Muuttuvatko kaikki miehet näin kun he saavat lapsia?

Meille syntyi ensimmäinen lapsi keväällä. Sovittiin että olisin lapsen kanssa kotona 9 kuukautta imetyksen takia, sen jälkeen mies siirtyisi kotivuoroon ja minä voisin palata töihin. Nyt takana on useampi kuukausi vauvan kanssa kotona oloa ja pinna alkaa kiristyä. Mies on usein julistanut että haluaa olla lapsen elämässä kunnolla mukana, enemmän kuin oma isänsä aikoinaan eikä halua että lapsi oppii että kotityöt ovat naisten hommaa. Minä puolestani en halua loisia mieheni rahoilla, ja siksi olenkin kerännyt isohkot säästöt omalle tilille jotta talous kestää kotiin jäämisen.

No, teot eivät ihan vastaa puheita. Mies viettää ehkä tunnin pari päivässä lapsen kanssa leikkien ja vaihtaa vaipat toisinaan (mutta ei kaksia peräkkäin, pitää kuulemma vuorotella). Minä pesen pyykit ja tiskit, siivoan, käyn kaupassa, laitan ruuat (myös herralle evään töihin), ruokin lapsen, vaihdan ne vaipat silloin kun on kuulemma minun vuoro, kun mies nukkuu tai hän on töissä tai muuten vaan ei huvita. Kun lapsi useinmiten nukkuu (joskus saattaa valvoakin), pyydän illalla koneella istuvaa miestä ilmoittamaan jos herää että itsekin saisin jotain tehtyä (kuten vaikkapa siivottua, tai käytyä kaupassa tai suihkussa). Ilmeisesti tämä kuitenkin lasketaan minun ”omaksi ajaksi”, ja tunnin pari päästä lapsi palatuu taas minulle kätevästi imetyksen alkaessa kun ne pakolliset hommat on hoidettu. Mies ehtii harrastaa entiseen tapaan, istua koneella tuntitolkulla, vetää 10 tunnin unia viikonloppuisin ja käydä tietty siellä töissä. Jokunen aika sitten pyysi laittamaan yhteiselle tilille pari tonnia asumiskuluihin. Minä maksan yleensä meidän kaikkien ruokaostokset ja lapsen menot.

Tästä on puhuttu useita kertoja, ja aina mies lupaa että nyt järkätään mulle sitä omaa aikaa. Lupaus pysyy muistissa ehkä päivän pari, sen jälkeen kaikki palaa ennalleen. Mitä ihmettä oikein tapahtui, ehdimme olemaan kuitenkin yli 10 vuotta yhdessä ennen tätä ja luulin tuntevani tuon miehen? Ei meidän suhteessa ole ennen tarvinnut rautalangasta vääntää eikä väkipakolla jakaa töitä ja rahoja, se on ollut itsestäänselvyys. Kylässä mies on kyllä oikeen esimerkillinen isä, jaksaa leikkiä, vaihtaa vaippaa ja esitellä pienokaista. Kotona on sitten ihan eri meininki. En ole huutamisen ja uhkailun ystävä, mutta miten rumasti tässä oikein pitää sanoa vai mitä ihmettä tehdä kun normaali keskustelu ei tunnu auttavan?