Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnat, jotka eivät pääse ilman lapsia "treffeille"!
12.08.2017 |
Miten arki rullaa?
Kaipaisi joskus aikaa ihan kaksin, mutta ennen ensi kesää ei varmaan ole mahdollista. Ja en kaipaa sitä niin paljon, että maksaisin hoidosta useita kymmeniä euroja.
Joskus tää vaan tuntuu niin ankeelta. Ainakin silloin kun kaverit kertoo miten ihanaa on ollut kun mummi ottaa yöksi lapsen ihan muuten vaan omasta halusta.
Viimeisestä yhteisestä menosta on kohta kolme vuotta jos synnytystä ei lasketa mukaan. Joskus kyllä vähän väsyttää ja vituttaa. Muita?
Kommentit (87)
Meidän pikkupaikkakunnalla ei ollut mahdollista saada mll hoitoa. Miehen vanhemmat oli kaukana ja vanhoja. Minun vanhemmat oli kuolleet. Molempien sisarukset kaukana ja kiireisiä. Tuttujen lapset jo aikuisia tai lapsettomilla bilettävä elämäntapa.
Meillä ei ollut yhteistä aikaa vuosiin. Mies otti sitten omaa aikaa. Kai se oli yksi syy miksi liitto päättyi eroon.
Varmaan moni pikkulapsiliitto päättyy eroon ihan uupumuksen ja eroonkasvamisen takia kun ei ole turvaverkkoja eikä yhteisöllisyyttä.
Ehkä taustana on myös tämä maaltapako ja juurettomuus kaukana kotiseuduilta opiskelun ja töiden perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän kauan meinaat että mies pysyy vielä suhteessa kun piheyttäsi et voi lastenhoitajaa maksaa muutamia kertoja vuodessa? Kyllähän se monesti niin menee, että nainen sanoo ettei osaa edes kaivat yhteistä aikaa kun on pienet lapset mutta miespä on osannut kaivata ja hakee sitä sitten muualta.
Miksei mies siis voisi järjestää sitä hoitajaa lapsille mielummin kuin hoitoa itselle muualta?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kävisi tuollainen elämä minulle.
Niin no, tätä asiaa ei voi oikein itse valita, eli vaikeaa kuvitella että voisin sanoa "ei käy tällainen elämä"
Niitä tukiverkkoja jos ei ole, niin ei ole - omia tai puolison vanhempia ei voi vaihtaa parempiin. Kyllä minäkin haluaisin hoitoapua mutta ei ditä vaan tule kun suku on tylyä ja tunnevammaista.Meilläkin melkein ero yhdessä vaiheessa tuli, siinä vaiheessa oli mennyt jo 10v ilman hetkenkään parisuhdeaikaa ilman lapsia. Tilanne saatiin pelastettua mutta edelleenkään sitä parisuhdeaikaa ei vaan ole.
Ja mll hokijoille: mll ei hoida yön yli, ei hoida viikkoa putkeen. Sitä tekevät vain isovanhemmat. Ja niitä kun ei ole niin...sitten ei ole. Uusia ei taivaasta tipahda vaikka miten toivoisi.
Suku ja suku. Missä se määrätään, että lastenhoitajan pitää olla sukulainen? Onhan niitä kavereita, naapureita, ja ihan ammattilaisia joita voi pyytää tai palkata.
On avutonta ja saamatonta syyttää sukua, hankkikaa ne hemmwtin verkostot!
Kerropas viisaampana mistä ne hankin? Tuleeko lastenhoitaja myös koulun kevätjuhlaan? Lapsen synttäreille? Musiikkiopiston esitykseen? Lähtee lomareissuun mukaan?
Huomannet että mikään maksettu hoitaja ei korvaa mummoa ja ukkia.
Joo, laki sanoo, että illaksi kotiin tulevan hoitajan on pakko tulla myös kevätjuhlaan. Jep.
Sullako ei ole yhtä ainutta tuttavaa? Ei ainuttakaan?
Vierailija kirjoitti:
Meistä ei kumpikaan intoudu hoitajan palkkaamisesta. Mies on itseasiassa todella tarkka siitä, kuka lapsia hoitaa eikä varmasti luottaisi poikiaan tuntemattomalle palkatulle avulle. Itse en hänen ole ikinä vielä kuullut lasten aikana valittavan yhteisten menojen puutetta, ehkä ne olisivat tärkeämpiä minulle. Etenkin niitä yönyli reissuja kaipaisi, iltaisin han me voidaan viettää treffejään kotona (ja sitä tehdäänkin) ja lasten kanssa käydään paljon ihmisten ilmoilla.
Mutta joskus olisi niin kiva mennä vaikka niihin häihin kahdestaan parina. Orpo olo oli olla kesällä yksin häissä ja kieltämättä moni ihmetteli tälläistä ratkaisua. Mutta kyllä meillä on ainakin tosi korkea kynnys yöhoidatuttaa lapsia puolittuilla, se kun on lapsillekin niin rankka konsepti kun eivät ikinä ole yökylässä. Huudoksihan se menisi.
Onko sun mies yhtä tarkka sun ystävistä? Sullako ei saa olla muita kun puolituttuja elämässäsi? Lasten ystävät, onko niissäkin joku sääntö? Väitätkö, ettei ole yhtä ainutta aikuista ihmistä joka tuntee sun lapset? Aika kurjalta kuulostaa, vuorillako asutte?
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllähän nyt väkisinkin lapset on erossa vanhemmista, kun on päiväkotia ja koulua. Mutta en mä ymmärrä että pitäis pystyä harjoittelemaan oikein olan takaa yökyläilyjä pienestä pitäen? Aika vieraalta olisi tuntunut ajatus jättää esim esikoinen 3-4v maksetuilla hoitajalle yöksi hoitoon. 5v syntyikin pikkuveli ja nyt sitten koko setti alusta. Ap
Miten kahdenkeskisen ajan viettäminen yhtäkkiä muuttui olantakaa yökyläilyksi? Ei kai juuri ketkään pienten lasten vanhemmat alvariinsa yli yön reissuissa ravaa. Yksi yö muutaman kerran vuodessa ei ole ongelma. Sinulla ongelma ei nyt ole ajan tai hoitajan puute, vaan sinun asenteesi. Näyttää, ettet edes halua järjestää aikaa ilman lapsia, kun mikään ei kelpaa. Ai niin, sehän oli niin että vain isovanhemmat voivat hoitaa lapsia. Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Enempää en jaksa vinkkejä jaella, kun mikään ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mll hokijoille: mll ei hoida yön yli, ei hoida viikkoa putkeen. Sitä tekevät vain isovanhemmat. Ja niitä kun ei ole niin...sitten ei ole. Uusia ei taivaasta tipahda vaikka miten toivoisi.
MLL hoitaa yön yli. Luultavasti sieltä löytyy myös hoitaja viikoksi, mutta se maksaa jo todella paljon. Mutta eihän treffien tarvitse kestää viikkoa.
Te ootte varmaan isoista kaupungeista? Ei meidän pikkukylällä ollut MLL hoitajia saatavilla.
Ei tunnettu ketään kenenkään teinejäkään kun oli muutettu työn perässä muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mll hokijoille: mll ei hoida yön yli, ei hoida viikkoa putkeen. Sitä tekevät vain isovanhemmat. Ja niitä kun ei ole niin...sitten ei ole. Uusia ei taivaasta tipahda vaikka miten toivoisi.
MLL hoitaa yön yli. Luultavasti sieltä löytyy myös hoitaja viikoksi, mutta se maksaa jo todella paljon. Mutta eihän treffien tarvitse kestää viikkoa.
Te ootte varmaan isoista kaupungeista? Ei meidän pikkukylällä ollut MLL hoitajia saatavilla.
Ei tunnettu ketään kenenkään teinejäkään kun oli muutettu työn perässä muualta.
No kuule kun me asuttiin vuosia ulkomailla, ei varmaan tunnettu ketään. Taikasana TYÖPAIKKA. Minäpä kysyin sieltä työpaikalta ja työkavereilla oli vaikka kuinka monta ehdotusta.
Tämä ap on pyhä äiti tai miehensä hellaan kettingillä kiinnittämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kyse on puhtaasti rahasta. Palkattu hoitaja maksaa tosi paljon jos on edes puoli päivää puhumattakaan yön yli hoidosta. Toki se on valinta, mutta kirpaisee hirveän paljon meidän budjettia, enkä pysty silloin niin nauttimaan. Välillä olen kateellinen kaverille, joka voi ihan milloin tahansa pyytää isovanhemmilta hoitoapua.
Mekin vietämme miehen kanssa iltaisin laatuaikaa, mutta kaipaan ihan kauheasti sitä, kun mentiin koko kaveriporukan kanssa jonnekin viettämään hauskaa iltaa, humalluttiin sopivasti ja sain samalla nauttia miehen hauskasta seurasta ja sosiaalisesta puolesta. Nyt osallistutaan noihin juttuihin erikseen, mutta ei se ole ihan sama asia. Haluaisin myös joskus taas viettää päivän lojuen sängyssä miehen kanssa. Vaikka olen nyt äiti, en silti ole lakannut nauttimasta niistä asioista, joita rakastin ennen lapsia. Moniin juttuihin kuului, että tehtiin niitä yhdessä ja nyt puolet ilosta on vähän kuin kadonnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mll hokijoille: mll ei hoida yön yli, ei hoida viikkoa putkeen. Sitä tekevät vain isovanhemmat. Ja niitä kun ei ole niin...sitten ei ole. Uusia ei taivaasta tipahda vaikka miten toivoisi.
MLL hoitaa yön yli. Luultavasti sieltä löytyy myös hoitaja viikoksi, mutta se maksaa jo todella paljon. Mutta eihän treffien tarvitse kestää viikkoa.
Te ootte varmaan isoista kaupungeista? Ei meidän pikkukylällä ollut MLL hoitajia saatavilla.
Ei tunnettu ketään kenenkään teinejäkään kun oli muutettu työn perässä muualta.
Ei luulisi nykyajan netti- ja someaikana enää olevan ongelma löytää lastenhoitoapua. Pelkästään facebookissa varmasti kymmeniä ryhmiä tällaista varten. Muista sivustoista puhumattakaan. Enkä nyt tarkoita, että otettaisiin joku random nettityypi hoitajaksi, vaan tutustutaan siihen hoitajaan ja kun tuntuu sopivalta jätetään lapsi hänen hoitoonsa. Aluksi lyhyeksi aikaa, myöhemmin pidemmäksikin jos hyvältä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kyse on puhtaasti rahasta. Palkattu hoitaja maksaa tosi paljon jos on edes puoli päivää puhumattakaan yön yli hoidosta. Toki se on valinta, mutta kirpaisee hirveän paljon meidän budjettia, enkä pysty silloin niin nauttimaan. Välillä olen kateellinen kaverille, joka voi ihan milloin tahansa pyytää isovanhemmilta hoitoapua.
Mekin vietämme miehen kanssa iltaisin laatuaikaa, mutta kaipaan ihan kauheasti sitä, kun mentiin koko kaveriporukan kanssa jonnekin viettämään hauskaa iltaa, humalluttiin sopivasti ja sain samalla nauttia miehen hauskasta seurasta ja sosiaalisesta puolesta. Nyt osallistutaan noihin juttuihin erikseen, mutta ei se ole ihan sama asia. Haluaisin myös joskus taas viettää päivän lojuen sängyssä miehen kanssa. Vaikka olen nyt äiti, en silti ole lakannut nauttimasta niistä asioista, joita rakastin ennen lapsia. Moniin juttuihin kuului, että tehtiin niitä yhdessä ja nyt puolet ilosta on vähän kuin kadonnut.
Sellaista se vaan on, kun vanhemmaksi rupeaa. Ei tietenkään ole enää samoja juttuja samanlailla mahdollista tehdä kuin ennen lapsia. Sitä kannattaisi miettiä jo ennen lasten hankkimista eikä jälkeenpäin valittaa.
Esikoinen täyttää kohta 10 v., muistan yhden kerran, kun meille tuli minun sisaruksia hoitamaan lapsia (4), jotta päästiin miehen kanssa muutamaksi tunniksi treffeille.
Tukiverkkoa löytyy 2-5 tunnin ajomatkojen päästä, eli ei heitä voi lastenhoitoon käyttää. Lisäksi rahatilanne on vielä jokusen vuoden sellainen, ettei kalliit treffit ja palkatut lastenhoitajat tule kysymykseen.
Joskus olen kateellinen kavereille, joilla on treffiaikaa joka viikko, ja kadun omia valintojamme.
Jostain syystä parisuhde on kuitenkin erinomaisen hyvä. Seksiä harrastetaan noin joka toinen ilta. Olemme kai tottuneet tähän, vaikka joskus saatamme haaveilla jostain kahdenkeskisistä kanoottiretkistä tms. puoliksi huumorilla. :)
Tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kuvitella mielekästä parisuhdetta, jossa kahdenkeskistä aikaa ei ole useamman kerran viikossa. Ehkä ihmisillä on sitten eri tarpeet? Minulle ainakin se "treffailu" – kivojen juttujen tekeminen yhdessä – on se syy, miksi ylipäätään seurustelen. Kyllä minä tiskit osaan tiskata ja pyykiy pyykätä yksinkin. Ei se "arjen jakaminen" sillä lailla jaksa kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella mielekästä parisuhdetta, jossa kahdenkeskistä aikaa ei ole useamman kerran viikossa. Ehkä ihmisillä on sitten eri tarpeet? Minulle ainakin se "treffailu" – kivojen juttujen tekeminen yhdessä – on se syy, miksi ylipäätään seurustelen. Kyllä minä tiskit osaan tiskata ja pyykiy pyykätä yksinkin. Ei se "arjen jakaminen" sillä lailla jaksa kiinnostaa.
Kannattaa pysytellä lapsettomana, jos noin ajattelet. Itse asiassa kannattaa myös pysytellä erossa vakituisista parisuhteista. Katsos ystävä rakas, elämä on suurimmaksi osaksi juuri sitä tavallista arkea. Näin ollen parisuhdekin on pitkässä juoksussa pääosin tuota "arjen jakamista". Jos sitä ei osaa, ei saa parisuhdetta ikinä toimimaan pidempää aikaa. Treffailu kuuluu suhteen alkuvaiheeseen, sitten siirrytään vähitellen tavalliseen elämään. Toki siihenkin voi kuulua treffailua ja kivojen juttujen tekemistä, mutta enin osa ajasta on kotitöitä, töissäkäymistä, mahdollisten lastenhoitoa jne. Niistäkin saa toki tehtyä kivoja tai kotitöiden osalta edes siedettäviä juttuja, kun asenne on oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä ei kumpikaan intoudu hoitajan palkkaamisesta. Mies on itseasiassa todella tarkka siitä, kuka lapsia hoitaa eikä varmasti luottaisi poikiaan tuntemattomalle palkatulle avulle. Itse en hänen ole ikinä vielä kuullut lasten aikana valittavan yhteisten menojen puutetta, ehkä ne olisivat tärkeämpiä minulle. Etenkin niitä yönyli reissuja kaipaisi, iltaisin han me voidaan viettää treffejään kotona (ja sitä tehdäänkin) ja lasten kanssa käydään paljon ihmisten ilmoilla.
Mutta joskus olisi niin kiva mennä vaikka niihin häihin kahdestaan parina. Orpo olo oli olla kesällä yksin häissä ja kieltämättä moni ihmetteli tälläistä ratkaisua. Mutta kyllä meillä on ainakin tosi korkea kynnys yöhoidatuttaa lapsia puolittuilla, se kun on lapsillekin niin rankka konsepti kun eivät ikinä ole yökylässä. Huudoksihan se menisi.
Tuolla ajattelumallilla ne lapset eivät ikinä totu olemaan teistä erossa. Se ei ole ollenkaan hyvä asia. En nyt tarkoita, että vauva jätettäisiin yöksi hoitoon, mutta isommat voi ihan hyvin jättää. Onhan se hyvä tottua olemaan yökin erossa vanhemmista ennen kuin tulee kouluikään ja kaverit alkavat kysellä yökylään. Noloa siinä vaiheessa olla menemättä "koska ei osaa olla erossa vanhemmista"
Meidän lapset ei yökyläile,koska en halua olla mikään ilmainen lastenhoitopaikka. Omilla lapsilla ei ole tarvetta olla öisin poissa kotoa,mutta monessa perheessä lasten kaverien perheet joutuvat olemaan lastenhoitajia, vaikka olisi oma elämä elettävänä. Kun on tullut yökyläpyyntö, niin olen sen torpannut ja kun on tullut pyyntö saada kaveri meille yökylään, niin olen osannut siihenkin vastata kieltävästi. Yökyläily ei ole perusoikeus ja kun kuuntelee muita vanhempia, niin aika monelle se on pelkkää kärsimystä. Lapset ei siitä nauti, heidät vain tungetaan pois kotoa vanhempien vapaa-ajan takaamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella mielekästä parisuhdetta, jossa kahdenkeskistä aikaa ei ole useamman kerran viikossa. Ehkä ihmisillä on sitten eri tarpeet? Minulle ainakin se "treffailu" – kivojen juttujen tekeminen yhdessä – on se syy, miksi ylipäätään seurustelen. Kyllä minä tiskit osaan tiskata ja pyykiy pyykätä yksinkin. Ei se "arjen jakaminen" sillä lailla jaksa kiinnostaa.
Kannattaa pysytellä lapsettomana, jos noin ajattelet. Itse asiassa kannattaa myös pysytellä erossa vakituisista parisuhteista. Katsos ystävä rakas, elämä on suurimmaksi osaksi juuri sitä tavallista arkea. Näin ollen parisuhdekin on pitkässä juoksussa pääosin tuota "arjen jakamista". Jos sitä ei osaa, ei saa parisuhdetta ikinä toimimaan pidempää aikaa. Treffailu kuuluu suhteen alkuvaiheeseen, sitten siirrytään vähitellen tavalliseen elämään. Toki siihenkin voi kuulua treffailua ja kivojen juttujen tekemistä, mutta enin osa ajasta on kotitöitä, töissäkäymistä, mahdollisten lastenhoitoa jne. Niistäkin saa toki tehtyä kivoja tai kotitöiden osalta edes siedettäviä juttuja, kun asenne on oikea.
Hui! Nyt alkoi pelottaa. Missä vaiheessa se "tavallinen elämä" oikein alkaa? Meillä mennyt seitsemän vuotta suhteellisen samalla kaavalla kuin alussakin, kotitöihin menee ehkä puoli tuntia päivässä, ja työt on tavattu hoitaa työaikana.
Varmaan teemme jotakin nyt tosi pahasti väärin, kun yhteiselämämme ei ole degeneroitunut loputtomaksi arkipuuroksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kyse on puhtaasti rahasta. Palkattu hoitaja maksaa tosi paljon jos on edes puoli päivää puhumattakaan yön yli hoidosta. Toki se on valinta, mutta kirpaisee hirveän paljon meidän budjettia, enkä pysty silloin niin nauttimaan. Välillä olen kateellinen kaverille, joka voi ihan milloin tahansa pyytää isovanhemmilta hoitoapua.
Mekin vietämme miehen kanssa iltaisin laatuaikaa, mutta kaipaan ihan kauheasti sitä, kun mentiin koko kaveriporukan kanssa jonnekin viettämään hauskaa iltaa, humalluttiin sopivasti ja sain samalla nauttia miehen hauskasta seurasta ja sosiaalisesta puolesta. Nyt osallistutaan noihin juttuihin erikseen, mutta ei se ole ihan sama asia. Haluaisin myös joskus taas viettää päivän lojuen sängyssä miehen kanssa. Vaikka olen nyt äiti, en silti ole lakannut nauttimasta niistä asioista, joita rakastin ennen lapsia. Moniin juttuihin kuului, että tehtiin niitä yhdessä ja nyt puolet ilosta on vähän kuin kadonnut.
Eli sinä haluat, että isäsi ja äitisi edelleen kantavat vastuun elämästäsi, tulevat hoitamaan lapsesi, maksavat elämäsi ja sinulle kuuluu pelkkä nauttiminen? Ajattelitko kasvaa aikuiseksi koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella mielekästä parisuhdetta, jossa kahdenkeskistä aikaa ei ole useamman kerran viikossa. Ehkä ihmisillä on sitten eri tarpeet? Minulle ainakin se "treffailu" – kivojen juttujen tekeminen yhdessä – on se syy, miksi ylipäätään seurustelen. Kyllä minä tiskit osaan tiskata ja pyykiy pyykätä yksinkin. Ei se "arjen jakaminen" sillä lailla jaksa kiinnostaa.
Kannattaa pysytellä lapsettomana, jos noin ajattelet. Itse asiassa kannattaa myös pysytellä erossa vakituisista parisuhteista. Katsos ystävä rakas, elämä on suurimmaksi osaksi juuri sitä tavallista arkea. Näin ollen parisuhdekin on pitkässä juoksussa pääosin tuota "arjen jakamista". Jos sitä ei osaa, ei saa parisuhdetta ikinä toimimaan pidempää aikaa. Treffailu kuuluu suhteen alkuvaiheeseen, sitten siirrytään vähitellen tavalliseen elämään. Toki siihenkin voi kuulua treffailua ja kivojen juttujen tekemistä, mutta enin osa ajasta on kotitöitä, töissäkäymistä, mahdollisten lastenhoitoa jne. Niistäkin saa toki tehtyä kivoja tai kotitöiden osalta edes siedettäviä juttuja, kun asenne on oikea.
Hui! Nyt alkoi pelottaa. Missä vaiheessa se "tavallinen elämä" oikein alkaa? Meillä mennyt seitsemän vuotta suhteellisen samalla kaavalla kuin alussakin, kotitöihin menee ehkä puoli tuntia päivässä, ja työt on tavattu hoitaa työaikana.
Varmaan teemme jotakin nyt tosi pahasti väärin, kun yhteiselämämme ei ole degeneroitunut loputtomaksi arkipuuroksi.
Työt vievät useimmilla suuren osan hereilläoloajasta. Jo siinä on sitä tavallista elämää ja arkea. En tarkoittanut tavallisella elämällä pelkkää vapaa-aikaa, vaan ihan kaikkea aikaa. Prosentuaalisesti suurin osa vuorokauden tunneista menee töissä ja kotitöissä. Kun siis puhutaan normaalista työpäivästä eikä esim. lomasta. Arkea on lisäksi tv:n katselu, kaupassa käyminen, sukuloiminen, ystävien tapaaminen ja mitä nyt kenenkin arkeen kuuluu. Ei sen arjen tylsää tarvitse olla, mutta ei elämä yhtä kivaa tekemistä ja juhlaakaan ole.
Meidän poika on 5 ja puoli eikä olla oltu kahdestaan koko hänen elinaikanaan kuin pankissa ja kahvilla sekä lounaalla pari kertaa. Iso homma olisi järkkäillä ketään esim. koko illaksi meille. Suku asuu kaukana eikä lastenhoitoa ole täällä helppo löytää, edes maksullista. Ihan vierasta ja ketä tahansa en edes ottaisi. Olen ajatellut niin, että kyllä sekin aika tulee taas, että saadaan kahdestaan olla, kun pojalla tulee harrastuksia ja alkaa käymään kavereillaan, ehkä muutaman vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä ei kumpikaan intoudu hoitajan palkkaamisesta. Mies on itseasiassa todella tarkka siitä, kuka lapsia hoitaa eikä varmasti luottaisi poikiaan tuntemattomalle palkatulle avulle. Itse en hänen ole ikinä vielä kuullut lasten aikana valittavan yhteisten menojen puutetta, ehkä ne olisivat tärkeämpiä minulle. Etenkin niitä yönyli reissuja kaipaisi, iltaisin han me voidaan viettää treffejään kotona (ja sitä tehdäänkin) ja lasten kanssa käydään paljon ihmisten ilmoilla.
Mutta joskus olisi niin kiva mennä vaikka niihin häihin kahdestaan parina. Orpo olo oli olla kesällä yksin häissä ja kieltämättä moni ihmetteli tälläistä ratkaisua. Mutta kyllä meillä on ainakin tosi korkea kynnys yöhoidatuttaa lapsia puolittuilla, se kun on lapsillekin niin rankka konsepti kun eivät ikinä ole yökylässä. Huudoksihan se menisi.
Tuolla ajattelumallilla ne lapset eivät ikinä totu olemaan teistä erossa. Se ei ole ollenkaan hyvä asia. En nyt tarkoita, että vauva jätettäisiin yöksi hoitoon, mutta isommat voi ihan hyvin jättää. Onhan se hyvä tottua olemaan yökin erossa vanhemmista ennen kuin tulee kouluikään ja kaverit alkavat kysellä yökylään. Noloa siinä vaiheessa olla menemättä "koska ei osaa olla erossa vanhemmista"
Meidän lapset ei yökyläile,koska en halua olla mikään ilmainen lastenhoitopaikka. Omilla lapsilla ei ole tarvetta olla öisin poissa kotoa,mutta monessa perheessä lasten kaverien perheet joutuvat olemaan lastenhoitajia, vaikka olisi oma elämä elettävänä. Kun on tullut yökyläpyyntö, niin olen sen torpannut ja kun on tullut pyyntö saada kaveri meille yökylään, niin olen osannut siihenkin vastata kieltävästi. Yökyläily ei ole perusoikeus ja kun kuuntelee muita vanhempia, niin aika monelle se on pelkkää kärsimystä. Lapset ei siitä nauti, heidät vain tungetaan pois kotoa vanhempien vapaa-ajan takaamiseksi.
Kuulostaa tylyltä eikä edes kaikkien osalta pidä paikkaansa. Minun lapseni ainakin nauttii kun pääsee kaverille yökylään. Suunnittelevat päiväkausia, mitä tekevät sitten kun pääsee yökylään. Ja en todellakaan laita lastani yökylään ellen tiedä, että se varmasti sopii kaverin vanhemmille. Enkä varsinkaan sen takia, että saisin vapaa-aikaa. Voin palkata lapselle hoitajan, jos vapaa-aikaa kaipaan. Yökyläilyt ovat vain lapsen iloksi tapahtuivatpa ne meillä tai kaverin luona.
Ei vanhempienkaan tarvitse pelkästään kotona lapsen kanssa aikaansa viettää. Riittää, että osaa pyytää ja etsiä lastenhoitoapua.