Miten add/adhd eroaa "terveestä" laiskuudesta/saamattomuudesta, vilkkaudesta, haaveilusta ja muusta sellaisesta

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ADD mutta toisaalta olen myös aika mukavuudenhaluinen ja välillä laiskakin.

Mutta esim. jos tietyn projektin deadline on vaikka kymmeneltä illalta niin saatan koko päivän tai vaikka montakin päivää istua koneen vieressä "muka tekemässä projektia", vaikka ajatukset ovat muualla ja olen voinut aloittaa työtä monta kertaa mutta yhtä montaa kertaa olen myös välillä päätynyt tekemään muuta. Levottomuuksissani saatan myös puolen tunnin välein poistua huoneesta, joten se pienekin keskittyminen herpaantuu, kun työhön kestää taas päästä takaisin sisään. Eli voin muka työskennellä monta päivää, vaikka oikeasti en ole saanut mitään aikaan. Sitten muutama tunti ennen deadlinea saan jostakin adrenaliiniryöpyn ja ja pystyn keskittymään melkinpä keskeytymättä ja saattamaan työn valmiiksi. Lopputulos ei tietystikään ole itseäni tyydyttävä, kun se on hätäisesti saatu koottua.

Voin myös monta päivää etukäteen stressailla tulevaa työtä ja linnuttautua päiviksi kotiin ja hylätä kaikki muut menot. Lopulta en sitten kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Tunnen myös suurta syylisyyttä ja häpeää, että työn teen miten teen.  Tästä olisi lukuisia esimerkkejä. Mutta en usko, että laiska ihminen välttämättä istuu tunti- tai päiväkausia projektin parissa, vaan koko projektiin voidaan luoda ensimmäisiä silmäyksiä siinä viime hetkellä, kun taas ADD:lla on voinut päiväkausia enemmän aikaa siihen, että saa saman tuotoksen aikaan, kun laiska ihminen vaikka tunnissa. Lopputulos siis voi kuitenkin olla sama, ulkopuolisin silmin näyttää välinpitämättömältä ja hutaisten tehdyltä.

Mun opinnäytetyö oli juuri tätä. Ei auttanut oikeasti laiska työpari hommaa.

Nykyään kyllä nähdään että aivot ovat vielä aikuisenakin muovautuvat. Auttaisikohan meditaatio? Sehän kehittää otsalohkon etuaivokuorta eli sitä aivojen osaa jossa käsitellään muualta aivoista tuleva tieto. Meditaatiohan tutkitusti lisää keskittymiskykyä, parantaa kykyä säädellä tunteita ja asettaa tavoitteita sekä kykyä siirtää tarvetta välittömän mielihyvän kokemiseen. 

Taannoinhan julkaistiin jonkun psykologin näkemys adhd:hen ja sen mukaan suurin osa tapauksista johtuu turvallisen ja johdonmukaisen vanhemmuuden puutteesta. Kun rauhoittava ja tunnesäätelyä tukeva vanhemmuus puuttuu, ei lapsen etuaivokuorikaan kehity, seurauksena epäjohdonmukaisesti toimivat aivot.

Adhd  on helppo selitys oireille ja medikalisaatio hoitaa loput. Lääkkeillä hoidetaan oiretta eikä syytä siksi että alkuperäinen diagnoosi on väärä: aivojen tila ei ole synnynnäinen vaan opittu. Saa kivittää ;-)

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Mulla on adhd ja vaikea saada asioita aikaiseksi, toisaalta tunnen ihmisiä joilla ei ole adhd:ta ja on yhtälailla vaikea saada asioita aikaiseksi. Ehkä se onkin se kokonaisuuksien summa, kaikkia adhd:n oireita esiintyy myös ei adhd:lla, mutta adhd:lla niiden voimakkuus ja runsaus on poikkeavaa.

Pohjimmiltaanhan kyse on siitä, että adhd ei ole vain "oireyhtymä" vaan ihan oikea neurologinen poikkeavuus, se on pohjalla kun diagnoosia tehdään, ei siis riitä se, että olet laiska etkä jaksa siivota, vaan täytyy käydä läpi monimuotoiset psykologiset ja neurologiset testit jotka mittaavat niitä kykyjä ja ominaisuuksia monimuotoisesti.

Kohdallani laiskuudessa ei varsinaisesti ole kyse keskittymiskyvyttömyydestä, vaan kyvyttömyydestä ohjata omaa toimintaansa. Esim. tänään sain käytettyä koirat aamulenkillä vasta klo 15, vaikka olen herännyt jo klo 10. Koirat ei pyytäneet ulos (osaavat kyllä) ja itse jumitin koneelle, enkä meinannut millään saada itseäni liikkeelle. Pahimmillaan tämä on hyvin lamauttavaa, nyt istun tässä taas, kun pitäisi tehdä ruokaa. On vaikea selittää, että miksi se on niin vaikeaa, kun perimmäinen syy tähän on neurologiassa, oletan, että koneella istuminen ja palstailu on liian stimuloivaa ja mielihyvää tuottavaa, että esim. ruuanlaitto tuntuu tylsältä sen rinnalla ja irtaantuminen on sen vuoksi vaikeaa.

Pääsin käyttämään koirat lenkillä vain, koska puhelin soi ja minun pit nousta ylös vastaamaan, heräsin "transsista".

Kyllä tuo on laiskuutta ja saamattomuutta, jos aikuinen tiedostaa, että täytyy laittaa ruokaa tai käyttää koira ulkona eikä silti viitsi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Mulla on adhd ja vaikea saada asioita aikaiseksi, toisaalta tunnen ihmisiä joilla ei ole adhd:ta ja on yhtälailla vaikea saada asioita aikaiseksi. Ehkä se onkin se kokonaisuuksien summa, kaikkia adhd:n oireita esiintyy myös ei adhd:lla, mutta adhd:lla niiden voimakkuus ja runsaus on poikkeavaa.

Pohjimmiltaanhan kyse on siitä, että adhd ei ole vain "oireyhtymä" vaan ihan oikea neurologinen poikkeavuus, se on pohjalla kun diagnoosia tehdään, ei siis riitä se, että olet laiska etkä jaksa siivota, vaan täytyy käydä läpi monimuotoiset psykologiset ja neurologiset testit jotka mittaavat niitä kykyjä ja ominaisuuksia monimuotoisesti.

Kohdallani laiskuudessa ei varsinaisesti ole kyse keskittymiskyvyttömyydestä, vaan kyvyttömyydestä ohjata omaa toimintaansa. Esim. tänään sain käytettyä koirat aamulenkillä vasta klo 15, vaikka olen herännyt jo klo 10. Koirat ei pyytäneet ulos (osaavat kyllä) ja itse jumitin koneelle, enkä meinannut millään saada itseäni liikkeelle. Pahimmillaan tämä on hyvin lamauttavaa, nyt istun tässä taas, kun pitäisi tehdä ruokaa. On vaikea selittää, että miksi se on niin vaikeaa, kun perimmäinen syy tähän on neurologiassa, oletan, että koneella istuminen ja palstailu on liian stimuloivaa ja mielihyvää tuottavaa, että esim. ruuanlaitto tuntuu tylsältä sen rinnalla ja irtaantuminen on sen vuoksi vaikeaa.

Pääsin käyttämään koirat lenkillä vain, koska puhelin soi ja minun pit nousta ylös vastaamaan, heräsin "transsista".

Kyllä tuo on laiskuutta ja saamattomuutta, jos aikuinen tiedostaa, että täytyy laittaa ruokaa tai käyttää koira ulkona eikä silti viitsi tehdä.

Laiskuuttasi ja saamattomuuttasi et vain suostu perehtymään asiaan, sillä jos viitsisit niin et kirjoittaisi noin.

No haittaa toimintakykyä niin paljon, että katsotaan nykyään sairaudeksi.

Minulla on add muttei siitä tiedetty kun kävin koulua ja opiskelin. Pinnistelin ja pinnistelin eikä kukaan tiennyt mikä minua vaivaa. Olin ja olen kiltti ihminen enkä ole ikinä rikkonut yhtään koulun tai opiskelupaikan sääntöä. Siitä huolimatta olin jatkuvasti opettajien silmätikkuna ja viimeisimmässä opiskelupaikasta jouduin erityislaatuisen narsistin silmätikuksi. Uskallan nyt väittää, ettei minun oppimiseni tai projektien eteneminen edistynyt laisinkaan hulluna huutamalla ja haukkumalla. Pikemminkin päinvastoin. En itsekään ymmärtänyt miksen voinut toimia kuten muut.

Kaikista huvittavinta on kuitenkin se, että nyt varttuneena aikuisena opiskelen omaksi ilokseni kieliä sekä itseäni kiinnostavia aineita avoimessa yliopistossa ja saan kehuja kielipäästäni ulkomaanmatkoilla sekä hyviä arvosanoja tenteissä koska kukaan ei ole vieressä vaatimassa eikä rähisemässä. Olin todella hämmästynyt ensimmäisellä avoimen kurssillani kun kukaan ei ottanut minua silmätikukseen ja sain opiskella yhtenä muiden seassa. Aiemmin olin joka ryhmässä se, jota nöyryytettiin näytösluonteisesti vaikka tein hommat valmiiksi deadlineen mennessä. Tein hommia max 48 tunnin putkissa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ADD mutta toisaalta olen myös aika mukavuudenhaluinen ja välillä laiskakin.

Mutta esim. jos tietyn projektin deadline on vaikka kymmeneltä illalta niin saatan koko päivän tai vaikka montakin päivää istua koneen vieressä "muka tekemässä projektia", vaikka ajatukset ovat muualla ja olen voinut aloittaa työtä monta kertaa mutta yhtä montaa kertaa olen myös välillä päätynyt tekemään muuta. Levottomuuksissani saatan myös puolen tunnin välein poistua huoneesta, joten se pienekin keskittyminen herpaantuu, kun työhön kestää taas päästä takaisin sisään. Eli voin muka työskennellä monta päivää, vaikka oikeasti en ole saanut mitään aikaan. Sitten muutama tunti ennen deadlinea saan jostakin adrenaliiniryöpyn ja ja pystyn keskittymään melkinpä keskeytymättä ja saattamaan työn valmiiksi. Lopputulos ei tietystikään ole itseäni tyydyttävä, kun se on hätäisesti saatu koottua.

Voin myös monta päivää etukäteen stressailla tulevaa työtä ja linnuttautua päiviksi kotiin ja hylätä kaikki muut menot. Lopulta en sitten kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Tunnen myös suurta syylisyyttä ja häpeää, että työn teen miten teen.  Tästä olisi lukuisia esimerkkejä. Mutta en usko, että laiska ihminen välttämättä istuu tunti- tai päiväkausia projektin parissa, vaan koko projektiin voidaan luoda ensimmäisiä silmäyksiä siinä viime hetkellä, kun taas ADD:lla on voinut päiväkausia enemmän aikaa siihen, että saa saman tuotoksen aikaan, kun laiska ihminen vaikka tunnissa. Lopputulos siis voi kuitenkin olla sama, ulkopuolisin silmin näyttää välinpitämättömältä ja hutaisten tehdyltä.

Heh, mä olin tuollainen parikymppisestä lähes nelikymppiseksi, enkä usko että on ollut AD(H)D:tä koska lapsena ei ollut mitään keskittymisongelmia. Mutta joo opinnotkin jäi kesken kun ei vaan saanut aikaiseksi, koti kaaoksessa kun ei saa aikaiseksi siivota, töissä vitkuttelin ja vitkuttelin aloittamista kunnes sitten tein paniikilla (ja väkisinkin hutaisten) viime tipassa.

Minä kuitenkin onnistuin neljänkympin paikkeilla saamaan luontoni jotenkin kuriin niib nettä nykyään pystyn vain pakottamaan itseni tekemään vaikka kuinka mieli vinkuisi että pitäisi levottomasti tintata ympäriinsä, hakea taas kahvia, käydä vielä kerran Vauva-palstalla ennnen kuin alkaa tekemään tms.

Ei mitenkään, mutta jos tuota ihmistä on lääkitty psyykelääkkeillä on hän nyt auttamattomasti psyko ja varallinen

ADHD:ta sairastavalla aivojen dopamiinitasot ovat normaali alhaisimmat. Lääkkeeksi amfetamiini, metamfetamiini tai metyylifenidaatti, kaikki nostavat aivojen dopamiinitasoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylivilkkaus on hallitsematonta. Ja nynnynyhveröt sitten istuvat käsi poskella eivätkä saa mitään aikaseksi, jos ei potkita persuuksille. Terveet reagoivat kieltoihin ja käskyihin, nämä eivät. Monella ylivilkkaalla ei ole itsesuojeluvaistoa lainkaan.

Itse asiassa adhd:t nimenomaan kykenevät lääkittyinä/hoidettuina suoriutumaan normaalin tavoin, toisin kuin "nynnynyhveröt" jotka eivät vain pysty paremaan.

Ai samalla lääkityksellä kuin ADHD:t? Onko se tutkittu ja onko linkkiä tutkimukseen?

Adhd-lääkkeitähän käytetään aivodopingina, joten oma veikkaukseni on kyllä, että "nynnynyhverötkin" lääkittynä toimisivat "tehokkaammin".

Ylivilkkailla ADHD-potilailla stimulantit toimivat päinvastoin kuin ne toimivat tavallisesti. Ne rahoittavat ADHD-potilaita. Ne ei tee niistä vilkkaampia ja energisempiä.

Ehkä mun ADD:tä kuvaa parhaiten nämä asiat : kiinnitän huomiota epäolennaisiin asioihin koko ajan ( en pysty esim.seuraamaan elokuvan juonta, koska liikaa tapahtuu ), en osaa aloittaa mitään projekteja, mutta stressaan niistä hirvittävästi, en osaa suunnitella tulevaisuutta enkä pysty pitämään suunnitelmista kiinni pienessäkään mittakaavassa, väsyn helposti ja tarvitsen paljon lepoa, teen huolimattomuusvirheitä ja unohdan asioita jatkuvasti...Siihen päälle työmuistin ongelmia ja sosiaalisia omituisuuksia, niin on elämä ollut aika hankalaa. Aiemmin luulin olevani ihan vaan tyhmä ja laiska sairasteleva p***a, näin nätisti sanottuna, joten siihen nähden diagnoosi paransi omaa minäkuvaani ja osaan ehkä paremmin nykyään hallita arkeani ja itseänikin. Ennen sain esim.raivokohtauksia , mutta niistä olen päässyt eroon kokonaan, kun olen rauhoittanut elämääni. Työelämä on vielä haasteena, koska siellä en pysty hallitsemaan kuormitusta ja olen jo pariin otteeseen palanut loppuun. Nyt toipilaana ja uuden edessä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kyllä nähdään että aivot ovat vielä aikuisenakin muovautuvat. Auttaisikohan meditaatio? Sehän kehittää otsalohkon etuaivokuorta eli sitä aivojen osaa jossa käsitellään muualta aivoista tuleva tieto. Meditaatiohan tutkitusti lisää keskittymiskykyä, parantaa kykyä säädellä tunteita ja asettaa tavoitteita sekä kykyä siirtää tarvetta välittömän mielihyvän kokemiseen. 

Taannoinhan julkaistiin jonkun psykologin näkemys adhd:hen ja sen mukaan suurin osa tapauksista johtuu turvallisen ja johdonmukaisen vanhemmuuden puutteesta. Kun rauhoittava ja tunnesäätelyä tukeva vanhemmuus puuttuu, ei lapsen etuaivokuorikaan kehity, seurauksena epäjohdonmukaisesti toimivat aivot.

Adhd  on helppo selitys oireille ja medikalisaatio hoitaa loput. Lääkkeillä hoidetaan oiretta eikä syytä siksi että alkuperäinen diagnoosi on väärä: aivojen tila ei ole synnynnäinen vaan opittu. Saa kivittää ;-)

No kiitos tosi paljon, kun haukuit turvalliset ja johdonmukaiset vanhempani ja oman asenteeni. Tietoisuustaitoja olen kyllä harjoitellut ihan terapiassa, kiitos vaan, opin olemaan märehtimättä turhia, mutta arvaapa kahdesti, paraniko toiminnanohjaukseni yhtään. No, jos et arvannut, niin ei parantunut. Terapeutti viisaana ihmisenä patisti takaisin somaattiselle puolelle, koska olin myös kertonut kohtausoireista. Pääsin tutkimusten kautta lääkitykselle ja huomasin kohtausoireiden tilanteen huomattavan kohentumisen lisäksi saaneeni eheän vuorokausirytmin ja paremman keskittymiskyvyn, pystyin keskittymään yhteen asiaan kerralla ja lakkasin hukkaamasta tavaroitani jatkuvasti.

Kas niin. Monella adhd:n kanssa (dg:n kanssa) elävällä on myös poikkeava eeg, vaikkei ensimmäistäkään kohtausta olisi (vielä) ollut. Adhd liittyy usein muihin neurologisiin poikkeavuuksiin. Tila on todellakin synnynnäinen.

Hautaudu kiviin! Sen psykologisoivan psykologin kanssa, kiitos.

Jännä homma. Te kaikki kuulostatte ihan minulta. Jään koneelle tai puhelimelle jumittaan ja siinä saattaa mennä koko päivä ja muut asiat jää tekemättä. Opiskelutehtävät kirjoitan usein viime hetkellä. Haluaisin syödä herkkuja koko ajan. En pysty keskittymään elokuvan katsomiseen tai en jaksa seurata ikinä looppun asti kun teen kaikkea muuta. Asiat jää puolitiehen kun siirryn huomammattani tekemään jotain muuta. Stressaan kaikesta ja teen huolimattomuusvirheitä jne. Minulla ei ole kuitenkaan koskaan diagnosoitu adhd:tä, vaikka neuropsykologisessa testissäkin olen käynyt olemattoman muistin takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD:ta sairastavalla aivojen dopamiinitasot ovat normaali alhaisimmat. Lääkkeeksi amfetamiini, metamfetamiini tai metyylifenidaatti, kaikki nostavat aivojen dopamiinitasoja.

Onko muka kertaakaan avattu lääkitsemättömän aivot kattomaan pitoisuuksia?

Huumeseulakin voidaan tehdä ainoastaan aivokirurgisesti.

Ddksskdkdck kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kyllä nähdään että aivot ovat vielä aikuisenakin muovautuvat. Auttaisikohan meditaatio? Sehän kehittää otsalohkon etuaivokuorta eli sitä aivojen osaa jossa käsitellään muualta aivoista tuleva tieto. Meditaatiohan tutkitusti lisää keskittymiskykyä, parantaa kykyä säädellä tunteita ja asettaa tavoitteita sekä kykyä siirtää tarvetta välittömän mielihyvän kokemiseen. 

Taannoinhan julkaistiin jonkun psykologin näkemys adhd:hen ja sen mukaan suurin osa tapauksista johtuu turvallisen ja johdonmukaisen vanhemmuuden puutteesta. Kun rauhoittava ja tunnesäätelyä tukeva vanhemmuus puuttuu, ei lapsen etuaivokuorikaan kehity, seurauksena epäjohdonmukaisesti toimivat aivot.

Adhd  on helppo selitys oireille ja medikalisaatio hoitaa loput. Lääkkeillä hoidetaan oiretta eikä syytä siksi että alkuperäinen diagnoosi on väärä: aivojen tila ei ole synnynnäinen vaan opittu. Saa kivittää ;-)

No kiitos tosi paljon, kun haukuit turvalliset ja johdonmukaiset vanhempani ja oman asenteeni. Tietoisuustaitoja olen kyllä harjoitellut ihan terapiassa, kiitos vaan, opin olemaan märehtimättä turhia, mutta arvaapa kahdesti, paraniko toiminnanohjaukseni yhtään. No, jos et arvannut, niin ei parantunut. Terapeutti viisaana ihmisenä patisti takaisin somaattiselle puolelle, koska olin myös kertonut kohtausoireista. Pääsin tutkimusten kautta lääkitykselle ja huomasin kohtausoireiden tilanteen huomattavan kohentumisen lisäksi saaneeni eheän vuorokausirytmin ja paremman keskittymiskyvyn, pystyin keskittymään yhteen asiaan kerralla ja lakkasin hukkaamasta tavaroitani jatkuvasti.

Kas niin. Monella adhd:n kanssa (dg:n kanssa) elävällä on myös poikkeava eeg, vaikkei ensimmäistäkään kohtausta olisi (vielä) ollut. Adhd liittyy usein muihin neurologisiin poikkeavuuksiin. Tila on todellakin synnynnäinen.

Hautaudu kiviin! Sen psykologisoivan psykologin kanssa, kiitos.[/quotMikakohMikaadhd kohMkohtausau)s

kohtaus

mika on adhd kohtaus?

Adhd:n kanssa elävällä ihmisellä voi olla epilepsia ja epileptikolla voi olla adhd.

Varmaan suurin ero on siinä että ei addi pystyy vaikuttamaan paremmin itse käytökseensä. Adhd ei pysty kuin ihmettelemään miksi ylikeskittyminen rajoittuu vaan tiettyihin asioihin ja kaikki muu menee silloin ohi (jos edes tiedostaa tässä ongelman, itsellehän se on vaan normaalia). Adhd onkin monesti enempi niille muille ongelma kuin addille itelleen :D minustakin adhd on sekä paras että pahin puoleni, tekee arjesta helvettiä mutta ai että tätä ajatuksenjuoksun ja ideoinnin paljoutta! <3

Vierailija kirjoitti:

Jännä homma. Te kaikki kuulostatte ihan minulta. Jään koneelle tai puhelimelle jumittaan ja siinä saattaa mennä koko päivä ja muut asiat jää tekemättä. Opiskelutehtävät kirjoitan usein viime hetkellä. Haluaisin syödä herkkuja koko ajan. En pysty keskittymään elokuvan katsomiseen tai en jaksa seurata ikinä looppun asti kun teen kaikkea muuta. Asiat jää puolitiehen kun siirryn huomammattani tekemään jotain muuta. Stressaan kaikesta ja teen huolimattomuusvirheitä jne. Minulla ei ole kuitenkaan koskaan diagnosoitu adhd:tä, vaikka neuropsykologisessa testissäkin olen käynyt olemattoman muistin takia.

Just tää! Mulla sama! Lisäksi olen luova ja idearikas. Mutta koska ei dg niin olen "tavis" enkä voi luistaa ikävistä jutuista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suurin ero on siinä että ei addi pystyy vaikuttamaan paremmin itse käytökseensä. Adhd ei pysty kuin ihmettelemään miksi ylikeskittyminen rajoittuu vaan tiettyihin asioihin ja kaikki muu menee silloin ohi (jos edes tiedostaa tässä ongelman, itsellehän se on vaan normaalia). Adhd onkin monesti enempi niille muille ongelma kuin addille itelleen :D minustakin adhd on sekä paras että pahin puoleni, tekee arjesta helvettiä mutta ai että tätä ajatuksenjuoksun ja ideoinnin paljoutta! <3

Just tää "luovuuden" korostaminen. Siis oikeasti muutkin on luovia ei siihen tsrvitse diagnoosia. Diagnoosilla vaan voi kevyesti jättää rankemmat asiat muiden hoidettavaksi.

Huoh.

Muuten hyvä mut en halunnut itselleni virallista diagnoosia, pelkkä tieto asiasta riitti minulle hyväksymään paremmin ominaisuuteni. Minulle kun on tärkeää pystyä samaan kuin muutkin, nyt vain ymmärrän paremmin miksi se on aina ollut niin hiton vaikeaa. Olen vetänyt pari burn outtia yrittäessäni olla ”normaali”. Joten laatikon ulkopuolelle sieltä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylivilkkaus on hallitsematonta. Ja nynnynyhveröt sitten istuvat käsi poskella eivätkä saa mitään aikaseksi, jos ei potkita persuuksille. Terveet reagoivat kieltoihin ja käskyihin, nämä eivät. Monella ylivilkkaalla ei ole itsesuojeluvaistoa lainkaan.

Itse asiassa adhd:t nimenomaan kykenevät lääkittyinä/hoidettuina suoriutumaan normaalin tavoin, toisin kuin "nynnynyhveröt" jotka eivät vain pysty paremaan.

Ai samalla lääkityksellä kuin ADHD:t? Onko se tutkittu ja onko linkkiä tutkimukseen?

Adhd-lääkkeitähän käytetään aivodopingina, joten oma veikkaukseni on kyllä, että "nynnynyhverötkin" lääkittynä toimisivat "tehokkaammin".

Tämä on saanut alapeukkuja, mutta itse olen it-alalla, ja täällä hyvin yleisesti käytetään ADHD-lääkkeitä aivodopingina. Olen itsekin kokeillut, ja voi taivas mikä uskomaton, veitsenterävä keskittymiskyky ja jonkinlainen flow-tila niistä tuli. Pystyi vaan tekemään tuntikaupalla ilman että huomasi edes että aika kului. Monet noita tuntuu käyttävän projektien loppuvaiheessa tilanteessa, jossa on pakko jaksaa koodata vuorokauden ympäri viikon-pari.