Muuttuvatko kaikki miehet näin kun he saavat lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut vastaavaa ongelmaa, koska lasta ei imetetty.

Keskosta sen sijaan ruokittiin kolmen tunnin välein ympäri vuorokauden. Tätä tehtiin vuoroissa.

Tämä opetti sen, että se mies kyllä hoitaa kaikki tarvittavat asiat yhtä hyvin kuin se äitikin. Mies hoitaa kaiken jos jotain saa/täytyy tehdä. Se, että äiti on lapsen kanssa jatkuvasti ja vahtii tätä kuin haukkaa aiheuttaa sen, että miestä myös vahditaan. Miten mies hoitaa asiat ja millä tavalla. Jos siinä ollaan kokoajan ohjeistamassa ja ojentamassa, on miehen helpompaa todeta, että hoida sitten itse.

Toki osa miehistä pakoilee vastuuta maailman tappiin asti, se ei tule myöskään muuttumaan ajan kuluessa.

Mutta onko todella niin, että nainen ("äiti") ottaa yksinvaltaisen komennon siitä miten tulee ja pitää ehdottomast tehdä tai suorittaa vasta lapsen tulon myötä ja siihen asti hyväkyss miehen tavan ei hyväksyttvät tavat toimia tai tehdä. - Toki parisuhteen asettuminen varmasti "haastaa" aiemmin opittuja ja varmasti osan (minunkin) tiedostamattanikin kantamiani ja omaksumiani tapoja ja keinoja hoitaa ja toteuttaa kotiaskareita. Esimerkiksi eräälle ystävälleni oli aikanaan iso ihmetyksen aihe kun näki isäni silittämässä pyykkiä ja yöhemmin silittämisen jälkeen leipomassa leipää j. - Minusta näissä askareissa ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa tai mitään erityisen sankarillista. Mutta ystväni taas piti isäni toimia jotenkin epämiehekkäinä.

No. Jos omanlähipiirin työnjako on ollut alati hyvin mustavalkoinen, enkä nyt tarkoita että miehen tulisi muuttua naiseksi tai naisen tulisi muuttua mieheksi tasa-arvon nimissä, niin en ihmettele, jos yhteinen lapsiperhe arki on vähän haastavaa. Moni kun varmasti saattaa odottaa tai toivoo, että toinen skarppaisi ja parantaisi osallistumistaan viimeistään laps(i)en tulon myötä. Mutta toisaalta on hieman hassua, että käyttää aikaansa odottamiseen sen sijaan, että vaatisi tai odottaisi tasaa-arvoista kumppanuutta jo ennen mahd. lapsia. Kun ei laps(i)en tehtävä ole pelastaa epätasa-arvoista suhdetta. Kyllä sitä ennen on viisainta opetella tekemään kompromisseja ja hahmottamaan, että miten toinen osallistuu ja tekee.

Lapsen imettäminen lienee niitä asioita, joihin mies ei pysty. Mutta se lienee harvoja asioita, joissa naisella on mahdollisuus kokea erilaista läheisyyttä lapsen kanssa kuin miehellä. Mutta se, että naisen rintaruokinta syrjäyttäsi miehen niin, että miehestä tulisi sen myötä kovin edsvastuuton ja osallistumaton on kyllä höpöä. Vai pitäisikö naisen varmuuden vuoksi alkaa rintaruokkimaan myös lasten isä? - Tämä vain siksi, että rintamaitoa paljon parempaa ravintoa lapsi tuskin voi saada. - Harmillista titenkin, jos äiti ei jostain tuntemattomasta syystä pystyisi imettämään.             

Miksi teette lapsia miesten kanssa jotka ovat laiskoja? Kyllä sen luulisi huomaavan jo ennen lastakin.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu pelottavalta kun toisinaan jää tai syntyy mielikuva, että osa miehistä taantuisi täysin edesvastuuttomiksi ja vastuunpakoilijoiksi jos tai kun aiempi kumppanin kanssa jaettu arki ja kotiaskaret muuttusivat lapisperhearjeksi.   

Ihmiset reagoivat elämänlaadun huononemiseen eri tavoin.

Siis saatko sä joka ilta tunnin pari aikaa käydä kaupassa tms yksinäsi? Mulle tuo olisi ollut aivan luksusta. No, kaikki on suhteellista.

Koita kuitenkin muistaa, että tota ei kestä edes yhtä vuotta, pian voit jo jättää lapsesi muiden hoidettavaksi valtaosaksi hereilläoloajastanne.

Vierailija kirjoitti:

Siis saatko sä joka ilta tunnin pari aikaa käydä kaupassa tms yksinäsi? Mulle tuo olisi ollut aivan luksusta. No, kaikki on suhteellista.

Koita kuitenkin muistaa, että tota ei kestä edes yhtä vuotta, pian voit jo jättää lapsesi muiden hoidettavaksi valtaosaksi hereilläoloajastanne.

Miten surkeaa pitää elämän olla, että kaupassa käyminen on luksusta?

Näitä aloituksia palsta täynnä. Lasten hankinta kun on vapaaehtoista, niin miksi hitossa teette niitä?! Miksi!?!?

Kuin omasta, elämästäni! 9v yhdessä ennen lasta, halusi olla osallistuva isä. Syntymän jälkeen päässä napsahti jotain, ja jäin käytännössä yksin lapsen hoidon kanssa. Ensimmäisen vuoden nukuin kahdestaan lapsen kanssa, mies sohvalla, koska ei kestänyt lapsen ääniä. Ensimmäisen 1,5v aikana en nukkunut ainoatakaan kokonaista yötä ilman monta herätystä pitkin yötä (lapsi oli huono nukkuja). Mies huusi, raivosi, haukkui. Henkistä väkivaltaa lapsen ensimmäiset 2v. Ulkopuolisille esitti huippuiskää ja ihanaa puolisoa... Lopulta lähdin (sekin oli pitkä prosessi, että lopulta pääsin suhteesta pois) lapsen kanssa, ja vihdoin olen taas voinut hengittää ja olla minä! Kadotin itseni noihin vuosiin ja paljon tunteja psykologilla & anonyymien narsistienuhrien ryhmässä keskustellen vihdoin auttanut tajuamaan, että vika ei ollut minussa, kuten minulle aina mies sanoi...

Lähde, kun vielä pääset!!

Meillä ei taantunut.

Mies ei välttämättä tajua kuinka paljon enemmän teet töitä. Yksi hyvä keino havainnollistaa tätä on tehdä lista, johon merkitään aina kun on vaihtanut vaipan tai jotain muuta. Saa ihan konkreettisesti katsoa, että mitkä ovat ne mittasuhteet. Kun asia konkretisoituu hänelle, niin hän ottaa sen varmasti enemmän tosissaan. 

Eiköhän tuo johdu siittä, kun olet todennäköisesti kirjoittanut miehestäsi siihen ärsyttävin tapa, jolla mies pyytää seksiä-ketjuun, josta on jopa uutisoitu eri medioissa. Jos nainen kokisi samanlaisen nöyryytyksen, niin olisit jo eronnut miehestäsi.

Ei kai se mies nyt sentään niin tumpelo ole, ettei omia eväitään osaa tehdä? Nyt lopetat passaamisen seinään ja jätät miehen pyykit hänen omalle vastuulleen. Pakkohan miehen itse on ne pestä, kun puhtaat vaatteet loppuu.

Jos kerran lapsiperhe-elämästä ei voi tietää yhtään mitään ennen kuin on lapsia, mitä väliä on sillä mitä mies on etukäteen sanonut. Pitäisihän teidän ymmärtää, että hän on puhunut täysin arvailujen varassa ja tietämättömänä todellisuudesta!

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on vastannut pääsääntöisesti lapsenhoidosta iltaisin ja vapaapäivinään. Tekee myös kotitöitä, laittaa esim. paljon ruokaa.

Näin meilläkin, vaikka toki lapset ovat vauvoina ja taaperoina enemmän kiinni äidissä, mutta se ei estä että mies huolehtii vaikka vaipanvaihdot ja välipalat yms. Itse olen viikonloppuisin voinut keskittyä lohduttamiseen, leikkimiseen ja omiin juttuihin,kun mies on hoitanut tuollaisia perusjuttuja, jotka puuduttavat arkena.

Ironisesti tämä on vaikuttanut niin että kavereita tavatessa on huono äiti olo. Tai eiis kun kaikki selittävät kuinka heillä miehet harrastavat ja nukkuvat ihan niin kuin ennenkin,äiti tekee kaiken. No ei meillä näin, isällä on myös vähentynyt yöunet ja harrastukset. Ja siis niinhän sen pitäisi perheessä mennäkin, mutta selvästi olemme vähemmistössä.

Itse länttään lapsen miehn syliin, ja lähden juttuihini. Varaan viikonlopun kaupunkireissun välillä, ja annan miehelle tilaa tehdä asiat tavallansa lapsen kanssa. Hän on täysivaltainen vanhempi, en kritisoi hänen vaate-, ruoka-, jne valintoja. Miksi minä tietäisin paremmin kuin hän?

Oma mies olisi kyllä taantunut tuollaiseksi kuin sinunkin, jos en vaan päivästä toiseen olisi uskaltanut itse ottaa tilaani ja aikaani. Miehellä ja lapsella on myös aivan huikean läheinen suhde. Se on se paras palkinto.

Kommentoin tuota, että nainen vahtii miestä, tekeekö tämä kaiken vauvan kanssa oikein. Monelle naiselle ensimmäinen lapsi on ensimmäinen lapsi, jonka hoidosta vastaa. Odotusaikana tulee joka tuutista juttua, miten vauvan kanssa pitää menetellä ja mitä ei saa tehdä, kun kaikki näkyy myöhemmin lapsen kasvaessa terveydessä, käytöksessä tai tunne-elämässä. Jos itsekin on epävarma ja pelkää, että jos jotain tehdään ohjeista poiketen, lapsi suunnilleen kuolee käsiin. Mikäli mies ei välitä, saako lapsi d-vitamiinia tai ei sillä kakkavaipan vaihdolla ole kiire, ei ihme, että naista huolettaa. Kas, kun se nainenkin on vain ihminen ja kaikki pitää opetella alusta alkaen. Äitihän ne moitteet saa, jos lapsella on vitamiininpuutos tai iho punaiseksi hautunut ja kipeä.

No, odottele rauhassa.

Kunhan lähdet töihin kun vauva on 9 kk ja mies jää lapsen kanssa kotiin...  saat hykerrellä työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu pelottavalta kun toisinaan jää tai syntyy mielikuva, että osa miehistä taantuisi täysin edesvastuuttomiksi ja vastuunpakoilijoiksi jos tai kun aiempi kumppanin kanssa jaettu arki ja kotiaskaret muuttusivat lapisperhearjeksi.   

Ihmiset reagoivat elämänlaadun huononemiseen eri tavoin.

- Totta tuokin ehdottomasti. Onko sitten niin, että naisen taantuminen edesvasttuutomaksi ja vastuunpakoilijaksi on tabu, jota ei saa sanoa. - Ja jonka ääneen sanomisesta seuraa muutakin kuin se, että saa julkisen kivitystuomion ja halveksunnan jokaiselta itseään feministiksi kutsuvan toimesta. Toisaalta minusta on kovin surullista jos laps(i)en saaminen miellettäsiin väistämättä johtavan elämänlaadun huonomiseen.  Vaikka yhtä ihmeissäni olen ollut heidän kohdallaan, jotka ovat katsoneet oikeudekseen syyttää ja tuomita  minut itsekkyydestä kun en ole osannut vastata heille, että milloin saan tai heidän sanoin olisin aikeissa tehdä lapsia; siis ikäänkuin lapsia noin vain tehtäsiin tai pystyisin tekemään. - Toki "lapsien tekemnen" onnistuu monelta ilman suurempia ponnisteluja ja tuskia, mutta ei valitettavasti meiltä kaikilta vaikka asiaan olisi suurepaa paloa ja valtaisaa intohimoa... Toisekseen en ymmärrä, miksi jokaisen meistä sinkun saati pariskunnan tulisi saada, "yrittää tehdä" tahi muutoin hankkia, kuten adobtoida lapsia. On käynyt mielessä, että osa katsoo oikeudekseen sitten leimata tällaisen lapsettoman arkeni tai eloni paitisi (hyvin) itsekkääksi niin myös arvottomaksi.     

Vierailija kirjoitti:

Näitä aloituksia palsta täynnä. Lasten hankinta kun on vapaaehtoista, niin miksi hitossa teette niitä?! Miksi!?!?

Siksi, kun sitä ei etukäteen tiedä miksikä elämä muuttuu. Sitä lukee näitä juttuja ja ajattelee ettei meille voi ikinä käydä noin. 

Tavalliselta kuulostaa kun olen kavereiden juttuja tässä kuunnellut.

Oma mieheni kovasti haluaisi lasta, lupailee ummet ja lammet niin kuin ap:n mieskin mutta pelkään että puheet jäisivät puheiksi, miehelle kun tuo oma aika tuntuu käyvän kovin tarpeelliseksi lapsen synnyttyä.

En ole vielä lämmennyt lapsihankkeelle enkä uskoakseni tule niin tekemäänkään.

Vierailija kirjoitti:

Tavalliselta kuulostaa kun olen kavereiden juttuja tässä kuunnellut.

Oma mieheni kovasti haluaisi lasta, lupailee ummet ja lammet niin kuin ap:n mieskin mutta pelkään että puheet jäisivät puheiksi, miehelle kun tuo oma aika tuntuu käyvän kovin tarpeelliseksi lapsen synnyttyä.

En ole vielä lämmennyt lapsihankkeelle enkä uskoakseni tule niin tekemäänkään.

Niin. onneksi tai epäonneksi on niin, että helpompi mies on pakottaa isäksi kuin nainen äidiksi. - Vaikka jos me miehet, tai meistä miehistä osa kovin pelkää sitä, että tulee, tai joutuu vasten tahtoaan isäksi, niin kannattaa pitää housut jalassa. - Tai ainakin huolehtia ehkäisysttä, eikä kuvitella ja aatella, että meillä olisi se viimeinen sana ja päätösvalta jos ja kun nainen tulee toimintamme seurauksena saattaa alkaa kantamaan lasta. - Abortti on toki vaihtoehto, mutta sen tekemisestä tai tekemättäjättämisestä ei kuulu päätäntävalta (ensi-sijaisesti) miehille.