Miksi jotkut kokevat, että parisuhteessa oleminen vähentää omaa vapautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska voi katsoa mitä ohjelmia haluaa, ilman joustoa ja kenenkään kritiikkiä. Et tylsisty siihen, että sohvalla on pieruverkkareissa kanavia surffaileva ja huonoja ohjelmia katsova kumppani ja sinulla ei ole muuta tekemistä kuin siivota keittiötä. Voi olla omissa oloissaan ilman, että kukaan kysyy mitä luet tai miksi olet juuri siinä ja nyt.

Jep, tällaista en ole koskaan kokenut. Omaa tilaa ja aikaa on aina kunnioitettu, toisen makuun on voinut luottaa ja yhteistä hyvää on arvostettu.

Voisiko siis yleistää, että huonot parisuhteet vievät vapautta verrattuna sinkkuna olemiseen mutta hyvät eivät? -ap

Tällä määrittelyllä parisuhde jossa tehdään kompromisseja ja joustetaan on huono (koska oma vapaus rajoittuu). Mutta esim. sellainen, jossa yksi määrää ja toinen ei edes uskalla ilmaista mielipidettään on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö itse näe, että nuo ei ole mitään yleisiä parisuhteen piirteitä vaan HUONON parisuhteen piirteitä. Kaikenlaisissa suhteissa sitä ihmiset onkin.

Jos toisen pelkkä olemus vituttaa tai parisuhteessa toinen joutuu olemaan puolisolleen "äiti" tai "projektipäällikkö" että normaalit askareet saadaan hoidettua niin kai se suhde silloin vähän rajoittavalta voi tuntua!

Millä sitten selität sen, että todella pitkän parisuhteen jälkeen saan nyt yksinkin hoidettua normaalit askareet ilman mitään paineita? Minä selitän sen sillä, että saan tehdä omalla tavallani silloin kun itse haluan. Parisuhde on aina tasapainoilua kahden ihmisen halujen välillä. Harvoin ne halut menevät joka asiassa täysin yhteneväisesti, ja siitä syntyy ristiriitoja.

Se selittyy juuri sillä, että olet ollut huonossa parisuhteessa eli parisuhteessa, jossa toisen autonomiaa ei kunnioiteta, tai jossa mieltymykset eivät vain sovi yhteen. En minä ole kokenut koskaan normaaleista askareista mitään paineita parisuhteessa, enkä usko useimpien sellaisia kokevan. Esimerkiksi siivoaminenhan on paljon mukavampaa yhdessä asuessa, kun on kaksi ihmistä jakamassa töitä, ja jos vaikka toinen inhoaa silittämistä ja toinen imurointia, sopimalla voi päästä inhokistaan vaikka kokonaan eroon.

Pitää muistaa, että asioista sopiminen niin, että kumpikin saa haluamansa, on nimenomaan vapauen käyttämistä, ei vapaudesta luopumista. -ap

Olen ollut avioliitossa 15v ja nyt vapaa monta vuotta. Eihän voi verratakaan vapautta noitten asioitten suhteen. Ei mies ollut mustasukkainen, sain matkustaa yksin tai ottamalla 1-2 lasta kerrallaan mukaan. Sain jatko-opiskella ja käydä töissä tai olla käymättä.

Vapaus on minulle etenkin henkistä vapautta ja omaa tilaa, jota ei tietenkään ole parisuhteessa. Ihan turha kenenkään väittää voivansa tehdä ihan mielensä mukaan kaiken, jos on puoliso. Tai sitten on kyllä totaalijyrä, joka ei juuri kysele.

Voin suunnitella ihan kaiken kysymättä, nukkua haluni mukaan, syödä tahtomaani, tehdä kotityöt milloin tahdon. Vaihtaa paikkakuntaa, pyytää vieraita, mennä teatteriin.

Ei mitään syyllisyydentuntoja mistään tai kyselyä toiselta. Vastaavasti kenenkään ei tarvitse kysyä minulta.

Seksi nyt olisi hyvin minimaalinen palkkio vapauden menetyksestä.

Ei ole omaa aikaa tarpeeksi, eikä voi olla kavereitten kanssa milloin vaan. Nämä asiat exä toi erotessa esille.

Onhan se nyt päivänselvää, että sinkku on vapaampi (siksi juuri sinkkua voidaan jopa kutsua "vapaaksi").

Miksi se on niin vaikeaa myöntää? Kun ei se vapaus ole pelkästään positiivista, kyllä suurin osa on valmis vaihtamaan osan vapaudesta läheisen ihmissuhteen plussapuoliin.

Tuntuu että ap haluaa jotenkin puolustella omaa parisuhteessa olemistaan ikään kuin epäsuorasti lyttäämällä sinkkuja. Onkohan ap sittenkään niin vapaa kuin haluaisi olla :D

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut avioliitossa 15v ja nyt vapaa monta vuotta. Eihän voi verratakaan vapautta noitten asioitten suhteen. Ei mies ollut mustasukkainen, sain matkustaa yksin tai ottamalla 1-2 lasta kerrallaan mukaan. Sain jatko-opiskella ja käydä töissä tai olla käymättä.

Vapaus on minulle etenkin henkistä vapautta ja omaa tilaa, jota ei tietenkään ole parisuhteessa. Ihan turha kenenkään väittää voivansa tehdä ihan mielensä mukaan kaiken, jos on puoliso. Tai sitten on kyllä totaalijyrä, joka ei juuri kysele.

Voin suunnitella ihan kaiken kysymättä, nukkua haluni mukaan, syödä tahtomaani, tehdä kotityöt milloin tahdon. Vaihtaa paikkakuntaa, pyytää vieraita, mennä teatteriin.

Ei mitään syyllisyydentuntoja mistään tai kyselyä toiselta. Vastaavasti kenenkään ei tarvitse kysyä minulta.

Seksi nyt olisi hyvin minimaalinen palkkio vapauden menetyksestä.

Viimeisen lauseen perusteella muuta tekstiäsi lukematta olen 100% varma siitä, että olet nainen :)

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut avioliitossa 15v ja nyt vapaa monta vuotta. Eihän voi verratakaan vapautta noitten asioitten suhteen. Ei mies ollut mustasukkainen, sain matkustaa yksin tai ottamalla 1-2 lasta kerrallaan mukaan. Sain jatko-opiskella ja käydä töissä tai olla käymättä.

Vapaus on minulle etenkin henkistä vapautta ja omaa tilaa, jota ei tietenkään ole parisuhteessa. Ihan turha kenenkään väittää voivansa tehdä ihan mielensä mukaan kaiken, jos on puoliso. Tai sitten on kyllä totaalijyrä, joka ei juuri kysele.

Voin suunnitella ihan kaiken kysymättä, nukkua haluni mukaan, syödä tahtomaani, tehdä kotityöt milloin tahdon. Vaihtaa paikkakuntaa, pyytää vieraita, mennä teatteriin.

Ei mitään syyllisyydentuntoja mistään tai kyselyä toiselta. Vastaavasti kenenkään ei tarvitse kysyä minulta.

Seksi nyt olisi hyvin minimaalinen palkkio vapauden menetyksestä.

Näin se taitaa useimmilla olla. Joillekin läheisyys, seksi ja asumiskulujen jakaminen kuitenkin tekevät parisuhteen mielekkäämmäksi.

Tietenkin parisuhde rajoittaa. Hyvässä parisuhteessa huomiodaan puoliso, eli ei voi tehdä, tulla ja mennä miten haluaa.

Jos toinen haluaa katsoa tai on katsomassa ohjelmaa X, niin täytyy neuvotella jos itse haluaa katsoa ohjelmaa Y.

Jos haluaisi mennä elokuviin ja toinen taas museoon, niin siitäkin pitää neuvotella mennäänkö ensin museoon ja sitte elokuviin, vai ei ollenkaan ja kuka menee ja missä välissä.

Mitä syödään tänään? Monelta tulet kotiin? Mitä, kolme viikkoa Jaskan kanssa Pattayalla, ei käy!! Otetaanko kissa? Muutetaanko Puolaan?

Arjessakin on isoja ja pieniä päätöksiä, joista täytyy puolison kanssa sopia. Et voi kysymättä/neuvottelematta ostaa koiraa kotiin, vaihtaa kanavaa kesken toisen ohjelman tai lähteä puoleksi vuodeksi reppureissaamaan Siperiaan. Kyllähän se rajoittaa omaa vapautta päättää asioista.

Ja jos ei omasta mielestä parisuhteessa tarvitse kysellä, rajoittua ja toisen ottaa toisen tahtomisia huomioon, niin on huono puoliso eikä parisuhteelle kannata odotella onnea ja pitkää ikää.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut avioliitossa 15v ja nyt vapaa monta vuotta. Eihän voi verratakaan vapautta noitten asioitten suhteen. Ei mies ollut mustasukkainen, sain matkustaa yksin tai ottamalla 1-2 lasta kerrallaan mukaan. Sain jatko-opiskella ja käydä töissä tai olla käymättä.

Vapaus on minulle etenkin henkistä vapautta ja omaa tilaa, jota ei tietenkään ole parisuhteessa. Ihan turha kenenkään väittää voivansa tehdä ihan mielensä mukaan kaiken, jos on puoliso. Tai sitten on kyllä totaalijyrä, joka ei juuri kysele.

Voin suunnitella ihan kaiken kysymättä, nukkua haluni mukaan, syödä tahtomaani, tehdä kotityöt milloin tahdon. Vaihtaa paikkakuntaa, pyytää vieraita, mennä teatteriin.

Ei mitään syyllisyydentuntoja mistään tai kyselyä toiselta. Vastaavasti kenenkään ei tarvitse kysyä minulta.

Seksi nyt olisi hyvin minimaalinen palkkio vapauden menetyksestä.

Nuo kotityöt on kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta, mutta niissäkin toinen voi haluta, että imurointi tapahtuu paljon useammin kuin mitä toinen on valmis tekemään. Lisäksi toinen voi sotkea kotia enemmän, ja aiheuttaa siivoamisen tarvetta useammin jne. Onhan se nyt selvää, että yksin asuessa olet vapaa tekemään asiat juuri omalla tavallasi. Mikään parisuhde ei ole autonominen yksilön kannalta, vaikka joissain harvoissa tapauksissa voidaankin päästä aika lähelle sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut avioliitossa 15v ja nyt vapaa monta vuotta. Eihän voi verratakaan vapautta noitten asioitten suhteen. Ei mies ollut mustasukkainen, sain matkustaa yksin tai ottamalla 1-2 lasta kerrallaan mukaan. Sain jatko-opiskella ja käydä töissä tai olla käymättä.

Vapaus on minulle etenkin henkistä vapautta ja omaa tilaa, jota ei tietenkään ole parisuhteessa. Ihan turha kenenkään väittää voivansa tehdä ihan mielensä mukaan kaiken, jos on puoliso. Tai sitten on kyllä totaalijyrä, joka ei juuri kysele.

Voin suunnitella ihan kaiken kysymättä, nukkua haluni mukaan, syödä tahtomaani, tehdä kotityöt milloin tahdon. Vaihtaa paikkakuntaa, pyytää vieraita, mennä teatteriin.

Ei mitään syyllisyydentuntoja mistään tai kyselyä toiselta. Vastaavasti kenenkään ei tarvitse kysyä minulta.

Seksi nyt olisi hyvin minimaalinen palkkio vapauden menetyksestä.

Nuo kotityöt on kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta, mutta niissäkin toinen voi haluta, että imurointi tapahtuu paljon useammin kuin mitä toinen on valmis tekemään. Lisäksi toinen voi sotkea kotia enemmän, ja aiheuttaa siivoamisen tarvetta useammin jne. Onhan se nyt selvää, että yksin asuessa olet vapaa tekemään asiat juuri omalla tavallasi. Mikään parisuhde ei ole autonominen yksilön kannalta, vaikka joissain harvoissa tapauksissa voidaankin päästä aika lähelle sitä.

Oho, vastasin väärään kommenttiin tuon edellisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö itse näe, että nuo ei ole mitään yleisiä parisuhteen piirteitä vaan HUONON parisuhteen piirteitä. Kaikenlaisissa suhteissa sitä ihmiset onkin.

Jos toisen pelkkä olemus vituttaa tai parisuhteessa toinen joutuu olemaan puolisolleen "äiti" tai "projektipäällikkö" että normaalit askareet saadaan hoidettua niin kai se suhde silloin vähän rajoittavalta voi tuntua!

Millä sitten selität sen, että todella pitkän parisuhteen jälkeen saan nyt yksinkin hoidettua normaalit askareet ilman mitään paineita? Minä selitän sen sillä, että saan tehdä omalla tavallani silloin kun itse haluan. Parisuhde on aina tasapainoilua kahden ihmisen halujen välillä. Harvoin ne halut menevät joka asiassa täysin yhteneväisesti, ja siitä syntyy ristiriitoja.

Se selittyy juuri sillä, että olet ollut huonossa parisuhteessa eli parisuhteessa, jossa toisen autonomiaa ei kunnioiteta, tai jossa mieltymykset eivät vain sovi yhteen. En minä ole kokenut koskaan normaaleista askareista mitään paineita parisuhteessa, enkä usko useimpien sellaisia kokevan. Esimerkiksi siivoaminenhan on paljon mukavampaa yhdessä asuessa, kun on kaksi ihmistä jakamassa töitä, ja jos vaikka toinen inhoaa silittämistä ja toinen imurointia, sopimalla voi päästä inhokistaan vaikka kokonaan eroon.

Pitää muistaa, että asioista sopiminen niin, että kumpikin saa haluamansa, on nimenomaan vapauen käyttämistä, ei vapaudesta luopumista. -ap

Nuo kotityöt on kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta, mutta niissäkin toinen voi haluta, että imurointi tapahtuu paljon useammin kuin mitä toinen on valmis tekemään. Lisäksi toinen voi sotkea kotia enemmän, ja aiheuttaa siivoamisen tarvetta useammin jne. Onhan se nyt selvää, että yksin asuessa olet vapaa tekemään asiat juuri omalla tavallasi. Mikään parisuhde ei ole autonominen yksilön kannalta, vaikka joissain harvoissa tapauksissa voidaankin päästä aika lähelle sitä

tonttuli kirjoitti:

Onhan se nyt päivänselvää, että sinkku on vapaampi (siksi juuri sinkkua voidaan jopa kutsua "vapaaksi").

Miksi se on niin vaikeaa myöntää? Kun ei se vapaus ole pelkästään positiivista, kyllä suurin osa on valmis vaihtamaan osan vapaudesta läheisen ihmissuhteen plussapuoliin.

Tuntuu että ap haluaa jotenkin puolustella omaa parisuhteessa olemistaan ikään kuin epäsuorasti lyttäämällä sinkkuja. Onkohan ap sittenkään niin vapaa kuin haluaisi olla :D

Olen ollut pitkiä aikoja sekä parisuhteessa että sinkkuna, enkä ole koskaan kokenut olevani parisuhteesa vähemmän vapaa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Ettekö itse näe, että nuo ei ole mitään yleisiä parisuhteen piirteitä vaan HUONON parisuhteen piirteitä. Kaikenlaisissa suhteissa sitä ihmiset onkin.

Jos toisen pelkkä olemus vituttaa tai parisuhteessa toinen joutuu olemaan puolisolleen "äiti" tai "projektipäällikkö" että normaalit askareet saadaan hoidettua niin kai se suhde silloin vähän rajoittavalta voi tuntua!

Katsos kun ihmiset ovat niin erilaisia, että on aikamoinen työ löytää edes 80% samoja asioita haluava puoliso. Parisuhteen idea on totaalisesti muuttunut sitten isovanhempien ajan. Isovanhempien aikoihin lähes kaikki olivat luterilaisia, kirkkoon kuuluvia, halusivat lapsia ja omistusasunnon, seksi oli aviovelvollisuus, tosin ei ollut tapana olla vaativa (karvattomuus, suuseksi, anaali, ryhmäseksi jne.) Lasten hoito oli suht helppoa, hehän viettivät vapaa-aikansa toisten lasten kanssa ja vanhemmat tajosivat ruoan, asunnon ja vaatteet. Rahat olivat itsestään selvästi perheen yhteiset, telkkarista katseltiin samaa kanavaa, koska muuta ei ollut tarjolla. Tietenkin silloinkin oli huonoja liittoja, mutta ainakin käsitys hyvästä elämästä oli samankaltainen lähes joka torpassa.

Nyt kun ihmisillä on enemmän valinnanvaraa, parisuhteesta on tullut tuhatosainen palapeli, jossa molemmat yrittävät sovitella sen oman tyylinsä mukaisia paloja toisen palojen kanssa. Kuten täältä saa usein lukea, soviteltavaa riittää lasten kasvatuksesta sisustukseen, asuinpaikkaan ja seksimieltymyksiin sekä sen sataan muuhun asiaan. Täsmälleen samanlaista kumppania ei ole olemassa, joten jostain pitää luopua, jos ylipäänsä tahtoo parisuhteen. Moni joutuu luopumaan paljostakin, jos on parisuhdekeskeinen ja ehdottomasti tahtoo perheen ja lapsia. 

Tietysti se vähentää vapautta. Ei mun sinkkuna tarvinnut kysyä, että haittaako jos lähden kuukaudeksi reissuun tai saanko ottaa kissan. Sen kun teen vain omalla luvalla.

Vierailija kirjoitti:

tonttuli kirjoitti:

Onhan se nyt päivänselvää, että sinkku on vapaampi (siksi juuri sinkkua voidaan jopa kutsua "vapaaksi").

Miksi se on niin vaikeaa myöntää? Kun ei se vapaus ole pelkästään positiivista, kyllä suurin osa on valmis vaihtamaan osan vapaudesta läheisen ihmissuhteen plussapuoliin.

Tuntuu että ap haluaa jotenkin puolustella omaa parisuhteessa olemistaan ikään kuin epäsuorasti lyttäämällä sinkkuja. Onkohan ap sittenkään niin vapaa kuin haluaisi olla :D

Olen ollut pitkiä aikoja sekä parisuhteessa että sinkkuna, enkä ole koskaan kokenut olevani parisuhteesa vähemmän vapaa. -ap

Eli sulla on vaimo, joka myöntyy kaikkeen siihen, mitä sinä haluat?

Parisuhteessa oleminen ei vähennä vapauttani, mutta tottakai teen usein mieluummin kompromisseja kuin pidän jääräpäisesti kiinni siitä, mitä juuri minä haluaisin tehdä. Sisustamisesta ei tarvitse riidellä, kun kummallakin on oma koti. Loma vietettiin tänä kesänä lähes kokonaan yhdessä, mutta kummallakin oli myös mahdollisuus viettää viikko omalla tavallaan. Toisen sukulaisia ja ystäviä tavataan, jos huvittaa ja jos ei, niin silloin ollaan omassa kodissa.

Ainoa vapaus, minkä parisuhde minulta vie, on vapaus harrastaa seksiä muiden kanssa. Siitä luovuin ihan mielelläni.

Helpompi minun ainakin on työmatkoja ym. hoitaa kun voi luottaa puolison hoitavan talon, lapsen ja eläimet sillä aikaa.

Jos olisin yksin en todellakaan pystyisi tekemään vaativaa ja ajoittain matkustamista vaativaa työtä ja elämään muuten haluamani laista elämää perheen ja lemmikkien kanssa. Yksineläjyys rajoittaisi elämääni paljon pahemmin kuin parisuhde.

Koko aloitus on naiivi tai ainakin kovin nuoren ihmisen tuotosta. Vaihtoehtoina onnellinen parisuhde kontra onneton sinkku.

Voi kuule. Tuohon mahtuu aika monenlaisia suhteita ja sinkkuja.

Olen onnellinen sinkku. Hoituu omalta taholta kotityöt, talous, sisustus jne. Auton huollan ammattilaisella ,samoin kodinkoneitten korjaukset. Päätän itse ostokseni ja vapaa-aikani. Ilot ja surut jaan ystävieni tai aikuisten lasteni kanssa.

Elämä on hyvää juuri näin.

Miehet nyt ovat iät ajat tahtoneet parisuhteen säännöllisen seksin takia. Ja jossain vaiheessa moni haluaa sitä parisuhteen ulkopuoleltakin.

Juuri tämä seksikeskeinen ajattelu miehissä etoo minua. Moni mies siivoaa, tankkaa vaimon auton, tekee ruokaa, laittaa romanttisen illallisen vain seksi päämääränä.

Olen ollut kahdessa suhteessa ja seksiä on ollut päivittäin vuosien ajan. Nykyisin sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Miehet nyt ovat iät ajat tahtoneet parisuhteen säännöllisen seksin takia. Ja jossain vaiheessa moni haluaa sitä parisuhteen ulkopuoleltakin.

Juuri tämä seksikeskeinen ajattelu miehissä etoo minua. Moni mies siivoaa, tankkaa vaimon auton, tekee ruokaa, laittaa romanttisen illallisen vain seksi päämääränä.

Olen ollut kahdessa suhteessa ja seksiä on ollut päivittäin vuosien ajan. Nykyisin sinkku.

Tuokaan ei ole minulle ihan auennut, että jotkut harrastaa parisuhteessa seksiä kuin viimeistä päivää, jolloin joka päivä on saatava ainakin kerran. Sitten sinkkuna saakin ehkä enää kerran kahdessa kuukaudessa, jos ei satu olemaan pelimies. Aikamoinen kontrasti.