Eräs meidän luokkalainen tyttö ei KOSKAAN puhu mitään toisille....

Meidän yläasteluokassa oli just tuollainen eikä se puhunu edes opelle. Nyt 6 lasta ja kunnon työ ja onnelliselta näyttää. Onneksi ei yrittäny muuttua toisten takia vaan ollu aina oma itsensä. Vahvuutta minun mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en puhunut myöskään koko peruskouluaikana kenellekään yhtään mitään. Ei kiinnostanut tyhjäpäiden joutavat löpinät. Ison kokoni puolesta minua ei tosin asiasta koskaan kiusattu. Nyt noin kahden sadan ihmisen esimiehenä olenkin sitten puhunut paljon enemmän ja antanut toimintaohjeita ja käskyjä. Vapaa-aikana ei ole rahan tai naisten puutetta. Tämä ei ole mitään egonpönkittelyä vaan sana niille hiljaisille, mutta määrätietoisille ihmisille, että opiskelkaa ja olkaa välittämättä ympärillänne pörräävistä mitättömistä persevituista. Valvokaa aamuun asti ja opiskelkaa sitä mikä on se teidän juttunne. Vähän se ottaa, mutta paljon se antaa.

JES!! Tää oli paras viesti koko kesänä täällä. Hieno!

Ei mun mielestä. En ymmärrä miksi pitää muita haukkua mitättömiksi persevit....., ei kyllä kovin miellyttävältä esimieheltä kuullosta. Itsekkin olen kovin hiljainen, mutta en vihaa ja halveksia puheliaita, vaan minusta on hyvä että on erilaisia luonteenpiirteitä.

Olisiko mutismi? Yhden lapseni luokalla oli tälläinen oppilas, ei koskaan puhunut mitään kellekkään. Ja ihan lukiolainen oli, ettei mikään pienikään enää.

Hänellä ei kuulemma ollut ketään kavereita ja tytöt syrjivät muutenkin. Ryhmätöissä tytöt kuulemma laittoivat , tai yrittivät laittaa tätä tyttöä väkisin siihen puhujan/esittelijän rooliin.

Poikani tuosta usein puhui ja oli kovasti pahoillaan tytön puolesta ja oli joskus sanonutkin, että antakaan toisen olla rauhassa, mutta itsekin oli melkoisen arka, ettei sen kummemmin kantaa osannut tai uskaltanut ottaa.

Itse en tuota tyttöä tuntenut, mutta noita muita tyttöjä kyllä ja täytyy sanoa, että heidän arvostus laski minun silmissä kuin lehmän häntä.

Mulla on tosi hiljainen tuttu. Ja ollaan jonkin verran paljon tekemisissä, joten aikojen saatossa olen kysellyt siltä yhtä ja toista kuulumisista sun muusta. Olen löytänyt vain kolme aihetta, joista hän innostuu kertomaan useammalla lauseella. 1. Työ 2. Uusi harrastus 3. Armeijakokemukset. Ja siinä kaikki.

Kaikkeen muuhun hän vastaa lyhyesti tai ei lainkaan. Eikä noista suosikkiaiheistaankin ala ikinä oma-aloitteisesti puhumaan vaan vain silloin, kun onnistun kysymään niistä juuri silloin, kun on jotain uutta kerrottavaa.

Tää on ihana ketju. Mä oon just tollanen hiljanen koulussa. Tarkoittaakohan ap mua??? Mahtavan kannustavia viestejä muilta kirjoittajilta. Kiitos niistä. Huomenna voisin yrittää yllättää ja inistä jotakin. Tai sitten en.

Hei mä olin tollanen sillon ku vaivauduin vielä fyysisti käymään koulussa, myöhemmin tein suosiolla etänä kaiken. Mut mun kohdalla se johtu kolmesta asiasta. A: halusin oikeesti oppia jotain, enkä pälättää maanantaista keskiviikkoon siitä miten villi viikonloppu oli ja sitte torstaista perjantaihin siitä mitä meinataan tehdä seuraavana viikonloppuna. B: mua ei rehellisesti kiinnostanu yhtään ne ihmiset, suurin osa oli hirveen rasittavia C: olen introvertti enkä tykkää muutenkaan ryhmistä joten jatkuva sosialisointi olis ollu hirveen raskasta ja ryhmätöissäkin mä tein kaiken työn ku muut keskitty aivan muuhun koko sen ajan