Muuttuvatko kaikki miehet näin kun he saavat lapsia?

Meillä mä katselin tuota neljä vuotta lapsen syntymän jälkeen, ja sen jälkeen sanoin kaksi sanaa, jotka maksoivat noin 80 euroa puolen vuoden välein. Hain siis eron ja vaihdoin miehen parempaan. Lapsiluku jäi yhteen,on jo aikuinen.

Mies on pinnistänyt 10 vuotta ja vihdoin on rennosti huonoin versio itsestään, koska uskoo, ettet lähde mihinkään, kun on tuo lapsikin.

Ei asiasta kannata ruveta riitelemään. Isket lapsen isänsä syliin aina välillä kun tiedät hänellä olevan aikaa ja itse painut muualle. Tottukoon siihen, että lasta ei voi vain kätevästi palauttaa äidille kun itseä kyllästyttää.

Itse ainakin sanoisin naiselle suoraan, että minä en sitten ole mikään ihanteellinen isäkandidaatti ja että reippaasti suurin osa hoitovastuusta menee hänelle. Jos hän ei tätä hyväksyisi, niin sitten voi etsiä uuden miehen. 

En luottaisi yhteenkään mieheen, joka lupailee olevansa jotenkin ihan hyväkin isä. Ei sitä voi koskaan tietää ennen kun on isyyttä kokeillut. Miehen kannattaa mieluummin sanoa vain, että en sitten ole oikein isämatskua, niin nainen ainakin voi yllättyä positiivisesti sitten, jos mies on lapsen synnyttyä sittenkin ottaa kunnolla vastuuta.

Tietenkin jos miehellä on jo aiemmin ollut lapsi toisen naisen kanssa ja hän on sitä hoitanut hyvin ja tietää sen, niin sitten voi tietysti sanoa, että olen hyvä larppaamaan isää.

Meillä mies on vastannut pääsääntöisesti lapsenhoidosta iltaisin ja vapaapäivinään. Tekee myös kotitöitä, laittaa esim. paljon ruokaa.

Olisin voinut kirjoittaa tuon. Niin tutulta kuulostaa joka sana. Ja ei, tilanne ei muuttunut kun palasin töihin.

Eipä noista ihmisistä koskaan tiedä, miten reagoivat lapsiperhearkeen, oli yhteistä taivalta takana vuosi tai kymmenen.

Mun mieheni oli ihan surkea kaikissa kotitöissä ennen kuin tavattiin. Kananmunan osasi keittää. Nykyään lapsia kolme, mies on parempi kokki kuin minä ja pyörittää ruokahuoltoa. Siivousta ei ole oppinut, ainakaan minun tavoitetasoni mukaan. Mutta molemmat ollaan tyytyväisiä työnjakoon.

No, lapsi on kuitenkin jo muutaman kuukauden ikäinen ja syö kiinteitä, ei se tarvi tissiä jatkuvasti, eli sinä voit mennä jo melko vapaasti, varsinkin kun hommaat rintapumpun. (jos välttämättä haluat vielä jatkaa imetystä, pakollistahan se ei ole)

Kun mies kerran on nyt tottunut hyvälle, eli siihen että sinä teet kaiken ja passaat, ei se auta kun ottaa se aika itsellesi. Ja lopettaa se passaaminen. Se että mies on töissä ja sinä hoidat lasta kotona, ei tarkoita sitä että olisit ilmainen piika myös. Se lapsenhoito on se sun homma ja kotityöt tehdään edelleen puoliksi, ja silloin kun mies ei ole töissä, se lapsenhoitaminenkin on tehtävä puoliksi. Onneksi mies kohta pääsee kokeileemaan oman osuutensa tuosta kotona olemisesta, katso sitten että yhtä monta kuukautta sinä et tee mitään kotitöitä etkä juurikaan hoida lasta, voin helliä lasta kun tulet töistä, mutta vaipanvaihto vain kerran vuorokaudessa ja viikonloppuisin nukut pitkään.

Ihan tavalliselta tuo kuulostaa. Joku harva mies pystyy tekemään sen, minkä lupaa. Tuo helpottaa lapsen kasvaessa ja viimeistään lapsen muutettua pois kotoa voit lopettaa kaiken tekemisen. Kyllä viiskikymppinenkin mies oppii laittamaan ruokaa ja pesemään pyykkinsä sekä maksamaan siivoojan käyntimaksut sekä pesulalaskut.

Lopeta nyt ainakin miehelle eväiden teko. Kyllä aikuinen mies osaa tehdä itselleen voileivät.

Vastaus kysymykseen: eivät todellakaan muutu!

Voi miten tuttua. Vuosi sitten mies vielä itki ääneen kaipuustaan saada oma lapsi, itse olisin ehkä pärjännyt ilmankin. Lapsi on joka tapauksessa elämäni tärkein ja upein asia, rakkainta maailmassa. Tällä menolla jää kyllä ainoaksi.

Mun ex-mies lopetti hyvämies-esityksen ensimmäisen lapsen myötä, minä hullu suostuin vielä toiseenkin ja sen jälkeen tajusin ja hyväksyin, että tämä liitto on ohi. Ensimmäisen lapsen myötä alkoi läträtä viinan kanssa päivittäin ja ns "siirrellä" mua, omien sanojensa mukan hän ei lyö naista.. Ajatteli ja sanoikin ääneen, että olen satimessa, kun on lapsia. Jutteli, että haluaisi kuusi lasta.  Mies oli todellinen sekopää ja luonnevikainen sekä taloudellinen hyväksikäyttäjä. Miehet jaksaa yllättävän pitkään teeskennellä. Varmasti näitä teeskentelijöitä löytyy naisissakin, mutta tämä nyt oli mun kokemus miehistä. 

Vastaus on, että eivät todellakaan muutu. Eivätkä kaikki naiset, joiden lapsien hoidosta ja kodinaskareiden pyörittmisestä vastaa enempi mies ole ns.  huonoja äitejä. - Vaikka oman pienen ja kapealaiasen "miehisen" kokemukseni mukaan miehiin, jotka ilmoittavat haaveilevansa koti-isyydestä ja vain kodille ja lapsille omistautumisesta, jotta puoliso (nainen) voisi täysillä omistautua uralleen ja elannon hankkimiseen, kodin ulkopuolelta saa kyllä aikaan enempi kulmakarvojen kohoamista ja epäilyä miehisyydestä ja kyvystä ottaa vastuuta yhtään mistään kuin jos vastaavan kaltaisesta kertoisi nainen omana haaveenaan.   

Suunnilleen noin se meilläkin meni. Meni vielä siihen, että miehestä tuli alkoholin suurkuluttaja, että ei vaan tarvitsisi osallistua sitäkään vähää. Eihän känniselle voi lasta jättää. Eikä usean promillen humalassa voi kotitöitäkään tehdä. Aloitti juomisen heti kun töistä pääsi ja lopetti sopivasti, että töihi selvisi.

Sitä tällaisissa avauksissa olen humannut usein miettiväni, että mistä se miehen äkillinen ja yhtäkkinen käytöksen muutos oikein tulee tai seuraa. Tunutuu, jotenkin vastenmieliseltä vyöryttää se vain lapsen mukanaan tuomaksi. Toki varmasti tai luultavasti laps(i)en tulon myötä hetkellisesti mm. yhtäjakoiset yöunet tai lempi tv- ohjelmien kastominen rauhassa ja tai vain kahden keskinen aika halien ja höpsotellen voivat kokea vähintäänkin "kolauksia" lapsen syntymän myötä. Tuntuu pelottavalta kun toisinaan jää tai syntyy mielikuva, että osa miehistä taantuisi täysin edesvastuuttomiksi ja vastuunpakoilijoiksi jos tai kun aiempi kumppanin kanssa jaettu arki ja kotiaskaret muuttusivat lapisperhearjeksi.   

Kun naisesta tulee äiti, niin mies taantuu lapseksi ja alkaa kohdella naista kuin omaa äitiään. Tee äiti kaikki äläkä nalkuta.

Vierailija kirjoitti:

Kun naisesta tulee äiti, niin mies taantuu lapseksi ja alkaa kohdella naista kuin omaa äitiään. Tee äiti kaikki äläkä nalkuta.

Höpö-höpö.  Älä puhu sontaa.

Kahden lapsen jälkeen tollanen helpotti, kun otin eron. Nyt lapset tyytyväisinä vuoroviikoin ja mä saan oikeasti käydä suihkussa rauhassa , töiden jälkeen ei vituta kotihommat, kun ei tarvii katella kenenkään makaavan ja piereskelevän sohvalla. Nyt voi mieskin lunastaa lupauksiaan viettää lasten kanssa aikaa. Tosin taitaa sillä uus eukko olla sitä tekemässä.

Meillä ei ollut vastaavaa ongelmaa, koska lasta ei imetetty.

Keskosta sen sijaan ruokittiin kolmen tunnin välein ympäri vuorokauden. Tätä tehtiin vuoroissa.

Tämä opetti sen, että se mies kyllä hoitaa kaikki tarvittavat asiat yhtä hyvin kuin se äitikin. Mies hoitaa kaiken jos jotain saa/täytyy tehdä. Se, että äiti on lapsen kanssa jatkuvasti ja vahtii tätä kuin haukkaa aiheuttaa sen, että miestä myös vahditaan. Miten mies hoitaa asiat ja millä tavalla. Jos siinä ollaan kokoajan ohjeistamassa ja ojentamassa, on miehen helpompaa todeta, että hoida sitten itse.

Toki osa miehistä pakoilee vastuuta maailman tappiin asti, se ei tule myöskään muuttumaan ajan kuluessa.

Palstan mukaan ei voi tietää, minkälaista lapsen kanssa on, ennen kuin on vanhempi. Miehellä taitaakin olla vähemmän energiaa ja resursseja vanhemmuuteen kuin hän kuvitteli. On helppoa uhota tekevänsä asiat eri tavalla kuin oma isä, mutta aika harvoin tälle uholle löytyy katetta. Lapsuudesta, omista geeneistä ja elämänkokemuksista ne eväät tulevat.

Kannataa myös muistaa, että parisuhdeonni yleensä romahtaa, kun lapsi syntyy. Ristiriidat, turhautuminen ja kunnioituksen puute ei ole mikään poikkeustila vaan todennäköisin seuraus. Ja se on seuraus nimenomaan lapsen hankkimisesta. Lapsen hankkiminen huonontaa monen elämänlaatua. Tämä ei ole lapsen vika, mutta se on seurausta siitä, että parisukunnasta tuli vanhemmat.

Hyvä, että tätä aihetta pidetään esillä. Etenkin miehillä on vanhemmuudesta edelleen tosi ruusuisia kuvitelmia.