Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi aikuisopiskelusta työnohessa on tehty suorastaan mahdotonta(yliopisto)
13.08.2017 |
Koitappa käydä 5v kestävä yliopisto työnohessa, kun olet töissä 8-16. Täyspäiväseksi opiskelijaksi ei enää 30v iässä ole enää varaa, kun elämään on tullut muuttuvia tekijöitä kuin silloin 10v sitten sekä opintotukihan ei riitä muutenkaan mihinkään vaan on turvauduttava opintolainaan ja edellinenkin maksamatta.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään ole mahdollista suorittaa yliopistoa tavoiteajassa, jos on joka päivä täyden työpäivän. Ihan absurdia, että yliopistojen täytyisi tai laitoksilla olisi varaa edes tarjota sellaista vaihtoehtoa. Alasta riippuen on vaihteleva määrä kursseja, joilla on läsnäolopakko. Pitäisikö jokaisesta kurssista järjestää vaan sulle joku etä- tai iltaversio, vai mitä oikein haluat?
"Sulle" eiköhän halukkaita olisi muitakin, jos kursseja olisi iltaisin. Itse kävin ammattikorkeakoulun ja kyllä meillä oli monikin kurssi vasta 16:00 jälkeen ja myöhäisin alkoi vasta 19:30 mikä suututti salkkarifaneja. En tiedä miten se on muka niin hassu ajatus tohtoritason tyyppiä on työelämässä vaikka kuinka paljon, jotka lisähinnasta tulisivat mielellään vetämään jotakin luentoa päivän päätteeksi yhtenä/kahtena päivänä viikossa.
Sinäkö sen lisähinnan maksat? Yliopistojen rahoitusta on leikattu rajusti. Sillä pystyy hädintuskin hoitamaan aivan vähimmän pakollisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestelykysymys tuo opiskelu vanhempanakin, jos se jostain on kiinni, niin motivaation puutteesta ennemminkin. Meillä on kummatkin, siis minä ja mieheni, opiskelijoita päiväpuolella, minä olen 3-kymppinen ja mies lähenee 4-kymppiä valmistuessaan, eli kumpikaan ei edes pääse olemaan se työssä käyvä elättäjä. Juu, on hieman enemmän kulueriä kun luokkakavereilla kun on kuitenkin omat talot sun muut, mutta ihan hyvin onnistuu silti.
Minä en ainakaan halua luopua työpaikastani, kun olen sellaisen onnistunut saamaan. Opiskelin opistotason tutkinnon kokopäivätyön ohessa ja onnistuin loistavasti, kun tunnit alkoivat aikaisintaan klo 17. Yksi valinnainen kurssi alkoi 16.30 ja silloinen työnantajani jousti. Nykyinen ei jousta. Luultavasti yksi syy on sekin, että ajattelee minun lähtevän kun hankin toisen tutkinnon - no niin kyllä on tarkoituskin tehdä. Ala ei tunnu omalta ja haluaisin opiskella kiinnostavamman tutkinnon juuri avoimen kautta. Mutta en pääse päivällä tai edes iltapäivällä. Olen myös tutkinut, etten saisi yhtään mitään tukea, eli jotain työtä olisi pakko olla. Kriteerit eivät täyty mihinkään ja työantaja ei myönnä opintovapaata.
Sun kannattaa antaa palautetta aloitusajoista suoraan sinne paikalliseen avoimeen yliopistoon. Ei välttämättä muutu yhdestä palautteesta, mutta kun tarpeeksi moni asiakkaista tai potentiaalisista asiakkaista antaa palautetta niin hyvässä lykyssä seuraavana vuonna on erilaiset aloitusajat.
Mun alallani läsnäolopakkoja ei ollut kuin ensimmäisenä vuonna. Useissa aineissa on myös että luentoja, jotka nauhoitetaan. Matkaa pääkallonpaikalle on 170 km, hyvin on mennyt näinkin. Nyt graduvuonna reissaamista ei tule enää kun kerran kuukaudessa, perhesyistä en ole muuttanut.
Menin yliopistoon 34-vuotiaana, kun ne muutamat muuttujat olivat järjestyksessä: puoliso hoidettu eläkkeelle, asuntolaina maksettu, lapsi kasvatettu riittävän isoksi. Minusta varsinkin vakityösuhteessa olevalla on hyvinkin vaihtoehtoja. Itse ehdin viimeisten joukossa vuorotteluvapaalle 10 vuoden työhistorialla (vuorottelukorvaus), sen perään pidin täydet 2 vuotta opintovapaata (aikuiskoulutustuki), nyt virkavapaalla (kelan opintotuki) eli olen viidettä vuotta poissa ja pitänyt työpaikkani, jossa olen poikkeillut silloin tällöin. Työssä ollessa on voinut säästää. Ajallisesti täysipäiväinen työ ja päätoiminen opiskelu 5 vuoden ajan on miltei mahdoton yhdistelmä, en jaksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään ole mahdollista suorittaa yliopistoa tavoiteajassa, jos on joka päivä täyden työpäivän. Ihan absurdia, että yliopistojen täytyisi tai laitoksilla olisi varaa edes tarjota sellaista vaihtoehtoa. Alasta riippuen on vaihteleva määrä kursseja, joilla on läsnäolopakko. Pitäisikö jokaisesta kurssista järjestää vaan sulle joku etä- tai iltaversio, vai mitä oikein haluat?
"Sulle" eiköhän halukkaita olisi muitakin, jos kursseja olisi iltaisin. Itse kävin ammattikorkeakoulun ja kyllä meillä oli monikin kurssi vasta 16:00 jälkeen ja myöhäisin alkoi vasta 19:30 mikä suututti salkkarifaneja. En tiedä miten se on muka niin hassu ajatus tohtoritason tyyppiä on työelämässä vaikka kuinka paljon, jotka lisähinnasta tulisivat mielellään vetämään jotakin luentoa päivän päätteeksi yhtenä/kahtena päivänä viikossa.
Niin minäkin, mutta niissä on hakijamäärät romahtaneet. Mies haki insinööritutkintoa suorittamaan, mutta ei ollut tarpeeksi tulijoita, että ryhmää olisi voitu aloittaa, kun vielä 15 vuotta sitten eivät kaikki halukkaat edes päässeet.
Minä ihmettelen sitä, miksi luentojen videointia ei käytetä enemmän. Tallenteet voisi katsoa kurssialustalta oman aikataulun mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä mietin ihan samaa... Mulla on vakityöpaikka josta haluan pitää kiinni ja työaika on virka-aika, joskus toki voin päästä aikaisemminkin jos on asioita, mutta en voi vain sanoa esimiehelle että tästä lähtien lähden sitten aina klo 14.30 töistä tiistaisin ja torstaisin luennolle. Opintovapaata voisi ehkä saada, mutta se vaikuttaa taas palkkaan.
Tuota opintovapaata ei voi kieltäytyä antamasta, joten hakekaa reilusti vaan. Avoimen puolella onnistuu suorittamaan useilla aloilla verkossa perus- ja aineopintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen sitä, miksi luentojen videointia ei käytetä enemmän. Tallenteet voisi katsoa kurssialustalta oman aikataulun mukaan.
Tämä.
Olen samaa miettinyt. Videoisi on parhaat luennot. Moni opettajakin panostaisi enemmän kun tietäisi että tästä jää tallenne jota käytetään monella verkkokurssilla. Opintoja voisi tehdä paikasta riippumatta 24/7 aikataululla. Se myös tasa-arvoistaisi opiskelua eri tuloluokkiin.
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Haluaisin jatko-opiskella yliopistossa ja kursseja voisi käydä avoimenkin puolella melko pitkälle. Opetus alkaa kuitenkin usein jo klo 15 tai 15.30 ja vaatii pakollista läsnäoloa. En mitenkään ehdi kun pääsen töistä klo 15. Lisäksi jotkut luennot ovat päivällä tutkinto-opiskelijoiden kanssa ja kursseissa on ryhmätöitä, joita ei voi tehdä yksin, eikä mitään tietenkään voi suorittaa verkko-opintoina.
Tässä on eroja eri yliopistojen välillä. Kannattaa tutkia muutkin kuin lähin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, että olet "aikuisopiskelija"? Kaikki opiskelijat yliopistossa on eri ikäisiä aikuisia, ei se ole mikään lukio, jossa on erikseen teinit ja iltalukiota käyvät aikuisopiskelijat
Aikuisopiskelulla tarkoitetaan nimenomaan työn ohessa tapahtuvaa opiskelua, kuten avoimen yliopiston opintoja, ei tutkinto-opiskelua, jota kutsutaan nuorisopuolen opiskeluksi, vaikka opiskelijat ovatkin täysi-ikäisiä. Kyseessä on vakiintunut termi, eikä mikään mielipideasia.
Ei ne ole aikuisopiskelijoita, vaan esimerkiksi avoimen yliopiston opiskelijoita tai täydennyskoulutuksessa opiskelevia. Ja missään yliopistossa ei käytetä tutkinto-opiskelijoista nimitystä "nuorisopuolen" opiskelijat.
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin ihan samaa... Mulla on vakityöpaikka josta haluan pitää kiinni ja työaika on virka-aika, joskus toki voin päästä aikaisemminkin jos on asioita, mutta en voi vain sanoa esimiehelle että tästä lähtien lähden sitten aina klo 14.30 töistä tiistaisin ja torstaisin luennolle. Opintovapaata voisi ehkä saada, mutta se vaikuttaa taas palkkaan.
Oletko yrittänyt keskustella työnantajan kanssa siitä, että sinulla on tällainen opiskelutavoite? Et ehkä saa lupaa käyttää työaikaasi kahtena päivänä viikossa, mutta voisitko saada tehdä sisään niitä muutamia tunteja toisena ajankohtana? Työajan lyhennys määräaikaisesti? Osa-aikainen vuosiloma? Onhan näitä mahdollisuuksia, jos itse työ vain sen mahdollistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun alallani läsnäolopakkoja ei ollut kuin ensimmäisenä vuonna. Useissa aineissa on myös että luentoja, jotka nauhoitetaan. Matkaa pääkallonpaikalle on 170 km, hyvin on mennyt näinkin. Nyt graduvuonna reissaamista ei tule enää kun kerran kuukaudessa, perhesyistä en ole muuttanut.
Menin yliopistoon 34-vuotiaana, kun ne muutamat muuttujat olivat järjestyksessä: puoliso hoidettu eläkkeelle, asuntolaina maksettu, lapsi kasvatettu riittävän isoksi. Minusta varsinkin vakityösuhteessa olevalla on hyvinkin vaihtoehtoja. Itse ehdin viimeisten joukossa vuorotteluvapaalle 10 vuoden työhistorialla (vuorottelukorvaus), sen perään pidin täydet 2 vuotta opintovapaata (aikuiskoulutustuki), nyt virkavapaalla (kelan opintotuki) eli olen viidettä vuotta poissa ja pitänyt työpaikkani, jossa olen poikkeillut silloin tällöin. Työssä ollessa on voinut säästää. Ajallisesti täysipäiväinen työ ja päätoiminen opiskelu 5 vuoden ajan on miltei mahdoton yhdistelmä, en jaksaisi.
Tällaista joo... ne varmaan tykkää susta kovasti siellä työpaikallasi. Meilläkin on yksi virkavapailija ollut nyt seitsemän vuotta erinäisillä vapailla, välissä kävi muutaman kuukauden pyörähtämässä. Toinen henkilö oli ensin pari vuotta opintovapaalla, sai lapsen ja on poissa kolme vuotta. Välillä hakee vaan hoitovapaan jatkoa. Hänen tehtävissään on ollut jo liuta määräaikaisia, yksi toisensa jälkeen lähtee kun saa vakituisen paikan muualta eikä tarvitse jännittää että palaakohan se Mirkku nyt parin kuukauden päästä töihin vai jatkaako virkavapaataan. Virkavapailija ilmoittaa tietysti vasta viime tipassa suunnitelmistaan ja työpaikkaa pidetään näin löysässä hirressä.
Viranhaltijalle tällainen tuo kivaa joustoa työelämään, mutta muille taas...
Aikanaan kävin iltaduunissa ns. paskaduunissa mutta sekin kävi rasittavaksi kun ei kerinnyt tekemään harjoituksia, esseitä sun muuta kuin luentojen välillä ja viikonloput. Lisäksi työ oli raskasta ja palkka paska ja lisukkeena vittuilut työnjohtajalta jos tarvitsin joskus pari tuntia vapaata jotain tenttiä tai muuta ekstraa varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin ihan samaa... Mulla on vakityöpaikka josta haluan pitää kiinni ja työaika on virka-aika, joskus toki voin päästä aikaisemminkin jos on asioita, mutta en voi vain sanoa esimiehelle että tästä lähtien lähden sitten aina klo 14.30 töistä tiistaisin ja torstaisin luennolle. Opintovapaata voisi ehkä saada, mutta se vaikuttaa taas palkkaan.
Sori, kakkua ei voi säästää ja syödä samalla
Tehtävä niin kuin meteorologi Liisa Rintaniemi eli töitä vain osa-aikaisesti. Tosin hän myöntää, että ei onnistuisi ilman meteorologien varsin kohtuullista palkkatasoa.
Liisa siis opiskelee lääketieteellisessä, haki ja pääsi sinne v.2015.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun alallani läsnäolopakkoja ei ollut kuin ensimmäisenä vuonna. Useissa aineissa on myös että luentoja, jotka nauhoitetaan. Matkaa pääkallonpaikalle on 170 km, hyvin on mennyt näinkin. Nyt graduvuonna reissaamista ei tule enää kun kerran kuukaudessa, perhesyistä en ole muuttanut.
Menin yliopistoon 34-vuotiaana, kun ne muutamat muuttujat olivat järjestyksessä: puoliso hoidettu eläkkeelle, asuntolaina maksettu, lapsi kasvatettu riittävän isoksi. Minusta varsinkin vakityösuhteessa olevalla on hyvinkin vaihtoehtoja. Itse ehdin viimeisten joukossa vuorotteluvapaalle 10 vuoden työhistorialla (vuorottelukorvaus), sen perään pidin täydet 2 vuotta opintovapaata (aikuiskoulutustuki), nyt virkavapaalla (kelan opintotuki) eli olen viidettä vuotta poissa ja pitänyt työpaikkani, jossa olen poikkeillut silloin tällöin. Työssä ollessa on voinut säästää. Ajallisesti täysipäiväinen työ ja päätoiminen opiskelu 5 vuoden ajan on miltei mahdoton yhdistelmä, en jaksaisi.
Tällaista joo... ne varmaan tykkää susta kovasti siellä työpaikallasi. Meilläkin on yksi virkavapailija ollut nyt seitsemän vuotta erinäisillä vapailla, välissä kävi muutaman kuukauden pyörähtämässä. Toinen henkilö oli ensin pari vuotta opintovapaalla, sai lapsen ja on poissa kolme vuotta. Välillä hakee vaan hoitovapaan jatkoa. Hänen tehtävissään on ollut jo liuta määräaikaisia, yksi toisensa jälkeen lähtee kun saa vakituisen paikan muualta eikä tarvitse jännittää että palaakohan se Mirkku nyt parin kuukauden päästä töihin vai jatkaako virkavapaataan. Virkavapailija ilmoittaa tietysti vasta viime tipassa suunnitelmistaan ja työpaikkaa pidetään näin löysässä hirressä.
Viranhaltijalle tällainen tuo kivaa joustoa työelämään, mutta muille taas...
Joo, tykkäävät, vaikkei sillä minulle mitään väliä ole. Olen toistaiseksi töissä kaupungilla, isossa organisaatiossa, jossa kaikkiin vaihtoehtoihin, joissa tt:lle ei tarvitse maksaa palkkaa, kannustetaan, koska taloustilanne on mikä on. Sijaiseni (sama) olen suositellut ja perehdyttänyt itse, ja koneisto hoitaa loput, kun vaan ilmoittelee siirroistaan ajoissa. Tavoite on löytää muuta (alanvaihtaja), mutten luonnollisestikaan luovu plan b:stä, ennen kuin plan a varmistuu.
Öö, hei te kaikki "minulla on lapset ja vakityö, mutta haluan silti suorittaa maisterintutkinnon viidessä vuodessa", millaisena te oikein kuvittelette sen yliopisto-opiskelun todella olevan?
Minä opiskelen nyt toista tutkintoa ja aloitin tänä syksynä kokopäivätyöt. Viime vuonna opiskelin päätoimisesti ja tein töitä vain alle 10 tuntia viikossa. En pysty elämään niin köyhästi enää, sain viime vuonna juuri ja juuri vuokran omavastuun maksettua asumistuen päälle.
Tänä vuonna olen töissä 8-16 + lähes tunnin matka suuntaansa. Teen verkko-opintoina vähän mitä sattuu löytymään, niin saan opintoja vapaavalintaisiin. Viime vuonna sain jo perusopinnot tehtyä, joten voin nyt hieman vapaammin valikoida opintoja.
Avoimella voi tosiaan opiskella vapaammin kuin tutkinto-opiskelijana, mutta itse ainakin haluan saada tältäkin alalta ne maisterin paperit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun alallani läsnäolopakkoja ei ollut kuin ensimmäisenä vuonna. Useissa aineissa on myös että luentoja, jotka nauhoitetaan. Matkaa pääkallonpaikalle on 170 km, hyvin on mennyt näinkin. Nyt graduvuonna reissaamista ei tule enää kun kerran kuukaudessa, perhesyistä en ole muuttanut.
Menin yliopistoon 34-vuotiaana, kun ne muutamat muuttujat olivat järjestyksessä: puoliso hoidettu eläkkeelle, asuntolaina maksettu, lapsi kasvatettu riittävän isoksi. Minusta varsinkin vakityösuhteessa olevalla on hyvinkin vaihtoehtoja. Itse ehdin viimeisten joukossa vuorotteluvapaalle 10 vuoden työhistorialla (vuorottelukorvaus), sen perään pidin täydet 2 vuotta opintovapaata (aikuiskoulutustuki), nyt virkavapaalla (kelan opintotuki) eli olen viidettä vuotta poissa ja pitänyt työpaikkani, jossa olen poikkeillut silloin tällöin. Työssä ollessa on voinut säästää. Ajallisesti täysipäiväinen työ ja päätoiminen opiskelu 5 vuoden ajan on miltei mahdoton yhdistelmä, en jaksaisi.
Tällaista joo... ne varmaan tykkää susta kovasti siellä työpaikallasi. Meilläkin on yksi virkavapailija ollut nyt seitsemän vuotta erinäisillä vapailla, välissä kävi muutaman kuukauden pyörähtämässä. Toinen henkilö oli ensin pari vuotta opintovapaalla, sai lapsen ja on poissa kolme vuotta. Välillä hakee vaan hoitovapaan jatkoa. Hänen tehtävissään on ollut jo liuta määräaikaisia, yksi toisensa jälkeen lähtee kun saa vakituisen paikan muualta eikä tarvitse jännittää että palaakohan se Mirkku nyt parin kuukauden päästä töihin vai jatkaako virkavapaataan. Virkavapailija ilmoittaa tietysti vasta viime tipassa suunnitelmistaan ja työpaikkaa pidetään näin löysässä hirressä.
Viranhaltijalle tällainen tuo kivaa joustoa työelämään, mutta muille taas...
Joo, tykkäävät, vaikkei sillä minulle mitään väliä ole. Olen toistaiseksi töissä kaupungilla, isossa organisaatiossa, jossa kaikkiin vaihtoehtoihin, joissa tt:lle ei tarvitse maksaa palkkaa, kannustetaan, koska taloustilanne on mikä on. Sijaiseni (sama) olen suositellut ja perehdyttänyt itse, ja koneisto hoitaa loput, kun vaan ilmoittelee siirroistaan ajoissa. Tavoite on löytää muuta (alanvaihtaja), mutten luonnollisestikaan luovu plan b:stä, ennen kuin plan a varmistuu.
Eli pätkätöitä tekevä sijaisesi on ollut löysässä hirressä viisi vuotta. Toivottavasti hänellä ei ole perheenperustamis-ikä menossa ohi.
Alue: Aihe vapaa
Nykyisin aikuisopiskelu yliopistossa työnohessa on helppoa, koska lukemattomista kursseista on avoimen puolella etäopintomahdollisuus. Esim kauppatieteiden maisteriksi voi valmistua käymättä montaakaan kertaa fyysisesti läsnä opistolla.