kohteita.
Sä voit kiipee.
Ja suomeksi sama, kiitos. 😄
Huippu-urheilu on uravaihtoehdoista paskin. Hyvä vain, jos valitsee jotain muuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan sama homma. Mut eipä vanhempi pysty valita lapsensa kiinnostuksen kohteita.
Sä voit kiipee.
Ja suomeksi sama, kiitos. 😄
Hänhän sen sanoi. "Eipä vanhempi pysty valita". Siihen on ainoa vastaus Sä voit kiipee. Millaista kieltä ihmiset lapsilleen puhuvat!
No on kyllä harmi ja erikoista, että tollasia lahjakkuuksia on. Mutta jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta.