Miksi jotkut kokevat, että parisuhteessa oleminen vähentää omaa vapautta?

Vierailija kirjoitti:

Koko aloitus on naiivi tai ainakin kovin nuoren ihmisen tuotosta. Vaihtoehtoina onnellinen parisuhde kontra onneton sinkku.

Voi kuule. Tuohon mahtuu aika monenlaisia suhteita ja sinkkuja.

Olen onnellinen sinkku. Hoituu omalta taholta kotityöt, talous, sisustus jne. Auton huollan ammattilaisella ,samoin kodinkoneitten korjaukset. Päätän itse ostokseni ja vapaa-aikani. Ilot ja surut jaan ystävieni tai aikuisten lasteni kanssa.

Elämä on hyvää juuri näin.

Otitko nyt jotenkin itseesi? Eihän tässä sinkkuja ole kukaan onnettomaksi väittänyt, vaan ihmisten vapauskäsityksistä on puhe.

Todella mielenkiintoista, että monelle on ihan selvää, että parisuhteessa on automaattisesti vähemmän vapautta kuin sinkkuna, ja toisille on taas ihan yhtä selvää, että parisuhteessa on vapaampi tekemään niitä juttuja, joita haluaa tehdä. -ap

Ehkä ap ei osaa tehdä mitään yksin, ei käydä missään yksin. Tottakai silloin sinkkuna on kotinsa vanki, jos jopa elokuviin täytyy saada aina joku kaveri mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap ei osaa tehdä mitään yksin, ei käydä missään yksin. Tottakai silloin sinkkuna on kotinsa vanki, jos jopa elokuviin täytyy saada aina joku kaveri mukaan.

Osaan hyvin tehdä asioita yksin. Eikö se käynyt ketjusta jo ilmi? -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap ei osaa tehdä mitään yksin, ei käydä missään yksin. Tottakai silloin sinkkuna on kotinsa vanki, jos jopa elokuviin täytyy saada aina joku kaveri mukaan.

Osaan hyvin tehdä asioita yksin. Eikö se käynyt ketjusta jo ilmi? -ap

Mitä sitten ovat ne asiat joita olet vapaampi tekemään parisuhteessa kuin sinkkuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko aloitus on naiivi tai ainakin kovin nuoren ihmisen tuotosta. Vaihtoehtoina onnellinen parisuhde kontra onneton sinkku.

Voi kuule. Tuohon mahtuu aika monenlaisia suhteita ja sinkkuja.

Olen onnellinen sinkku. Hoituu omalta taholta kotityöt, talous, sisustus jne. Auton huollan ammattilaisella ,samoin kodinkoneitten korjaukset. Päätän itse ostokseni ja vapaa-aikani. Ilot ja surut jaan ystävieni tai aikuisten lasteni kanssa.

Elämä on hyvää juuri näin.

Otitko nyt jotenkin itseesi? Eihän tässä sinkkuja ole kukaan onnettomaksi väittänyt, vaan ihmisten vapauskäsityksistä on puhe.

Todella mielenkiintoista, että monelle on ihan selvää, että parisuhteessa on automaattisesti vähemmän vapautta kuin sinkkuna, ja toisille on taas ihan yhtä selvää, että parisuhteessa on vapaampi tekemään niitä juttuja, joita haluaa tehdä. -ap

No tuo nyt on ihan kiinni siitä, löytyykö sopivaa puolisoa. Minulle parisuhde tietynlaisen miehen kanssa mahdollistaisi vaikkapa omakotitalossa asumisen, mutta toisi seksivelvoitteen. Siispä luovun omakotitalohaaveista, ellen löydä kämppäkaveria jakamaan töitä ja kuluja. Saan tilalle seksuaalisen vapauden, eli ei seksiä. 

Joskus olen erehtynyt seurustelemaan suht vapaassa parisuhteessa, jossa molemmat sai mennä vapaasti, mutta kuitenkin se toisessa kiehnääminen ja yhteen kokoontuminen - v***u mitä p***aa... Kymmenen vuotta sinkkuna - elämäni parasta aikaa!

Voisi verrata elämään koiran kanssa ja ilman koiraa.

Niin, ap. Mitä vapautta parisuhde sinulle antaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet nyt ovat iät ajat tahtoneet parisuhteen säännöllisen seksin takia. Ja jossain vaiheessa moni haluaa sitä parisuhteen ulkopuoleltakin.

Juuri tämä seksikeskeinen ajattelu miehissä etoo minua. Moni mies siivoaa, tankkaa vaimon auton, tekee ruokaa, laittaa romanttisen illallisen vain seksi päämääränä.

Olen ollut kahdessa suhteessa ja seksiä on ollut päivittäin vuosien ajan. Nykyisin sinkku.

Tuokaan ei ole minulle ihan auennut, että jotkut harrastaa parisuhteessa seksiä kuin viimeistä päivää, jolloin joka päivä on saatava ainakin kerran. Sitten sinkkuna saakin ehkä enää kerran kahdessa kuukaudessa, jos ei satu olemaan pelimies. Aikamoinen kontrasti.

Pointti oli miesten tarve hakeutua parisuhteeseen.  Ilman seksiä voi elää oikein hyvinkin, vaikka sitä olisi joskus suhteessa säännöllisesti ollutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko aloitus on naiivi tai ainakin kovin nuoren ihmisen tuotosta. Vaihtoehtoina onnellinen parisuhde kontra onneton sinkku.

Voi kuule. Tuohon mahtuu aika monenlaisia suhteita ja sinkkuja.

Olen onnellinen sinkku. Hoituu omalta taholta kotityöt, talous, sisustus jne. Auton huollan ammattilaisella ,samoin kodinkoneitten korjaukset. Päätän itse ostokseni ja vapaa-aikani. Ilot ja surut jaan ystävieni tai aikuisten lasteni kanssa.

Elämä on hyvää juuri näin.

Otitko nyt jotenkin itseesi? Eihän tässä sinkkuja ole kukaan onnettomaksi väittänyt, vaan ihmisten vapauskäsityksistä on puhe.

Todella mielenkiintoista, että monelle on ihan selvää, että parisuhteessa on automaattisesti vähemmän vapautta kuin sinkkuna, ja toisille on taas ihan yhtä selvää, että parisuhteessa on vapaampi tekemään niitä juttuja, joita haluaa tehdä. -ap

Mulle taas on aina ollut itsestäänselvää, että  ihmiset ovat erilaisia, pitävät eri asioista ja haluavat elämältään erilaisia asioita. Työni on aikataulutettua (joskin aikataulut saattavat muuttua hyvinkin lyhyellä varoitusajalla) eikä mulla ole työaikoja, joten vapaa-aikani haluan viettää ihan fiilispohjalta. Toki läheisten ja ystävien häät, hautajaiset, ristiäiset jne on asioita, joissa aikataulut vapaa-ajallakin on ihan ok, mutta ei muuten. Pidän lomiani vähän miten sattuu ja lomallakin teen tarvittaessa töitä, joten toisen ihmisen kanssa lomanvietto joko onnistuu tai ei onnistu, mutta en suostu kuuntelemaan narinaa asiasta. Jos torstaina aamupäivällä perjantain palaverit siirtyvät seuraavalle viikolle, saatan lounastauolla varata liput, ottaa perjantain lomapäiväksi  ja lähteä illalla vaikka Kööpenhaminaan ja tulen sunnuntaina takaisin. 

On aika vaikeaa löytää miestä, jolle mun elämäni sopisi. Vaikka teenkin tapailun alkuvaiheessa aina selväksi, millaista elämäni on ja että haluan sen olevan juuri sellaista, ja miehelle se on silloin ihan ok, niin jossain vaiheessa ei enää olekaan. Kun olen illalla tullut rapakon takaa työmatkalta, nukkunut jetlagin vuoksi vain pari tuntia, aamulla lähtenyt Ouluun ja palaan viiden aikaan kotiin, niin mies haluaa tavata. Kun olen sanonut, että mä en nyt ihan oikeasti jaksa vaan olen just menossa suihkuun ja nukkumaan, niin alkaa nillitys "edes vähäksi aikaa" tai "mä voisin tulla sun viereen nukkumaan". Just joo, ihan kuin mies nukahtaisi klo 18. Ei, mun pitäisi siis valvoa ja viihdyttää miestä, vaikka olen unenpuutteesta ihan zombie. Ja sitten jossain vaiheessa alkaa "onks sun ihan pakko" -narina. Juu, ei ole mikään pakko, voisin irtisanoa itseni vaikka heti huomenna, mutta kun mä haluan tehdä tätä työtäni. 

Kommentoijan 76 tilanne olisi aika ihanteellinen, kunhan vielä mies olisi sellainen, että ei alkaisi vänkäämään vastaan eikä vaatimaan multa asioita. Sellaista ei ole vielä löytynyt vaan kaikki suhteet kariutuu alle vuodessa. 

Minusta taas parisuhteessa on juuri kivaa se unelmointi ja "fiilistely" yhdessä siitä, miten esimerkiksi voisi sisustaa olohuonetta tai mitä tekisi lomalla. Toki se on hauskaa silloin, kun kummallakaan ei ole kauhean ehdottomia näkökulmia asioihin. Se mikä tuntuu ahdistavalta parisuhteessa on se, jos koti ei ole siinä kunnossa että siinä viihtyisi,koska osapuolilla on eri 'siivouskäsitykset'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sinkku ja kyllä minä koen oloni vapaammaksi, kun ei tarvitse kysyä jatkuvasti toisen mielipidettä pienimpäänkin asiaan. Mitä tänään tehdään, mitä tänään syödään, mitä tehdään lomalla, mitä kanavaa katsotaan telkkarista, millainen sohva ostetaan, saanko heittää tämän ruman esineen pois jne.

En ole koskaan ollut suhteessa, jossa pitäisi kysyä toisen mielipidettä jokaisesta pienemmästäkin asiasta. Kuulostaa tosi kuluttavalta. -ap

No sinähän varsinainen pirttihirmu olet. Koskaan et ole kysynyt puolisoltasi mitään noista, mitä mainitsin? Voi reppanaa. 

Sikshää onkin niin vapaa, päättää yksin kaiken :D

Ap käyttää väärin sanaa "vapaus". Hän puhuu omista mahdollisuuksista, ei vapaudesta. Parisuhde antaa hänelle enemmän mahdollisuuksia kuin sinkkuus.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei taida asua yhdessä miesystävänsä kanssa?

Entä jos haluaisit katsoa ohjelmaa telkasta, ja mies haluaisi katsoa urheilua, ja teillä on vain kaksio ja yksi telkka. Hän katsoo urheilua, sinä joko katsot mukana tai menet makkariin tabletille kuulokkeet korvilla, tai pakenet siskon luo iltateelle vähäksi aikaa.

Sinulla ei siis ole vapautta katsoa kotisohvallasi haluamaasi ohjelmaa, tai vaikka sillä sohvalla lojua kirjan, kaakaon ja musiikin kera omassa rauhassa.

Jos teidän tietokone on makkarissa, ja mies menee nukkumaan ennen sinua, et voi vaikka pelata overwatchia tiimissä puolilleöin.

Näitä riittää. Jos väität aina vain haluavasi samoja asioita kuin hän, petät itseäsi ja olet läheisriippuvainen, jolle on tärkeämpää olla yhdessä ja samaa mieltä, kuin mistään ilmaista omaa erillistä halua.

Ihan pakko sivusta asiaan liittymättömästi sanoa, että kuulostipa esimerkki ankealta! Olen autuaasti unohtanut ajat, jolloin asuttiin ahtaasti kaksiossa - siltähän tuo kuulostaa. Olen oikein onnellisessa ja pitkässä liitossa, mutta ehkäpä se on onnellinen ja pitkä juuri siksi, ettei kumpikaan joudu mahdottomasti tinkimään arjessa: on kaksi kerrosta ja tarpeeksi neliöitä siihen, että molemmat voivat halutessaan hengata vaikka omassa kerroksessa omalla sohvalla. Tietokone on luonnollisesti työhuoneessa, eikä kenenkään makuuhuoneessa. Ei tarvitse taistella tilasta ja vapaudesta. Yleensä toki halutaan viettää aikaa yhdessä.

Kuulun niihin, jotka ymmärtää ap:n pointin ihan hyvin. En ole koskaan kokenut parisuhteen vievän itseltäni vapautta. Jos haluaisin fyysisen suhteen johonkin toiseen mieheen, sitten varmaan tämä parisuhde veisi "vapauden". Muuten koen oloni ihan tarpeeksi vapaaksi, enkä kaipaa sinkkuudesta mitään. Sama mies on ollut nyt 16 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas parisuhteessa on juuri kivaa se unelmointi ja "fiilistely" yhdessä siitä, miten esimerkiksi voisi sisustaa olohuonetta tai mitä tekisi lomalla. Toki se on hauskaa silloin, kun kummallakaan ei ole kauhean ehdottomia näkökulmia asioihin. Se mikä tuntuu ahdistavalta parisuhteessa on se, jos koti ei ole siinä kunnossa että siinä viihtyisi,koska osapuolilla on eri 'siivouskäsitykset'.

Tässäkin asiassa ihmiset ovat erilaisia. Kun ostin kotini, sisustin sen samantien. Makuuhuone, työhuone, vierashuone, olohuone, keittiö, sauna ja kylpyhuoneet. Pihankin laitoin heti ensimmäisenä keväänä valmiiksi. Sisustusmakuni on varsin minimalistinen ja noudattaa musta-valkoinen-kromi -linjaa, joka yleensä on miestenkin makuun. Jokaisella tavaralla on paikkansa ja viikkosiivooja hoitaa perussiivouksen, kun vaan tavarat on laitettu omille paikoilleen. En näe mitään syytä, miksi sisustusta pitäisi muuttaa. Lomafiilistely taas edellyttäisi, että mies pystyisi pitämään lomansa samaan aikaan kuin minäkin. 

No täällähän on viikoittain aloituksia tyyliin: "Antaisitteko miehenne..." Ihan niin kuin pikkulasta kieltäisivät. Missä on näiden parisuhteiden miesten vapaus?