Pariskunnat, jotka eivät pääse ilman lapsia "treffeille"!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä ei kumpikaan intoudu hoitajan palkkaamisesta. Mies on itseasiassa todella tarkka siitä, kuka lapsia hoitaa eikä varmasti luottaisi poikiaan tuntemattomalle palkatulle avulle. Itse en hänen ole ikinä vielä kuullut lasten aikana valittavan yhteisten menojen puutetta, ehkä ne olisivat tärkeämpiä minulle. Etenkin niitä yönyli reissuja kaipaisi, iltaisin han me voidaan viettää treffejään kotona (ja sitä tehdäänkin) ja lasten kanssa käydään paljon ihmisten ilmoilla.

Mutta joskus olisi niin kiva mennä vaikka niihin häihin kahdestaan parina. Orpo olo oli olla kesällä yksin häissä ja kieltämättä moni ihmetteli tälläistä ratkaisua. Mutta kyllä meillä on ainakin tosi korkea kynnys yöhoidatuttaa lapsia puolittuilla, se kun on lapsillekin niin rankka konsepti kun eivät ikinä ole yökylässä. Huudoksihan se menisi.

Tuolla ajattelumallilla ne lapset eivät ikinä totu olemaan teistä erossa. Se ei ole ollenkaan hyvä asia. En nyt tarkoita, että vauva jätettäisiin yöksi hoitoon, mutta isommat voi ihan hyvin jättää. Onhan se hyvä tottua olemaan yökin erossa vanhemmista ennen kuin tulee kouluikään ja kaverit alkavat kysellä yökylään. Noloa siinä vaiheessa olla menemättä "koska ei osaa olla erossa vanhemmista"

Meidän lapset ei yökyläile,koska en halua olla mikään ilmainen lastenhoitopaikka. Omilla lapsilla ei ole tarvetta olla öisin poissa kotoa,mutta monessa perheessä lasten kaverien perheet joutuvat olemaan lastenhoitajia, vaikka olisi oma elämä elettävänä. Kun on tullut yökyläpyyntö, niin olen sen torpannut ja kun on tullut pyyntö saada kaveri meille yökylään, niin olen osannut siihenkin vastata kieltävästi. Yökyläily ei ole perusoikeus ja kun kuuntelee muita vanhempia, niin aika monelle se on pelkkää kärsimystä. Lapset ei siitä nauti, heidät vain tungetaan pois kotoa vanhempien vapaa-ajan takaamiseksi.

Kuulostaa tylyltä eikä edes kaikkien osalta pidä paikkaansa. Minun lapseni ainakin nauttii kun pääsee kaverille yökylään. Suunnittelevat päiväkausia, mitä tekevät sitten kun pääsee yökylään. Ja en todellakaan laita lastani yökylään ellen tiedä, että se varmasti sopii kaverin vanhemmille. Enkä varsinkaan sen takia, että saisin vapaa-aikaa. Voin palkata lapselle hoitajan, jos vapaa-aikaa kaipaan. Yökyläilyt ovat vain lapsen iloksi tapahtuivatpa ne meillä tai kaverin luona. 

Yökyläilystä loppuu hohto siinä vaiheessa, kun vanhemmat ilmoittavat, että eivät osta herkkuja, televisiota ei katsota ja hiljaisuus on klo 21. Siinä menee moni hauska suunnitelma myttyyn, kun kasvattajat muistavat vastuunsa.

Kaikki kasvattajat eivät onneksi ole noin tiukkapipoisia, vaan suovat lapsille ilojakin joskus.

Jokainen suokoon omille lapsilleen ne vapaudet kotona, ei niitä ole tarkoitus mennä kaverin perheestä hakemaan. Jos nukkumaanmenoaika on klo 21 niin sitten se on klo 21 ja valvomaan tullut lapsi ohjataan kotiinsa valvomaan. Ei ole tarkoitus, että lasten kaverit hyppyyttää muiden vanhempia miten tahtovat. Yökyläily ei ole subjektiivinen oikeus ja jokaisen kodissa on omat säännöt, ei naapurin pariskunnan parisuhteen hoidon takia määritellyt pakkohauskanpitosäännöt.

Minä olen laittanut lapsen kesäleireille 9-vuotiaasta alkaen pari kertaa kesässä. Mulla on vain yksi lapsi. Ekat leirit olivat vain pari yötä, mutta myöhemmin oli viikon leiri kahdesti kesässä, ja nuo viikot olivat mun ja miehen omaa lomaa.

Eikö noita leirejä enää ole? Maksoivathan ne aina, mutta kyllä kannatti. Lapsikin viihtyi aina hyvin, ja aikuisenakin vielä muistelee parhaita leirejä.

Käytettiin sekä seurakunnan, kaupungin että yksityisten tahojen tarjoamia leirejä (esim. urheiluleirejä).

Itsekin olin lapsena joka kesä leireillä veljeni kanssa, kun meillä ei ollut mummolaa - vaaria lukuunottamatta kaikki isovanhempani kuolivat ennen kuin olen edes syntynyt, ja vaari asui yksiössä kaupungin keskustassa.

Loppui tämäkin keskustelu lyhyeen kun ihmeteltiin että voisiko mieskin ehkä jotenkin järjestellä näitä lapsivapaita.

Omia valintoja, omia valintoja.......

Vierailija kirjoitti:

Miten arki rullaa?

Kaipaisi joskus aikaa ihan kaksin, mutta ennen ensi kesää ei varmaan ole mahdollista. Ja en kaipaa sitä niin paljon, että maksaisin hoidosta useita kymmeniä euroja.

Joskus tää vaan tuntuu niin ankeelta. Ainakin silloin kun kaverit kertoo miten ihanaa on ollut kun mummi ottaa yöksi lapsen ihan muuten vaan omasta halusta.

Viimeisestä yhteisestä menosta on kohta kolme vuotta jos synnytystä ei lasketa mukaan. Joskus kyllä vähän väsyttää ja vituttaa. Muita?

Monet asiat elämässä olisivat kivoja, jos ne saisi ilmaiseksi. Mutta juuri noin, että jos niistä joutuisi maksamaan, huomaisi, etteivät ne niin tärkeitä olekaan. 

Tein yhden lapsen, joka nyt on jo aikuinen kohta. Sen suhteen kariuduttuani ymmärsin että en voi tehdä lisää lapsia koskaan, sillä lapsen myötä menetän parisuhteen. Nykyisen mieheni kanssa olen ollut jo monta vuotta, ja hän on samaa mieltä. Heilläkin liitto kariutui siihen että lasten myötä kasvettiin erilaisiksi ihmisiksi, eikä toisen kanssa oleminen tuntunut enää hyvältä sen rumban keskellä, ja ajatuskin siitä että lapset lentävät pesästä ja sitten on aikaa olla taas yhdessä sai vaoimaan pahoin. Ei, en tuon kanssa halua elämääni "menettää". Monella parisuhde horjuu pikkulapsiaikana, ja mielestäni on hyvä merkki että halutaan aikaa sille parisuhteelle järjestää. Se on sen merkki että halutaan edelleen olla sen oman kumppanin kanssa yhdessä, kun sitä varten kerran halutaan saada aikaa. Sitä kannattaa järjestää ennen kuin huomataan olevansa aivan eri ihminen kuin ennen lapsia, ja molemmat ovat kasvaneet omaan, eivät yhteiseen suuntaan. Toisilla tämä onnistuu siinä lasten hääriessä jaloissa, mutta on paljon sellaisia jotka tarvitsevat korvamerkittyä aikaa sen kumppanin kanssa, että voivat oikeasti keskittyä siihen mitä toiselle kuuluu, ja siihen miten meillä yhdessä menee. Mitä haluamme nyt, mitä asioita on muuttunut jne.

Minut elämä erityislapsen kanssa uuvutti niin pahoin, että en koskaan halunnut tehdä lapsia enempää. Olen varmaan aina itsekeskeinen sitten kuitenkin, kun haluan lapsen lisäksi työn, opiskelut jos tuntuu siltä, parisuhteen, jossa on aikaa kahdestaan ololle ja spontaaneille jutuille, kuten yllättävä öinen kuutamouinti.

En tule täydeksi vain lapsen kanssa olemisesta, ja jatkuvasta stressistä, vaan tarvitsen olla välillä minä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kävisi tuollainen elämä minulle.

Niin no, tätä asiaa ei voi oikein itse valita, eli vaikeaa kuvitella että voisin sanoa "ei käy tällainen elämä"

Niitä tukiverkkoja jos ei ole, niin ei ole - omia tai puolison vanhempia ei voi vaihtaa parempiin. Kyllä minäkin haluaisin hoitoapua mutta ei ditä vaan tule kun suku on tylyä ja tunnevammaista.

Meilläkin melkein ero yhdessä vaiheessa tuli, siinä vaiheessa oli mennyt jo 10v ilman hetkenkään parisuhdeaikaa ilman lapsia. Tilanne saatiin pelastettua mutta edelleenkään sitä parisuhdeaikaa ei vaan ole.

Ja mll hokijoille: mll ei hoida yön yli, ei hoida viikkoa putkeen. Sitä tekevät vain isovanhemmat. Ja niitä kun ei ole niin...sitten ei ole. Uusia ei taivaasta tipahda vaikka miten toivoisi.

Suku ja suku. Missä se määrätään, että lastenhoitajan pitää olla sukulainen? Onhan niitä kavereita, naapureita, ja ihan ammattilaisia joita voi pyytää tai palkata.

On avutonta ja saamatonta syyttää sukua, hankkikaa ne hemmwtin verkostot!

Kerropas viisaampana mistä ne hankin? Tuleeko lastenhoitaja myös koulun kevätjuhlaan? Lapsen synttäreille? Musiikkiopiston esitykseen? Lähtee lomareissuun mukaan?

Huomannet että mikään maksettu hoitaja ei korvaa mummoa ja ukkia.

Minun isovanhempani eivät tulleet koulun kevätjuhliin, kuvataidekoulun kevätnäyttelyihin ja synttäreilleni ( tai no mummi tuli ja vaari, kun oli vielä elossa, mutta toiset isovanhemmat eivät) ja silti kasvoin ihan täyspäiseksi aikuiseksi.