Miksi jotkut kokevat, että parisuhteessa oleminen vähentää omaa vapautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa puhuit vapaudesta mennä ulos syömään milloin haluat. Jos ajatellaan tuota kahvilavertausta, niin eikö siinä tapauksessa, että pyydät kaveriasi kahville ja hänelle ei sovikaan, hänhän rajoittaa vapauttasi lähteä hänen kanssaan kahville. Nyt voit valita, kumpi oli oikea mielipiteesi asiasta: 

a) kahville lähtö ei sinänsä ole vapaus, jonka ystävyys/parisuhde automaattisesti tuottaa

b) ehdotuksesta kieltäytyminen rajoittaa vapauttasi lähteä ystävän/kumppanin kanssa kahville

Et voi puhua toisessa yhteydessä vapaudesta ja toisessa yhteydessä sanoa, että mikään ei tätä vapautta rajoita. 

Tarkoitin aloituksessa sitä, että mieluiten syön yhdessä jonkun kanssa. Kun olen sinkku, minulla ei välttämättä ole tätä vapautta. Kyse on ns. positiivisesta vapaudesta, vapautta johonkin.

Samanlainen positiivinen vapaus on esimerksi minkkiturkin ostaminen. Rikkaalla on tämä vapaus ja köyhällä ei, vaikka kumpaakaan ei sinänsä estetä tai rajoiteta ostosta tekemästä.

Parisuhteessa minulla on selvästi enemmän itselleni tärkeitä positiivisia vapauksia kuin sinkkuna. -ap

Miksi ei olisi ja miten parisuhde sinulle automaattisesti tuottaa tämän vapauden? Oletuksena, että kumppanillasi on vapaus ilmaista myös oma tahtonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni parisuhteessa olevilla on tapana kertoa toisilleen suunnitelmistaan vaikkapa matkustelun, tai ihan vain seuraavan päivän ohjelman suhteen. Ei kiinnosta sellainen, haluan päättää vaikka juuri nyt että lähden tästä mökille.

Jos sovit kaverisi kanssa, että näet hänet huomenna kahvilla kello 12, rajoittaako ystäväsi sinun vapauttasi? -ap

Vertaat ihan tosissasi satunnaista kahvillakäyntiä yhteiseloon, jossa jaetaan arki, ehkä myös asunto, perhe, omaisuus jne? Minä ymmärrän parisuhteella nyt jotain muuta kuin satunnaisen tapailun. 

Samasta periaatteesta on kyse. Minun vapauttani ei rajoita se, että olen sopinut viettäväni illan kumppanini kanssa, yhtään sen enempää kuin se, että olen sopinut viettäväni sen kaverini kanssa. Kummassakin on kysymys vapauden harjoittamisesta: siitä, että teen jotakin, mitä haluan tehdä. -ap

Niin, jos se on juuri sitä, mitä haluat tehdä, niin ei tietenkään rajoita vapauttasi. Mutta jos olisitkin mieluummin halunnut tehdä jotain muuta, niin silloin se rajoittaa vapauttasi tehdä sitä muuta. 

Jos en halua kahvitella ystäväni kanssa, en sovi kahvilatreffejä, ja jos en halua katsoa puolisoni kanssa urheilua, en katso sitä. Olen parisuhteessa tekemässä parisuhdeasioita, koska se on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Joistakin tämän palsta puheenvuoroista saa sen käsityksen, että ihmiset eivät oikeastaan haluaisi olla suhteissa ollakaan, tai ainakin, että he joutuvat tekemään parisuhteissa asioita vastoin tahtoaan. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa puhuit vapaudesta mennä ulos syömään milloin haluat. Jos ajatellaan tuota kahvilavertausta, niin eikö siinä tapauksessa, että pyydät kaveriasi kahville ja hänelle ei sovikaan, hänhän rajoittaa vapauttasi lähteä hänen kanssaan kahville. Nyt voit valita, kumpi oli oikea mielipiteesi asiasta: 

a) kahville lähtö ei sinänsä ole vapaus, jonka ystävyys/parisuhde automaattisesti tuottaa

b) ehdotuksesta kieltäytyminen rajoittaa vapauttasi lähteä ystävän/kumppanin kanssa kahville

Et voi puhua toisessa yhteydessä vapaudesta ja toisessa yhteydessä sanoa, että mikään ei tätä vapautta rajoita. 

Tarkoitin aloituksessa sitä, että mieluiten syön yhdessä jonkun kanssa. Kun olen sinkku, minulla ei välttämättä ole tätä vapautta. Kyse on ns. positiivisesta vapaudesta, vapautta johonkin.

Samanlainen positiivinen vapaus on esimerksi minkkiturkin ostaminen. Rikkaalla on tämä vapaus ja köyhällä ei, vaikka kumpaakaan ei sinänsä estetä tai rajoiteta ostosta tekemästä.

Parisuhteessa minulla on selvästi enemmän itselleni tärkeitä positiivisia vapauksia kuin sinkkuna. -ap

Miksi ei olisi ja miten parisuhde sinulle automaattisesti tuottaa tämän vapauden? Oletuksena, että kumppanillasi on vapaus ilmaista myös oma tahtonsa. 

Ei kai se mikään automaatio olekaan. Olen ollut vain sellaisissa parisuhteissa, jossa molemmat nauttivat toisen kanssa syömisestä ja haluavat vaihtaa päivän kuulumiset aterian ja viinilasillisen äärellä. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa puhuit vapaudesta mennä ulos syömään milloin haluat. Jos ajatellaan tuota kahvilavertausta, niin eikö siinä tapauksessa, että pyydät kaveriasi kahville ja hänelle ei sovikaan, hänhän rajoittaa vapauttasi lähteä hänen kanssaan kahville. Nyt voit valita, kumpi oli oikea mielipiteesi asiasta: 

a) kahville lähtö ei sinänsä ole vapaus, jonka ystävyys/parisuhde automaattisesti tuottaa

b) ehdotuksesta kieltäytyminen rajoittaa vapauttasi lähteä ystävän/kumppanin kanssa kahville

Et voi puhua toisessa yhteydessä vapaudesta ja toisessa yhteydessä sanoa, että mikään ei tätä vapautta rajoita. 

Tarkoitin aloituksessa sitä, että mieluiten syön yhdessä jonkun kanssa. Kun olen sinkku, minulla ei välttämättä ole tätä vapautta. Kyse on ns. positiivisesta vapaudesta, vapautta johonkin.

Samanlainen positiivinen vapaus on esimerksi minkkiturkin ostaminen. Rikkaalla on tämä vapaus ja köyhällä ei, vaikka kumpaakaan ei sinänsä estetä tai rajoiteta ostosta tekemästä.

Parisuhteessa minulla on selvästi enemmän itselleni tärkeitä positiivisia vapauksia kuin sinkkuna. -ap

Miksi ei olisi ja miten parisuhde sinulle automaattisesti tuottaa tämän vapauden? Oletuksena, että kumppanillasi on vapaus ilmaista myös oma tahtonsa. 

Ei kai se mikään automaatio olekaan. Olen ollut vain sellaisissa parisuhteissa, jossa molemmat nauttivat toisen kanssa syömisestä ja haluavat vaihtaa päivän kuulumiset aterian ja viinilasillisen äärellä. -ap

Ja koskaan, missään tilanteessa kumpikaan ei ole juuri silloin suunnitellut tekevänsä jotain muuta? Koskaan ette ole olleet eri mieltä mistään, televisiokanavasta, ravintolasta, päivän ruoasta, lomapaikasta? Kai ymmärrät, että tuo kuulostaa aika omituiselta tai sitten vaan et nyt suostu näkemään tai myöntämään, että tekin teette ihan jatkuvasti valintoja sen puolison mieliksi, vaikka itse olisi huvittanut tehdä ihan toisin. Se, että pariskunta tykkää syödä yhdessä, ei mitenkään poissulje sitä, että joskus jompikumpi voisi haluta tehdä jotain muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni parisuhteessa olevilla on tapana kertoa toisilleen suunnitelmistaan vaikkapa matkustelun, tai ihan vain seuraavan päivän ohjelman suhteen. Ei kiinnosta sellainen, haluan päättää vaikka juuri nyt että lähden tästä mökille.

Jos sovit kaverisi kanssa, että näet hänet huomenna kahvilla kello 12, rajoittaako ystäväsi sinun vapauttasi? -ap

Vertaat ihan tosissasi satunnaista kahvillakäyntiä yhteiseloon, jossa jaetaan arki, ehkä myös asunto, perhe, omaisuus jne? Minä ymmärrän parisuhteella nyt jotain muuta kuin satunnaisen tapailun. 

Samasta periaatteesta on kyse. Minun vapauttani ei rajoita se, että olen sopinut viettäväni illan kumppanini kanssa, yhtään sen enempää kuin se, että olen sopinut viettäväni sen kaverini kanssa. Kummassakin on kysymys vapauden harjoittamisesta: siitä, että teen jotakin, mitä haluan tehdä. -ap

Niin, jos se on juuri sitä, mitä haluat tehdä, niin ei tietenkään rajoita vapauttasi. Mutta jos olisitkin mieluummin halunnut tehdä jotain muuta, niin silloin se rajoittaa vapauttasi tehdä sitä muuta. 

Jos en halua kahvitella ystäväni kanssa, en sovi kahvilatreffejä, ja jos en halua katsoa puolisoni kanssa urheilua, en katso sitä. Olen parisuhteessa tekemässä parisuhdeasioita, koska se on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Joistakin tämän palsta puheenvuoroista saa sen käsityksen, että ihmiset eivät oikeastaan haluaisi olla suhteissa ollakaan, tai ainakin, että he joutuvat tekemään parisuhteissa asioita vastoin tahtoaan. -ap

Eihän se sitä tarkoita, että parisuhteessa ollaan vastentahtoisesti. Kyse on siitä, että varsinkin yhdessä asuessa parisuhteessa tulee esiin tuhansia ja taas tuhansia asioita, joista voidaan olla eri mieltä. Minusta suhtaudut kumppaniisi vähän omituisesti, jos et suostu huomaamaan hänen erilaisia mieltymyksiään ja mielipiteitään missään asiassa. 

Jos hän ei halua katsoa kanssasi sitä ohjelmaa, jota halusit hän rajoittaa sitä sinun vapauttasi siten, että a) sinä et itse katso sitä ohjelmaa ja b) et saa hänestä katseluseuraa. Eiväthän nämä isoja juttuja ole, mutta juuri nämä sinä itse luettelit parisuhteen vapauksiksi, joita sinkulla ei ole. 

Sinkkuna voi muuttaa toiseen kaupunkiin tai vaikka Timbuktuun kysymättä kenenkään mielipidettä.

Siinä mielessä vapaampaa.

Ap ei taida asua yhdessä miesystävänsä kanssa?

Entä jos haluaisit katsoa ohjelmaa telkasta, ja mies haluaisi katsoa urheilua, ja teillä on vain kaksio ja yksi telkka. Hän katsoo urheilua, sinä joko katsot mukana tai menet makkariin tabletille kuulokkeet korvilla, tai pakenet siskon luo iltateelle vähäksi aikaa.

Sinulla ei siis ole vapautta katsoa kotisohvallasi haluamaasi ohjelmaa, tai vaikka sillä sohvalla lojua kirjan, kaakaon ja musiikin kera omassa rauhassa.

Jos teidän tietokone on makkarissa, ja mies menee nukkumaan ennen sinua, et voi vaikka pelata overwatchia tiimissä puolilleöin.

Näitä riittää. Jos väität aina vain haluavasi samoja asioita kuin hän, petät itseäsi ja olet läheisriippuvainen, jolle on tärkeämpää olla yhdessä ja samaa mieltä, kuin mistään ilmaista omaa erillistä halua.

Voihan parisuhteessakin katsoa eri ohjelmia. Jos haluamme, katsomme jotain yhdessä. Jos haluamme eri asioita, katsomme eri asioita, ei sen monimutkaisempaa. Teemme yhdessä mitä haluamme ja erikseen mitä haluamme.

Kun lapset olivat pieniä, piti toki menot tarkkaan sopia, mutta se johtui lapsista, ei puolisosta. Ja meillä on riittävän iso talo, että omia vieraita voi kutsua, isonkin porukan, ja toisella on silti ihan täysi rauha.

Onpas kummallisia ja vanhentuneita käsityksiä sinkkuudesta! Ei sinkkuna olo tarkoita, etteikö olisi seksiä saman ihmisen kanssa useasti tai emotionaalista tukea. Kyllä minulla on ollut paljon hyviä suhteita - ikäänkuin ystävyyttä seksillä - kun olen ollut sinkku. Nämä miehet ovat edelleen elämässäni mukana ystävän roolissa, vaikka olen tällä hetkellä suhteessa. En kyllä jäänyt myöskään koskaan paitsi emotionaalisesta tuesta tai muustakaan. Sinkkuna olo on ihanaa ja todellakin paljon vapaampaa suhteeseen nähden. Suhteessa olen koska rakastuin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sinkku ja kyllä minä koen oloni vapaammaksi, kun ei tarvitse kysyä jatkuvasti toisen mielipidettä pienimpäänkin asiaan. Mitä tänään tehdään, mitä tänään syödään, mitä tehdään lomalla, mitä kanavaa katsotaan telkkarista, millainen sohva ostetaan, saanko heittää tämän ruman esineen pois jne.

En ole koskaan ollut suhteessa, jossa pitäisi kysyä toisen mielipidettä jokaisesta pienemmästäkin asiasta. Kuulostaa tosi kuluttavalta. -ap

No sinähän varsinainen pirttihirmu olet. Koskaan et ole kysynyt puolisoltasi mitään noista, mitä mainitsin? Voi reppanaa. 

Enemmän se on sellaista: "Ajattelin alkaa katsoa Broadchurchia, kiinnostaako sua?" ja "Ajattelin, että voitais viikonloppuna grillailla. Onnistuuko?" -ap

Jos vastaus olisi aina tyyliin "ei kiinnosta, huono ohjelma, kuka sellaista shittiä edes katsoo?! Aion sitäpaitsi itse alkaa katsomaan Urheiluruutua."

Ja "ostaisit säkin joskus grilliin kaasupullon, siitä on kaasu loppu. Ja mä en sitten siivoa grillisotkuja" ja "voitais joo grillata jos joskus olis jotain järkevää grillattavaa", "grillata?! Menisit lenkille".

Kaikki ei ole jatkuvasti myötämielisiä. Ja mä en jaksa taistella joka pikkuasiasta. Siksi olenkin kohta sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sinkku ja kyllä minä koen oloni vapaammaksi, kun ei tarvitse kysyä jatkuvasti toisen mielipidettä pienimpäänkin asiaan. Mitä tänään tehdään, mitä tänään syödään, mitä tehdään lomalla, mitä kanavaa katsotaan telkkarista, millainen sohva ostetaan, saanko heittää tämän ruman esineen pois jne.

En ole koskaan ollut suhteessa, jossa pitäisi kysyä toisen mielipidettä jokaisesta pienemmästäkin asiasta. Kuulostaa tosi kuluttavalta. -ap

No sinähän varsinainen pirttihirmu olet. Koskaan et ole kysynyt puolisoltasi mitään noista, mitä mainitsin? Voi reppanaa. 

Enemmän se on sellaista: "Ajattelin alkaa katsoa Broadchurchia, kiinnostaako sua?" ja "Ajattelin, että voitais viikonloppuna grillailla. Onnistuuko?" -ap

Jos vastaus olisi aina tyyliin "ei kiinnosta, huono ohjelma, kuka sellaista shittiä edes katsoo?! Aion sitäpaitsi itse alkaa katsomaan Urheiluruutua."

Ja "ostaisit säkin joskus grilliin kaasupullon, siitä on kaasu loppu. Ja mä en sitten siivoa grillisotkuja" ja "voitais joo grillata jos joskus olis jotain järkevää grillattavaa", "grillata?! Menisit lenkille".

Kaikki ei ole jatkuvasti myötämielisiä. Ja mä en jaksa taistella joka pikkuasiasta. Siksi olenkin kohta sinkku.

Ongelmahan tuossa ei ole se, että on parisuhteessa, vaan että on ääliön kanssa parisuhteessa.

Tuntui, ei tuntuu. Parisuhde kun päättyi juuri näihin vapausasioihin. Mutta se tuntui, kun tehdessäni asioita, joita halusin tehdä,mies mökötti, aloitti riidan tai mykkäkoulun. Esim kun yksi päivä ilmoitin irtisanoutuneeni työpaikastani ja aloittavani kokopäiväisen opiskelun, miehen mielestä mun olisi pitänyt kysyä ensin hänen mielipidettään. Mitä vapautta se on, jos pitää kysyä toisen mielipidettä ensin? Ja jos kerran parisuhteessa on vapaa tekemään haluamiaan asioita, niin mitä merkitystä toisen mielipiteellä edes olisi? Samoin, kun ilmoitin lähteväni ulkomaille opiskelijavaihtoon, minun olisi pitänyt kysyä mieheltä ensin. En kysynyt ja tuon ulkomailla oloni aikana meille tulikin ero. Tuossa nyt pari esimerkkiä, oli paljon muitakin tähän vapaauteen liittyviä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sinkku ja kyllä minä koen oloni vapaammaksi, kun ei tarvitse kysyä jatkuvasti toisen mielipidettä pienimpäänkin asiaan. Mitä tänään tehdään, mitä tänään syödään, mitä tehdään lomalla, mitä kanavaa katsotaan telkkarista, millainen sohva ostetaan, saanko heittää tämän ruman esineen pois jne.

En ole koskaan ollut suhteessa, jossa pitäisi kysyä toisen mielipidettä jokaisesta pienemmästäkin asiasta. Kuulostaa tosi kuluttavalta. -ap

No sinähän varsinainen pirttihirmu olet. Koskaan et ole kysynyt puolisoltasi mitään noista, mitä mainitsin? Voi reppanaa. 

Enemmän se on sellaista: "Ajattelin alkaa katsoa Broadchurchia, kiinnostaako sua?" ja "Ajattelin, että voitais viikonloppuna grillailla. Onnistuuko?" -ap

Jos vastaus olisi aina tyyliin "ei kiinnosta, huono ohjelma, kuka sellaista shittiä edes katsoo?! Aion sitäpaitsi itse alkaa katsomaan Urheiluruutua."

Ja "ostaisit säkin joskus grilliin kaasupullon, siitä on kaasu loppu. Ja mä en sitten siivoa grillisotkuja" ja "voitais joo grillata jos joskus olis jotain järkevää grillattavaa", "grillata?! Menisit lenkille".

Kaikki ei ole jatkuvasti myötämielisiä. Ja mä en jaksa taistella joka pikkuasiasta. Siksi olenkin kohta sinkku.

Yllä mainittiinkin jo, että huono parisuhde varmaan rajoittaakin vapautta. Harva jaksaisi tuollaista sinun kuvailemaasi käyttäytymistä. -ap

Vierailija kirjoitti:

Tuntui, ei tuntuu. Parisuhde kun päättyi juuri näihin vapausasioihin. Mutta se tuntui, kun tehdessäni asioita, joita halusin tehdä,mies mökötti, aloitti riidan tai mykkäkoulun. Esim kun yksi päivä ilmoitin irtisanoutuneeni työpaikastani ja aloittavani kokopäiväisen opiskelun, miehen mielestä mun olisi pitänyt kysyä ensin hänen mielipidettään. Mitä vapautta se on, jos pitää kysyä toisen mielipidettä ensin? Ja jos kerran parisuhteessa on vapaa tekemään haluamiaan asioita, niin mitä merkitystä toisen mielipiteellä edes olisi? Samoin, kun ilmoitin lähteväni ulkomaille opiskelijavaihtoon, minun olisi pitänyt kysyä mieheltä ensin. En kysynyt ja tuon ulkomailla oloni aikana meille tulikin ero. Tuossa nyt pari esimerkkiä, oli paljon muitakin tähän vapaauteen liittyviä asioita. 

Kieltämättä saattaisin hiukan hermostua, jos avopuoliso vaan "ilmoittaisi" asioita kuten "mä muuten irtisanouduin töistä" tai "lähden muuten kuukausiksi ulkomaille" ilman että on mitenkään keskustellut näistä mun kanssa etukäteen. Tosin en tiedä millainen parisuhde tässä on taustalla, muutaman kuukauden seurustelu vai pidempi avoliitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui, ei tuntuu. Parisuhde kun päättyi juuri näihin vapausasioihin. Mutta se tuntui, kun tehdessäni asioita, joita halusin tehdä,mies mökötti, aloitti riidan tai mykkäkoulun. Esim kun yksi päivä ilmoitin irtisanoutuneeni työpaikastani ja aloittavani kokopäiväisen opiskelun, miehen mielestä mun olisi pitänyt kysyä ensin hänen mielipidettään. Mitä vapautta se on, jos pitää kysyä toisen mielipidettä ensin? Ja jos kerran parisuhteessa on vapaa tekemään haluamiaan asioita, niin mitä merkitystä toisen mielipiteellä edes olisi? Samoin, kun ilmoitin lähteväni ulkomaille opiskelijavaihtoon, minun olisi pitänyt kysyä mieheltä ensin. En kysynyt ja tuon ulkomailla oloni aikana meille tulikin ero. Tuossa nyt pari esimerkkiä, oli paljon muitakin tähän vapaauteen liittyviä asioita. 

Kieltämättä saattaisin hiukan hermostua, jos avopuoliso vaan "ilmoittaisi" asioita kuten "mä muuten irtisanouduin töistä" tai "lähden muuten kuukausiksi ulkomaille" ilman että on mitenkään keskustellut näistä mun kanssa etukäteen. Tosin en tiedä millainen parisuhde tässä on taustalla, muutaman , kuukauden seurustelu vai pidempi avoliitto.

Joo en arvostaisi pikkulapsiperheen isää, joka lähtee neuvottelematta kuukausiksi ulkomaille perheen rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui, ei tuntuu. Parisuhde kun päättyi juuri näihin vapausasioihin. Mutta se tuntui, kun tehdessäni asioita, joita halusin tehdä,mies mökötti, aloitti riidan tai mykkäkoulun. Esim kun yksi päivä ilmoitin irtisanoutuneeni työpaikastani ja aloittavani kokopäiväisen opiskelun, miehen mielestä mun olisi pitänyt kysyä ensin hänen mielipidettään. Mitä vapautta se on, jos pitää kysyä toisen mielipidettä ensin? Ja jos kerran parisuhteessa on vapaa tekemään haluamiaan asioita, niin mitä merkitystä toisen mielipiteellä edes olisi? Samoin, kun ilmoitin lähteväni ulkomaille opiskelijavaihtoon, minun olisi pitänyt kysyä mieheltä ensin. En kysynyt ja tuon ulkomailla oloni aikana meille tulikin ero. Tuossa nyt pari esimerkkiä, oli paljon muitakin tähän vapaauteen liittyviä asioita. 

Kieltämättä saattaisin hiukan hermostua, jos avopuoliso vaan "ilmoittaisi" asioita kuten "mä muuten irtisanouduin töistä" tai "lähden muuten kuukausiksi ulkomaille" ilman että on mitenkään keskustellut näistä mun kanssa etukäteen. Tosin en tiedä millainen parisuhde tässä on taustalla, muutaman kuukauden seurustelu vai pidempi avoliitto.

Taustalla oli 4 vuotta yhdessäoloa, josta 2,5 vuotta avoliitossa. 

Eihän suhteessa oleminen vie vapautta. Lapset sen vievät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sinkku ja kyllä minä koen oloni vapaammaksi, kun ei tarvitse kysyä jatkuvasti toisen mielipidettä pienimpäänkin asiaan. Mitä tänään tehdään, mitä tänään syödään, mitä tehdään lomalla, mitä kanavaa katsotaan telkkarista, millainen sohva ostetaan, saanko heittää tämän ruman esineen pois jne.

En ole koskaan ollut suhteessa, jossa pitäisi kysyä toisen mielipidettä jokaisesta pienemmästäkin asiasta. Kuulostaa tosi kuluttavalta. -ap

No sinähän varsinainen pirttihirmu olet. Koskaan et ole kysynyt puolisoltasi mitään noista, mitä mainitsin? Voi reppanaa. 

Enemmän se on sellaista: "Ajattelin alkaa katsoa Broadchurchia, kiinnostaako sua?" ja "Ajattelin, että voitais viikonloppuna grillailla. Onnistuuko?" -ap

Jos vastaus olisi aina tyyliin "ei kiinnosta, huono ohjelma, kuka sellaista shittiä edes katsoo?! Aion sitäpaitsi itse alkaa katsomaan Urheiluruutua."

Ja "ostaisit säkin joskus grilliin kaasupullon, siitä on kaasu loppu. Ja mä en sitten siivoa grillisotkuja" ja "voitais joo grillata jos joskus olis jotain järkevää grillattavaa", "grillata?! Menisit lenkille".

Kaikki ei ole jatkuvasti myötämielisiä. Ja mä en jaksa taistella joka pikkuasiasta. Siksi olenkin kohta sinkku.

Yllä mainittiinkin jo, että huono parisuhde varmaan rajoittaakin vapautta. Harva jaksaisi tuollaista sinun kuvailemaasi käyttäytymistä. -ap

Ja tässähän ei luonnollisesti ole välissä yhtään mitään. Joko ollaan herttaisesti yhtä mieltä ihan kaikesta tai ei olla yhtä mieltä mistään. :D Eiköhän suurin osa parisuhteista ole siellä välimaastossa ja luonnollisesti noita tilanteita tulee vastaan, jolloin puoliso ei olekaan täsmälleen samaa mieltä kuin sinä. Mutta sinä tuskin tätä voit ymmärtää siinä täydellisessä harmoniassasi. 

Iltamenot kiellettyjä.

Kavereillä käynti tuo hirveät ongelmat

Vierailija kirjoitti:

Voihan parisuhteessakin katsoa eri ohjelmia. Jos haluamme, katsomme jotain yhdessä. Jos haluamme eri asioita, katsomme eri asioita, ei sen monimutkaisempaa. Teemme yhdessä mitä haluamme ja erikseen mitä haluamme.

Kun lapset olivat pieniä, piti toki menot tarkkaan sopia, mutta se johtui lapsista, ei puolisosta. Ja meillä on riittävän iso talo, että omia vieraita voi kutsua, isonkin porukan, ja toisella on silti ihan täysi rauha.

Niin, ei kukaan ole väittänytkään, että se olisi kovin monimutkaista. Mutta kyllä se silti rajoittaa vapautta jollain tavalla. Ei minunkaan elämäni ole monimutkaista, kun en saa mennä naapurin pihalle telttailemaan, mutta kyllä se minun telttailuvapauteni on tältä osin rajoitettu.