Miten add/adhd eroaa "terveestä" laiskuudesta/saamattomuudesta, vilkkaudesta, haaveilusta ja muusta sellaisesta

Keskittymiskyvyttömyys taitaa olla se suurin... Kato, orava!

En tiedä, mutta otsikko sai minut miettimään sitä miten laiskuus ym. tosiaan nähdään Suomessa kirosanana. Ellei lunkisti ottamista ole diagnosoitu niin sehän on hirveä synti olla laiska. Ehkä juuri siksi niitä diagnooseja pukkaakin niin paljon kun ihan normaaleja ihmisten toimintoja pidetään niin vääränlaisina tähän tuottavuutta tahkoavaan yhteiskuntaan.

No vaikka siten, että aiheuttaa oikeasti esim. taloudellista haittaa ja vaikeuttaa työelämässä pysymistä. Voit myös olla jatkuvasti hengenvaarassa, kun et auton ratissa "haaveilultasi" seuraa liikennettä tai muista nukkumaan mennessäsi, että olitkin aloittanut iltakokkailun (jonka jo unohdit) ja hellan levy jäi päälle. Ja tämänkaltaiset jutut toistuvat päivittäin, ei vain joskus. Tässä oli siis vain muutama mainitakseni.

Terveen laiskuus on tahallista.

Vierailija kirjoitti:

No vaikka siten, että aiheuttaa oikeasti esim. taloudellista haittaa ja vaikeuttaa työelämässä pysymistä. Voit myös olla jatkuvasti hengenvaarassa, kun et auton ratissa "haaveilultasi" seuraa liikennettä tai muista nukkumaan mennessäsi, että olitkin aloittanut iltakokkailun (jonka jo unohdit) ja hellan levy jäi päälle. Ja tämänkaltaiset jutut toistuvat päivittäin, ei vain joskus. Tässä oli siis vain muutama mainitakseni.

Tuo on Alzheimer.

Vierailija kirjoitti:

Terveen laiskuus on tahallista.

Tai ainakin jotenkin vapaaehtoista. Addi ei pysty toimimaan vaikka haluaisikin. Normaalisti laiska saa kuitenkin asiansa lopulta hoidettua suht tuskattomasti.

Hyvä kysymys. Mulla on adhd ja vaikea saada asioita aikaiseksi, toisaalta tunnen ihmisiä joilla ei ole adhd:ta ja on yhtälailla vaikea saada asioita aikaiseksi. Ehkä se onkin se kokonaisuuksien summa, kaikkia adhd:n oireita esiintyy myös ei adhd:lla, mutta adhd:lla niiden voimakkuus ja runsaus on poikkeavaa.

Pohjimmiltaanhan kyse on siitä, että adhd ei ole vain "oireyhtymä" vaan ihan oikea neurologinen poikkeavuus, se on pohjalla kun diagnoosia tehdään, ei siis riitä se, että olet laiska etkä jaksa siivota, vaan täytyy käydä läpi monimuotoiset psykologiset ja neurologiset testit jotka mittaavat niitä kykyjä ja ominaisuuksia monimuotoisesti.

Kohdallani laiskuudessa ei varsinaisesti ole kyse keskittymiskyvyttömyydestä, vaan kyvyttömyydestä ohjata omaa toimintaansa. Esim. tänään sain käytettyä koirat aamulenkillä vasta klo 15, vaikka olen herännyt jo klo 10. Koirat ei pyytäneet ulos (osaavat kyllä) ja itse jumitin koneelle, enkä meinannut millään saada itseäni liikkeelle. Pahimmillaan tämä on hyvin lamauttavaa, nyt istun tässä taas, kun pitäisi tehdä ruokaa. On vaikea selittää, että miksi se on niin vaikeaa, kun perimmäinen syy tähän on neurologiassa, oletan, että koneella istuminen ja palstailu on liian stimuloivaa ja mielihyvää tuottavaa, että esim. ruuanlaitto tuntuu tylsältä sen rinnalla ja irtaantuminen on sen vuoksi vaikeaa.

Pääsin käyttämään koirat lenkillä vain, koska puhelin soi ja minun pit nousta ylös vastaamaan, heräsin "transsista".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vaikka siten, että aiheuttaa oikeasti esim. taloudellista haittaa ja vaikeuttaa työelämässä pysymistä. Voit myös olla jatkuvasti hengenvaarassa, kun et auton ratissa "haaveilultasi" seuraa liikennettä tai muista nukkumaan mennessäsi, että olitkin aloittanut iltakokkailun (jonka jo unohdit) ja hellan levy jäi päälle. Ja tämänkaltaiset jutut toistuvat päivittäin, ei vain joskus. Tässä oli siis vain muutama mainitakseni.

Tuo on Alzheimer.

Kyllä tämä on adhd.

add/adhd: n laiskuus ja saamattomuus johtuu usein väärinymmärryksistä tai muun muassa liiallisesta rasituksesta (aistit kuormittuvat).

Ylivilkkaus on hallitsematonta. Ja nynnynyhveröt sitten istuvat käsi poskella eivätkä saa mitään aikaseksi, jos ei potkita persuuksille. Terveet reagoivat kieltoihin ja käskyihin, nämä eivät. Monella ylivilkkaalla ei ole itsesuojeluvaistoa lainkaan.

Välillä hieman omaehtoisia johtuen oireista tai niiden välttämisestä. Toisaalta luotettavia ja sitkeitä.

Itselläni on ADD mutta toisaalta olen myös aika mukavuudenhaluinen ja välillä laiskakin.

Mutta esim. jos tietyn projektin deadline on vaikka kymmeneltä illalta niin saatan koko päivän tai vaikka montakin päivää istua koneen vieressä "muka tekemässä projektia", vaikka ajatukset ovat muualla ja olen voinut aloittaa työtä monta kertaa mutta yhtä montaa kertaa olen myös välillä päätynyt tekemään muuta. Levottomuuksissani saatan myös puolen tunnin välein poistua huoneesta, joten se pienekin keskittyminen herpaantuu, kun työhön kestää taas päästä takaisin sisään. Eli voin muka työskennellä monta päivää, vaikka oikeasti en ole saanut mitään aikaan. Sitten muutama tunti ennen deadlinea saan jostakin adrenaliiniryöpyn ja ja pystyn keskittymään melkinpä keskeytymättä ja saattamaan työn valmiiksi. Lopputulos ei tietystikään ole itseäni tyydyttävä, kun se on hätäisesti saatu koottua.

Voin myös monta päivää etukäteen stressailla tulevaa työtä ja linnuttautua päiviksi kotiin ja hylätä kaikki muut menot. Lopulta en sitten kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Tunnen myös suurta syylisyyttä ja häpeää, että työn teen miten teen.  Tästä olisi lukuisia esimerkkejä. Mutta en usko, että laiska ihminen välttämättä istuu tunti- tai päiväkausia projektin parissa, vaan koko projektiin voidaan luoda ensimmäisiä silmäyksiä siinä viime hetkellä, kun taas ADD:lla on voinut päiväkausia enemmän aikaa siihen, että saa saman tuotoksen aikaan, kun laiska ihminen vaikka tunnissa. Lopputulos siis voi kuitenkin olla sama, ulkopuolisin silmin näyttää välinpitämättömältä ja hutaisten tehdyltä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ADD mutta toisaalta olen myös aika mukavuudenhaluinen ja välillä laiskakin.

Mutta esim. jos tietyn projektin deadline on vaikka kymmeneltä illalta niin saatan koko päivän tai vaikka montakin päivää istua koneen vieressä "muka tekemässä projektia", vaikka ajatukset ovat muualla ja olen voinut aloittaa työtä monta kertaa mutta yhtä montaa kertaa olen myös välillä päätynyt tekemään muuta. Levottomuuksissani saatan myös puolen tunnin välein poistua huoneesta, joten se pienekin keskittyminen herpaantuu, kun työhön kestää taas päästä takaisin sisään. Eli voin muka työskennellä monta päivää, vaikka oikeasti en ole saanut mitään aikaan. Sitten muutama tunti ennen deadlinea saan jostakin adrenaliiniryöpyn ja ja pystyn keskittymään melkinpä keskeytymättä ja saattamaan työn valmiiksi. Lopputulos ei tietystikään ole itseäni tyydyttävä, kun se on hätäisesti saatu koottua.

Voin myös monta päivää etukäteen stressailla tulevaa työtä ja linnuttautua päiviksi kotiin ja hylätä kaikki muut menot. Lopulta en sitten kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Tunnen myös suurta syylisyyttä ja häpeää, että työn teen miten teen.  Tästä olisi lukuisia esimerkkejä. Mutta en usko, että laiska ihminen välttämättä istuu tunti- tai päiväkausia projektin parissa, vaan koko projektiin voidaan luoda ensimmäisiä silmäyksiä siinä viime hetkellä, kun taas ADD:lla on voinut päiväkausia enemmän aikaa siihen, että saa saman tuotoksen aikaan, kun laiska ihminen vaikka tunnissa. Lopputulos siis voi kuitenkin olla sama, ulkopuolisin silmin näyttää välinpitämättömältä ja hutaisten tehdyltä.

Ja esim. kerran oli vuosi aikaa suorittaa eräs kurssi itsenäisesti mutta en vain saanut ikinä aloitettua sitä. Havahduin sitten, että kurssin tehtävien viimeinen jättöpäivä on kolmen päivän päästä, enkä ole vielä edes aloittanut kyseistä kurssia. Tein sitten sitten kolmessa päivässä koko lukukauden käsittävän kurssikokonaisuuden. Tein siis tehtäviä kolme päivää putkeen, välillä nukuin muutaman tunnin yössä ja välillä päivällä. Oli aika crazyt kolme päivää mutta kurssin sain suoritettua eli liittyy myös ylikeskittyminen.

Vierailija kirjoitti:

Ylivilkkaus on hallitsematonta. Ja nynnynyhveröt sitten istuvat käsi poskella eivätkä saa mitään aikaseksi, jos ei potkita persuuksille. Terveet reagoivat kieltoihin ja käskyihin, nämä eivät. Monella ylivilkkaalla ei ole itsesuojeluvaistoa lainkaan.

Itse asiassa adhd:t nimenomaan kykenevät lääkittyinä/hoidettuina suoriutumaan normaalin tavoin, toisin kuin "nynnynyhveröt" jotka eivät vain pysty paremaan.

Adrenaliinin voimalla oon ittekin tehnyt kouluhommia viimehetkillä, mut jotenkin oon selvinny. 😣

Googlettakaa sellainen termi kuin toiminnanohjaus. Se ei toimi add/adhd/asperger-henkilöillä kuten neurologisesti tyypillisellä ihmisellä. Englanniksi tietoa löytyy termillä executive dysfunction.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylivilkkaus on hallitsematonta. Ja nynnynyhveröt sitten istuvat käsi poskella eivätkä saa mitään aikaseksi, jos ei potkita persuuksille. Terveet reagoivat kieltoihin ja käskyihin, nämä eivät. Monella ylivilkkaalla ei ole itsesuojeluvaistoa lainkaan.

Itse asiassa adhd:t nimenomaan kykenevät lääkittyinä/hoidettuina suoriutumaan normaalin tavoin, toisin kuin "nynnynyhveröt" jotka eivät vain pysty paremaan.

En kyllä sanois että ihan normaalisti suoriutuu, kyllä lääkitys hieman helpottaa, mutta ei se täysin oireita poista, varmasti riippuu adhd:n vakavuudestakin, itselläni se on jotain keskitasoa, pystyn elämään itsenäisesti ja käymään töissä eikä nyt ole voimassa mitään liitännäisdiagnoosejakaan.

Ongelmia on silti, elämänhallinnassa, välillä vaikeuksia pitää asunto siistinä, ruokavalion kunnossa pitäminen tällä hetkellä ykkösongelma (olen lihava, on vaikea vastustaa herkkuja ja saada aikaiseksi terveellisen ruuan tekeminen) jne. toki näitä ongelmia on muillakin, mutta ei se adhd näitä asioita helpotakkaan. Kyllä oireet myös huomaa lääkityksestä huolimatta, mutta niiden hillitseminen ja hallitseminen on helpompaa.

Jollakin jolla on pahempi adhd menee vielä kurjemmin, kaikki eivät ole edes työkykyisiä/ole pystyneet saattamaan opiskeluita loppuun asti, eikä lääkitys ole riittänyt poistamaan ongelmia.

Kuvaavaa on se, että adhd ihmisellä on useita kaistoja yhtäaikaa auki ja niiden välillä poukkoilu ja valinta on mahdotonta. Sitä joko sählää kaikkea vähän tai ei yhtään ollenkaan. Lääkitys ja/tai helpottaa keskittymään yhteen kaistaan kerrallaan tai jopa sulkemaan epäoleellisia kaistoja.

Itsesäätelyyn ja toiminnanohjaukseen liittyy: "Syntyy kyky noudattaa sääntöjä, kontrolloida sisäisiä impulsseja ja siirtää mielihyvää tuonnemmaksi. " Eli itse ainakin tunnnistan sen, että mm. tämän päivän koneelle jämähtäminen on sitä, että minä vain jämähdän siihen mielihyvän kokemukseen. Sama juttu kuin se, että lähden kauppaan ja vaikka tiedän ettei kannattaisi ostaa herkkuja, niin ei vain malta olla ostamatta, koska siitä tulee niin iso mielihyvä kun saa syödä herkkuja. Vaikka totuushan on, että ei voi koko rypeä mielihyvässä, kun sitten nimenomaan ei saa mitään tehtyä, kuten tänään on nyt käynyt.

Tämä osa aivoista on siis tavallaan jäänyt kehittymättä, on jäänyt lapsen tasolle. Kuten se karkkitesti, missä 4 vuotiaan lapsen eteen laitettiin vaahtokarkki ja sanottiin että jos jaksaa 15 minuuttia odottaa syömättä sitä, niin saa sitten toisenkin vaahtokarkin, tutkija lähtee huoneesta ja lapsi jää yksin mietiskelemään että malttaako odottaa, vain 30% lapsista jaksoi odottaa. Adhd ihmisillä tämän ominaisuuden kehittyminen on jäänyt vajaaksi.

Syönkö tänään suklaapatukan vai kaksi huomenna? En kykenisi odottamaan huomiseen, ainakaan ilman erittäin suurta ponnistelua ja tietoista mielihalun vastustelua, huh. Mahdotonta siihen kontrolliin oppiminen ei tietenkään useimmiten ole, mutta haastavaa se ikävä kyllä on ja onnistuminen vaatii sinnikkyyttä, varsinkin aluksi, rutiinit on tärkeitä ja selkeät itselle asetetut rajat joista pitäisi myös kyetä pitämään tiukasti kiinni.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Stanfordin_vaahtokarkkikoe

Vierailija kirjoitti:

Googlettakaa sellainen termi kuin toiminnanohjaus. Se ei toimi add/adhd/asperger-henkilöillä kuten neurologisesti tyypillisellä ihmisellä. Englanniksi tietoa löytyy termillä executive dysfunction.

Osaatko selittää hieman arkikielellä?